onko toivoa lähentymisestä

Olisi kiva kuulla ajatuksia sellaisilta ihmisiltä, jotka olette korjanneet pieleen menossa olevan avioliiton onnistuneeksi liitoksi. Kun menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa, niin en todella osannut ennakoida näitä vaikeuksia joista kovasti nyt kärsin...Mieheni tykkää nukkua erillään. Hän ei salli minun koskevan ennen nukahtamista...ei pidä siitä, että nainen on kainalossa...kääntää minulle heti selkänsä jos edes viitsii vieressäni nukkua...hän ei koskaan lohduta minua fyysisellä läheisyydellä...minulla on aivan kamala "kosketusnälkä". Tämä kosketuksen puute saa minut tyytymättömäksi vaikka olen jo aika hyvin sopeutunut nukkumaan yksin...ja olen sopeutunut siihen että kukaan ei enää koskaan hiero niskaani tai päätäni (se oli aluksi kamalan vaikeaa kun pää oikein kihelmöi kosketuksen puutetta) ja tyytymättömyys saa minut valittamaan ehkä turhanpäiväisistäkin asioista. En osaa lähestyä miestäni koska hän ei lähesty minua. En muutenkaan osaa lähestyä ihmisiä ja olen aika lailla yksinäinen susi.
294
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Voi sua :( Oikeesti koin tuskasi kun luin tota!! Mä ihmettelen kahta asiaa: miksi miehesi on tuollainen? Myös sitä miten ihmeessä olet kestänyt tuota? :O Oletteko olleet yhdessä kauan? Entä onko miehelläsi mielenterveyden kanssa pulmaa, ahdistusta? Oletteko jutelleet asiasta tarpeeksi? Entä onko hän tietoinen tunteistasi ja hellyyden puutteestasi ja miten kärsit? Oletteko hakeneet yhdessä tai erikseen apua?? Kirjoitin myös äsken etääntymisestä, eli tiedän myös jotain parisuhdeongelmista (20 v. yhdessä). Kunpa voisimme tukea toisiamme... Voimia sulle oikein paljon!!!

Äänestä
  • Vielä äskeiseen lisäisin: AINA on toivoa!! Uskon, että kyse on HALUSTA - haluaako KUMPIKIN tehdä kaikkensa pelastaakseen suhteensa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kosketusta vailla kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ajatuksia sellaisilta ihmisiltä, jotka olette korjanneet pieleen menossa olevan avioliiton onnistuneeksi liitoksi. Kun menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa, niin en todella osannut ennakoida näitä vaikeuksia joista kovasti nyt kärsin...Mieheni tykkää nukkua erillään. Hän ei salli minun koskevan ennen nukahtamista...ei pidä siitä, että nainen on kainalossa...kääntää minulle heti selkänsä jos edes viitsii vieressäni nukkua...hän ei koskaan lohduta minua fyysisellä läheisyydellä...minulla on aivan kamala "kosketusnälkä". Tämä kosketuksen puute saa minut tyytymättömäksi vaikka olen jo aika hyvin sopeutunut nukkumaan yksin...ja olen sopeutunut siihen että kukaan ei enää koskaan hiero niskaani tai päätäni (se oli aluksi kamalan vaikeaa kun pää oikein kihelmöi kosketuksen puutetta) ja tyytymättömyys saa minut valittamaan ehkä turhanpäiväisistäkin asioista. En osaa lähestyä miestäni koska hän ei lähesty minua. En muutenkaan osaa lähestyä ihmisiä ja olen aika lailla yksinäinen susi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu