Hei. Olen aikuinen nainen ja minulla on kaksi pientä lasta jotka asuvat vuoroviikoin minun ja isänsä luona. Olen seurustellut kohta vuoden verran miehen kanssa jolla on kaksi melkein aikuista poikaa. Asuin ennen paikkakunnalla noin 50km:n päässä mieheni kodista, jossa minulla on yritys ja lapseni käyvät koulua siellä. Muutin keväällä mieheni luo ja nyt joudun kuskaamaan lapsia kouluun aikaisin aamulla joten työpäivieni vuoksi lähdemme aamulla aikaisin ja palaamme illalla puoli kuuden maissa kotiin. Aikaa jää siis vähän. Lisäksi täällä missä ennen asuttiin asuu kaikki ystäväni ja sukulaiseni ja lapsenlapseni, miehen luona jonne muutin ei ole yhtään ystävää eikä mitään muutakaan. Olen alkanut tukehtua tilanteeseen. Olen puhunut asiasta mieheni kanssa ja kertonut kuinka rankkaa mulla on ja haluaisin muuttaa takaisin paikkakunnalle missä ovat nämä kaikki tärkeät ihmiset ja yritykseni. Mies on sanonut että jos muutan, on suhde siinä. Suhde siis loppuu jos muutan, syy on kuulemma se että ei kestä ikävää. Matkaväli on kuitenkin ajallisesti noin 35-40min. Minulle tämä aika on iso aamulla aikaissin ja illalla väsyneenä. Onko tämä kiristämistä? Mies ei muuta, koska hänellä on omakotitalo jota ei saa myytyä. En tiedä muuttaisiko jos saisi. Talo on myynnissä siksi että on mieheni ja exän yhteinen. Tämän kaiken lisäksi lapseni nukkuvat makkarin lattialla patjoilla, koska talo on myynnissä niin sinne ei voi rakentaa lisätilaakaan. Edes leluille ei ole tilaa kuin pieni kaappi. Olenko siis minä itsekäs kun en jäisi seisomaan mieheni rinnalle ja odottamaan ehkä monia vuosia että tilanne muuttuisi vai onko mieheni itsekäs kun ei ajattele minua ja minun yritystäni, joka vie paljon voimia ja pieniä lapsiani joita joudun kohta kuskaamaan lisäksi harrastuksiin ja nyt jo se että lapseni käyvät täällä koulua ja joutuvat odottamaan isällään minua kun pääsen iltapäivällä työstä rassaa kaikkia.
Auttakaa!! Mielipiteitä kaivataan!!
väsynyttt1
10239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi voi, kyllä jotkut naiset sekoavat miesten vuoksi! Eihän se uusiomies ole tärkein vaan omat lapsesi, LAPSESI! Tuossa tilanteessa lapset ovat sijaiskärsijöitä itsekkään äitinsä vuoksi.
Kannattaako enää miettiä miehen ikävää joka on todella itsekäs tyyppi?
Miten on mahdollista, että nainen ja äiti suostuu tuollaiseen ratkaisuun jonkun vieraan miehen vuoksi?
Kaikesta päätellen aloittaja on niitä naisia, jotka eivät osaa elää ilman miestä. Onko niin, että on jo kolmas kierros menossa? Lapsenlapsi antaa ymmärtää, että ensimmäisestä suhteesta on aikuinen lapsi tai lapsia, toisesta suhteesta ovat nämä koululaiset ja nyt kolmas yritys menossa. Onneksi ikä taisi tulla jo vastaan niin ettei enää lapsia lisää saa...
Aina lapset kärsivät!
Hei väsynytt1
Joskus käy niin, että kun on omassa tilanteessaan sisällä, ei enää oikein pysty hahmottamaan sitä realistisesti. Kun kirjoitit tuota tilannettasi ja luit kirjoittamaasi, herättikö se jotain oivalluksia mielessäsi? Pystyitkö hieman ottamaan etäisyyttä ja tutkimaan, mitä oikein kirjoititkaan?
Kun kysyt, onko tämä kiristämistä. Minulle herää kysymys, mikä on suhde, jossa laitetaan valitsemaan pienten lasten ja miehen välillä? Ei se ainakaan kuulosta tasavertaiselta aikuiselta parisuhteelta, vaan ennemminkin riippuvuudelta ja valtapeliltä.
Parisuhteen koko pointti on vapaaehtoinen sitoutuminen kumppanuuteen. Aina, kun toinen alkaa esittää ehtoja tai sanoa että suhde on loppu, jos XXXX, vapaaehtoinen sitoutuminen muuttuukin sitomiseksi. Ei sillä varmasti toinen osapuolikaan saa, mitä tahtoo; jokainen tahtoo tulla rakastetuksi sellaisena kuin on eikä pakotteena.
Pysähdy miettimään lastesi lapsuusaikaa, omia periaatteitasi ja sitä, mitä oikeastaan tahdot elämältä. Kuulostan ehkä puolueelliselta, mutten voi olla korostamatta että lapset ovat vain lyhyen aikaa lapsia ja tuolla tavalla riippuvaisia vanhemmistaan. Parisuhteessa ei samanlaista riippuvuutta (kirjoitit ikävöinnistä) saisi olla. Mitä seurauksia mistäkin valinnastasi on: jäädä miehen luo vai muuttaa lähemmäs lapsia? Millaisten valintojen seuraamukset olet valmis kantamaan ja vastaamaan niistä? Aikalailla vaakakupin punnitsemisen ajalta tuo minusta kuulostaa.
Toivottavasti saat selvyyden omista ajatuksistasi kenenkään sitomatta. Tarvittaessa asioita voi selvitellä ammattilaisenkin kanssa.
Viisautta ja voimia valintojesi tekoon
Meiju, diakoni
Kiitos Meiju asiallisesta ja antoisasta vastauksesta.
"Aina, kun toinen alkaa esittää ehtoja tai sanoa että suhde on loppu, jos XXXX, vapaaehtoinen sitoutuminen muuttuukin sitomiseksi."
Höpöhöpö! On monia asioita, mistä kuuluukin sanoa, että jos johonkin asiaan ei tule muutosta, suhde loppuu siihen. Rakkaus ei lopu, vaikka suhde loppuisikin. Aito rakkaus ei ole sidoksissa käytökseen.
Minä rakastin ja rakastan edelleen exääni sellaisena, kuin hän on, mutta ei suhteesta mitään tule, jos toinen ei ole koskaan perheen kanssa yhdessä, luuhaa vieraissa, saa jatkuvasti raivokohtauksia, kiristää ja uhkailee, tekee kiusaa kaikella tavalla, ei anna hellyyttä eikä kosketuksia, ei välitä muista, vaan pelkästään itsestään.
Jos toiselle asetetaan suhteen jatkumiseksi ehtoja, edelleen kyse on vapaaehtoisesta valinnasta olla tai ei olla toisen kanssa.
Ap:lle sanoisin, että lasten hyvinvointi on AINA etusijalla.
Ja tuon kuunteleva kirkko voisi olla tunkematta tänne s24:ään!!!
Minusta tuon kuuntelevan kirkon kirjoitus oli oikein hyvä, asiallinen ja ajatuksia herättävä. Ja minusta on hyvä, että kuunteleva kirkko osallistuu täällä keskusteluun (vaikka en itse kirkkoon kuulukaan) ja yrittää auttaa kiperissä tilanteissa.
Miten kuuntelevan kirkon osallistuminen keskusteluun täällä on sinulta pois "kirkko lopetettava"? Avarakatseisuutta ja avoimuutta ja suvaitsevaisuutta sinulle enemmän elämääsi "kirkko lopetettava" toivottelen. Sillä pötkii jo aika pitkälle.
No nyt tänään sain lisäselvyyttä asiaan kun tulin tänne kotiin ja otin puheeksi että jos mieheni ei hyväksy että muutan takaisin sinne missä lapseni asuvat oman jaksamiseni kannalta, että koska tässä talossa ei ole eikä tule olemaan tilaa meille koskaan, niin jos muutan tähän lähelle omaan asuntoon siksi aikaa kun tämä talo on myyty, niin voimme sitten ostaa yhteisen kodin jostain paikasta mikä miellyttää kaikkia. Ei käy! Jos lähden talosta suhde on tässä. Olemme kuulemma jo kokeilleet kaikki ja se ikävä mikä oli kun asuimme 45km:n päässä oli liikaa ja homma ei toiminut kun asuin täällä omassa kodissa vähän aikaa ennen tänne muuttoa. Totta, se ei toiminut koska en saanut täältä tukea ja jos meille tuli riitatilanne, olin ihan yksin vieraalla paikkakunnalla eikä mieheni auttanut minua suutuspäissään asioissa joissa oli luvannut auttaa. Jätti kylmästi ihan yksin. Kyllähän tässä tuntee itsensä aika pässiksi kun edes miettii enää suhdetta, Perhe oli vain itsellenikin tärkeä, siksi kai halusin vielä ja vielä ja vielä yrittää.
no niin joo eli olen tuo väsynyt111 mies tai entinen ,kerrottakoon vähän lisää eli suhde kestänyt joo melkein vuoden mutta uhtään kuukautta ei ole mennyt ilman eroa eli voitte kuvitella kuinka hyvä pohja on rakentaa mitään,eli kun ei pysty luottamaan toiseen eikä näin ollen myöskään pysty suunnittelemaan tulevaisuutta tämä väsynyt otti ja pakkas kamat joka riidan päätteeksi ja sen lisäksi pommitti useamman päivän solvauksia viesteillä kunnes rauhoittui ja kertoi että nyt ymmärsi aina jotain,hän kyseen alaisti kaiken mitä sanoin tai tein koskaan mikään ei ollu hyvä joten siksi ilmoitin että suhde loppuu josmuuttaa,kauko suhdetta kokeiltiin alussa aika pitkään mutta se uuvutti molemmat koska kaikki päivätja illat istuttiin ja viestiteltiin tuhansia viestejä,sitten väsynyt sai idean että muuttaa tuohon lähelle että päästään viesteistä ei toiminut koska asui täälä paitsi silloin kun väsyneen lapset tuli silloin olivat täälä illat ja omaan asuntoon vaan nukkumaan ,sitten keksittiin että väsynyt muuttaa tänne koska aivan turhaa maksaa kahdesta asunnosta kun ovat aina täälä ,ja nyt kun asuivat täälää oli väsyneellä paha olla aina kun lapset oli täälä syytä en tiedä mutta kun lapset olivat isällään meillä oli aivan ihanaa ,tosiaan aina kun väsyneen lapset oli täälä meille tuli ero koska väsynyt muuttui ihmisenä väsyneeksi ja arvaamattomaksi oli vaikea minunkin olla kotona kun ei tiennyt mistä taas alkaa ja mikä ,nyt väsynyt halusi muuttaa takas sinne mistä tuli ja olis halunnu jatkaa suhdetta no nyt täytyy sanoa että ei enää ei vaan jos suhdetta ei olla saatu toimimaan ilman eroja tähänkään asti niin ei se mihinkään muuttuis eli tosiaan niinku siellä joku kirjoitti että kiristän sen kai sitten tein mutta nyt kun väsynyt lähti ja ero tuli minulla on vapaa olo paino putos hartioilta olen oikeestaan onnellinen :)
lisättäköön se että kuulostaa tyhmältä tuo suhde jatkuvat eroamiset mutta Rakastin oikeesti tuota naista järki huusi että lopeta jo mutta tunteet vei aina voiton tälle tilanteelle en mahda mitään en pääse talosta mihinkään liian kallis jättää kylmilleen ,tiedän että näin on paras mutta järki ei tukahduta tunteita ikävä on niitä pikku riiviöitä ja tulen aina rakastamaan tuota upeaa naista mutta olosuhteet ei ollu meille joten eteen päin on mentävä sano mummo lumessa :)
"Rakastin oikeesti tuota naista järki huusi että lopeta jo mutta tunteet vei aina voiton"
Tiedän tuon tunteen koska olen kokenut sen itse :P
"tulen aina rakastamaan tuota upeaa naista mutta olosuhteet ei ollu meille joten eteen päin on mentävä"
Nimenomaan vaikka aikansa vituttaakin. Tsemppiä!
Kiitos Difficul tsemppiä tässä tarvitaankin ja kiva kun joku ymmärtää