Nämä asiat harmittavat

Kuulosti niin tutulta tekstistä, että hetken jo mietin että ollaankos me samassa paikassa töissä. Ei taukoja, ei kiitoksia, mutta moitteita aina löytyy.
Olen itsekin huomannut että kehut jäävät usein itselläkin sanomatta. Kehujen puute onkin ollut kiivas keskustelunaihe meidän työpaikan "vanhan kaartin" kesken. Olen viime aikoina pyrkinyt kehumaan ja kiittämään työntekijöitä(olen vuoropäälikkö, eli jonkin sortin esimiesasemassa), mutta liian usein älyä vasta kotona sängyssä että kiitokset unohtuivat jälleen.

Kiitos tai kehu asiakkaalta voi pelastaa huonoiksi päivän. Yksinkertainen "olipa hyvää/nopeaa palvelua nostattaa kummasti mielialaa. N. Kk sitten tein poikkeuksellisen raskaan työpäivän, ja toiseksi viimeisen tunnin aikana sisään marssi erittäin haastava asiakasporukka. Tiesin että kyseinen sakki oli hankalia, mutta tällä kertaa heitä oli PALJON. Saina seuraavan tuniin ajan sain estellä näpistyksiä ja väitellä asiakkaiden kanssa pitkään siitä, olivatko he saaneet kaikki tilaamassa ruoat. Tiesin antaneen heille.kaiken, sillä olen oppinut tarkistamaan kaiken useaan kertaan tämän ryhmän kanssa. Kun ryhmä lopulta lähti, eräs mies, joka oli ollut paikalla koko hulapaloon ajan tuli kassalle ja kertoi viivutelleensä ihan vain sen takia jotta voisi kertoa kuinka hyvin ja asiallisesti minä hoidin tilanteen hänen mielestään. Tämä piristi päivääni niin paljon, että tuosta kauhun päivästä tuli vähintäänkin siedettävä ja muistelen sitä edelleen lämmöllä.

Nyt kun vielä itse oppisi kiittämään samanlailla asiakkaana ollessani. Tavallisen "kiitos" sanan lisäksi tulee harvoin sanottua muuta

Voi, niin tuttua. Olin itse vielä viime vuonna töissä liikkeessä, jossa sama mentaliteetti. Pahimmillaan jouduit pitämään liiketilaa auki yksin ja vastata kaikesta. Piti olla vahdissa kassalla, mutta silti oletus oli että myyt osastolla kolmen kulman takana. Huvittavaa..

Omistajalta et saanut koskaan mitään kiitosta, vaan haukkuja siitä jos olit ottanut tukulta edes nippusen mitä myydä. Kun koko ajan sai vielä myydä ei oota.

Tauot oli aivan tuntematon käsite. Jouduit koko ajan päivystämään että omistaja pääsi surfailemaan netissä. Kaiken roskan lisäksi jouduit vielä kuuntelemaan tämän ruikutusta rankasta perhe-elämästä. Siis tyypiltä, joka ei edes tehnyt töitä.

Koko yritys on tuskin edes enää pystyssä muuta kuin suvun ja rouvarukkaa säälivien orjatyön rahoittamana. Onneksi älysin lähteä pois.

Auts! Vaikuttaa vähän liiankin tutulta. Voitko vihjata missä päin yritys sijaitsee ja mitä myytte? Luulen, että olen ollut samassa paikassa hetki sitten.

Tämmöistä se markkinatalous/kilpailuyhteiskunta/työelämäkulttuuri on.

Päättelin että olet ehkä myyntimiehiä/naisia ja tuli mieleen, koska olen pienipalkkainen, että jos saat esim. yli 3000€/kk palkkaa, niin on ymmärrettävää että vaatimukset voi olla kovat jos firma on vielä pienehkön puoleinen ja oma palkka on pomon pussista pois.

Kiitos teille vastanneille. On lohdullista lukea muiden vastaavaa kokeneiden kokemuksia, vaikka en tietenkään toivo kenellekään tällaista työpaikkaa.
Tilanne ärsyttää etenkin siksi, että se tuskin olisi kovin vaikea korjata, mikäli asioista päättävillä henkilöillä olisi energiaa ja tahtoa puuttua asiaan. Tietämättömiä he eivät voi olla.
Tuo 3000e/kk palkka on muuten vain haaveilua kohdallani. Työ on kuitenkin mielestäni kohtalaisen vaativaa ja vastuullista.Sitäpaitsi ruokatauoista ei ole järkevää tinkiä, on palkka mikä hyvänsä. Ja työntekijän terveys ja hyvinvointi näkyy varmasti myös työn laadussa, joten sitä ei olisi järkevää laiminlyödä.

Itse voisin taas yrittää parantaa tuota kiittelyasiaa ja yrittää muistaa keskittyä paremmin myös niihin asioihin mitkä ovat hyvin. Eihän se mitään ota jos ei annakaan.

Luen edelleen mielelläni viestejä, mikäli joku haluaa ottaa osaa keskusteluun.