Tässäpä 29-vuotias, kymmenen vuotta miehensä kanssa yhdessä ollut, 3 lapsen äiti. Avioliitto ollut vuoristorataa miehen mielenterveysongelmien vuoksi, nyt tilanne onneksi tasaisempi. Monta vuotta mennyt siinä, että mies kohdellut huonosti oman pahan olonsa vuoksi. Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea. Lopulta sai apua ongelmiinsa, ja parin vuoden terapian ja hoidon jälkeen elämä tasoittunut.
Entäs, kun en jaksa ja pysty enää itse ajattelemaan valoisasti? Entäs, kun ei vaan enää kiinnosta? Seksin aikana ajattelen muita miehiä. Ajattelen jatkuvasti, että elän vielä elämääni jonkun muun miehen kanssa. Tavallaan odotan, että hän jättäisi minut tai jotain. Välillä kuitenkin huomaan, että meillä on mukaviakin hetkiä. Välillä huomaan helpottuvani, kun hän on siinä lähellä. 99 % ajasta toisen läsnäolo kuitenkin ärsyttää ja ahdistaa. Ahdistaa kaikki se sonta, mitä hän on vuosien aikana niskaani heittänyt. Jollain lailla ajattelen, että sitä pitäisi hyvittää. Ärsyynnyn heti, jos hän huomauttaa minulle pienestäkin asiasta. Ajatus on heti, että mikä tuo on minulle mitään sanomaan kun itse on sellainen m*****. Mies itse ajattelee, että nyt on aloitettu puhtaalta pöydältä. Kunnollista keskusteluyhteyttä meillä ei ole, liikaa syyttelyä puolin ja toisin. Heti kiehahtaa kun yritetään puhua vakavasti.
Kertokaa, voiko nämä mun ajatukset olla vain hetkellisiä ja ohimeneviä? Masentunut en ole muuten. Terapiassa olen käynyt itsekin ongelmiemme vuoksi, terapeutti sanoi että olen lähellä lievää masennusta, mutta tuo parisuhde on ainoa joka vetää mieltä alas. Muuten olen energinen jne. Voiko tämä suhde tästä parantua ja elämä alkaa hymyillä?
Luovuttaja en ole. Mutta onko jossain vaiheessa ymmärrettävä, että tulevaisuutta ei ole?
Entäs, kun en jaksa ja pysty enää itse ajattelemaan valoisasti? Entäs, kun ei vaan enää kiinnosta? Seksin aikana ajattelen muita miehiä. Ajattelen jatkuvasti, että elän vielä elämääni jonkun muun miehen kanssa. Tavallaan odotan, että hän jättäisi minut tai jotain. Välillä kuitenkin huomaan, että meillä on mukaviakin hetkiä. Välillä huomaan helpottuvani, kun hän on siinä lähellä. 99 % ajasta toisen läsnäolo kuitenkin ärsyttää ja ahdistaa. Ahdistaa kaikki se sonta, mitä hän on vuosien aikana niskaani heittänyt. Jollain lailla ajattelen, että sitä pitäisi hyvittää. Ärsyynnyn heti, jos hän huomauttaa minulle pienestäkin asiasta. Ajatus on heti, että mikä tuo on minulle mitään sanomaan kun itse on sellainen m*****. Mies itse ajattelee, että nyt on aloitettu puhtaalta pöydältä. Kunnollista keskusteluyhteyttä meillä ei ole, liikaa syyttelyä puolin ja toisin. Heti kiehahtaa kun yritetään puhua vakavasti.
Kertokaa, voiko nämä mun ajatukset olla vain hetkellisiä ja ohimeneviä? Masentunut en ole muuten. Terapiassa olen käynyt itsekin ongelmiemme vuoksi, terapeutti sanoi että olen lähellä lievää masennusta, mutta tuo parisuhde on ainoa joka vetää mieltä alas. Muuten olen energinen jne. Voiko tämä suhde tästä parantua ja elämä alkaa hymyillä?
Luovuttaja en ole. Mutta onko jossain vaiheessa ymmärrettävä, että tulevaisuutta ei ole?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Avioliitto ei enää parane. Se pahenee. Tulet kärsimään entistä enemmän, kunnes eroat.
Käykää pari vuotta perheneuvonnassa, halvin on vissiin seurakuntien.
Vähitellen selviää, mihin suuntaan mennään. Pidä itsestäsi hyvää huolta. Vaadi, että sinua kohdellaan hyvin. Kohtele toista kunnioittavasti myös. En tiedä, miten teille käy tai miten pitäisi käydä. Bless.
Luulin että olen ainoa tunteitteni kanssa mutta onnex en ole.
Mulla sama tilanne:yhdessä oltu teinistä asti,2 lasta,kerran oltu asumuserossa.
Tuntuu että rakkaus kuolee samaa tahtia kun mies huomauttelee joka asiasta!ja kun puolustaudun niin se vika onkin mussa ja minä olen aina se riidanhaastaja.ja aina valitetaan kun käyn töissä ja ei ikinä muka tehä mitään yhessä vaikka KAIKKI asiat tehään yhessä!
Minä hoidan lapset,lasten menot ja harrastukset,kodintyöt eli siis kaikki ja mies kehtaa valittaa.
Nyt olen alkanu miettiä eroa kun en jaksa enään,seksiä ei tee mieli,minä ja lapset halutaan elää niin ettei se yx ja sama ihminen pilais meiän joka ikistä päivää valittamisella joka ikisestä asiasta!