Törmäsin joku aika sitten siihen, että kaukana asuva naisystäväni heittäytyi täysin välinpitämättömäksi suhteeni. Lakkasi soittamasta ja usein ei ehtinyt edes vastata. Sanoi vain, että meillä ei ole tulevaisuutta.
Olen miettinmyt asiaa paljon ja keksinyt vain kaksi vaihtoehtoa.
A hän todellakin lakkasi välittämästä minusta, ei näe meillä tulevaisuutta, on
väsynyt minuun,löysi uuden, jne > Jos menisin soittamaan ovikelloa, niin hän
pyytäisi minua poistumaan ja lopettamaan häiritsemisen. Voisi olla jopa että
uusi miesystävä tulisi avaamaan oven
B hän jotenkin haluaisi nähdä, että kuinka paljon välitän hänestä. Minun pitäisi
ajaa hänen paikkakunnalleen kysymään, että mikä vikana? Että en antaisi
periksi, vaan yrittäisin niin kjauan, että hän joko soittaisi poliisit tai tulisi syliini?
Viimeisen kerran kun tapasimme, niin hän ei olisi millään halunnut irrottaa käsiään ympäriltäni tai lakata suutelemasta
Olen miettinmyt asiaa paljon ja keksinyt vain kaksi vaihtoehtoa.
A hän todellakin lakkasi välittämästä minusta, ei näe meillä tulevaisuutta, on
väsynyt minuun,löysi uuden, jne > Jos menisin soittamaan ovikelloa, niin hän
pyytäisi minua poistumaan ja lopettamaan häiritsemisen. Voisi olla jopa että
uusi miesystävä tulisi avaamaan oven
B hän jotenkin haluaisi nähdä, että kuinka paljon välitän hänestä. Minun pitäisi
ajaa hänen paikkakunnalleen kysymään, että mikä vikana? Että en antaisi
periksi, vaan yrittäisin niin kjauan, että hän joko soittaisi poliisit tai tulisi syliini?
Viimeisen kerran kun tapasimme, niin hän ei olisi millään halunnut irrottaa käsiään ympäriltäni tai lakata suutelemasta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmismieli on ailahtelevainen.
Jos pitäisi vetoa lyödä, veikkaisin, että naisen tunteet sinua kohtaan ovat kuolleet. Tai jos eivät ole, nainen on tunteiden testailija, joka kannattaa singota maata kiertävälle radalle. Hänen kanssaan ei ole tarjolla kuin huonoja vaihtoehtoja.
En tiedä miten itse kohtelet häntä, mutta niin "metsä vastaa kuin sinne huudetaan" eli oletko itse kertonut tai osoittanut välittäväsi hänestä tarpeeksi? Jostakin hän on sen päätelmän tehnyt ettei teillä ole tulevaisuutta. Suhteennehan ei ole vielä päättynyt, koska noin tökerösti ei voisi olettaa toisen sitä päättävän. Menepäs rohkeasti juttelemaan hänen kanssaan asiat halki tai laita hänelle viestiä, että haluat jutella tilanteesta. Voitte vaikka sopia tapaamisen johonkin julkiseen paikkaan, jos et halua häntä kotiisi tai mennä hänen kotiinsa.Ei ne asiat täällä kirjoittamalla selviä, vaan toisen kanssa juttelemalla ja voit sitten itsekin jatkaa omaa elämääsi ja olla tyytyväinen siitä, että olet saanut sanottua mitä halusit, jos toinen on todellakin päättänyt luopua sinusta.
Jos nainen lakkaa pitämästä yhteyttä ja sanoo, ettei näe yhteistä tulevaisuutta, niin eikö asia ole päivänselvä? Viimeisen tapaamisenne intohimo oli ehkä naisen viimeinen yritys saada suhde tuntumaan joltain - no, nähtävästi ei sitten tuntunut.
Mitä tulee vaihtoehto b:hen - haluaisitko olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka tekee "katoamistemppuja" testatakseen, kuinka koukussa toinen osapuoli on?
Kiitos vastauksista, noin minäkin asian paljolti näen ja olen siksi antanut olla rauhassa
Kinkkiseksi asian tekee se, että uskon tunteiden olleen voimissaan ainakin siinä vaiheessa kun viimeksi erottiin. Elämämme olivat niin erilaisia, että molempien/jommankumman olisi tarvinnut tehdä muutoksia saadaksemme "fuusion" onnistumaan.
Nainen ei olisi halunnut juurikaan muuttaa mitään ja hän kuvitteli minun siihenastisen elämäntapani olevan minulle jotenkin tärkeä, että hän ei halunnut minun tekevän isoja muutoksia hänen vuokseen. Niinpä hän tosiaan järkisyihin vedoten laittoi yhteydenpidon poikki, jotta tunteet vähenisivät.
Kun muistelen yhteistä aikaamme, niin hänellähän oli jo silloin tapana minua paremmin tietää, että mitä minun kannattaa tehdä, että mikä minulle olisi parasta.
Muistan eräänkin tapauksen kun minulla oli vain yksi vapaapäivä viikonloppuna, ei mitään tekemistä, hänkin oli yksin kotonaan. Olisin halunnut ajaa häntä tapaamaan, mutta hän ei suostunut ottamaan minua vastaan, koska hän ei halunnut minun ajavan kohtuupitkää matkaa vain viettääkseni yhden vuorokauden hänen kanssaan. (mulla ei ole bensarahan puutetta)
Ehkä tuohon suhteemme tiivistämiseen olisi liittynyt tietynlainen paradoksi, että jos olisin muuttanut elämääni hänen vuokseen, niin hän ei olisikaan nähnyt minua enää samana kehen ihastui?
Kärjistetty esimerkki: Olen kansainvälisiä reittejä lentävä lentäjä, minua alkaa ahdistaa, että ehdimme tapaamaan vain kahden viikon välein. Lopetan työni, muutan hänen pikkupaikkakunnalleen ja otan vastaan traktorikuskin työpaikan paikallisessa kiinteistöhuoltofirmassa. Eroanko hänen silmissään enää siitä naapurin "Seposta", jonka hän on tuntenut vuosia ja jakanut monet hauskat hetket paikallisella tanssilavalla ja lähibaarissa paikkakunnan asioita puiden ?
Vielä lisäys siihen, että mitä tulee "uhrauksiin" toisen puolesta.
Itse koen silloin kun olen rakastuneena, että en antaisi naisen tehdä puolestani suurempia uhrauksia.
Esim. jos en haluaisi lapsia, niin en antaisi 20v. tytön mennä sterilointiin vuokseni, mutta 37v. kolmen lapsen äidin kohdalla sen hyväksyisin.
Tai jos tyttöystäväni haluaisi lopettaa vakityönsä kirurgina, että voisi muuttaa kanssani asumaan mummonmökkiin Lappiin, niin en hyväksyisi sitä samalla tavalla kuin sen jos hän olisikin osa-aikainen kaupan kassa.