Itsellä on varmaankin jokin lievä masennus. Oikeastaan tämä tila on ollut jo pitkän aikaa, ei vaan oikein oikein huvita tehdä mitään, koska mitä järkeä periaatteessa koko elämällä on? Varsinkin aamuisin on fyysistä pahoinvointiakin. Oikeastaan tämä elämä on pelkkää suorittamista, jonka lopputuloksena on kuolema. Murehdin myös aivan liikaa menneitä ja tulevaa. Mietin omia tekemiäni virheitä ihan tajuttomasti, varsinkin naisasioissa. Jos saan jotain naisen kanssa aikaan, niin lopulta tulee se menettämisen pelko ja kaikki kuivuu kokoon.
Mutta en kyllä aio luovuttaa, koska elämässäni on kaikki muuten ok. Tämä naisen hankkiminen on vain aiheuttanut hurjat paineet. Kukaan ei varmaan uskoisi minusta päällepäin, että en olisi onnellinen. Jotenkin eniten ärsyttää tämä, että haluaisin olla kunnon äijä, mutta se on niin vaikeaa, koska on liian herkkä. Onneksi alkoholi edes auttaa hiukan. Vihaan myös tätä minun valittamista. Monella muulla paljon vaikeampaa elämässä. Onko muut tyytyväisiä elämään?
Mutta en kyllä aio luovuttaa, koska elämässäni on kaikki muuten ok. Tämä naisen hankkiminen on vain aiheuttanut hurjat paineet. Kukaan ei varmaan uskoisi minusta päällepäin, että en olisi onnellinen. Jotenkin eniten ärsyttää tämä, että haluaisin olla kunnon äijä, mutta se on niin vaikeaa, koska on liian herkkä. Onneksi alkoholi edes auttaa hiukan. Vihaan myös tätä minun valittamista. Monella muulla paljon vaikeampaa elämässä. Onko muut tyytyväisiä elämään?
Vastaukset 23
Vanhimmat
En ole tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, moni asia on pielessä, mutta teen kovasti töitä asioiden eteen.
Hirveästi, en ole kenellekään murheitani vuodattanut vaan näytän muille aina sen hyväntuulisen ja iloisen puoleni. En halua rasittaa muita murheillani, kun jokaisella on ne omansakin.
Toi sun menettämisen pelko saa sut takertumaan naiseen ja se ahdistaa naista. Tai luulisin näin. Itsellä oli kerran kans sellainen tapaus ja mitä enemmän se halus kyhnätä mun kans, niin sitä vähemmän mä halusin nähdä sitä. Oravanpyörä oli valmis. Anna naiselle omaakin tilaa ja opettele luottamaan itseesi ja häneen. Suhdetta on turha hankkia vaan siksi, että siinä olisi joku. Kannattaa oikeasti miettiä onko valmis suhteeseen. Mä en ainakaan vielä ole ja myönnän sen.
Menneitä on turha murehtia. Tehty, mikä tehty, mitään ei voi joten anna olla. Tulevaisuuteen ei voida vaikuttaa, tulee mitä on tullakseen ja sen mukaan sit luovitaan. Täytyy opetella elämään tässä ja nyt. Mä olen opetellut sitä nyt vuoden ja on kyllä vapauttavaa.
Olipas taas herkkää, koittakaa kestää :)
Siis itsellä oli juuri toisinpäin. En uskaltanut panostaa kunnolla naiseen tuon pelon takia. Joo, ei pitäis menneitä murehtii, mutta se on kyllä niin vaikeaa.
Ens kerralla suhteessa, koita heittäytyä.
Parempi tuntea jotain, kun olla tuntematta mitään. Vaikka sattuiskin, niin se on aina sen arvoista :)
"mitä enemmän se halus kyhnätä mun kans, niin sitä vähemmän mä halusin nähdä sitä."
Miksi? Itse olen tuollainen mies ja sain myös pakit, en tiedä josko juuri tuosta syystä..
Ihmisen pitää seistä omilla jaloillaan eikä olla riippuvainen toisen huomiosta.
Rakastuneena on kyllä erittäin vaikea toteuttaa kun kaikki eivät rakastu yhtä voimakkaasti ja samaan aikaan.
Naisia on monen tyyppisiä tietty, mutta kaikki jotka mä tunnen kokee sellasen 24/7-miehen ahdistavana.
Kaikki pitää tehdä yhdessä, mies loukkaantuu jos lähtee kavereiden kanssa ulos, koska hän ei käy ollenkaan. Hän myötäilee mielipiteitä ja kaikki käy. Hän on "kyllä, kultaseni"-mies. Hän on koko ajan kiinni pussailemassa ja halailemassa, edes yöllä et saa rauhaa kun hän on ihan iholla. Koko ajan tulee viestejä ja puheluita ja jos ei heti vastata niin hän loukkaantuu. Saattaa vetää myös marttyyrin roolia joskus.
Hän saattaa olla myös sairaalloisen mustasukkainen ja ryhtyä stalkkaamaan (kokemusta on).
Se vaan on niin rasittavaa!
Tämän takia on hyvä olla omiakin kavereita, koska kukaan nainen ei halua olla miehensä ainoa ihminen. Ja jos miehellä ei ole kavereita, tulee toi skenario heti naisen mieleen. Siksi niillä kavereillakin on kyllä vähän merkitystä.
Minä olen yksinäinen mies, mutta en missään nimessä tuollainen. Olenkin sitten päinvastaisesti huono keissi, eli en pidä yhteyttä ihmisiin oikein ollenkaan ja en ole kiinnostunut ihmisten menemisistä missään määrin. En jaksa soitella edes perheenjäsenille, mutta he ovatkin minulle aika etäisiä henkisesti. Eivät hekään soittele minulle, paitsi äiti joskus harvoin ja sisko vielä harvemmin.
Tyttöystävän kohdalla yrittäisin kyllä parhaani, jotta edes yksi ihmissuhde elämässäni olisi onnistunut. Silti, mitä enemmän hän olisi kavereiden kanssa poissa kotoa, sitä tyytyväisempi minä varmaan olisin.
Kyllä tuo ehkä hitusen minulta kuulostaa poislukien mustasukkaisuuden/stalkkaamisen.
Eli tulevaisuudessa jos saan uuden tyttöystävän niin häntä ei saa halailla ja pitää pitää tapaamiset hänen kanssaan vain lyhyinä ja lähteä usein pois vaikka tekosyiden turvin että ei olisi ahdistava. ja samaa mieltä ei saa olla, ok.
Vähän vaikea ymmärtää tällaista kun toisesta välittää mutta kai se on pakko alkaa feikkaamaan.
Pitää ymmärtää normaalin yhdessäolon ja riipustautumisen ero. Samaa mieltä saa olla jos oikeasti olet samaa mieltä, moni tekee sitä vaan miellyttämisen vuoksi tai pelkää olla eri mieltä ettei toinen jätä.
Samoja tuntemuksia yksinäisenä miehenä. En takertuisi toiseen, päinvastoin tarvitsisin silti itse paljon omaa tilaa ja aikaa. Tehdä omia juttuja ja kyllä mä hyväksyn jos toinen viettää aikaa yksin kavereidensa kanssa yms.
Tietenkin jos viikosta ei yhtään päivää voi omistaa kumppanilleen niin kyllähän siinä voi jo tahtoa "takertua".
Mä oon kanssa vähän masentunut. Normaalisti pelailen kaikkee aikani kuluks, mutta lähiaikoina en oo oikein jaksanut edes sitä, selaillut vaan tätä palstaa.
Tämä palsta ei ole hyvä paikka masentuneelle... aika lohduton ja surullinen paikka itseasiassa. Täynnä vihaa, aggressioita, outoja ajatuksia kaukana tosielämästä. Huumorilla selviää pitkälle, mutta ei masentuneena.
Jos oikeasti tuntuu masentuneelta, hakeudu terkkarin kautta psykiatriselle hoitajalle juttelemaan. Muutama juttelukertakin jo auttaa, eikä tarvitse syödä mitään mömmöjä, jotka turruttaa pään.
Itseäni huoletti joskus tämä mun sitoutumiskyvyttömyys ja asiat lapsuudessa. Kävin kolme kertaa mukavan naisen juttusilla ja löysin itsestäni vastauksia ja opin kuulostelemaan itseäni. Siitä on nyt 1,5 vuotta ja siitä alkoi melkoinen myllerrys elämässäni. Prosessi on siis vielä kesken ja teen itseni kanssa töitä.
Jokaiselle tekee joskus hyvää käydä puhumassa jollekin täysin ulkopuoliselle, joka näkee asiat ulkopuolelta. Silloin näkee tilanteensa uudessa valossa.
Ei sitä aina tarvitse olla masentunut tai "hullu" tai mieleltään sairas, jos käy jollain juttelemassa. Sitä voi vaan haluta kohentaa elämänlaatuaankin. Kunpa kaikki joskus ymmärtäisivät saman.
Itse olin masentunut hieman yli 20-vuotiaana, sain ahdistuskohtauksia ja stressasin pienistäkin asioista paljon. Käytin myös alkoholia runsaasti tuohon aikaan, koska kuvittelin sen helpottavan olotilaani. Ystäviä minulla ei ollut pariin vuoteen, kun olin muuttanut kauas kotikunnaltani. Voidaan sanoa, että velloin negatiivisuudessa.
Eräänä päivänä huomasin, ettei minun ole pakko alistua moiseen ja vain itse voin muuttaa elämäni. Kukaan ei muuta sitä minun puolestani, ei edes se ätmien haaveilema nainen. Päätin aloittaa salilla treenauksen, vaikka aluksi se ahdistikin ja en tykännyt siitä ollenkaan. Sitkeästi jaksoin puoli vuotta kunnes siitä vain tuli rutiinia ja huomasin myös muutoksia kehossani. Sain lihaksia, mutta mitä tärkeämpää tunsin itseni myös henkisesti paremmaksi ja olin saanut hieman itseluottamusta lisää. Myöhemmin aloin kiinnittämään huomiota oikeanlaiseen ja terveelliseen ruokavalioon joka myös vaikutti suuresti olotilaani. Alkoholin jätin täysin, koska se vain pahensi masennustani. Aloitin myös muitakin harrastuksia salin lisäksi ja kuntoilen nykyään päivittäin.
Jo vuosi tämän "projektin" aloituksesta tapasin mukavia ihmisiä ja ystävystyin heidän kanssaan. Tämä ei olisi onnistunut tätä ennen, koska omasin niin huonon itseluottamuksen ja en uskaltanut tutustua kunnolla ihmisiin. Olen ollut myös useammassa lyhyessä suhteessa tyttöjen kanssa (yhden illan juttuja en harrasta) ja pisin suhde kesti nelisen vuotta. Ennen en olisi pystynyt kunnollisiin suhteisiin, koska olisin roikkunut naisessa ja tukahduttanut heidät. Miehellä (ja naisella) pitää olla myös oma elämä ja nainen on vain yksi osa sitä - muuten parisuhde ei toimi.
Ei masenna. Elämä on mielenkiintoista ja mukavaa.
Yhdy ätmien ätmiin.
En näe enää mitään merkitystä koko elämällä että tavallaan kyllä.
Masentaa kun olen aina lähes yksin enkä saa naista. Masentavaa lukee lehtiä ja uutisia kuinka joku nainen on kuollut nuorena kun jännämies on puukottanut. Mietin että millaista elämä se nainen on oikein elänyt. Lähes joka viikko sellaisia uutisia on lehdissä.
Varsinainen trendi-ilmiö taas masennus seuraavat pari kuukautta tän Robin Williamsin tapauksen jälkeen.
Tosin ATM:t ei saa huomiota vaikka olisikin masentuneita tai hirttäytyisi ovenkahvaan.
Eli jatkakaa vaan tuskaista elämäänne.
Kymmenisen vuotta olen ajatellut kuolemaa lähes päivittäin, yleensä nukkumaan mennessä todeten itselleni "tämänki päivän ois sama ollu olla kuollu".
Pääosin johtuen seksuaalisen läheisyyden puutteesta ja täydellisestä yrittämättömyydestä sen tavoittelemiseksi, joka puolestaan johtuu mielenterveyden ongelmistani.
Olen päästänyt mielisairauteni kroonistumaan liiaksi, sillä olen ollut "hoidon piirissä" vasta vajaat kaksi vuotta. Menossa neljäs eri lääkekokeilu, eikä tämäkään ole yhtään muuttanut fiiliksiä eikä ajatustoimintaa. Alkamassa nyt syksyllä jo kolmas eri korkeakouluopiskelu, vaikken jälleen ole täysin varma opiskelumotivaatiosta saatikka edes halukkuudesta alavalintaani. Tietotekniikka sentään mielestäni sopii hyvin "säälittävälle neitsyt nörtille".
Mielessä on tässä aikojen saatossa käynyt useampaankin otteeseen haaveilu joukkoitsemurhatapahtumaan osallistuminen. Uskoisin tuntevani jotain sairaalloista mielihyvää nähdessäni ensin usean toisen itsemurhan, jonka myötä seuraisin itse paremmin mielin perässä ja tuntien vähemmän syyllisyyttä teostani lähiomaisia kohtaan.
Kuinkakohan yleinen kyseinen fantasia lienee..? :)
Se williams ei voinut olla masentunut koska sillä oli muija ja se sai pil.lua säännöllisesti.
Myönnän olin down.
Naapurin pissis barely legal nauroi ja ja pyllisti. Minari keinokuitua, ei pikkareita.
Setämiehen Finest Hour.
Oh Boy, digiluudigilei
word!
Kyllähän se vähän masentaa. Elämä on täysin turhaa, mutta silti välillä aika stressaavaa. Luulisi että turhan ei kannattaisi kehittää stressiä mutta niin minä teen kuitenkin. Masentaa olla yksin. Masentaa kun ajattelee että mitä jos se masennus ei paranekaan sillä jos yksinäisyys loppuisi. Päivät valuvat jonnekin hukkaan ja uusia syötetään jatkuvasti lisää vaikka en olisi aina valmis ottamaan niitä vastaan. Jonnekin se elämisen ilo on nyt kadonnut.