Olisi kiva kuulla ajatuksia sellaisilta ihmisiltä, jotka olette korjanneet pieleen menossa olevan avioliiton onnistuneeksi liitoksi. Kun menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa, niin en todella osannut ennakoida näitä vaikeuksia joista kovasti nyt kärsin...Mieheni tykkää nukkua erillään. Hän ei salli minun koskevan ennen nukahtamista...ei pidä siitä, että nainen on kainalossa...kääntää minulle heti selkänsä jos edes viitsii vieressäni nukkua...hän ei koskaan lohduta minua fyysisellä läheisyydellä...minulla on aivan kamala "kosketusnälkä". Tämä kosketuksen puute saa minut tyytymättömäksi vaikka olen jo aika hyvin sopeutunut nukkumaan yksin...ja olen sopeutunut siihen että kukaan ei enää koskaan hiero niskaani tai päätäni (se oli aluksi kamalan vaikeaa kun pää oikein kihelmöi kosketuksen puutetta) ja tyytymättömyys saa minut valittamaan ehkä turhanpäiväisistäkin asioista. En osaa lähestyä miestäni koska hän ei lähesty minua. En muutenkaan osaa lähestyä ihmisiä ja olen aika lailla yksinäinen susi.
onko toivoa lähentymisestä
kosketusta vailla
294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi sua :( Oikeesti koin tuskasi kun luin tota!! Mä ihmettelen kahta asiaa: miksi miehesi on tuollainen? Myös sitä miten ihmeessä olet kestänyt tuota? :O Oletteko olleet yhdessä kauan? Entä onko miehelläsi mielenterveyden kanssa pulmaa, ahdistusta? Oletteko jutelleet asiasta tarpeeksi? Entä onko hän tietoinen tunteistasi ja hellyyden puutteestasi ja miten kärsit? Oletteko hakeneet yhdessä tai erikseen apua?? Kirjoitin myös äsken etääntymisestä, eli tiedän myös jotain parisuhdeongelmista (20 v. yhdessä). Kunpa voisimme tukea toisiamme... Voimia sulle oikein paljon!!!
Vielä äskeiseen lisäisin: AINA on toivoa!! Uskon, että kyse on HALUSTA - haluaako KUMPIKIN tehdä kaikkensa pelastaakseen suhteensa.