Erosta puoli vuotta. Mies jätti silloisen ahdistuksen takia. Nyt olemme läheisiä ja voimme jutella toisillemme kaikesta. Molemmat arvostavat tämän hetkistä ystävyyttä ja hakuavat pitää siitä kiinni. Tykkäämme jutella toisillemme päivän tapahtumista ja ihan arkisistakin asioista. Välillä vain olemme ja katselemme leffoja. Seksiäkin on ja paljon. Kaikki voisi olla siis hyvin, mutta mies ei enään halua suhdetta kanssani. Ei vain enää kuulemman rakasta mua romanttisesti ja ei sen takia muuta voi tarjota, vaikka tietää että haluan enemmän. Miten saisin miehen siis rakastumaan uudelleen? Oletko itse saanut joskus toisen uudelleen rakastumaan? Tietenkään ei tunteita voi pakottaa, mutta jos se rakkaus joskus niin voimakkaana oli niin kai sen voi vielä uudestaan jostain löytää?
Miten rakkaus herätetään?
NuoriNainen
151596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jättämällä rauhaan ja antaa toiselle tulla ikävä jos on tullakseen..
Ei voi rakastua kahta kertaa samaan henkilöön, mutta rakastuminen voi vaihtua rakkaudeksi ja parisuhteeksi, vahvin keino huomata kuka minulle on se oikea on olla vapaa, nähdä muita ja elämää, ja huomata kuka on sitten illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä mielessä ja kenelle haluaa kertoa elämänsä tapahtumat niin varmasti on se oikea.
En usko että on mitään konkreettista tehtävissä, sun täytyy vain olla oma itsesi ja antaa miehes itse päättää, ja hyväksy ja usko mitä hän sanoo.
Pahinta on jäädä jankkaamaan "eikö sitten kuitenkin?" Vaan usko kerralla, niin miehesi saa itse huomata. Ja jos miehesi sanoo ettei tule suhdetta niin miksi kyselet sellaisia? Sun oma valinta sitten haluatko jatkaa seksiä yms.
sähän voit tehdä niinkin että lakkaa tapaamasta niin pääset erosta yli nopeampaa, ja toisaalta kun miehes on ilman sua kokonaan hän voi sitten joko jatkaa eteenpäin tai huomata ettei elämä ollutkaan kivaa ilman sua.
Ehkä mieheskään ei ymmärrä mitä rakkaudella tarkoitetaan, jaodottaa että jokapäivä pitäisi olla jokin "rakkauden tunne" mutta valitettavasti arjessa sellainen katoaa ja sitä hetkeä varten on tiedettävä ja pysyttävä päätöksessä..
Jos ihminen odottaa liikaa tunnepitoista elämää, niin tottakai hän ei voi romanttisesti rakastaa jokapäivä..
Niin ja lisäksi musta tuntuu että sun miehes vähän heruttaa tuolla asialla, eli pitää takaporttia auki ja sua jännityksessä..
ei ole normaalia että toiselle sanotaan EN OLE rakastunut suhun, vaan jos ei olla rakastunut niin mieluummin erotaan jonkun "tekosyyn" varjolla, tai sitten jos päätetään pysyä yhdessä niin enemmänkin omista päivittäisistä tunteista tai niiden puuttumsiesta huolimatta kehutaan toista millä tahansa tekosyyllä että suhde silti vahvistuisi vaikka ihminen itse ei vahva olisikaan sillä hetkellä, ja sanotaan olevansa rakastunut vahvistaakseen suhdetta, ei niinkän joka kerta aidosta tunteesta..jos mun mies sanoo mulle "rakastan sua" niin en todellakaan edes mieti sitä rakastanko nyt vai en, vaan heti vastaan että tottakai mäkin sua.
Ihminen ei siis tilitä toiselle jokaista tunnettaan, vaan pyrkii vahvistamaan suhdetta sillä että nimenomaan puhuu rakastavansa (vaikka ei siis joka hetki todellisuudessa TUNNE mitään rakkaudentunnetta sillä sekunnilla) ..
mies joka on ryhtynyt "rehelliseksi" eli tilittää no nyt mä rakastan sua.
No nyt mä taas en rakasta sua. Oho, rakkauden tunteeni on häipymässä sua kohtaan. Nyt se taas nousi.
Oho, en taidakaan rakastaa sua juuri nyt.
Niin sellainen mies on vellihousu. Siihen on syynsä miksi tietynlasiet miehet ei puhu tunteistaan, koska sitten kun he alkavat niistä puhumaan niin se menee tyhjänjauhannaksi ja manipuloinnin puolelle, kerran eivät ymmärrä kokonaisuutta. Eli paras mitä voi tehdä on ottaa vakavasti ne puheet, että aha kerran et rakasta niin painu sit kotiis siitä.
Jos se o miehelle ok, niin menkööt vellihousu.
Mut jos hän tajuaa sitten että parempi pitää ne mölyt mahassa jos haluaa parisuhteen, niin sit hä haluaa mieluummin parisuhteen ja tajuaa että kysyttäessä ainut oikea vastaus on KYLLÄ rakastan sua kokoajan jatkuvasti ikuisesti.
Olin itse samassa tilanteessa joskus. Lopulta kyllästyin tuohon pelleilyyn - koska juuri pelleilyä se minusta oli, että nimitetään selkeästi romanttis-seksuaalista suhdetta ystävyydeksi. Se on vain tekosyy, jota toinen voi käyttää itselleen, jotta välttyisi ansaitulta huonolta omatunnolta siitä että satuttaa jatkuvasti läheistä ihmistä. Pitää ikäänkuin varalla, ei osaa sitoutua eikä oikein päästää irtikään.
Meillä totaalinen välirikko toimi. Nyt olemme seurustelleet pari vuotta ja asumme yhdessä. Mutta se ei ollut mikään kiero taktiikka minun puoleltani, vaan ihan todellista - joskin onnellisesti epäonnistunutta - pyristelyä irti tilanteesta ja nousta omille jaloille. Koin helpommaksi pistää välit kokonaan poikki kuin jäädä kitumaan, ja onnekseni välirikon seurauksena toinen pääsi tajuamaan, ettei elämä ilman minua sittenkään ole niin kivaa.
En väitä, että tuo toimisi kenellekään muulle, mutta rohkenen väittää että se on ainoa asia joka voi toimia. Nyt olet antanut sitoutumuskammoiselle ihmiselle kaikki parisuhteen edut (seksin, läheisyyden, kumppanuuden) ilman mitään velvollisuuksia, eikä hän tule tilannetta oma-aloitteisesti muuttamaan. Voit vain päästää irti ja toivoa, että hän tulee takaisin.
Katso tulevaisuuteesi mihin tahdot kuulua, virittäydy ajatukseen kasvavasta onnesta ja piristy. Tähdenlentoja voi seurata milloin tahansa. Löydä itsestäsi kertaalleen kadonnut rakkaus. Koettelet itseäsi turhaan rakkautta varten. Tahdon, että hyväksyt itsesi täydellisesti. Voit olla varma katumuksesta jos takerrut menneeseen. Koska tahdot löytää rakkauden uudelleen. Katso itseäsi silmiin ja kosketa sitä mitä näet. Hyväile tulevaisuuden puolisoasi. Rakkaus on läsnä. Näetkö kuinka paljon rakkautta tahdot. Onnellisten osapuolten välillä on rakkaus.
Kaiva römpsä esiin ja käske: Jätkä! Nuole!!!
Mä jättäisin miehen, joka sanoo, ettei rakasta mua enää romanttisesti, enkä ainakaan seksiä harrastaisi sellaisen kanssa eron jälkeen. Tää nyt oli mun mielipide. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Mutta aloittaja onkin niin epätoivoinen, että luulee toosaa antamalla saavan miehen rakastuun. Ja totuus on se että eihän mies kieltäydy ku toosaa on tarjolla, mut ei siitä rakkaustarina ala.
Säästä rakkautesi sellaiselle ihmiselle, joka sen ansaitsee. Tiedän, että vanhasta on joskus vaikea päästää irti. Jos ei tee sitä, uuttakaan ei voi tulla tilalle. Mielestäni mies vain käyttää hyväntahtoisuuttasi hyväksi. Jos hän on suoraan sanonut, ettei halua suhdetta, kannattaa häntä kuunnella siinä asiassa. Ehkä totaalinen irtiotto saa hänet miettimään uudestaan suhdetta kanssasi, ehkä ei. Anna kuitenkin itsellesi mahdollisuus kokea todellinen, aito ja tasapuolinen rakkaussuhde.
Minä tapasin tosi ihanan miehen muutama vuosi sitten. Alkuhuumaa kesti vajaa kolme vuotta ja sitten mies ilmoitti, ettei hän taida rakastaa, tykkää kuitenkin kovasti ja haluaisi olla ystävä, ei haikaile muita jne.. Olisi ollut loogista, että suhteemme olisi päättynyt siihen.
Minä olin sitä mieltä, että hän ei ymmärä kuinka parisuhteeseen tulee arki ja huuma loppuu. Päätin sitten jatkaa suhdetta, vaikka ns. rakkaus puuttui hänen osaltaan. Itse koin, että hänessä on niin paljon hyviä ominaisuuksia, eli hän arvostaa minua ja tekee minut onnelliseksi teoillaan, vaikka ei rakkautta julistakaan. Näin olemme jatkaneet ja hän on kertonut, että on hyvin tyytyväinen kun en lopettanut suhdetta hänen ilmoitukseen.
Olemme jo vanhempia eli lasten saaminen tai häiden suunnittelu ei ole mitenkään päälimmäisenä. Nyt sitten näyttäisi, että rakkautta alkaisi olla ilmassa kohta jo sanojenkin muodossa. Olisin varmaan lopettanut suhteen jos olisin 20 vuotta nuorempi, mutta nyt teot merkitsevät enemmän kuin sanotut sanat.
Mieti itse, että kohteleeko hän sinua hyvin eli ei pidä vain varalla ja haikaile jotain muuta. Siinä tapauksessa on viisainta näyttää ovea.
Voi, kunpa pääsisin tuohon keskustelu yhteyteen edes....
Ei rakkaus ylöslämmittämisellä syty uudestaan. Mennyt mikä mennyt.
Miksi noita kasinomainoksia hyväksytään joka palstalle?
minä olin samassa tilanteessa, asiat lähes täsmälleen samalla tavalla kuin sinulla, ja minä päädyin sitten lopettamaan tuollaisen tapailusuhteen, koska en saanut siitä sitä, mitä oikeasti tahdoin. Vaikka yhdessä oli kivaa, niin kokonaisuudessan en ollut onnellinen, kuten et sinäkään vaikuta olevan.
Lopettamisesta parisen viikkoa, ja ihan ok väleissä ja ns. ystävinä olemme edelleen, mutta vain kuten ketkä tahansa kaverit, ei seksiä, ei päivittäistä yhteydenpitoa jne.
Jollain tavalla olen tyytyväinen tähän tilanteeseen, ehkä vihdoinkin alan päästä irti, hyväksyä sen, että suhde on ohi.Olen panostanut nyt voimakkaasti omaan hyvinvointiin, tehnyt suunnitelmia syksylle yms. Tiedän, että onnellisuus on aina omissa käsissä, ei se mies minua voi onnelliseksi tehdä, ellen itse sitä osaa olla.
Ja eihän sitä tulevaisuutta tiedä, mitä tapahtuu, ehkä joskus löydämme toisemme uudelleen, tai sitten ei. Mutta jos joskus niin käy, niin minun täytyy sitä ennen löytää onnellinen elämä ihan itse.
Ja jollain tavalla uskon myös sanontaan, että saat sen, mistä päästät irti. Irti päästäminen on vaikeaa, minullakin siihen meni puoli vuotta, ja vieläkään en ihan täysin irti ole pystynyt päästämään, ajatukset on vielä kovasti menneessä. Mutta enää en haikaile takaisin, se on nyt ohi. Surullista, mutta surrut olen jo tarpeeksi.
Minusta kysymyksesi on laskelmoiva ja epäaito. Sinä et välttämättä edes rakasta etkä halua juuri häntä vaan sinä haluat vain jonkun.
Exäsikin käyttää sinua kuin esinettä, samoin kuin sinä häntä.
Lopettakaa edes se seksin harrastaminen, niin näette mitä jää jäljelle teidän 'yhteenkuuluvuudestanne'.
minä menetin rakkaani,en toiselle naiselle vaan miehelle.