Olen päättynyt erota, mutta asiasta kertominen puolisolle on vaikeaa. Asiaa ei tee helpoksi, että olen rakastunut toiseen mieheen. Lapset ovat jo isoja. Mies tuskin osaa odotaa eroa.
Miten kertoisin erosta loukkaamatta tulevaa exääni, pehmeästi?
Miten kertoisin erosta loukkaamatta tulevaa exääni, pehmeästi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Valitettavasti tulet luultavasti loukkaamaan puolisoasi, kerroit sitte miten pehmeästi tahansa. Se on vain fakta ja se on sinun hyväksyttävä. Jos hän haluaisi jatkaa liittoanne ja rakastaakin sinua vielä, ero on hänelle aina suuri shokki jonka hän ottaa hyvin henkilökohtaisesti. Näin se vain on.
Mutta tämä ei tarkoita etteikö olisi väliä sillä miten asian kerrot. Ei ole tarpeen olla ilkeä tai tyly. Mutta varaudu siihen että hän voi sitä olla tyly ja syyttelevä sinua kohtaan. Ja silloin punnitaan se miten hyvin osaat lopulta suhtautua eroonne.
Varaudu myös iihen että mikään selitys ei tyydytä häntä. Älä selittele siis liikaa eron syitä mutta anna muutama selkeä asia jotka sinusta tekivät liittonnen jatkamisen mahdottomaksi. Ja korosta että ne ovat juuri sinun näkemyksiäsi ja kokemuksiasi asiasta, Hän varmaankin tuntee toisin eikä pidä niitä asioita ongelmina. Mutta koska kummankin pitää olla liitossa onnellisia, toisen tyytymättömyys vie pohjan koko liitolta.
Viimeiseksi sanoisin että jos olet päättänyt erota, älä pitkitä asioita turhaan tai tarjoa väärää toivoa. Toimi määrätietoisesti ja johdonmukaisesti niin puheissa kuin teoissasi.
Oletko aikaisemmin kertonut puolisollesi, mikä liitossanne harmittaa sinua? Oletteko koittaneet korjata asioita? Ja epäonnistuneet? Vai onko käynyt niin, että olet vain ihastunut, ja se saa vanhan liiton näyttämään kovin hohdottomalta? Ihastus menee ohi aikanaan, jos niin tahtoo. Ei niin tarvitse tahtoa, menee se joka tapauksessa ohi ja muuttuu arjeksi.
No missä oli aikaa niin paljon tälle toiselle miehelle, että ihan ehdit rakastua vai miten pitkällä jo olettekin ?
Eihän normaalisti liehuta yksin markkinoilla, joten mitä teillä on tapahtunut aikaisemmin.
Missä oli miehesi sillä aikaa ??
Ole rehellinen ja kerro totuus. Sinun tulee jaksaa vastata hänen kysymyksiinsä niin hyvin, kuin osaat. Sinun tulee ottaa vastaan kaikki syytökset ja vaikeat tilanteet, jotka tulevat eteesi jossain vaiheessa. Näin se vaan menee, kun (jos?) et ole antanut toiselle mahdollisuutta vaikuttaa suhteenne tilanteeseen ajoissa.
Toisesta saa erota, jos ei halua olla yhdessä. Eihän ketään voi pakottaa olemaan yhdessä. Mutta miten sen tekee ja asiat hoitaa, on eri asia. Hyvä, että mietit asioita. Mutta silti..oletko ihan varma, että saat oman onnellisuutesi takaisin uuden kumppanin kanssa? Epäilen...kun se onni ei löydy toisesta ihmisestä. Olet syyllinen, jos olet päätöksesi tehnyt ilman ennakkovaroitusta erosta, tai nykyiseen suhteeseen keskittymistä yhdessä puolisosi kanssa. Suosittelisin sinulle yksin elämistä eron jälkeen. Lue, opi, keskustele asiantuntijoiden kanssa. Tutustu itseesi, ja mitä oikeasti haluat. Älä oleta mitään nykyisen kumppanisi ajatuksia. Oletuksilla vain pehmität ja selität omaa toimintaasi itsellesi ja muille (kuten hän ansaitsee paremman puolison, hän ansaitsee uuden elämän, hän saa uuden mahdollisuuden onneen, hän on ollut jo pitkään tyytymätön myös plää plää plää..).
"Toisesta saa erota, jos ei halua olla yhdessä. Eihän ketään voi pakottaa olemaan yhdessä."
"Sinun tulee ottaa vastaan kaikki syytökset"
No eikä pidä! Miksi pitäisi? Syyttely ei johda mihinkään. Korkeintaan vastasyytöksiin. Ellei rakasta enää toista, niin ei rakasta. Tosiasia, joka jokaisen vain on hyväksyttävä. Ja ihan yhtä hyvin ap:n puolison pitää ottaa vastaan kaikki vaikeat tilanteet (syyttämättä niistä ketään).
"No eikä pidä! Miksi pitäisi?"
Ehkäpä siksi että se ero on juuri sen toisen syy?
Ei ero ole "sen toisen syy", vaan sen toisen päätös. Syyt ovat aina molemmissa, onhan kysymyksessä parisuhde.
"Ei ero ole "sen toisen syy", vaan sen toisen päätös."
Eron syy on se toisen päätös.
"Syyt ovat aina molemmissa,"
Syytä on aina molemmissa mutta toinen voi silti olla huomattavasti enemmän vastuussa erosta. Jos esim. sallii itsensä vaikka pettää toista vaikka avioliitto on sinällään hyvä, vain vähän "tylsä", on kyllä aika lailla syyllinen. Varsinkin jos ei ole edes vakavasti keskustellut toisen kanssa asiasta ja yrittänyt itsekin parantaa liittoaan. Tämä siis ihan esimerkkinä, ei aloittajan tilannetta kommentoiden.
Eikä kyse nyt lopulta ollut siitä, onko oikein että jätetty osapuoli saattaa voimakkaastikin syytellä jättäjää. Se on vain fakta että näin tulee todennäköisesti käymään ja koska jättäjä voi etukäteen varautua paremmin tilanteeseen, hän voi ottaa tyynemmin vastaa toisen luonnolliset tunteen ilmaisut.
Samaa mieltä ja vahvasti.
Ero ei ole vain toisen syy.
Syyttely on aina pahin mahdollinen lähestymistapa - etenkin parisuhteessa, mutta toki hyökkäävää kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Syyttely ei johda mihinkään, mutta tappaa viimeisenkin rippeen hyvistä väleistä.
"Syyt ovat aina molemmissa, onhan kysymyksessä parisuhde."
Tämä on yleinen pettävien käyttämä argumentti. Aika usein syy on ainoastaan toisessa osapuolessa - siis jos tylsyys ei ole oikea syy.
Hyvät välit, jos toinen pettää??? Just.
Monella on hyvät välit eksään, vaikka toinen on pettänyt, tai pikemminkin rakastunut toiseen. Jos nyt kaikki ei hyvissä väleissä eron jälkeen olekaan, niin onhan sekin saavutus, että välit on asialliset. Pystytään puhumaan ja sopimaan välttämättömät asiat. Vihanpito käy raskaaksi, jo siksi se ei kannata.
Ihmisillä on erilaisia eroja. Mulla ei voi olla edes asialliset välit ent.mieheeni, kun minulla ei ole siihenkään mahdollisuutta. Minut jätettiin ja petettiin lasten kanssa, ilman selityksiä tai mitään muutakaan syytä, joka olisi kerrottu. Ent.mieheni jätti meidät ilmoitusluontoisesti, eikä ole ottanut kertaakaan yhteyttä oma-aloitteisesti minuun tai lapsiin.
Hänellä on jo uusi perhe ja lapset. Joten ei se ihan niin mene, että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Luulin itsekin aina niin, ja elin sen mukaisesti. Olen joutunut luopumaan aikalailla kaikesta, mihin ennen uskoin, kuten rakkauteen, hyvän antamiseen ja saamiseen jne. Kaikilla ei mene nämä eroasiat ollenkaan silleen "kivasti", ettei tuota vihanpitoa olisi. Ei ole minusta kiinni tuo asia. Ja satavarmasti arvaan, että uusi perhe ei muuten tiedä, mitä mies jätti taakseen ja miten. Että jos joku vastikään eronneen miehen kanssa yhteen muuttanut nainen tätä lukee, toivottavasti et koe samaa kohtaloa lastesi kanssa...kun alkuhuuma ja nousuhumala ei kestä ikuisesti. Kun noita kahta asiaa riittää, hyvin menee. Mutta entäs sitten?
Älä keksi valheita. Kerro totuus. Kumppanisi todennäköisesti suuttuu, tai pettyy. Ei taida olla okotietä onneen.
Lähde siitä, että loukkaat teet ja kerrot mitä tahansa. Ts. kerro mahdollisimman vähän. Pehmittää, ellet halua edetä nopeasti. Avaa keskustelu avioliittonne tilasta, ja siitä ettet ole tyytyväinen.
Pöh tuollanen ei auta tilannetta miksikään. Totuus ei pala tulessakaan.
En tiedä onko mitään ideaa alkaa keskustella avioliiton tilasta, kun on tehnyt jo päätöksen, että ero tulee. Parempi on kertoa se puoli suoraan, ettei tule puolisolle sellaista oloa, että vielä on jotain mahdollisuuksia. Mutta muuten ei välttämättä kannata mennä yksityiskohtiin, koska loppupeleissä on aika vaikeaa eritellä, miksi ei enää rakasta toista tai halua olla toisen kanssa. Ja se kun kuitenkin on tässä se ratkaiseva asia, että ei enää halua olla toisen kanssa, että haluaa erota. Siinä kohtaa ei ole enää niin hirveästi väliä, mistä kaikista asioista on ollut paha olla (tai hyväkin tietysti) matkan varrella.
Ei kannata ainakaan totuutta kertoa, kokemusta on. lappu pöydälle ja tavarat uuden miehen luokse, kun vanha on vaikka matkoilla. Puhelimen/vast esto tehtävä heti.
Selviää kuitenkin, että olet jo löytänyt uuden,niin minullekin kävi. tosin itse löysin samantien vieläkin paremman kun edellisen kanssa oltiin jo yhteen muutettu. Selittely vain pahentaa asiaa, kokemusta on.
Auttaa toki. Erossa tarvitaan strategia, ja kosolti kärsivällisyyttä. Ap:n ainoa totuus on(mikä tarvitsee kertoa), että hän haluaa erota. Päämäärä on ero, ja keinot mahdollisimman hyvän eron saavuttamiseksi ap löytää järkensä ja kärsivällisuuden avulla avulla.
"En tiedä onko mitään ideaa alkaa keskustella avioliiton tilasta, kun on tehnyt jo päätöksen, että ero tulee. "
On hyvinkin paljon ideaa keskustella avioliiton tilasta kumppanin näkökulmasta, vaikka sillä ei ole merkitystä tehdylle päätökselle. Kun sana on vapaa, kumppani ainakin tulee kuulluksi. Asioista mikä mättää liitossa pahiten, kannattaa mainita, mutta kauniisti, ei syyttelemällä, jankkaamalla, kaivelemalla.
Kokeile tätä: "Haluan avioeron, olen rakastunut toiseen mieheen."
Olet hakoteillä, jos luulet että asian ilmoitustapa on se, mikä loukkaa. Eiköhän se ole itse se ero, mikä on asian ydin.
Entisen puolison kanssa on myös aivan turhaa keskustella eron syistä. Ero on ero, aivan turha sitä on miettiä, miten ilmoitusta voisi pehmentää. Ainoana poikkeuksena ovat tapaukset, joissa on syytä olettaa joutuvansa fyysisen väkivallan uhriksi.
Minäkin rakastuin naiseen,ihastuin ja se meni ohi.Ravintolarakkaus ei tahdo kestää lieneekö alkoholi syynä?
Aloittaja kertoi jo tehneen päätöksen erosta ja epäröi tapaa kertoa siitä. Sillä, meneekö ihastus ohi ei ole asian kannalta mitään merkitystä.
Kyllä pelkällä ilmoitustavallakin voi loukata, ja pahasti! Viestinnässä on todellakin kiinnitettävä huomiota paitsi informaatioon, myös siihen miten sen ilmaisee, mitkä sanat valitsee.
Toiseen ihastumisella/rakastumisella ei ole kovinkaan usein itse eron kanssa mitään tekemistä. Joskus on, mutta vain välillisesti. Minäkin olen rakastanut vuosia erästä, mutta parisuhde hänen kanssaan on mahdoton ajatuksenakin.
Kuten tuossa jo vähän siihen suuntaan vinkattiinkin, kerro ikään kuin vähitellen. Herätä miehesi ajatuksia, kysy kysymyksiä. Tee mahdollisimman nätisti selväksi omat tunteesi.