Ätmien naisystävät

En usko että useimmilla meistä on paljonkaan sosiaalista elämää. Kyllähän tämä yksinäisyys on se eniten katkeroittava asia. Jos olisi pari naiskaveria, niin kuvani naisista olisi varmastikin paljon neutraalimpi, kun ei lietsoisi vihaa naisiin päänsä sisällä pelkästään tämän palstan naurettavan bro sciencen kautta. Kaikki ajattelu keskittyy täällä pano- ja baariskeneen ja katkeruuteen siitä, että baarin kuumin muija ei antaisi minulle kuitenkaan pillua joten turha edes yrittää. En sellaista elämää oikeasti edes halua? Mitä vittua.

Se kyllä harmittaa toki oikeasti, että suomalaisella naisella on keskimäärin paljon seksikumppaneita. Ei tietysti kaikilla, mutta vaikeahan sitä on selvittää, kenellä on ollut vaikka 3 tai alle. Haluaisin lähteä edes kohtalaisen samasta pisteestä partnerien määrän kanssa. Tuntuisi heti, että voisi luottaa ja että meissä olisi samankaltaisuutta. Samalla tavallahan monen kanssa olleet ajattelevat, että kokematon ei kelpaa. Henkinen vire on siis molemmilla heti alussa eri taajuudella.

Minulla ei ole nais kavereita.

Ei minkäänlaisia.

Muutin kaverin kanssa kamunaisen asunnosta toiseen. Sohvan kantaminen kuudenteen kerrokseen hieman harmitti. Paikalla oli pari muutakin naista, mutta he lähinnä täyttivät ja purkivat laatikoita sekä olivat tiellä.

Kamunainen teki meille kukkoa (kanaa) punaviinissä ja jälkiruoaksi suklaa-kirsikkapiirakan. Kelvollista punaviiniä oli kukon kanssa tarjolla riittävästi ja tunnelma hilpeä.

Ei minulla ole pahaa sanottavaa. Enkä kuvittele että kamunainen yllättäen lankeaa käsivarsilleni, kun vain hengailen ympärillä.