Pitkän piiritysyrityksen jälkeen nainen sanoo: "Sinulle ei tule mahdollisuutta koskaan! Ei koskaan, tajuatko senkin paksukalloinen apina!". Viesti oli naisen epäsuoraksi kommunikoinniksi harvinaisen selkeä, mutta pokka se pitää
pimpelipom. Minä: "Ensi kertaan". Nainen tuijottaa minua hetken hölmistyneesti ja poistuu sitten paikalta kenties aivan hitusen ärtyneen näköisenä.
Se siitä sitten. Jotenkin nämä pakit tuntuvat enemmän menetykseltä kuin yleensä. Sellaiselta, kuin olisi kadottanut jotain harvinaista, jotain ainutlaatuista. Vaikka olen paksukalloinen apina. Mielialaan sopivasti alkaa sataa ja tuulen pyörteissä lentelevät lehdet tanssivat etäällä toisistaan syysillan hämärässä.
Pari viikkoa myöhemmin tarkastelen paikan naistarjontaa. Tympääntynyt katseeni hoippuu savun seassa naisesta toiseen. Ei paljon naurata, onko tässä kapakassa kaupungin kärttyisimpien ämmien kokoontumisajot? Voi voi, taidan sanoa kavereille, että meikä lähtee nyt... haa! Mutta mikä Upea Naaras tuolla on? Jään tuijottamaan vaikuttuneena. Tietenkin nainen havaitsee tämän naisten mystisellä sivusilmällä. Nainen hymyilee hieman ja kuikuilee kutsuvasti. Tuoppi pohjaan ja aivot narikkaan. Sitten lähestymään rinta rottingilla. Vaikea sanoa kumpi yllättyi enemmän, minä vai hän, mutta otin sen enempiä kursailematta naista lanteesta kiinni ja vedin kylkeeni kiinni. Nainen ei jäänyt kylmäksi, voi aivan selvästi havaita yllätyksen, huvittuneisuuden ja niin, sen kuuluisan kemian. Nainen kysyy, oletko koskaan tullut ajatelleeksi ettei ensimmäiseksi pidä ottaa toisesta kiinni? Olen miettivinäni asiaa ankarasti ja sitten kun kaksi neuronia vahingossa osuvat alkoholin keskellä toisiinsa, vastaan "E. Tanssitaan".
Humalaisen parihuojunnan päätteeksi vien naisen baaritiskille ja tilaan molemmille juomaa. Naiselle White lady (mikä ihmeen juoma se on ja miksi minä sellaisen tilasin?) ja minulle gin & tonic. Eikä sitten mitään hiton Swordsmania. Nainen näyttää tyytyväiseltä juomaansa ja minulta lähtee puhemopedi lapasesta. Puujalkojen lepikko se vain rytisee ja nainen nauraa kyyneleet silmissä. Osaan kuulemma puhuakin, mitä ei ihan ensikontaktin perusteella olisi osannut odottaa.
Vien naisen taas tanssimaan ja hetken kuluttua alkaa tuntua siltä, että naista voisi suudella. Katsomme toisiamme hetken syvälle silmiin ja alan lähestyä rauhallisesti huulillani naisen odottavia huulia. Ja olen kaatua selälleni lattialle.
Joku vetää minua kädestä ja onnistuu raahaamaan minut ovesta portsarin naureskellessa perään. Saan tasapainoni takaisin ja onnistun pysähtymään. Kädessäni roikkuu "Sinulle ei tule mahdollisuutta koskaan!"-nainen. Saan kakistettua mi-mu-mitä? Johon nainen sanoo vihaisesti: "Nyt mennään!". Menemme noin viiskymmentä metriä jonnekin, kunnes teen tenän. "Ei mennä
mihinkään. Ja irti siitä kädestä tai ripustan sinut roikkumaan hiuksistasi lyhtypylvääseen ja mitä helvettiä?". Nainen tuijottelee maahan eikä sano mitään. Toistan kysymyksen hitusen kohteliaammin ja nainen ei edelleenkään sano mitään, kaivelee vain kengän kärjellä hiekkaa. Paksukalloinen apina ei halua enää tajuta mitään ja kääntää tapahtuman naisen kostonhimoksi ja ilkeydeksi.
Kävelen muutaman sata metriä kohti kotia. Sitten päätän palata takaisin baariin. Vihoviimeinen nöyryytys jää kuitenkin kokematta: Upea Naaras ei ole enää paikalla. Kotimatkalla toivon, että joku tulisi edes haastamaan riitaa. Mutta ei,
ihmiset vain kiertävät kaukaa.
Missä ovat lauantai-illan sankarit ja agressiiviset pummaajat silloin kun heitä tarvitaan?
pimpelipom. Minä: "Ensi kertaan". Nainen tuijottaa minua hetken hölmistyneesti ja poistuu sitten paikalta kenties aivan hitusen ärtyneen näköisenä.
Se siitä sitten. Jotenkin nämä pakit tuntuvat enemmän menetykseltä kuin yleensä. Sellaiselta, kuin olisi kadottanut jotain harvinaista, jotain ainutlaatuista. Vaikka olen paksukalloinen apina. Mielialaan sopivasti alkaa sataa ja tuulen pyörteissä lentelevät lehdet tanssivat etäällä toisistaan syysillan hämärässä.
Pari viikkoa myöhemmin tarkastelen paikan naistarjontaa. Tympääntynyt katseeni hoippuu savun seassa naisesta toiseen. Ei paljon naurata, onko tässä kapakassa kaupungin kärttyisimpien ämmien kokoontumisajot? Voi voi, taidan sanoa kavereille, että meikä lähtee nyt... haa! Mutta mikä Upea Naaras tuolla on? Jään tuijottamaan vaikuttuneena. Tietenkin nainen havaitsee tämän naisten mystisellä sivusilmällä. Nainen hymyilee hieman ja kuikuilee kutsuvasti. Tuoppi pohjaan ja aivot narikkaan. Sitten lähestymään rinta rottingilla. Vaikea sanoa kumpi yllättyi enemmän, minä vai hän, mutta otin sen enempiä kursailematta naista lanteesta kiinni ja vedin kylkeeni kiinni. Nainen ei jäänyt kylmäksi, voi aivan selvästi havaita yllätyksen, huvittuneisuuden ja niin, sen kuuluisan kemian. Nainen kysyy, oletko koskaan tullut ajatelleeksi ettei ensimmäiseksi pidä ottaa toisesta kiinni? Olen miettivinäni asiaa ankarasti ja sitten kun kaksi neuronia vahingossa osuvat alkoholin keskellä toisiinsa, vastaan "E. Tanssitaan".
Humalaisen parihuojunnan päätteeksi vien naisen baaritiskille ja tilaan molemmille juomaa. Naiselle White lady (mikä ihmeen juoma se on ja miksi minä sellaisen tilasin?) ja minulle gin & tonic. Eikä sitten mitään hiton Swordsmania. Nainen näyttää tyytyväiseltä juomaansa ja minulta lähtee puhemopedi lapasesta. Puujalkojen lepikko se vain rytisee ja nainen nauraa kyyneleet silmissä. Osaan kuulemma puhuakin, mitä ei ihan ensikontaktin perusteella olisi osannut odottaa.
Vien naisen taas tanssimaan ja hetken kuluttua alkaa tuntua siltä, että naista voisi suudella. Katsomme toisiamme hetken syvälle silmiin ja alan lähestyä rauhallisesti huulillani naisen odottavia huulia. Ja olen kaatua selälleni lattialle.
Joku vetää minua kädestä ja onnistuu raahaamaan minut ovesta portsarin naureskellessa perään. Saan tasapainoni takaisin ja onnistun pysähtymään. Kädessäni roikkuu "Sinulle ei tule mahdollisuutta koskaan!"-nainen. Saan kakistettua mi-mu-mitä? Johon nainen sanoo vihaisesti: "Nyt mennään!". Menemme noin viiskymmentä metriä jonnekin, kunnes teen tenän. "Ei mennä
mihinkään. Ja irti siitä kädestä tai ripustan sinut roikkumaan hiuksistasi lyhtypylvääseen ja mitä helvettiä?". Nainen tuijottelee maahan eikä sano mitään. Toistan kysymyksen hitusen kohteliaammin ja nainen ei edelleenkään sano mitään, kaivelee vain kengän kärjellä hiekkaa. Paksukalloinen apina ei halua enää tajuta mitään ja kääntää tapahtuman naisen kostonhimoksi ja ilkeydeksi.
Kävelen muutaman sata metriä kohti kotia. Sitten päätän palata takaisin baariin. Vihoviimeinen nöyryytys jää kuitenkin kokematta: Upea Naaras ei ole enää paikalla. Kotimatkalla toivon, että joku tulisi edes haastamaan riitaa. Mutta ei,
ihmiset vain kiertävät kaukaa.
Missä ovat lauantai-illan sankarit ja agressiiviset pummaajat silloin kun heitä tarvitaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Cool story bro.
Jotain falskia tässä kirjoituksessa on. Mutta periaatteessa ihan mahdollista.