Neuvokaa, miten eteenpäin menen, sillä miniäni kiusantekoa on jo jatkunut vuoden. Muutin jo kauemmas, että saisin elää rauhassa mutta ei. Ainoastaan silloin, kun tarvitaan lapsen hoitajaa, olen ihminen. Hänellä näkyy löytyvän aina joku keino, millä saa minut nujeltaa. Nyt hän on käynyt uuden miesystäni kimppuun, sillä olen eronnut hänen apestaan jo ajat sitten. Appeaan hän kyllä hyysää, mikä onkin hyvä, sillä hän ei ole terve. Olen alkanut matkustella, ja siitäkös on häly noussut. Olisi kuulemma lapsille vaatteet tärkeämpiä hankintoja. No, ostin niitä joskus heille, mutta ei ne kelvanneet. Olivat kuulemma hyvin palaneet pannu-uunissa. Nyt onnittelen kortilla lapsenlapsia, ainoastaan jouluksi laitan lahjoja, en tiedä, mihin nekin joutuvat. Nyt en osaa enää nauttia uudesta, hienosta suhteesta, kun hän sekoaa siihenkin. Kertoo mitä mielettömänpiä juttuja minusta, mutta onneksi ystäväni hiljentää hänet eikä usko häntä.
en kestä enää
surumummi
51217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet ihan oikein ottanut etäisyyttä ja elät omaa elämää. Silti tuollainen mitä saat kokea loukkaa. Olen kokenut samaa tyttäreltäni, jota vävypoika on manipuloinut vihaan. Lapsille kannetut (kalliit) lahjat ja vaatteet olivat krääsää, joka myytiin kirpputorilla lasten itkuista välittämättä. Omaa rahankäyttöäni vahdittiin, etten tulevia perintöjä tuhlaisi, vaikka eniten rahaa annoin juuri siihen perheeseen. Mikään ei kelvannut, pelkkää huutoa ja haukkumista vuosikaudet. Taloni homehtui, menetin kaiken omaisuuteni, masennuin, erakoiduin. Lopetin rahan ja lahjojen antamisen, yhteydenpidon, joissa sain vain huutoa kuunnella. Nyt on rauhallisempaa. Mistä sellainen vihanpito voi syntyä, kun itse tahtoo toisille vain hyvää? Olen tullut siihen tulokseen, että eniten hyvää teen kun en yritä tehdä kellekään hyvää. Olkoot omassa rauhassaan, niin saan minäkin olla.
Itse tulen tulevan anoppini kanssa hyvin toimeen. Mielestäni elämästä saa ja pitää nauttia kun lapset ovat kota maailmalle lähteneet. En minä ainakaan laske elämääni sen varaan että omat tai tulevan mieheni vanhemmat sitä rahoittaisivat vaan toivon että he loppuelämästään nauttisivat. Rahat ovat kuitenkin heidän ansaitsemiaan ja heidän niistä tulisi nauttia.
Itselleni ovat myös isovanhemmat olleet todella tärkeitä, siis se että he ovat olleet läsnä. Tarkoitan siis sitä että lahjat eivät ole olleet tärkeintä vaan se että minulla on ollut onni tuntea heidät. On mielestäni jopa törkeää vanhemmilta "riistää" lapselta niinkin tärkeä ihminen kuin mummi tai vaari.
hommaa lapsenlapselle tili jonne laitat lahja yms. "lahjat", ja viemiseksi jotain pientä. Muutaman vuoden kuluttua on lapsella/nuorella kiva pesämuna, vaikka kunnon ulkomaan matkalle tai opiskelua tai omankodin hankintaa tai hankintoja varten tai miten nuori sen haluaa käyttää.
Tileissä on saatavana ehtoja esim. meillä se on ettei vanhemmat saa sieltä mitään ja lapsikin vasta 21v täytettyään.
Kiitos ihanista, ymmärtävistä viesteistä. En voi viedä lahjoja perille, sillä minä kielsi vuosi sitten käymästä. Poikani käy ja tuo lapsenlapset luokseni joskus.
siis miniä kielsi käymästä heillä ollenkaan.