Kuten monet muutkin palstan miehet, olen yli 30-v äijä, jolla ei ole koskaan ollut suhdetta. Olen alkanut miettimään, voisiko tässä jo heittää kirveen kaivoon ja luopua toivosta?
Tunnetteko ketään ihmistä, joka on elänyt koko nuoruutensa sinkkuna ja löytänyt elämänkumppanin vasta yli 30-vuotiaana?
T: Nimimerkki "Varasinko hääkirkon turhaan?"
Tunnetteko ketään ihmistä, joka on elänyt koko nuoruutensa sinkkuna ja löytänyt elämänkumppanin vasta yli 30-vuotiaana?
T: Nimimerkki "Varasinko hääkirkon turhaan?"
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos sulla on hyvät tulot, tai poikkeuksellisen hyvä ulkonäkö, niin sitten voisit jonkun saada, mutta jos oot tavallinen, tai köyhä ja ruma, niin sitte voit unohtaa.
En tunne henk koht mutta pakostihan heitä on olemassa, palstallakin on paljon 30v totaalikokemattomia..
Ap kysyikin sellaisia, jotka ovat yli 30v totaalikokemattomia suhteissa ja sitten löytäneet jonkun elämänkumppanin.
Totaalikokemattomia kyllä löytyy paljon. Tällä palstallakin. Itsekin olin sellainen vielä ennen tätä kesää. Mutta... että löytäisikö sellaisen miehen, joka on ollut totaalikokematon yli kolmekymppiseksi ja sitten löytänyt pidempiaikaisen elämänkumppanin.. Jaa-a... Kai niitä on jossain. Tällä palstalla ei taida montaa olla.
En myöskään keksi yhtäkään miestä omasta tuttavapiiristä johon tuo pätisi... Pari hieman alle kolmekymppisenä elämänkumppanin löytäneen ja sitä ennen täyskokemattomia miehiä tunnen.
Ei kyllä yli 30 v mies enää kelpaa naiselle ellet voita lotossa.
Ei ole kysymys kokemuksesta, kokemattomuudesta eikä iästä.
On kysymys siitä, onko sinulla mahdollisuus tavata jossakin riittävä määrä vapaita kumppaniehdokkaita. Kasvotusten ei ole mitään merkitystä onko kokematon vai kokenut. Kemia ratkaisee - sitä joko on tai ei.
Suurin osa pitkittyneen sinkkuuden ongelmista johtuu siitä, ettei ole riittävästi tilaisuuksia tutustua vapaisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
Näin on. Naiset ovat niin hölmöjä etteivät älyä tulla tapaamaan minua vaikka olen joka ilta kotona.
"Kemia ratkaisee - sitä joko on tai ei."
Jos sitä ei ole, niin sitten pitää opetella. Sosiaalisista pokaustaidoista siis puhutaan, sillä niillä kemiaa luodaan.
Sellaista en tunne ensimmäistäkään, joka olisi ollut kolmekymppiseksi totaalikokematon ja sitten saanut naisen. Sen sijaan sellaisia tiedän, jotka ovat olleet kolmekymppiseksi asti totaalikokemattomia ja ovat sitä myös olleet sen jälkeen aina tähän päivään asti ja sellaisena myös satavarmasti tulevat pysymään.
Sanoit, että sinulla ei ole ollut suhdetta, mitenkäs on seksikokemusten laita? Jos olet siltäkin osalta kokematon niin todellakin voit heittää kirveen kaivoon.
No eihän aloittajalla ole mitään hätää, kun hän on vielä nuori mies ja hänellä on vielä ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet edesspäin, niin hyvin sitä ehtii seurustella elämässä ja vaikka naimisiinkin menemään.
Aloittajalle tiedoksi se, että ei kannata uskoa ollenkaan tota naisasialuuseria, sillä hän on mielenterveysongelmainen sekopää ja jaksaa aina vaan jankata täällä näitä samoja asioita ihan turhan takia ja kokee vielä itsensä keski-ikäiseksi jo kolmekymppisenä ja yrittää sitten väittää vielä sitä, että kaikki muutkin olisivat siinä iässä jo keski-ikäisiä, vaikka todellisuudessa ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet ovat silloin vielä edessäpäin.
DarkFear on itse keski-ikäinen neitsyt-setä jolla jo hiukset tippuu päästä ja on lisäksi oikein impotentti kaappihomo joka kerjää mustaa munaa pienessä yhden hengen hytissään spermankatkuisilla laivaristeilyillään. Mielenterveysongelmainen on hän itsekin joskin ehkä hieman toisessa lajissa. Häntä jos ketä ei kannata kuunnella yhtään.
Lopeta se jankutus.
Toisaalta olethan itsekin täällä jankkaamassa turhaan sitä omaa mantraasi, että " 30:nen mies on vielä nuorimies ja parhaat nuoruusvuodet ovat vielä edessä": Ei siihen täällä uskota, joten senkin mantrasi jankkaaminen täällä on turhaa. Sinänsä olet kyllä hyvä, kun ainakin yrität tuoda jotain toivoa täällä oleville vanhemmille ikisinkuille..kuten minulle, joka olen 37 vuotias.
Tsemppiä!
PS. Kannatan muuten perussuomalaisia ja olen käynyt armeijan..:D
Joo. Lyhyesti... ensimmäiset treffit vähän päälle kolmekymppisenä. Ne eivät menneet hyvin, mutta löysin sitten toisen naisen joka halusi tutustua. Hänellä on omat ongelmansa, eikä ole ihannenaiseni, mutta päätin vain yrittää. Nyttemmin olemme saaneet jälkikasvua ja keskityn siihen puoleen enemmänkin.
Kaduttaako, että päätit yrittää?
Ei, onpahan tätäkin puolta elämästä nyt kokeiltu. Uskoisin, että olen keskinmäärin onnellisempi nyt kuin sinkkuna, vaikka välillä onkin vaimon kanssa vaikeita hetkiä. Pitää vain hyväksyä ettei omaa aikaa ole niin paljon kuin ennen, varsinkin pikkuvauvan kanssa.
Ensimmäisen kerran sain 36 -vuotiaana. Rouvalta... Naimisiin menin 39 -vuotiaana 36 -vuotiaan piikaihmisen kanssa. Erosin 54 -vuotiaana. Viimeksi sain muistaakseni noin 65 -vuotiaana. Enää ei edes seiso, luulisin, vaikka seisokissa oli 18 cm.
Mitä muuta vielä haluat tietää?
Onko elämänkumppani sellanen kunnes-kuolema-erottaa-tapaus? En sellaisista tiedä, mutta tiedän totaalikokemattomia miehiä, jotka ovat löytäneet ekan seurustelukumppanin 30 v. täytettyään.
Ei kannata luovuttaa. Minäkin uskon voivani vielä yli 40-vuotiaana löytää ensimmäisen tyttöystäväni, joka on koskematon neitsyt ja jonka kanssa pääsen poikuudestani. Sinullakin on iästäsi huolimatta ne parhaat nuoruusvuodet vasta edessä, kuten tavataan sanoa.
Ja nyt kun katsoin tuota keskustelua edellä, haluan huomauttaa, että minulla on tukka pysynyt päässä ilman mitään finatabuja, joten muna kovettuu ja pystyn penetroimaan sitkeämmänkin immenkalvon.
Tämä siis tiedoksi kaikille neitsytnaisille, jotka pelkäävät immenkalvonsa olevan liian kovaa kamaa korkkaavalle kyrvälleni.
Ei muuta ku lentolippu Teheraniin.
Kokemattomuutta ei näe päällepäin, tosin sitä ei kannata ruveta ensimmäisenä huutelemaan kun on tutustumassa. Kolmekymppinen saattaa olla vähän haastavassa välissä. Itse en ollut kokematon enää kolmekymppisenä, mutta huomasin että kolmenkympin loppupuolella alkoi käydä flaksi ihan eri tavalla. Ilmeisesti siinä neljänkympin molemmin puolin pääsee uuteen aaltoon, jossa sen ikäinen mies jolla on perusasiat kunnossa, onkin yhtäkkiä kuumaa kamaa. Naiset siinä iässä osaavat jo arvostaa muutakin kuin ulkonäköä, eivätkä ole ihan pilllunsa vietävissä.
Ainakin minun kokemuksieni mukaan 35 iässä suosio vasta alkaa kasvamaan.
En muista että parikymppisenä olisi ikinä tullut viehättävä just ja just täysi-ikäinen tyttö iskemään baarissa, 30 nainen pyytämään treffeille, tai suurin piirtein oman ikäinen nainen pyytämään suoraan kämpille seksitouhuihin.
Noh...se tyttö oli liian nuori, 30 nainen liikaa rahan perässä, ja seksiä ehdottanut nainen liian varattu. Eli todellinen haaste onkin löytää nainen jonka kanssa voisi elää, ja oppia seurustelukuviot ennätysajassa.
Mutta jos ajatellaan lähtötilannetta, itse olen hyvinkin optimistinen. En ole varsinaisesti etsinyt naista; ei ole nettiprofiilia, en ole yrittänyt iskeä ketään, tms. Jos yritän, uskon että mahdollisuudet ovat hyvät, olkoonkin että monta haastetta on edessä matkalla onnelliseen suhteeseen.
En keksi ainuttakaan syytä luovuttaa peliä kolmekymppisenä.