Olen nyt elämässä patologisen narsistin kanssa. Olen menettänyt kokonaan elämänhaluni ja fantasioin auton alle jäämisestä.
Voiko narsisti parantua, jos itse tiedostaa ongelmansa? Luulen, että kumppanini tajuaa, että jotain on hänessä vialla, heikkona hetkenään on jopa puhunut siitä.
Olisin lähtenyt suhteesta, mutta nyt on liian myöhäistä kun on laitettu hynttyyt yhteen ja sitouduttu monin tavoin. Tai ainakin haluaisin katsoa vielä, kun kaikki on ihan alussa (siis asuminen, asuntolainat jne).
Olen todella pulassa pelkään, että teen kohta itselleni jotakin. Olen sairastanut masennusta ja sairastan kai edelleen. Lääkkeet lopetin ilman lääkärin lupaa ja psykoterapiasta kieltäydyin, koska mies ei pitänyt ajatuksesta. Huokaus.
Onko mitään toivoa, jos toinen suostuu hoitoon?
Voiko narsisti "parantua"?
28
2784
Vastaukset
- Oma kokemukseni
Suvussani esiintyy valitettavasti narsismia ja ehkä myös psykopaattisuutta (ainakin sopivat siihen "taudinkuvaan" mitä ollut nyt esillä). Olen yrittänyt tulla näiden ihmisten kanssa toimeen jos jonkinlaisin keinoin mutta se on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kuten itsekin sanoit, vaikka he tiedostaisivatkin tavallaan etteivät ole aivan "terveitä", heillä ei ole itsellään keinoja tulla toimeen toisten kanssa samalla tavoin kuin muilla, elävät ns. omassa maailmassaan, omissa ajatuksissaan ja uskomuksissaan/tunteissaan niin syvällä että melkeinpä uskaltaisin väittää ettei siitä voi parantua, ellei tosissaan yritä. Mutta siinäkin tapauksessa narsistilla pitäisi olla itsellään myös halua yrittää sitä, jos on edes pientä toivoa että voisi parantua.
Ainakin yhden sukulaiseni suhteen olen nyt itse joutunut päättämään etten voi olla enää missään tekemisissä, niin vaikeaa hänen kanssaan on edes olla. Menee kohta jo se omakin mielenterveys, myös. Narsistin (tai psykopaatin, en osaa niitä eritellä paremmin) viha kun toinen ei tee hänen mielensä/uskomuksensa mukaan on tosiaankin valtava. Tai viha josta ei edes tiedä mistä se tulee. Meinannut jo käydä päällekin, tämä sukulaisnainen.
Tämä siis vain oma mielipiteeni, voihan joku toinen tietysti olla eri mieltäkin. Mutta vaikeaa se on. - Nainen
Mene sinne psykoterapiaan, jos koet sitä tarvitsevasi. Mies olisi myös terapian tarpeessa, ehdota sitä hänellekin. Ehkä voisitte yhdessä käydä parisuhdeterapiassa selvittämässä asioitanne? Se voisi olla alku parempaan suuntaan tai vähintäänkin muutokseen. En tiedä voiko narsismista päästä eroon, kysy sitä vaikka psykologiltasi. Mikäli se on parannettavissa miesystäväsi voisi varata ajan terapeutilta ja jatkaa psykoterapiaa hänen luonaan, mikäli terapeutti tuntuu sopivalta. Jos ei, niin kokeilee eri terapeutteja kunnes löytää oikean. Kelalta voi anoa kuntoutustukea.
- Kukka
Rakas ystävä. Kunpa voisin sanoa sanottavani niin, että ymmärrät. Narsisti EI KOSKAAN parane.
Olen ollut narsistin kanssa suhteessa kymmenisen vuotta, välillä suhde oli katkolla minun halustani. Kunnes tämä onneton tyyppi sai minut ylipuhuttua kaikenlaisilla lupauksilla. Mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Narsisti on peto. Hän ei voi asettua toisen henkilön asemaan, ajattelee vain itseään ja omia tarpeitaan. Eikä itse edes sitä huomaa. Aina on syy toisessa ihmisessä, koskaan hän ei voi tunnustaa virheitään.
Lopulta minäkin uskoin, että syy suhteen vaikeuteen on minussa. Onneksi ystäväni alkoivat vähitellen saada järkeä päähäni ja lopetin koko onnettoman yhteiselon. Sekin oli kamalan vaikeaa, kun narsisti oli olevinaan maailman paras mies ja piti minua ihan sairaana kun en halunnut jatkaa. Suhteemme oli riitelyä alusta loppuun. Minä en saanut koskaan sanoa mitään poikkipuolista hänestä, heti alkoi riita. Koskaan en pystynyt etukäteen suunnittelemaan mitään juttuja, koska hän ei suvainnut pitää koskaan lupauksiaan.
Narsisti ei parane. Rakastuneena uskoo ja toivoo ja odottaa, että tulisi muutos, sitä ei tule. Jos suinkin voit, eroa ja mahdollisimman pian.
Minä onneksi säilyin terveenä henkisesti, mutta en enää kauan olisi jaksanut.
Nyt olen paljon onnellisempi, vaikka olen yksin. En uskalla lähteä enää minkäänlaiseen suhteeseen. Ainakin nyt tuntuu siltä. - aava
Minäkin pelkään seurustelevani narsistin kanssa. Hyvät ajat ovat hyviä, joskaan eivät _todella hyviä_, koska jatkuvasti täytyy olla varpaillaan. Kehua, ylistää ja kiittää pitäisi JOKA asiasta, huomauttaa tai pyytää ei mitään. Pääsin pari vuotta sitten irti kymmenen vuoden suhteesta, joka todellakaan ei tehnyt minulle hyvää. Tämä uusi on vasta puolen vuoden mittainen. En missään tapauksessa haluaisi toistaa virhettäni ja pysyä "väärässä" ihmissuhteessa.
Tiedättekö, onko narsisteilla/puolisoilla keskustelupalstaa, tukipalstaa tms, josta voisin kysellä jo ihan vaan käytännön elämän esimerkkejäkin siitä, millä kaikilla tavoin narsismi ilmenee? Onhan aina kirjoja jne luettavaksi, mutta henkilökohtaiset kokemukset olisivat kyllä kullan kalliita.- Kukka
www.tukiasema.net. Siellä on keskusteluja käynnissä narsismista. Mäkelä(en muista etunimeä) on kirjoittanut aiheesta kirjan . Kuulin radiosta hänen haastettelunsa. Olipa tuttua teksiä, ihan kuin omasta elämästäni.
- narsistin uhri
Katso tutkittua tietoa ym. aiheesta sivuilta:
www.narsistienuhrientuki.info/
www.healingeagle.net/indexfi.html
- sp2
Narsismiin kuuluu sekin, että pyrkii leimaamaan toiset narsisteiksi. Se että on eri mieltä asioista eikä suostu kaikkiin toisen ehdotuksiin ei tarkoita, että olisi narsisti. Oletko todella varma, kumpi teistä on narsisti?
- uhri(?)
Tällaisia ongelmia ei ole ennen ollut, samanlaista manipuloivaa narsistia ei löydy entisistä suhteistani. Ja minä kykenen empatiaan, vähän liiankin hyvin, mutta mies käyttää toisia niin paljon hyväkseen, että minua ihan hävettää monesti. Hän ei itse jotenkin näe sitä rajaa, mihin asti ihmisiltä voi odottaa palveluksia.
Paljon kiitoksia teille vastanneille. En oikein osaa tehdä nyt mitään, en tiedä miten voisin tässä vaiheessa erota kun on yhteinen laina ja muuttolaatikoita kannetaan sisään. Mutta oikeastaan tämä muutto vasta vahvisti epäilyni. Minulla ei ole mitään sijaa miehen elämässä, olen hänelle selkeästikin vain väline. Rakkaus toimisi ihan toisin, tiedän, koska olen sitäkin joskus kokenut.
Nykyisin oikeastaan vain odotan sitä rekkaa kulman takaa ja yritän olla ajattelematta asiaa. Eikä niiden tunteidenkaan unohtaminen ole helppoa, vaikka tavallaan vihaa toista. Tai en vihaa, en ole ikinä vihannut ketään, mutta olen surullinen, voimaton, täynnä sääliä miestä kohtaan mutta samalla jotenkin sanaton tässä tilanteessa kun oli niin paljon toivoa ja unelmia ja kaikkea ja nyt yhtäkkiä olen herännyt todellisuuteen. On kuin minua olisi vuosia huijattu, vaikka itseäni ja naiiviuttani saan kai tästä eniten syyttää.
Yritän keksiä jotain ja pitää elämänhalun olemassa. Onneksi ja epäonneksi on muitakin saman kokeneita. Maailmani on aivan sekaisin ja hajalla ja tunnen olevani umpikujassa, on vain vääriä ratkaisuja.
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville ja tämän kokeneille. Kiitos avusta. - Kukka
uhri(?) kirjoitti:
Tällaisia ongelmia ei ole ennen ollut, samanlaista manipuloivaa narsistia ei löydy entisistä suhteistani. Ja minä kykenen empatiaan, vähän liiankin hyvin, mutta mies käyttää toisia niin paljon hyväkseen, että minua ihan hävettää monesti. Hän ei itse jotenkin näe sitä rajaa, mihin asti ihmisiltä voi odottaa palveluksia.
Paljon kiitoksia teille vastanneille. En oikein osaa tehdä nyt mitään, en tiedä miten voisin tässä vaiheessa erota kun on yhteinen laina ja muuttolaatikoita kannetaan sisään. Mutta oikeastaan tämä muutto vasta vahvisti epäilyni. Minulla ei ole mitään sijaa miehen elämässä, olen hänelle selkeästikin vain väline. Rakkaus toimisi ihan toisin, tiedän, koska olen sitäkin joskus kokenut.
Nykyisin oikeastaan vain odotan sitä rekkaa kulman takaa ja yritän olla ajattelematta asiaa. Eikä niiden tunteidenkaan unohtaminen ole helppoa, vaikka tavallaan vihaa toista. Tai en vihaa, en ole ikinä vihannut ketään, mutta olen surullinen, voimaton, täynnä sääliä miestä kohtaan mutta samalla jotenkin sanaton tässä tilanteessa kun oli niin paljon toivoa ja unelmia ja kaikkea ja nyt yhtäkkiä olen herännyt todellisuuteen. On kuin minua olisi vuosia huijattu, vaikka itseäni ja naiiviuttani saan kai tästä eniten syyttää.
Yritän keksiä jotain ja pitää elämänhalun olemassa. Onneksi ja epäonneksi on muitakin saman kokeneita. Maailmani on aivan sekaisin ja hajalla ja tunnen olevani umpikujassa, on vain vääriä ratkaisuja.
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville ja tämän kokeneille. Kiitos avusta.paljon kärsivällisyyttä ja sitten kun olet asian loppuunharkinnut voimia tehdä se raskas päätös, että alat irtautumaan suhteesta. Ajattele sitä, että meillä on vain yksi ainoa elämä ja itse voimme paljon vaikuttaa siihen miten sen käytämme.
Itse eniten kadun sitä, etten aiemmin lähtenyt sen narsistin otteesta. Kaipa se rakkaus piti kiinni, vaikka näin jälkeenpäin ajattelen asiaa ihan toisin.
Kenenkään ei pidä alistua olemaan toisen pelinappulana ja käskytettävänä.
Toivon ja rukoilen, ettet tekisi itsellesi mitään pahaa. - Remedy
uhri(?) kirjoitti:
Tällaisia ongelmia ei ole ennen ollut, samanlaista manipuloivaa narsistia ei löydy entisistä suhteistani. Ja minä kykenen empatiaan, vähän liiankin hyvin, mutta mies käyttää toisia niin paljon hyväkseen, että minua ihan hävettää monesti. Hän ei itse jotenkin näe sitä rajaa, mihin asti ihmisiltä voi odottaa palveluksia.
Paljon kiitoksia teille vastanneille. En oikein osaa tehdä nyt mitään, en tiedä miten voisin tässä vaiheessa erota kun on yhteinen laina ja muuttolaatikoita kannetaan sisään. Mutta oikeastaan tämä muutto vasta vahvisti epäilyni. Minulla ei ole mitään sijaa miehen elämässä, olen hänelle selkeästikin vain väline. Rakkaus toimisi ihan toisin, tiedän, koska olen sitäkin joskus kokenut.
Nykyisin oikeastaan vain odotan sitä rekkaa kulman takaa ja yritän olla ajattelematta asiaa. Eikä niiden tunteidenkaan unohtaminen ole helppoa, vaikka tavallaan vihaa toista. Tai en vihaa, en ole ikinä vihannut ketään, mutta olen surullinen, voimaton, täynnä sääliä miestä kohtaan mutta samalla jotenkin sanaton tässä tilanteessa kun oli niin paljon toivoa ja unelmia ja kaikkea ja nyt yhtäkkiä olen herännyt todellisuuteen. On kuin minua olisi vuosia huijattu, vaikka itseäni ja naiiviuttani saan kai tästä eniten syyttää.
Yritän keksiä jotain ja pitää elämänhalun olemassa. Onneksi ja epäonneksi on muitakin saman kokeneita. Maailmani on aivan sekaisin ja hajalla ja tunnen olevani umpikujassa, on vain vääriä ratkaisuja.
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville ja tämän kokeneille. Kiitos avusta.Narsisti pyrkii syyllistämään toisen kaikesta ja kääntämään kuviot ympäri. Jos ehdotat hänelle apua, olet itse sen tarpeessa. Jos koitat hienovaraisesti tai vähemmän hienovaraisesti vihjata missä toimii mielestäsi sairaasti niin osaa kyllä vääntää selitykset kaikkeen. Tekokyynelten kanssa vieläpä.
Olen elämässäni tuntenut pari narsistista yksilöä ja seurannut perheessä toista monta vuotta. Voin sanoa että mielestäni MIKÄÄN elämäntilanne ei ole niin sitova että siihen pitäisi jäädä. Jääminen narsistin ehdoilla pelaamaan ei tule muutumaan vaikka pieniä muunnoksia ajan mittaan tapahtuu niin peruskuvio on ja pysyy sairaana. Toista ei voi korjata, ei auttaa eikä parantaa. Vaikka hetkellisesti toinen myöntäisikin että tarvitsee apua niin harvassa tuntuu olevan ne jotka sen todella pystyy vastaanottamaan. Silloinkin luulen että paremmin voi auttaa jos jaksaa elää omaa elämäänsä ja pysyy korkeintaan ystävänä ja jättää terapian ammattilaisten tehtäväksi.
Et saa takaisin aikaa jonka uhraat ihmiselle joka ei ole itse aitoihin uhrauksiin kykenevä. - uhri(?)
Remedy kirjoitti:
Narsisti pyrkii syyllistämään toisen kaikesta ja kääntämään kuviot ympäri. Jos ehdotat hänelle apua, olet itse sen tarpeessa. Jos koitat hienovaraisesti tai vähemmän hienovaraisesti vihjata missä toimii mielestäsi sairaasti niin osaa kyllä vääntää selitykset kaikkeen. Tekokyynelten kanssa vieläpä.
Olen elämässäni tuntenut pari narsistista yksilöä ja seurannut perheessä toista monta vuotta. Voin sanoa että mielestäni MIKÄÄN elämäntilanne ei ole niin sitova että siihen pitäisi jäädä. Jääminen narsistin ehdoilla pelaamaan ei tule muutumaan vaikka pieniä muunnoksia ajan mittaan tapahtuu niin peruskuvio on ja pysyy sairaana. Toista ei voi korjata, ei auttaa eikä parantaa. Vaikka hetkellisesti toinen myöntäisikin että tarvitsee apua niin harvassa tuntuu olevan ne jotka sen todella pystyy vastaanottamaan. Silloinkin luulen että paremmin voi auttaa jos jaksaa elää omaa elämäänsä ja pysyy korkeintaan ystävänä ja jättää terapian ammattilaisten tehtäväksi.
Et saa takaisin aikaa jonka uhraat ihmiselle joka ei ole itse aitoihin uhrauksiin kykenevä.Arvaa vaan, mikä on tilanne kun minä OLEN käynyt psykiatrilla..? "Kumpikohan meistä on hoitoon joutunut?" on yleinen kuulemani kommentti.
Olen monta iltaa ulvonut ja itkenyt, ollut sairaslomalla, kärsinyt ja kärvistellyt eikä mitään muuta kuin julmuutta tule takaisin.
Tänään yritin taas keskustella kun toinen oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ongelma on siinä, että oli ratkaisu mikä tahansa, HÄN haluaa tehdä sen. Häntä ei koskaan jätetä.
Tänään sanoi taas välittävänsä minusta, mutta luulen, että kun en "sula" tälle yhtäkkiselle "tunnustukselle", niin pian ollaan taas kylmää ja julmaa "en ole ikinä tuntenut mitään sua tai ketään kohtaan".
Hän näki tulostetun nivaskan luennehäiriöistä. Olin alleviivaillut paperia ja tehnyt merkintöjä. Nyt tottakai hänellä on aseet: "näinhän mun pitää diagnoosin mukaan toimia..." jne.
Minä kuitenkin säälin häntä. HÄn on sairas, eikä sairasta saa vihata sairauden takia. Vaikka vihaksi kyllä pistää. Hyvää kai se, että rakkaudentunteeni ovat kadonneet jonnekin, en voi sanoa rakastavani häntä tai tuntevani mitään lämmintä. Muuttolaatikoiden purkaminen tuntuu vastenmieliseltä ja hänen kosketuksensa (siis vahingossa tapahtuva) tekee vain kylmiä väreitä.
Mutta mistä voimia?
Ajattelin alkaa kirjoittaa tästä kaikesta, nyt on tullut ilmi muitakin samaa (ja pahempaakin) kokeneita. VOisin myös ottaa yhteyttä hänen exäänsä ja kysyä miten hän tilanteen koki. - Kukka
uhri(?) kirjoitti:
Arvaa vaan, mikä on tilanne kun minä OLEN käynyt psykiatrilla..? "Kumpikohan meistä on hoitoon joutunut?" on yleinen kuulemani kommentti.
Olen monta iltaa ulvonut ja itkenyt, ollut sairaslomalla, kärsinyt ja kärvistellyt eikä mitään muuta kuin julmuutta tule takaisin.
Tänään yritin taas keskustella kun toinen oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ongelma on siinä, että oli ratkaisu mikä tahansa, HÄN haluaa tehdä sen. Häntä ei koskaan jätetä.
Tänään sanoi taas välittävänsä minusta, mutta luulen, että kun en "sula" tälle yhtäkkiselle "tunnustukselle", niin pian ollaan taas kylmää ja julmaa "en ole ikinä tuntenut mitään sua tai ketään kohtaan".
Hän näki tulostetun nivaskan luennehäiriöistä. Olin alleviivaillut paperia ja tehnyt merkintöjä. Nyt tottakai hänellä on aseet: "näinhän mun pitää diagnoosin mukaan toimia..." jne.
Minä kuitenkin säälin häntä. HÄn on sairas, eikä sairasta saa vihata sairauden takia. Vaikka vihaksi kyllä pistää. Hyvää kai se, että rakkaudentunteeni ovat kadonneet jonnekin, en voi sanoa rakastavani häntä tai tuntevani mitään lämmintä. Muuttolaatikoiden purkaminen tuntuu vastenmieliseltä ja hänen kosketuksensa (siis vahingossa tapahtuva) tekee vain kylmiä väreitä.
Mutta mistä voimia?
Ajattelin alkaa kirjoittaa tästä kaikesta, nyt on tullut ilmi muitakin samaa (ja pahempaakin) kokeneita. VOisin myös ottaa yhteyttä hänen exäänsä ja kysyä miten hän tilanteen koki.Voi miten tutulta kuulostaa nuo sinun komenttisi. Muistuu mieleen ne omat synkät ajat ja oma saamattomuus. Muistan kun tartuin ihan pieneenkin hyvään hetkeen ja sanaan ja luulin, että tästä se kääntyy paremmaksi. Voi minua hölmöä. En tosiaan ymmärtänyt silloin, että kyseessä on narsisti.
Ja se ero! Narsistihan ei kykene käsittämään sitä, että hänet jätetään. Se oli kauheaa aikaa. Hirveitä riitoja ja haukkumista, uhkailuja ja sitten mahdotonta puheliterroria pitkään, ym, ym, jota en edes viitsi muistella.
Onneksi minulla oli siinä vaiheessa läheisiä ystäviä, joiden kanssa sain asiaa purkaa ja puida. Ja sittehän se ajan myötä alkoi elämä taas hymyilemään. Nyt ajattelen koko stooria siten, että se oli vissiin minulle tarpeen ihmisenä kasvamisena. Huomaan, että pystyn esim. työssäni olemaan empaattisempi ja olen siitä saanut myönteistä palautettakin.
Etsi itsellesi tukihenkilöitä, yksin on tosi vaikeaa rämpiä! Tsemppiä, ajattelen usein sinua myötätunnolla. - uhri(?)
Kukka kirjoitti:
Voi miten tutulta kuulostaa nuo sinun komenttisi. Muistuu mieleen ne omat synkät ajat ja oma saamattomuus. Muistan kun tartuin ihan pieneenkin hyvään hetkeen ja sanaan ja luulin, että tästä se kääntyy paremmaksi. Voi minua hölmöä. En tosiaan ymmärtänyt silloin, että kyseessä on narsisti.
Ja se ero! Narsistihan ei kykene käsittämään sitä, että hänet jätetään. Se oli kauheaa aikaa. Hirveitä riitoja ja haukkumista, uhkailuja ja sitten mahdotonta puheliterroria pitkään, ym, ym, jota en edes viitsi muistella.
Onneksi minulla oli siinä vaiheessa läheisiä ystäviä, joiden kanssa sain asiaa purkaa ja puida. Ja sittehän se ajan myötä alkoi elämä taas hymyilemään. Nyt ajattelen koko stooria siten, että se oli vissiin minulle tarpeen ihmisenä kasvamisena. Huomaan, että pystyn esim. työssäni olemaan empaattisempi ja olen siitä saanut myönteistä palautettakin.
Etsi itsellesi tukihenkilöitä, yksin on tosi vaikeaa rämpiä! Tsemppiä, ajattelen usein sinua myötätunnolla.Kiitos sulle Kukka. Olet ollut enemmän avuksi kuin arvaatkaan. Kaikkea hyvää!
- Marjaterttu
Remedy kirjoitti:
Narsisti pyrkii syyllistämään toisen kaikesta ja kääntämään kuviot ympäri. Jos ehdotat hänelle apua, olet itse sen tarpeessa. Jos koitat hienovaraisesti tai vähemmän hienovaraisesti vihjata missä toimii mielestäsi sairaasti niin osaa kyllä vääntää selitykset kaikkeen. Tekokyynelten kanssa vieläpä.
Olen elämässäni tuntenut pari narsistista yksilöä ja seurannut perheessä toista monta vuotta. Voin sanoa että mielestäni MIKÄÄN elämäntilanne ei ole niin sitova että siihen pitäisi jäädä. Jääminen narsistin ehdoilla pelaamaan ei tule muutumaan vaikka pieniä muunnoksia ajan mittaan tapahtuu niin peruskuvio on ja pysyy sairaana. Toista ei voi korjata, ei auttaa eikä parantaa. Vaikka hetkellisesti toinen myöntäisikin että tarvitsee apua niin harvassa tuntuu olevan ne jotka sen todella pystyy vastaanottamaan. Silloinkin luulen että paremmin voi auttaa jos jaksaa elää omaa elämäänsä ja pysyy korkeintaan ystävänä ja jättää terapian ammattilaisten tehtäväksi.
Et saa takaisin aikaa jonka uhraat ihmiselle joka ei ole itse aitoihin uhrauksiin kykenevä.Olen sätkytellyt Narsistin verkossa 16 vuotta, eikä poispääsystä ole tietoakaan. Ne jotka sanovat, että jatko on itsestä kiinni eivät todellakaan tiedä mistä puhuvat. Yritin lopettaa suhteen sen jatkuttua viisi vuotta sillä seurauksella, että Narsisti aivan tietoisesti vammautti yhteisen vajaan vuoden ikäisen lapsemme psyykkisesti niin pahasti, ettei lapsi tule koskaan toipumaan täysin. Yhteiskunnan taholta ei löytynyt mitään apua tai ymmärrystä tilanteeseeni, mikä romahdutti minut täysin. Vaivuin kymmenen vuotta kestäneeseen masennukseen, josta olen vasta nyt alkanut toipua. Narsisti asuu nykyään muualla, mutta suhteemme jatkuu kuulemma edelleen. Hän käy kotonamme lähes päivittäin. En edes yritä jättää häntä sillä tiedän, että sen jälkeen hän tulee tekemään elämästäni elävän helvetin. Meillä on kolme yhteistä lasta ja tiedän, että yhteiskunta on tuollaisen psykopaatin edessä täysin voimaton. Narsistin käytös pysyy nykyään siedettävyyden rajoissa niin, että en koskaan jätä mitään sen varaan, että hän pitäisi lupauksensa (hänellä on pakonomainen tarve pettää luottamukseni AINA),analysoin hänen sairaat toimintamallinsa niin vakuuttavasti, että se useimmiten riisuu hänet aseista tai teen asiasta julkisen soittamalla jollekin hänen tutulleen pyytäen puolueetonta arviota siitä kummassa mahtaa olla vika. Narsistista irtautuminen on huomattavasti monimutkaisempi juttu, kun ulkopuolinen tai moni alan asiantuntijaksi itseään luulevakaan voisi kuvitella.
- aka
uhri(?) kirjoitti:
Arvaa vaan, mikä on tilanne kun minä OLEN käynyt psykiatrilla..? "Kumpikohan meistä on hoitoon joutunut?" on yleinen kuulemani kommentti.
Olen monta iltaa ulvonut ja itkenyt, ollut sairaslomalla, kärsinyt ja kärvistellyt eikä mitään muuta kuin julmuutta tule takaisin.
Tänään yritin taas keskustella kun toinen oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ongelma on siinä, että oli ratkaisu mikä tahansa, HÄN haluaa tehdä sen. Häntä ei koskaan jätetä.
Tänään sanoi taas välittävänsä minusta, mutta luulen, että kun en "sula" tälle yhtäkkiselle "tunnustukselle", niin pian ollaan taas kylmää ja julmaa "en ole ikinä tuntenut mitään sua tai ketään kohtaan".
Hän näki tulostetun nivaskan luennehäiriöistä. Olin alleviivaillut paperia ja tehnyt merkintöjä. Nyt tottakai hänellä on aseet: "näinhän mun pitää diagnoosin mukaan toimia..." jne.
Minä kuitenkin säälin häntä. HÄn on sairas, eikä sairasta saa vihata sairauden takia. Vaikka vihaksi kyllä pistää. Hyvää kai se, että rakkaudentunteeni ovat kadonneet jonnekin, en voi sanoa rakastavani häntä tai tuntevani mitään lämmintä. Muuttolaatikoiden purkaminen tuntuu vastenmieliseltä ja hänen kosketuksensa (siis vahingossa tapahtuva) tekee vain kylmiä väreitä.
Mutta mistä voimia?
Ajattelin alkaa kirjoittaa tästä kaikesta, nyt on tullut ilmi muitakin samaa (ja pahempaakin) kokeneita. VOisin myös ottaa yhteyttä hänen exäänsä ja kysyä miten hän tilanteen koki.http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html#A2
Narsismia on eri asteista. Riippuu minkä ikäinen hlö on kyseessä, mutta paraneminen lähes toivotonta. Ainoa keino on silloin kun narsisti ei saa Lähdettä narsismilleen (hyväksyntää, kehua, ihailua, valloituksia...) ja on aivan maassa, siis lähes itsarin partaalla, niin puheterapia on ainoa keino mikä auttaa. Mutta mistä löytää tarpeeksi pätevän psykiatrin ja miten sen narsistin saa hoitoon??
Itse laitoin oman narsistini pihalle vajaa vuosi sitten. Suhteessa oli viinaa, väkivaltaa, vieraita naisia. Lapsia 2. Tai toinen oli vielä silloin mahassa. Kipeää on tehnyt ja paljon heikkoja hetkiä. Yritin tässä välissä jopa olla ystävällinen hänelle, mutta lokaa tulee aina niskaan; haukkumista, syyttelyä, ivailua, törkeyksiä, petettyjä lupauksia. Nyt on välit poikki käytännössä kokonaan. Puhuin suuni puhtaaksi välittämättä vähääkään miten sanani muotoilen, huutamatta, itkemättä. Ymmärsi ettei pysty minua enää manipuloimaan! Lapsetkaan ei häntä tunnu kiinnostavan kuin joskus heikkoina hetkinä. Tavatkoon jos haluaa, mutta niin asennoidun että itse yksin nämä kasvatan. Eihän hän edes pysty mitään hyvää isän mallia antamaan.
- .....
Ei taida voida, ainakaan helposti.
- .......
tehnyt hänestä diagnoosin? Sinäkö?
Narsistiset piirteet kuuluvat meille kaikille, sinullekin, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö on psykiatrian asioita. On väärin leimata henkilö narsistiksi vain omalla päätöksellä. Et kai toivo sitä omalle kohdallesi?- uhri(?)
mutta nyt kävi ilmi, että hänellä on ollut useita rinnakkaissuhteita koko tämän ajan. Myös eksäänsä, joka luuli olevansa nykyinen. Myös tämä nainen on saannut kuulla, että "pian muutetaan yhteen" ynnä muuta. Kuten varmaan moni muukin. On ollut kinky-bileitä, tuplatreffejä parhaan kaverin kanssa, kolmantena pyöränä pariskunnan kanssa, jopa deitti-ilmoituksia on jätetty itse. Ja kun asioita paljastuu, ei tunnusta. Ei tunnusta ennen kuin luen ääneen hänen sähköpostistaan löytämäni asiat. Ja silloinkin kaikki on minun syytäni. Minä "heittäydyn hankalaksi" ja "muistelen vanhoja". Sitten julmuuttta ja vihaa. Ja kohta "mä ajattelin vihdoin, että saan elämäni kuntoon sun kanssa. sä parannat mut. en ole koskaan ketään rakastanut kuten sinua..." Nyyh, nyyh, nyyh. Ei tämä minusta ihan terveen ihmisen käytöstä ole. Ja minä olen muuten ollut aina sitä mieltä, että tehdä saa mitä tahansa, jos siitä kertoo avoimesti.
Nyt riitti. Onneksi minulla on keinoni varmistaa että totuus tulee julki, ennemmin tai myöhemmin. Hän ei sellaiseen usko, mutta saapa nähdä olevansa väärässä. - ..........
uhri(?) kirjoitti:
mutta nyt kävi ilmi, että hänellä on ollut useita rinnakkaissuhteita koko tämän ajan. Myös eksäänsä, joka luuli olevansa nykyinen. Myös tämä nainen on saannut kuulla, että "pian muutetaan yhteen" ynnä muuta. Kuten varmaan moni muukin. On ollut kinky-bileitä, tuplatreffejä parhaan kaverin kanssa, kolmantena pyöränä pariskunnan kanssa, jopa deitti-ilmoituksia on jätetty itse. Ja kun asioita paljastuu, ei tunnusta. Ei tunnusta ennen kuin luen ääneen hänen sähköpostistaan löytämäni asiat. Ja silloinkin kaikki on minun syytäni. Minä "heittäydyn hankalaksi" ja "muistelen vanhoja". Sitten julmuuttta ja vihaa. Ja kohta "mä ajattelin vihdoin, että saan elämäni kuntoon sun kanssa. sä parannat mut. en ole koskaan ketään rakastanut kuten sinua..." Nyyh, nyyh, nyyh. Ei tämä minusta ihan terveen ihmisen käytöstä ole. Ja minä olen muuten ollut aina sitä mieltä, että tehdä saa mitä tahansa, jos siitä kertoo avoimesti.
Nyt riitti. Onneksi minulla on keinoni varmistaa että totuus tulee julki, ennemmin tai myöhemmin. Hän ei sellaiseen usko, mutta saapa nähdä olevansa väärässä."oireidenko katsot kuuluvan narsistin sairaskertomukseen? Et tosiaan ole ammattilainen.
Kannattaisi jättää isot puhteet narsistista vähemmälle ja keskittyä oman elämän hallintaan.
Antaa parhaat tulokset.
Kostaminen on muuten eräs narsistin käyttämä keino tukea vääristynyttä minäkuvaansa... - uhri(?)
.......... kirjoitti:
"oireidenko katsot kuuluvan narsistin sairaskertomukseen? Et tosiaan ole ammattilainen.
Kannattaisi jättää isot puhteet narsistista vähemmälle ja keskittyä oman elämän hallintaan.
Antaa parhaat tulokset.
Kostaminen on muuten eräs narsistin käyttämä keino tukea vääristynyttä minäkuvaansa...Nimittäin narsistin kostoa. Itse en halua mitään muuta kuin todistaa vääräksi hänen luulonsa siitä, että totuus ei välttämättä tule koskaan julki. Pahaa en halua, mutta täytyy ajatella myös tulevia uhreja, heitä täytyy ainakin yrittää suojella.
Taisi osua arkaan paikkaan..? - .......
uhri(?) kirjoitti:
Nimittäin narsistin kostoa. Itse en halua mitään muuta kuin todistaa vääräksi hänen luulonsa siitä, että totuus ei välttämättä tule koskaan julki. Pahaa en halua, mutta täytyy ajatella myös tulevia uhreja, heitä täytyy ainakin yrittää suojella.
Taisi osua arkaan paikkaan..?huomaan.
Mutta älä huoli, sanoinhan jo alussa, että meissä jokaisessa on narsistisia piirteitä, niissä kaikkein eniten, jotka tekevät muista sellaisia. Kuten nyt sinullakin, sillä alat jo väittää että minullakin on jotain tekemistä narsismin kanssa.
On se kumma juttu, että sitä kysymystä ei saa esittää - joutumatta itse syytettyjen penkille! - Kukka
uhri(?) kirjoitti:
mutta nyt kävi ilmi, että hänellä on ollut useita rinnakkaissuhteita koko tämän ajan. Myös eksäänsä, joka luuli olevansa nykyinen. Myös tämä nainen on saannut kuulla, että "pian muutetaan yhteen" ynnä muuta. Kuten varmaan moni muukin. On ollut kinky-bileitä, tuplatreffejä parhaan kaverin kanssa, kolmantena pyöränä pariskunnan kanssa, jopa deitti-ilmoituksia on jätetty itse. Ja kun asioita paljastuu, ei tunnusta. Ei tunnusta ennen kuin luen ääneen hänen sähköpostistaan löytämäni asiat. Ja silloinkin kaikki on minun syytäni. Minä "heittäydyn hankalaksi" ja "muistelen vanhoja". Sitten julmuuttta ja vihaa. Ja kohta "mä ajattelin vihdoin, että saan elämäni kuntoon sun kanssa. sä parannat mut. en ole koskaan ketään rakastanut kuten sinua..." Nyyh, nyyh, nyyh. Ei tämä minusta ihan terveen ihmisen käytöstä ole. Ja minä olen muuten ollut aina sitä mieltä, että tehdä saa mitä tahansa, jos siitä kertoo avoimesti.
Nyt riitti. Onneksi minulla on keinoni varmistaa että totuus tulee julki, ennemmin tai myöhemmin. Hän ei sellaiseen usko, mutta saapa nähdä olevansa väärässä.ammattilainen, kun joutuu narsistin kanssa lähisuhteeseen, ymmärtää ilman psykiatrin lausuntoa mikä on kyseessä.
Tuo viivakoodikommentoija antaa itsestään selviä vinkkejä mikä on miehiään, mutta antaapa hänen uhoilla, on jo itsensä paljastanut.
Muuten tuo sinun kumppanisi käytös on ihan identtistä sen minun tapaukseni kanssa, ihan alan luulla , että on samasta herrasta kyse. Hänkin sahaili yhtäaikaa useamman kanssa, ja vain minä olin se hänen ainoa oikea.HUH! - Mies40
Kukka kirjoitti:
ammattilainen, kun joutuu narsistin kanssa lähisuhteeseen, ymmärtää ilman psykiatrin lausuntoa mikä on kyseessä.
Tuo viivakoodikommentoija antaa itsestään selviä vinkkejä mikä on miehiään, mutta antaapa hänen uhoilla, on jo itsensä paljastanut.
Muuten tuo sinun kumppanisi käytös on ihan identtistä sen minun tapaukseni kanssa, ihan alan luulla , että on samasta herrasta kyse. Hänkin sahaili yhtäaikaa useamman kanssa, ja vain minä olin se hänen ainoa oikea.HUH!nainen sahaili monen kanssa yhtäaikaa. Mutta ei vielä tähän paivään mennessä ole tullut mieleeni syyttää häntä narsistiksi! Petturiksi kylläkin!
- Mies40
....... kirjoitti:
huomaan.
Mutta älä huoli, sanoinhan jo alussa, että meissä jokaisessa on narsistisia piirteitä, niissä kaikkein eniten, jotka tekevät muista sellaisia. Kuten nyt sinullakin, sillä alat jo väittää että minullakin on jotain tekemistä narsismin kanssa.
On se kumma juttu, että sitä kysymystä ei saa esittää - joutumatta itse syytettyjen penkille!Se on selvä. Sillä narsisti ei halua jäädä alakynteen ja tulee tekemään kaikkensa sinun mustamaalaamiseksi.
Toistaiseksi olet saanut uuden halventavan nimimerkin, olet nimetty mieheksi, vaikka ainakaan minä en sitä mistään sun teksistäsi pysty sitä lukemaan. (syynä on se, että he ovat naisia ja syyttävät miehiä narsisteiksi sukupuolen perusteella)
Joten hyvällä alulla on yhden kirjoittajan mollaus, joka säännöissä on kielletty. Seriffit ja muut tahot eivät pysty millään poistamaan kaikkia niitä kirjoituksia joissa mennään ala-arvoiseen kirjoitteluun, mutta jokaisen TERVEEN ihmisen luulisi ymmärtävän sen, milloin loukkaa toista tahallaan.
Ellei sitten narsistinen tunto sitä vaadi.
Seurataan mielenkinnolla mitä nyt seuraa.
Kaikkein parasta olisi jos sefu poistaisi tekstin, joka ei kuulu narsismi nimikkeellä ollenkaan tänne.
- toivoa on opettele sanomaan...
Narsistin kanssa toimitaan siten että sanotaan EI oikeaan aikaan.
- alkaa siitä
RIITELY, jos sanon EI.
- Hantta
Kuulostaapa tutulta.
Olemme asuneet yhdessä vajaa kaksi vuotta ja koko aika on ollut riitelyä. Hän ei haluaisi riidellä, mutta minä alan aina känätä,heittäydyn hankalaksi,osotan mieltä ym.
Hänen kanssaan minusta on tullut äkkipikainen, rikon astioita ja käyttäydyn väkivaltaisesti.
Vahingoitin jopa itseäni niin,että kättäni jouduttiin leikkaamaan.
Niinpä olenkin hänen mielestään hullu,jolta pitäisi ottaa kolme alaikäistä lasta huostaan.
Olemme uusioperhe.
Olen alkanut käydä perheneuvolassa. Minähän olen se hullu, joka tarvitsee hoitoa,ei suinkaan hän ,joka on vastuullinen aikuinen.
Suuttuessaan hän rikkoo tavaroita ja puristelee käsivarteni mustelmille.Näitä hän ei myönnä, vaan minun pitäisi itse katsoa, miten käyttäydyn.
Hän ei pidä lupauksiaan ja saattaa seuraavana päivänä sanoa ettei ole puhunut jotakin, jos ihmettelen miksi hän onkin nyt ihan eri mieltä asiasta.
Hän haukkuu minua ala-arvoisilla nimillä, en osaa pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, ajaa autoa...Kun sanon,että sanomiset tuntuu pahalta, niin itse kuulemma aiheutan tilanteet, jossa hän sitten sanoo niin.Ei kuulemma tarkoita! Kertaakaan ei ole anteeksi pyytänyt.
Hän hurmasi minut, muutti luokseni asumaan kysymättä minulta, valehteli entisen suhteensa päättymisen.Vain minua on rakastanut, vaikka exä oli myös elämänsä nainen.
Ei halua kertoa elämästään, muttei ole myöskään kiinnostunut minun elämästäni.Olen vainoharhainen hullu jos kysyn esim.missä kävi.
Tein ison virheen, kun ostin hänen kanssaan yrityksen.Tai oikeastaan laitoin kotini vakuudeksi, koska hänen sukulaisensa ei lähtenytkään mukaan, vaikka asian piti olla varma.
Hänen töitään ei saa kommentoida, hän tietää kyllä kaiken ja osaa bisneksen, josta minä en ymmärrä mitään.
Elämäni tuntuu olevan umpikujassa, jos eroan ,jään yritykseemme yksin, koska hän ei sijoittanut siihen mitään.
Luokseni hän muutti tyhjätaskuna ja riitelemällä saan häneltä vähän rahaa kodin kuluihin.
Hänen ei muka tarvitsisi antaa rahaa, koska tekee töitä firmassa ja on rakentanut kotonamme jotakin.Ostelee itselleen kotiteattereita digikameroita ym.kalliita juttuja.
Mutta minua hän rakastaa ja haluaa lapsia kanssani.Minun lapsilleni hän kyllä huutaa kaikenlaisia karkeuksia.
Ehkä minä olen sitten syypää kaikkeen.Onhan hän sanonutkin, että meillä olisi kaikki hyvin jos minä vain toimisin toisin.
Monesti tuntuu,etten jaksa enää,mutta lapseni tarvitsevat äitiä.Vaikkakin olen ihan sairas!- Kukka
Kuinkahan valtavan monta meitä poloisia on, jotka ollaan jouduttu näiden miesten armoille?
Jos olet lukenut koko aihetta käsittelevän ketjun, näet sieltä kuinka minä toimin. Kestin todella monta vuotta sitä kidutusta ja kaikki oli turhaa. Minäkin jossain vaiheessa aloin epäillä itseäni syypääksi kaikkeen, niin hyvin hän osasi manipuloida.
Onneksi ystävät näkivät tilanteen ja alkoivat ihan nätisti puuttua asiaan. Ja kun ajattelin välillä itsekin, että eihän minulla ole ollut tällaisia ongelmia muiden ihmisten kanssa.
Narsistin kanssa eläminen on todella raskasta, olet kyllä hankalassa jamassa tuon yritysjutun takia.
Kun luen näitä tarinoita, ajattelen aina , ettei vaan ole sama tyyppi asialla, jonka kanssa minä "taistelin", niin samanlaista on tuo käyttäyminen.
Tiedät kyllä sydämessäsi, miten tulee toimia. Tsemppiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437896Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4482170Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2272082- 1431658
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511221Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251197Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951067Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65828Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6712Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54710