Valmistun kohta yliopistosta, voisin sanoa, että vihdoin ja viimein. Olen ollut välillä pätkiä työelämässä ja en tämän takia ole opiskellut kovinkaan aktiivisesti.
Äitini haluaisi järjestää jotkin juhlat, mutta minä en halua niitä järjestettäväksi. Nykyään maisteritutkintoja saadaan sellaisella liukuhihnalla, että niissä ei ole mitään juhlimisen aihetta. Vielä 30 vuotta sitten olisi ollut.
Miten saada hänet tajuamaan, että tuo ei ole mikään saavutus, jota tarvitsee juhlia?
Äitini haluaisi järjestää jotkin juhlat, mutta minä en halua niitä järjestettäväksi. Nykyään maisteritutkintoja saadaan sellaisella liukuhihnalla, että niissä ei ole mitään juhlimisen aihetta. Vielä 30 vuotta sitten olisi ollut.
Miten saada hänet tajuamaan, että tuo ei ole mikään saavutus, jota tarvitsee juhlia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt kyllä ajattelet itsestäs aivan liian vähän ja olet väärässä! Kyllä on hieno saavutus ja ei maisteriksi nyt ihan kaikki tule! Aitisi on ylpeä sinusta ja haluaa sen näyttää ja minusta se on hienoa. On tietenkin oma asiasi jos et sitä halua mutta soisit sen nyt äidillesi vaikka nololta ne kaikki juhlat saattaa tuntua. Jos siitä ei ole hirveetä ongelmaa sulle niin antaisit äitisi niin tehä. Meillä on monia joitten äidit ei tekis mitään eikä edes kehuis.
Juhlien ongelma on se, että minusta vain mitään juhlittavaa ei ole. On toki totta, etät kaikki eivät tule maistereiksi, mutta se johtuu vain siitä, että he eivät itse halua. Suomessa tutkintojen taso on niin alhaalla, että käytännössä jokainen sujuvan suomen kielen luku- ja kirjoitustaidon omaava pääsee maisteriksi, jos näin haluaa.
Yhteiskunnan kannalta on paljon tärkeämpää esim. lisääntyä ja saada lapsia kuin jotain pilipalitutkintoja, joista suurimmalla osalla ei tee työelämässä yhtään mitään.
Ole nyt hyvä ihminen ylpeä saavutuksestasi jonka eteen piti ponnistella -- ei kait se ihan tosta vaan tule!
Just kuulin kuinka mahtavat valmistumisjuhlat piti eräs onnellinen lähihoitajaksi valmistunut, ylpeä tavoitteensa toteutumisesta.
Anna nyt äitisi järkätä juhlat ja -- ole kiitollinen että pystyit opiskelemaan itsellesi hienon tutkinnon!
Kaikki eivät edes pääse yliopistoon, vaikka haluaisivat.
Eihän tutkinto ole tae mistään, mutta kai se, että yksi asia on saatettu loppuun sentään kakkukahvit ansaitsee. En kyllä itsekään järjestänyt.... :)
Kyllä mä olen antanut äitini järjestää parit juhlat "saavutusteni" takia. Itse en olisi juhlinut, mutta äiti nauttii siitä, että saa järjestää ja kutsua suvun ja olla oikeasti myös siinä juhlien keskipisteenä, ylioppilaan, morsiamen ja maisterin äitinä. Ei se ole minulta pois. Omat perhejuhlani järjestän mieleni mukaan, eli tosi pienesti.
Salli äidillesi tuo vaatimaton ilo järjestää juhlat saavutuksestaan: Hänhän on ollut tukenasi koko ajan!
Sano äidillesi painokkaasti ettet halua juhlia. Hänen pitäisi kunnioittaa päätöstäsi.