Kerroin naapurille nähneeni onnettomuuden, jossa ilmeisesti ihminen kuoli. Tämä kysyi onko apua hälytetty. Vastattuani hän jatkoi juttelua toverinsa kanssa nauraa rätkättäen. Kaipa kuolleet ja loukkaantuneet ovat näille yhtä tyhjän kanssa. Ei kiinnosta kuin oma perhe, jos sekään.
Tunneköyhät ihmiset
voi mitä vammaisia
28259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niin kauan, kun kyse ei ole läheisistä, on evvk.
Kun luin tutulle lehdestä ylinopeutta ajaneen kuolleen liikenneonnettomuudessa, hän totesi "Oma vika". Ei kestänyt vuottakaan, kun yhteinen tuttu kuoli ylinopeuden ansiosta, hän itkua vääntäen totesi "Ei näin voi jumalauta tapahtua"
Itse näin alkukesällä järkyttävän onnettomuuden, jossa ihminen menehtyi välittömästi. Se oli kuin silmänrpäys, ja siihen meni henki.
( en kerro mitä näin )
Tapahtuma sai aikaan ihmisissä reaktion, joka puistatti minua. Ihmiset valokuvasivat tätä tapahtumasarjaa, ja pelastusmiehistön ja muiden viranomaisten työskentelyä.
En saanut sanotuksi mitään, katselin näitä keskiikäisiä ihmisiä jotka tarttuivat välittömösti kännykkäkameraansa.
Olin aika tyrmistynyt muutenkin koko tapahtumasta, puhumattakaan näiden muiden toiminnasta.
Olen sitä mieltä että myös nauru, saattaa olla joku vastareaktio.
Miten naapurin olisi sinun mielestäsi pitänyt suhtautua?
.
*RÄKÄINEN* nauru on merkki meneillään olevasta paniikkireaktiosta
har!111
.
Niin no miten siihen nyt sitten pitäisikään suhtautua jos kuulet jotain taphtuneen mutta sinulla ei ole minkäänlaista yhteyttä siihen uhriin, ei kokemusperäistä kuten sinulla eikä myöskään minkäänlaista tuntemista tai tietämistä. Sinua varmaan vähn heilautti kun olit näkemässä mutta ei se naapuri pysty mitenkään sitä samoin kokemaan.
Kuulostat todella tunneköyhältä. Sinua pitäisi kiduttamalla kiduttaa, jotta kykenisit samaistumaan toisen tuskaan.
Kuule kyllä minä kykenen, tunnen surua aina kun luen uutisen jostain eläintenkidutustapauksesta tai jonkun sairaan pedofiilin tekemisistä tai muutenkin aina silloin kun uhri on varmasti viaton ja sellainen joka ei kykene puolustautumaan. Sitten taas joku tuommoinen itseaiheutettu kieltämättä ei paljon miyötätuntoa saa aikaan:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081718579466_uu.shtml
Aivan niin. Kykenet näköjään samaistumaan pedofiileihin ja tunnet tuskaa heidän puolestaan. Ilmankos haetkin jotain xs-'naisia'...
Taidat olla aika vajaa kun et ymmärrä lukemaasi ja sairaskin mieleltäsi kun noin ajattelet minusta. Minä muuten nuorena menetin ehkä parhaan naiseni ikinä kun en kehdannut vielä "käyttää hyväkseni" kun oli vasta viidentoista ja pidin vielä lapsena vaikken itsekään kovin paljon vanhempi ollut, no joku toinen alkoi sen kanssa seurustelemaan ja sai siitä hyvän vaimon että älä tule minulle lässyttämään pedofiliasympatioista. Koko ei käsittääkseni ola pelkästään suoraan verrannollinen ikään, pitäisi sinunkin se tietää.
Ai että oikein 'menetit'. Haha! Kuoliko hän?
Olet aika tyhmä kun et tajua. En halunnut alkaa seurustelemaan kun ajattelin että hän on vielä liian nuori ja että olisi hyvä hankkia koulutus eikä sitoa itseään vielä. No hän alkoi sitten seukkaamaan yhden toisen kaverin kanssa, lopetti koulut ja teki sille jannulle kaksi lasta, olikohan edes seitsemäätoista ensimmäisen tehdessään. Viimeksi kun hänestä kuulin oli jossain työllistämiskoulutuksessa, olisi voinut olla hyvä niitä kouluja käydä.
Ai että Sinä et halunnut. Kaikki siis on aina Sinusta kiinni. Mitä herra haluaa ja mitä ei halua.
Eikö tuollainen kymmenien vuosien takaiseen asiaan juuttuminen ole pöpilästä kotoisin. Miksi et hakeudu psykiatrille. Kerro ettet pääse irti vuosikymmenten takaisesta ihastumisesta - ihastumisesta, jonka ITSE hylkäsit!
Luojan kiitos, ettei tuon naisen tarvitsee kestää kaltaistasi paskapäätä.
koen tämän rinnastusta siihen kun toisessa maassa soditaan ja kuolon uhreja tulee me käännämme heille selkämme vaikka ihminen tappaa ihmistä ja minusta on kamalaa kun jotkut seuraa jopa vierestä.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014081018530271_ul.shtml
joten itse kun ajan päivien jälkeen onnettomuuden ohi voi huolestua suunnintani, että alkaa heikottaa. mutta onko tällainen mukavaa ei.
onnettomuuden kuva aina piirtyy mieleen kuin olisin ollut läsnä, huolestun muista herkästi.
jos näen jotain hämärää nopeasti joskus on palattava ettei ole mitään hätää ja tämä rajoittaa elämistä, koska koen aina vastuuta
Aloittajan tunteita purskahteleva teksti saa melkein kuvittelemaan, kuinka suurella todennäköisyydellä hän on lähettänyt surunvalittelukukkia osaaottavineviesteineen onnettomuuden uhrin perheelle.
Tuohan se on ainut vaihtoehto räkäiselle naurulle.
No onhan minulla vamma, nimittäin hermovamma. Voisitko silti olla käyttämättä vammainen.sanaa nimittelytarkoituksessa? Loukkaat minua ja tunteitani.
Hä hä
Toiset ovat tunteellisempi ja toiset tunteettomampia. Tapaus kosketti sinua, koska näit sen. Nääpurilla ei ollut mitään yhteyttä tapahtumiin. Miksi pitäisi järkyttyä tuntemattoman kuolemasta?
Kuka sinulle on järkytyksen arvoinen? Suretko, jos luet lehdestä jonkun kuolleen auto-onnetttomuudessa? Entä kun joku on ammuttu vaikkapa Ukrainassa? Entä kun afrikkalainen kuolee nälkään tai aidsiin? Missä kulkee mielestäsi absoluuttinen raja, ketä täytyy surra, ettei leimaudu tunnevammaiseksi? Sinäkö sen määrittelet? Jos, niin kenen antamin valtuuksin?
Mikä tarve sinulla on puolustella tunnevammaisia? Eivät he tarvitse puolustajia, koska heillä ei ole tunteita.
Voi meitä vammaisia
"Suretko, jos luet lehdestä jonkun kuolleen auto-onnetttomuudessa?"
minä suren, minä suren kaikkia jotka luen lehdestä tain näen.
äitini päättelee vainajien runoista ,kuka on miten kuollut ja katselen kauhulla kun alkaa kuolin vuodet suuremmat lukemat lähestyä, omia vanhempiani vuosia kohtaan.
kärsin jo valmiiksi, en tiedä onko tämä sitä, että yrittää hyväksyä asioita.
Minun oli pakko vastata koska en usko olevani ainoa, joka kokee tätä.
Olin tänään matto pesulla.
minusta oli taas kerran hölmöä äitini ohjaus maton pesussa.
"-nyt se on hyvin lionnut, ei sitä tarvitse kuin viruttaa."
minä hinkutan pala kerrallaan kuulematta äitini ohjausta, sitten totean "-kun tämä on pitkäkarvainen niin pitää roskat saada pois. teen näin joka matolle jotka pesen, olisikohan palkka kova jos tätä tekisi paljon."
äitini tuumaa
"-mitä nyt sellaisia mattoja hankkii jotka kerää paljon pölyä ja likaa."
totean"- sain tämän ilmaiseksi ja sanoi olevan likainen jonka vuoksi pesen tämän.
ja muistutin että kun talvi tulee ja meillä kun laittaa villasukat on liukkaat lattiat."
"-niin tottahan mutta kaikkea roinaa sinäkin hommaat"
totesin"- jos rahaa olisi sammallailla kuin rouvalla oli että ostaa uudet lattialle kun ei jaksa edellisiä pessä ja totean, niin minäkin olisin tehnyt koska tämä on raskasta puuhaa."
sitten äiti toteaa lopuksi"- kyllä se pitää tehdä kunnolla kun aloittaa tekemään, niin hänkin tekee."
hän tuli vain juttelee vaikka pyysin, että olisi lapsia katsonut pihalla , kun miehen tarvitsee lukea kokeisiin. mutta kyllähän myönsi olevan väsynyt.
kyllä se on vaikeaa apua saada kun sitä tarvitsee mutta kiittelin että jaksoi edes kaverina olla.
neitikin oppi ajaa pyörällä onneksi mies ikuisti puhelimeen 8)
pahus oma mennyt rikki ei lataa ja pinnit rikki mennyt.
Siten jotkut ihmiset reagoi. Jos asia ei heitä mitenkään kosketa, he kuulevat ja mieleen painavat ajatuksesi, mutta voivat jatkaa kuten siihenkin asti. Nauru tosiaan voi olla reaktio sanomaasi, vähän hysteerinen ja ahdistunut. Ajattele, jos he joutuisivat paniikkiin viestistäsi, millainen maailma sitten olisi?
Toisen ihmisen kuoleman todistajana oleminen on raskasta, kuolemmehan kaikki aikanamme.
En tiedä, kuinka naapurusvälinne ovat, mutta voihan se naapurin kohtaaminen tuoda hämmennystä ja puheen epäselvyyttä, epävarmaa oloa esille.
Millä perusteella määrittelet ihmiset tunnevammaisiksi?
Mä nään ton nii, sun ja naapuris välit o moikkausvälit ja tietty frendi menee sun eelle. Mikäli sun ja naapuris välil olis suurempi tunneköynös, ni naapuris olis pyytäny anteks frendiltään, kysyny kui sä voit ja voi jutskaa sun kaa.
Mä oon parit kerrat ollu muistotilaisuudes, jois o viljelty rankkaa huumorii. Eka kerta ol pien järkky, kysäsin sit tutult nupinkasaajalt mist ol kyse. Kyse ol mustan huumorin kaut tulevast selviytymismuodost.
mämmy, mitä vastaat sä nyt
onko hautakuoppas liian syvä?
Niinpä nii-ota ryyppy hjuvä
ota yx
oota kax
ota komaskin ja lähtösi on ihan huoleton
O muutaki duunaamist ku palstal riehuu
.
"Sitä paitsi me * emme * riehu vaan keskustelemme täällä sopuisasti ja max sivistyneesti"
har!111
.
tais olla ihan perus porvari, kokoomuksesta,
Kokoomus suurempi uhka kuin ISIS ja kalifaatti - Maailman menoa - Suomi24
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12442488