Se on itse asiassa monellakin tapaa vittumaisin mahdollisin vaihtoehto. Nuorempana en uskonut itseeni moninaisista syistä, joista melkein kaikki paljastuneet turhiksi ennakko/harahluuloiksi.
En ollut varsinaisesti koulukiusattu, mutta syrjitty, mikä johtui juuri osittain syrjinnän aiheuttamasta itsetunnon puutteesta, mutta siitäkin, että harvat oikeasti tunsivat ja useimmat toimivat lähinnä ryhmäpaineen vaatimalla tavalla. Ne muutamatkin jotka tunsivat partemmin, "joutuivat" silti toimimaan ryhmäpaineen sanelemalla tavalla. Teini-iässä kun kaikki jutut ovat 50/50, jossa ei paljon välimuotoja ole.
Tiedä sitten hidastiko se kehitystä, mutta meni todella usieta, että uskalsin alkaa kommunikoimaan ihmisten kanssa, osallistua keskusteluihin, lähteä baarin ym., siitäkin huolimatta, että olin kouluaikoinakin niissä muutamissa pienissä porukoissa selvästikin henkinen johtaja. Ne olivat kuitenkin 100% miesporukoita.
Muutama väärä sana ja vääränlainen maine tarkoittivat, että tuossa iässä ei ollut mahdollisuutta alkaa edes puhua naispuolisten teinien. Tämä vituttaa sen takia, että olen viimeistään viimeisen parin vuoden aikana huomannut, että olen oikeasti keskivertoa hauskempi, luovempi tyyppi ja taidan itse asiassa aika laajan sklaanan flirtistä leikkimielisiin vittuiluun ja kunnon keskusteluihinkin - ja nimenomaan keskivertoa miestä/jätkää paremmin.
Toinen puoli on sitten, että luulin nuoreanpana, että "pieni muna" joka tapauksessa pilaa mahdollisuudet naisiin. Vasta paljon myöhemmällä iällä tajusin, että haaravälistä löytyy itse asiassa hieman keskivertoa isompi meisseli, joskaan ei nyt suurilla marginaaneilla. Kuitenkin porno sivu- ja etuprofiilit, joita näki liikuntatuntien vaikuttivat paljon isommilta kuin katsella omaa nakkia ylhäältä. Pornomunat ovatkin toki paljon isompia, siinä en väitä vastaan.
Tässä vaiheessa lienee joka tapauksessa mahdotonta enää tehdä mitään. Nuoruusvuosien estot, syrjiminen ja pakeneminen virtuaalimaailman nettipeleihin (joista yhdessä olin itse asiassa vitun hyvä, mikä pahensi tilannetta) taisivat kestää vaan liian kauan. Ei ole juurikaan kavereita, koska niitä ei kouluvuosinakaan kertynyt montaa ja tasan yksi ryyppyporukka, jossa vihdyin ja olen jopa pidetty jätkä, ei jostain enää kysele dokaamaan. En oikein tarkkaan tiedä miksi, mutta muutamia epäilyksiä on. Jääkön ne analysoimatta.
On joka tpaukasessa hyvin vittuimaista vasta yli 25-vuotiaana, että nuoruusvuodet kusivat lähivät ennakkoluuloihin ja ryhmäpaineen aihauttamaan syrjimiseen, että olet oikeasti keskivertoa hauskempi, saat porukan repeämään keskivertoa useammin. Elet jopa se, jonka kanssa naiset alkavat useimmiten heittämään ja pelleilemään työm ohessa , vaikka vieressä istuu nuorempia jätkiä, joiden ikä on lähempänä naisen ikää.
Näillä asioilla ei ole juurikaan mitään väliä, jos et nuorempana pystynyt luomaan tarpeeksi kattavaa kaveriaverkostoa, sillä tällä iällä (27) ennakkoluulot pianavat liikaa. Olet joka tapauksessa menneisyytesi perustuulla friikki tai vähintäänkin epäilyttävä tyyppi, eikä siihen ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa, vaikka persoonassa ja luonteessa ei olisi mitään vikaa.
PPiti lähteä baariin tänään, mutta empi tiedä viitsinkö tämän ongelman takia siltikään lähteä.
En ollut varsinaisesti koulukiusattu, mutta syrjitty, mikä johtui juuri osittain syrjinnän aiheuttamasta itsetunnon puutteesta, mutta siitäkin, että harvat oikeasti tunsivat ja useimmat toimivat lähinnä ryhmäpaineen vaatimalla tavalla. Ne muutamatkin jotka tunsivat partemmin, "joutuivat" silti toimimaan ryhmäpaineen sanelemalla tavalla. Teini-iässä kun kaikki jutut ovat 50/50, jossa ei paljon välimuotoja ole.
Tiedä sitten hidastiko se kehitystä, mutta meni todella usieta, että uskalsin alkaa kommunikoimaan ihmisten kanssa, osallistua keskusteluihin, lähteä baarin ym., siitäkin huolimatta, että olin kouluaikoinakin niissä muutamissa pienissä porukoissa selvästikin henkinen johtaja. Ne olivat kuitenkin 100% miesporukoita.
Muutama väärä sana ja vääränlainen maine tarkoittivat, että tuossa iässä ei ollut mahdollisuutta alkaa edes puhua naispuolisten teinien. Tämä vituttaa sen takia, että olen viimeistään viimeisen parin vuoden aikana huomannut, että olen oikeasti keskivertoa hauskempi, luovempi tyyppi ja taidan itse asiassa aika laajan sklaanan flirtistä leikkimielisiin vittuiluun ja kunnon keskusteluihinkin - ja nimenomaan keskivertoa miestä/jätkää paremmin.
Toinen puoli on sitten, että luulin nuoreanpana, että "pieni muna" joka tapauksessa pilaa mahdollisuudet naisiin. Vasta paljon myöhemmällä iällä tajusin, että haaravälistä löytyy itse asiassa hieman keskivertoa isompi meisseli, joskaan ei nyt suurilla marginaaneilla. Kuitenkin porno sivu- ja etuprofiilit, joita näki liikuntatuntien vaikuttivat paljon isommilta kuin katsella omaa nakkia ylhäältä. Pornomunat ovatkin toki paljon isompia, siinä en väitä vastaan.
Tässä vaiheessa lienee joka tapauksessa mahdotonta enää tehdä mitään. Nuoruusvuosien estot, syrjiminen ja pakeneminen virtuaalimaailman nettipeleihin (joista yhdessä olin itse asiassa vitun hyvä, mikä pahensi tilannetta) taisivat kestää vaan liian kauan. Ei ole juurikaan kavereita, koska niitä ei kouluvuosinakaan kertynyt montaa ja tasan yksi ryyppyporukka, jossa vihdyin ja olen jopa pidetty jätkä, ei jostain enää kysele dokaamaan. En oikein tarkkaan tiedä miksi, mutta muutamia epäilyksiä on. Jääkön ne analysoimatta.
On joka tpaukasessa hyvin vittuimaista vasta yli 25-vuotiaana, että nuoruusvuodet kusivat lähivät ennakkoluuloihin ja ryhmäpaineen aihauttamaan syrjimiseen, että olet oikeasti keskivertoa hauskempi, saat porukan repeämään keskivertoa useammin. Elet jopa se, jonka kanssa naiset alkavat useimmiten heittämään ja pelleilemään työm ohessa , vaikka vieressä istuu nuorempia jätkiä, joiden ikä on lähempänä naisen ikää.
Näillä asioilla ei ole juurikaan mitään väliä, jos et nuorempana pystynyt luomaan tarpeeksi kattavaa kaveriaverkostoa, sillä tällä iällä (27) ennakkoluulot pianavat liikaa. Olet joka tapauksessa menneisyytesi perustuulla friikki tai vähintäänkin epäilyttävä tyyppi, eikä siihen ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa, vaikka persoonassa ja luonteessa ei olisi mitään vikaa.
PPiti lähteä baariin tänään, mutta empi tiedä viitsinkö tämän ongelman takia siltikään lähteä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"On joka tapaukasessa hyvin vittumaista huomata vasta yli 25-vuotiaana, että nuoruusvuodet kusivat lähivät ennakkoluuloihin ja ryhmäpaineen aihauttamaan syrjimiseen, että olet oikeasti keskivertoa hauskempi tyyppi, saat porukan repeämään keskivertoa useammin.OElet jopa se, jonka kanssa naiset alkavat useimmiten heittämään läppää ja pelleilemään työm ohessa , vaikka vieressä istuu nuorempia jätkiä, joiden ikä on lähempänä naisen ikää."
Höpöhöpö
Piste
Sinä olet vielä hyvin nuori ihminen. Sinulla on kaikki mahdollisuudet edessäsi.
Paitsi jos jättäydyt menneisyyden vangiksi.
Ei se nyt ole tällä iällä niin yksinkertaista. Jos olet sinällänsä täysin kykenevä pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olet jopa kesivertoa hauskempi, avoimempi, estottomampi ja luovempi, mutta silti kaveriton ja yksinäinen, se friikin leima vain pahenee entisistään.
Harvalla on halua ja mielenkiintoa kuunnella. Monia lähtökohta pelottaa, monet tekevät päätöksensä etukäteen.
Aidot ihmiset kyllä ymmärtävät, ja epäaidoista ei tarvitse välittää.
Kannattaa muistaa, ettet varmasti ole ainoa yksinäinen. Jostain luin viikolla, että jopa yli viidesosa nuorista kärsii yksinäisyyden tunteista.
"Jostain luin viikolla, että jopa yli viidesosa nuorista kärsii yksinäisyyden tunteista. "
Liittyy aiheeseen miten? Juurihna ylemässä viestessä tuli esille, ettei sillä ole merkitystä, sillä ketään ei kiinnosta.
Sitä vaan, että eiköhän sinunkin ikäisiäsi ole ihan samoissa lähtökohdissa muitakin kuin sinä. Toivottavasti kohtaisit heitä jossain.
Monikin osaa vain peittää kipeät kohtansa aika hyvin, ei ne seuraelämässä ensimmäisenä tule ne kipupisteet esille.
On toki mutta heistä noin 99 prosenttia on miehiä.
Sun pitäis vaihtaa ympäristöä, niin saat määritellä ja määrityttää ittes uudelleen jossain muualla, ja enemmän omaksi eduksesi. Oot nuori vielä.
Itse olen 25-vuotias, kärsin vakavista sosiaalisista peloista ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä joten minulla nyt ei ainakaan ole mitään toivoa. Koko nuoruus on kussut näiden ongelmien takia ja lähes varmasti koko elämäkin. Ihan turha ainakaan minulle selittää että kaikki on muka vielä edessä.
No, voit sitten nelikymppisenä huomata että olin oikeassa, ja haikailla menneeseen ja siihen kuinka tekisit toisin.
Parasta hoitoa on shokkihoito: hankkiudut tilanteeseen jossa on pakko pärjätä. Tarpeeksi harjoitusta ja siitä se lähtee sujumaan.
Lemmikki tai vaikka vapaaehtoistyö olisi myös hyvä juttu. Silloin ei ehdi niin hirveästi miettimään omia ongelmiaan. Tahtoo nuo panikoimiset vain pahentua, mitä enemmän niitä on aikaa murehtia.
25v ja kaikki on takana, LOL hahahoho. wakeupbrook
btw.
Oma profiilini Herr Googlen mukaan:
Meet sexy Thai women in minutes. No.1 Dating Site in Thailand.
Joo, itsellä ikää 34-vuotta ja nyt vasta tuntuu, että alkaa pääsemään teini-iän traumoista eroon ja alkaa elämäkin pikkuhiljaa. Ei se itsestään ole tapahtunut, vaan tässä on pitkä työstäminen takana ja itsensä kehittämisprojekti. Ap heittää tuo luovuttamismielialan pois ja alkaa tekemään asioita. Lähtökohdat on kuitenkin ihan hyvät, jos olet niin hauska, luova ja hyvä tyyppi kuin väität.
37-vuotiaana sinua vituttaa vielä enemmän jos et nyt ala tekemään asialle jotain.
Odotas kun pääset lähempänä kolmekymppistä suhteeseen. Naisen kanssa joka ei sinua 100 prosenttisesti miellytä, mutta koska ei ole vaihtoehtoja, tyytyminen on siihen mitä saa, koska ei sitä vittumaista yksinäisyyttäkään lopullisesti kestä. Alussa on kivaa, sitten alkaa vituttaa kun huomaa, että se juna, joka on täynnä naisia nuoruuden kauneimmillaan, meni jo ja sinä et koskaan tule sellaisen kyytiin enää pääsemään.
tajunnut olevasi isomunainen huippujätkä.. ehh h heh eh ehehhhehh hhhhehhh hehhhheeh hehhh he hheh,
Todellisuudessa on naurettava pelle eikä se muuksi muutu.
Naisia on myös monenlaisia. Naurettavalle pellelle ja totiselle toverille.
Ja ap. Voi hyvää päivää, kyllä kuule naisilla on aivan samanlaisia ongelmia. Itse esmes kärsin ja koin itseni ala-arvoiseksi, kun minulla oli pienet rinnat. Lapsen saatuani maitoa tuli vaikka muille jakaa. Rinnat tekivät erinomaisesti työnsä. Suurenivatkin samalla :) Oikeasti rintarauhanen, joka maitoa tuottaa on pienikokoinen. Se on läskiä rintojen suuruus.
Miten sukupuoli liittyy aiheeseen mitenkään? Kyse on lähinnä siitä, että menneisyyden minällä ja nykyisellä minällä voi olla harvinaisen suuri kontrasti.
En oikein ole varma, yritänkö elää menetettyä nuoruuttani tällä iällä ym., mutta joka tapauksessa ero aikaisempaan on selkeä. Teini-iässä olin ihan puhdas tissiposki-nörtti, jolla oli vain muutamia kaverita ja nekin samanlaisia tissiposki-nörttejä. Se oli kuitenkin enemmän "pakotettu valinta", sillä tuohon aikaan oli mahdotonta olla oma itsensä.
Nykyään olen sosiaalisempi, avoimempi, hauskempi ihminen, ilman teini-iän sosiaalisia estoja ja selvästikin henkilö, joka on keskimääräistä luovempi, hauskempi, viihdyttävämpi ja etenkin kännissä aivan päällikkö. Valittevasti oikein mikään näistä ei pysty korjaamaan liikaa kolhiinnutta itsetuntoa, minkä takia olen silti passiivinen ja jätän aloitteet muille.
Sinusta on vain tullut aikuinen. Aivot ovat kypsyneet.
Ja jollain tavalla olet vähän kiinni siinä tissiposkielämässä(epävarmuus). Ihan normaalia!
Ennen netin höpinäpalstoja jokainen yksilö kävi nämä muutokset itsessään läpi itsekseen, ja funtsaili sitten kuka mitäkin.
Huomaat vielä kerran tai pari, tai jopa kolmannenkin, että maailmankaikkeus-kriisi koskettaa. Kunnes hoksaat ja hyväksyt, että olet kuolevainen olento rajallisen ajan täällä. Niinkuin me muutkin.
Täysin nuoruuteen kuuluvaa kipuilua. Hohhoijaa.
"Paras aika istuttaa puu on kymmenen vuotta sitten. Toiseksi paras on NYT!" - Kiinalainen sanalasku
Mars baariin siitä :-) Pääsin poikuudestani sinua vanhempana.
Hei!
Mitäs jos muuttaisin uudelle paikkakunnalle, ja aloittaisit uuden elämän? Kukaan ei tunne sinua, ja saat uuden alun? rakennat imagosi ja elämäsi uudelta pohjalta?
Olisiko sinulla rohkeutta ja kanttia siihen? Älä kuitenkaan ainakaan valita, olet todella nuori, joten jos olet jo päättänyt ettet aio tehdä tilanteellesi mitään, ja että olet lost case, niin sitten se kannattaa mieluummin hyväksyä kuin valittaa. Jos tulet kumoamaan tämänkin palstan vinkit niin älä sitten valita, jos aikomuksesi rehellisesti ei olekaan muuttaa tilannettasi.
Totuus on kuitenkin se, että sinulla on kaikki maailman resurssit vielä päästä ongelmistasi ja elämässäsi eteenpäin.
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihminen, joka kyllä kykenisi muutokseen, muttei aio tehdä muuta kuin valittaa.
Minä käänsin sinua paljon vaikeamman elämäntilanteen voitokseni.
Up to you....
Olisit kirjoittanut tuohon loppuun että "Up yours!"
Aloittaja kyllä varmasti kykenee muutokseen jos niin haluaa, toista se on minulla kun olen paljon keskimääräistä surkeampi kaikissa sosiaalisissa tilanteitssa ja varsinkin naisten kanssa.
Periaatteessa toimiva logiikka muuttaa muualle. Kukaan ei tuntisi ja suhtautuisi menneisyyteen sijaan nykyisen perusteella. Tällöin pystyisi myös hieman valehtemaan keksimällä vaikka muutamat lyhyet suhteet edellisellä paikkakunnalla. Kukaan ei tietäisi niiden todenperäisyyttä, kun asun yksin.
Ei se kuitenkaan niin helppoa ole. Tavalla tai toisella asioita paljastuu myöhemmin ja esim. facebook saa monet epäilemään samoja asioita, kuten myös se, että vanhalle paikkakunnalle ei juurikaan kontakteja ole.
Ei kukaan voi epäillä mitään jos ei ole liittynyt facebookiin. Sanoo vain että hänellä on sellainen periaate ettei aio koskaan liittyä mihinkään sosiaaliseen mediaan.
Ei poista millään tavalla kontaktien puutetta. Kyllä se kuitenkin pian selviää, ettei niitä kontaktia juuri ole kun viikonlopun vietto sujuu aina kahdestaan, ellei sitten mene baariin.
Jos on luuseriasenne jatkat samalla linjalla kuin aiemminkin. Tai sitten voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja yrittää. Valinta ja elämäs on vain sinun.
2late, olet aika ärsyttävä.
täällä on annettu ohjeita, vinkkejä ja tsemppiä, ja teilaat kaikki.
miski sitten kirjoitit tänne, saatko kiksejä kalastelemalla sympatiaa, vai ooletko itse koukussa tilanteeseesi?
Hitto tuolla on sairaita ihmisiä, jotka ei pysty enää liikkumaan, viiksymppisiä sinkkuja, ihmisiä jotka muutta auuteen maahan ja silti aloittaa alusta, ja sinä väännät VÄKISIN kaikesta hemmetillisen ongelman, jopa facebook nyt tuhoaa elämäsi!!
Jos muutat toiselle paikkakunnalle, voit sanoa etti sulle ole SIELLÄ kavereita, ja elää hetkessä.
Mutta olet päättänyt jo tuhota itse oman elämäsi kun ajattelet ja väännät siit' väkisin noin vaikeata. Ihmisillä on kuule ollut vaikeampiakin tilanteita joista on noustu!
¨
Jos et aio tehdä mitään kuitenkaan, niin sen kun jäät surkuttelemaan itseäsi, kymmenen vuoden jälkeen katsot taaksesi, ja kiroat kun et tajunnut elää ja aloittaa alusta kun vielä olit nuori!
EI ole sinällänsä tarkoitus teilata ideoita. Sanon vaan, että tässä iässä ei selittelyt auta ihan samalla tavalla kuin ne olisivat saattaneet auttaa vain reiluna parikymppisenä.
Riippuu hyvin paljon ihmisestä, häiritseekö menneisyys vai ei. Ainakin pienellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat jollain tavalla toisensa, ainakin sitten, että joku tuttu sen, ja varmasti vähän päästä joku on laukomassa jonkun tottuuden, joka tietenkin perustuu johon 10-15 vuoden takaiseen.
Ainoa tapa olisi oikeastaan pitempi tuttavuus, mutta se ei ole helppoa näistä lähtökohdista. Ainakin baarin kautat sellaista on vaikea saavuttaa.
Mikä hemmetti sua sitten pitää siellä asumassa? jos sulla ei mitään järkevää sielklä sitten ole?
MUUTA, ja saat kaikki uudet ihmiset elämääsi uudelta pohjalta, tarviit kyl asennemuutoksen muuttosi tueksi...
terkuin, itse muuttamassa toiseen _maahan_