Melko avoimin mielin lähdin ja ensimmäisessä paikassa ollessa minun oli melko hyvä olla. Istuin tanssilattian edessä ja minulle olisi voinut tulla juttelemaan tai istua viereen, mutta sitä ei vähemmän yllättäen tapahtunut. Paikassa oli kuitenkin mukavan kirjava fiilis; ei profiloitunut suuremmin mihinkään suuntaan ja musiikkikin oli ajoittain sopivan vanhaa.
Siirryin sitten toiseen paikkaan, mikä oli täynnä keski-ikäisiä ja olin ainut nuoresta käyvä ja yksinäinen mies siellä. Kuuntelin karaokea limpparin ajan ja katsoin parhaaksi lähteä.
Sitten vähän erilaiseen, ehkä pikkuisen liiankin nuorekkaaseen yökerhoon, vesilasi käteen ja istumapaikkoja kartoittamaan. Löytyikin sopivan iso sohva, missä oli pari semmoista kiltin näköistä naista, joiden kanssa uskoisin voivani tulla juttuun ja sain luvan istua viereen. Naiset tai tytöt olivat ainakin puoliksi täpärästi lukiosta päässeitä ja jutut olivat sen mukaisia; koulu sitä ja koulu tätä ja sitten baarijuttuja. Toinen puhui hirveän nopeaan tahtiin ja yritin olla kiinnostunut ja esittää kysymyksiä ja vastakysymyksiä, huomioiden myös toista. Tuntui, että aina kun huomioin toista tyttöä, aktiivisempi ja vähemmän ujompi tyttö kävi vähän nyrpeän näköiseksi. Lopulta minulle tuli lievä naisväsymys ja aloin katsella toisaalle enkä jaksanut yrittää vetää mitään viihderoolia vaan nautin kirjoittamattomasta yhdessäolosta ja naisetkin, jotka olivat sukua, alkoivat jutella enemmän keskenään. Lasinsa tyhjäksi juotuaan he päättivät käydä vessassa ja viittoivat käsiensä olevan tahraisia juomien jäljiltä ja toinen sanoi heidän tulevan takaisin. En sanonut mitään vaan huomioin vain kommentin ja jäin odottamaan.
Kului minuutteja ja heitä ei sitten näkynyt eikä kuulunut. Vesikin loppui ja lopulta päättelin heidän tehneen oharit vessaverukkeen kautta. Olin vielä tiskin luona yhden sokerittoman juoman ajan ja katselin passiivisesti ympärille, mutta kukaan ei ottanut kontaktia. Henkilökunnan silonaamaisuuskin jotenkin ärsytti ja sai minut tuntemaan itseni vieraaksi.
Heti kun lasi tyhjeni ja raha oli täten käytetty, lähdin suoraa tietä pois enkä kiinnittänyt mitään huomiota ulkopuolella olevaan porukkaan ja hälyyn. Muutama sata metriä ennen ovea otin avaimen valmiiksi käteen ja tässä sitä ollaan.
Nukkumarytmi voi vielä säästyä, vaikka juomat olivat kofeiinipitoisia.
Siirryin sitten toiseen paikkaan, mikä oli täynnä keski-ikäisiä ja olin ainut nuoresta käyvä ja yksinäinen mies siellä. Kuuntelin karaokea limpparin ajan ja katsoin parhaaksi lähteä.
Sitten vähän erilaiseen, ehkä pikkuisen liiankin nuorekkaaseen yökerhoon, vesilasi käteen ja istumapaikkoja kartoittamaan. Löytyikin sopivan iso sohva, missä oli pari semmoista kiltin näköistä naista, joiden kanssa uskoisin voivani tulla juttuun ja sain luvan istua viereen. Naiset tai tytöt olivat ainakin puoliksi täpärästi lukiosta päässeitä ja jutut olivat sen mukaisia; koulu sitä ja koulu tätä ja sitten baarijuttuja. Toinen puhui hirveän nopeaan tahtiin ja yritin olla kiinnostunut ja esittää kysymyksiä ja vastakysymyksiä, huomioiden myös toista. Tuntui, että aina kun huomioin toista tyttöä, aktiivisempi ja vähemmän ujompi tyttö kävi vähän nyrpeän näköiseksi. Lopulta minulle tuli lievä naisväsymys ja aloin katsella toisaalle enkä jaksanut yrittää vetää mitään viihderoolia vaan nautin kirjoittamattomasta yhdessäolosta ja naisetkin, jotka olivat sukua, alkoivat jutella enemmän keskenään. Lasinsa tyhjäksi juotuaan he päättivät käydä vessassa ja viittoivat käsiensä olevan tahraisia juomien jäljiltä ja toinen sanoi heidän tulevan takaisin. En sanonut mitään vaan huomioin vain kommentin ja jäin odottamaan.
Kului minuutteja ja heitä ei sitten näkynyt eikä kuulunut. Vesikin loppui ja lopulta päättelin heidän tehneen oharit vessaverukkeen kautta. Olin vielä tiskin luona yhden sokerittoman juoman ajan ja katselin passiivisesti ympärille, mutta kukaan ei ottanut kontaktia. Henkilökunnan silonaamaisuuskin jotenkin ärsytti ja sai minut tuntemaan itseni vieraaksi.
Heti kun lasi tyhjeni ja raha oli täten käytetty, lähdin suoraa tietä pois enkä kiinnittänyt mitään huomiota ulkopuolella olevaan porukkaan ja hälyyn. Muutama sata metriä ennen ovea otin avaimen valmiiksi käteen ja tässä sitä ollaan.
Nukkumarytmi voi vielä säästyä, vaikka juomat olivat kofeiinipitoisia.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaikki naiset siellä baarissa nauroi sinulle, kun olit niin atmi. Ne kaksi mainitsemaasi horatsuakin vain esittivät olevansa vähän kiinnostuneita, koska toivoivat sinun maksavan heille jotain.
Vessaverukkeen olen minäkin kokenut. Summa summarum, yksin voi käydä baarissa mutta ei siitä mitään hyötyä ole.
Joskus 24-25-vuotiaana minulle kyllä sattui positiivisempi kokemus.
Istuin tylsistyneenä isolla yökerhon sohvalla (sen nurkassa) ja sitten vasemmalta tuli melko iso vaaleiden naisten muodostama porukka ja kysyivät voisiko istua. Annoin tietysti luvan ja lähimpänä istuva alkoi pian tyrkyttämään nuuskaa, kehumaan kädenpuristustani ja olemustani ja sitten tytöt pilkkasivat paikalla onneaan kokeilemassa käynyttä nuorempaa miestä, joka yritti suudella yhden kättä, mutta suuteli vahingossa omaa kättään. Lähimpänä istunut tyttö toivoi, että onnittelisin yhtä naisista, joka oli synttärisankari. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kieltäydyin siinä ensin hieman nuivasti. Minun oli kai vaikea hyväksyä, että sain oikeasti hyvää ja ennakkoluulotonta kohtelua. Lopulta suuri osa naisista lähti ja jäin yksin synttärisankarin kanssa, joka täytti juuri 24. Menin istumaan lähelle häntä ja katsoin hänen raukeita silmiään. Hän oli jotenkin melankolisen näköinen ja yhdessä vaiheessa sanoi pitävänsä minua komeana. Hän myös kertoi olleensa juuri pitempään eräässä pohjoismaassa ikään kuin yllättäen, mikä saattoi tarkoittaa, että hän halusi tehdä minuun hienostuneen vaikutuksen sen kautta. Kosketin hänen olkavarttaan ja toivotin hyvää syntymäpäivää. En muista enää tarkkaan mitä kaikkea juttelimme, mutta lopulta hän sanoi menevänsä tanssimaan ja kysyi josko jäisin odottamaan. Harmittaa myöntää tätä, mutta sanoin meneväni etsimään kaveriani, joka oli tosi asiassa isäni minua nuorempia naisia epätoivoisesti metsästävä keski-ikäinen tuttu, jonka kanssa menin joskus samassa kyydissä kaupungille ja hän tehtaili ohareita aina silloin tällöin.
On minulle muutakin tapahtunut, mutta tuo oli ehkä parasta ja jäänyt parhaiten mieleen. Olen huomannut kyllä, miten aika, epätoivo ja oikeanlainen valaistus saa aika karunkin naisen näyttämään enkeliltä, mutta muistelen usein tämän synttärisankarittaren väsyneitä ja lempeitä silmiä ja vaaleita hiuksia.
Ja olen tietysti tietoinen siitä, että pilasin mahdollisuuteni täysin.
Kulta-aikani oli tuolloin ikävuosien 21-24 välillä, vaikka sekään ei oikeastaan mihinkään johtanut, paitsi kesällä 2007. Tuolloin sosiaalisten taitojen puute ja oman minuuden hajanaisuus onnistui aina pilaamaan kaikki mahdollisuudet, joiden merkityksen on huomannut vasta jälkeenpäin. Toki mukana voi olla myös ylioptimismia.
Mieti että normaalit ihmiset saattaa muistella samaan tapaan parisuhteitaan tai nussimiaan nuoria naisia.
En mieti. Keskityn omaan elämään.
Voiko tuota nyt elämäksi sanoa. Heteromiehen elämään yleensä kuuluu seksi naisten kanssa.
Kannaattaako nyt niin vakavasti ottaa,koska kun lähtee liikenteeseen on riski mukana.Ei muuta kun kun uusia kokemuksia päin kävi mten kävi.Lannistua ei saa koskaan. Toivon MÄ ;)
Eli eikö todellakaan ole MITÄÄN muuta elämää miesten aivoissa kun seksi?Surullista, siksi olenkin alkanut pelkästään vsin elämään,mistä löytyy oikeasti aito ihminen??? TUURILLA!
Sinä nyt olet jo niin vanha että harva mies haluaa edes panna sinua.
Helpommin sanottu kuin tehty kun taas kerran palasin baarista tyhjin käsin. Naisväsymys on aika helvetin kova sana. Tietenkään en edes yrittänyt joten poistun näyttämöltä ainakin toistaiseksi.
Naisväsymys on hyvä sana.
No tuo oli vain tuollainen kokemus.
Joka kerta kun luen näitä, niin olen vain entistä tyytyväisempi etten ikinä käy baareissa.
Samaa mieltä. Yksinäisyys on ihanaa,mutta laittaa toisinaan niin tympäsemään.Se kuuluu vaan yksinäiseen elämään.
En saa unta.
"Kulta-aikani oli tuolloin ikävuosien 21-24 välillä, vaikka sekään ei oikeastaan mihinkään johtanut, paitsi kesällä 2007. Tuolloin sosiaalisten taitojen puute ja oman minuuden hajanaisuus onnistui aina pilaamaan kaikki mahdollisuudet, joiden merkityksen on huomannut vasta jälkeenpäin. Toki mukana voi olla myös ylioptimismia."
- Muistaakseni valitit täällä päivästä toiseen jo silloin 21-24-vuotiaana eli ei niissä sun kultaisimmissakaan vuosissa pitäisi hirveästi mitään sellaista olla mitä muistella jälkikäteen, atm=atm=atm, eikö?
Pitäisiköhän lähteä taas? Pistin sopivat vaatteet päälle.
Ei koska et sä sieltä pillua saa. Nyt unilääke naamaan ja nukkumaan.
Näissä provoissa ei ole mitään omaperäistä. Niitä taitaakin tehtailla joku palstaa hetken seurannut noviisi. Toivon niin hänen puolestaan.
No mene jos vielä luet tätä!
No minäpä sitten kävin. Ensimmäiseksi menin semmoiseen keski-ikäispubiin, mikä vain sattui olemaan auki. Join siinä pepsiä ja kuuntelin karaokea. Pepsi loppui hyvään aikaan, sillä lauluvuoron saaneesta naisesta lähti aika hirveä ääni.
Menin sitten todella pitkään jonoon yökerhopaikkaan. Jono liikkui naurettavan hitaasti ja mamujen virneiden katselu söi mielenkiintoa entisestään. Kun jono oli puoleksi lyhentynyt, lähdin kävelemään. Ellen olisi tiennyt sisäänpääsyn olevan ilmainen, en olisi odottanut minuuttiakaan. Jonoon liittyessä kysyin keski-ikäiseltä naiselta, että onko kyseessä jono.
Se oli jo paluumatkaa ja pysähdyin siinä oman talon viereen ja nojasin eräiden portaiden kaidetta vasten miettien miten jaksan tätä paskaa vuosi toisensa jälkeen. Oikea käteni oli koukussa siinä valkoisen kaiteen päällä sormet avainnippua puristaen. Onneksi sain sen hetken itselleni ja keräsin siinä itseäni.
Lähdin sitten lähestymään kaupunkia tai keskustaa vastakkaisesta suunnasta ja perustelin sen itselleni iltalenkkeilynä. Menin istumaan eräälle penkille, missä olen kerran ennenkin yöllä istuskellut ja siinä oli myös ulkonäön puolesta teininaisesta käyvä nainen, joka poltteli tupakkaa. Vähän ajan päästä tervehdin tätä naista ja hän tekohymyili ja moikkasi takaisin. Kysyin mitä menee ja puhuin sitten muista ajankohtaisista asioista ja hän vastaili miten vastasi ja tekonaurahti joillekin sanoille, vaikka en sanonut niitä huumorilla. Olin sydämellinen ja aito, mutta hän ei kuitenkaan kysynyt minulta yhtään kysymystä. Tuli naisväsymys ja nojauduin rennosti taaksepäin penkillä, unohtaen koko naisen. Joitakin minuutteja myöhemmin nainen poistui erittäin sukkelasti penkiltä.
Sain kuitenkin itseluottamusta tuosta kohtaamisesta ja menin sitten paluumatkalle erääseen baariin, missä en ole ennen yöaikaan käynyt. Join taas pepsiä ja katselin ympärilleni ja totesin, ettei siellä ollut ainakaan mitään lähestyttäviä ihmisiä. Tarkkaan ottaen lähelläni tiskiä vasten kyllä seisoi pari naista, mutta he luultavasti olivat menossa johonkin miesten pöytään ja vaikka eivät olisi, olin jo rehkinyt tarpeeksi yhdelle yölle eikä minulla ollut mitään syytä antaa itsestäni enempää, koska en ollut mitään saanutkaan.
Juotuani työnsin lasin tiskille katsomatta kunnolla taakseni ja lähestyin taas päämäärätietoisesti kotitalon ovea.