Ovat yllättyneitä kun en ole.
Monen mielestä hyvä mies menee hukkaan näin, yksin.
Enpä tiedä tuosta...
En ole seurustellut pitkään aikaan, yrittänyt kyllä, mutta ei mitään niistä tule.
Ehkä jahtaan olematonta, unelmanaista, empatiakykyistä, fiksua ei niin pyöreää ja sopivassa elämäntilanteessa.
Mut ehkä miehenä ei saisi odottaa mitään naisilta vaikka toisin päin niitä näyttää riittävän...eniten rasittaa naisten säälittävä passiivisuus. Pitäisi olla mies joka tekee naisen vielä itsensä lisäksi onnelliseksi. Loputon kilpailu jostain typystä että kuka sitä saa, kenelle se antaa.
Mulle riittänyt nuo kuviot ja sitten seurauksena joko yksin olo tai valinta naisista jotka ovat myös luovuttaneet eli pyöreät tai yksinhuoltajat.
Vaikka naiset väittää muuta niin miehen tärkein ominaisuus naisten mielestä on aktiivisuus, ei itsevarmuus ja se että miehet ovat valmiita juoksemaan heidän perässään ettei heidän tarvitse tehdä mitään...kuin odottaa.
En kai vain sopeudu näihin nykymaailman treffailun, kumppanin valinnan, parisuhteilun (huomaa monikko) maailmaan vaikka olen kuullut että olisin mitä upein poikaystäväehdokas monelle.
Muilla samoja fiiliiksiä?
(joo ja pillusta ei ole puutetta vaan läheisyydestä, todellisesta kumppanuudesta ja elämän merkityksistä jne. siten laskee kiinnostus myös perseen perässä juoksemiseen koska muutenhan mies on pieninysvämuna)
Monen mielestä hyvä mies menee hukkaan näin, yksin.
Enpä tiedä tuosta...
En ole seurustellut pitkään aikaan, yrittänyt kyllä, mutta ei mitään niistä tule.
Ehkä jahtaan olematonta, unelmanaista, empatiakykyistä, fiksua ei niin pyöreää ja sopivassa elämäntilanteessa.
Mut ehkä miehenä ei saisi odottaa mitään naisilta vaikka toisin päin niitä näyttää riittävän...eniten rasittaa naisten säälittävä passiivisuus. Pitäisi olla mies joka tekee naisen vielä itsensä lisäksi onnelliseksi. Loputon kilpailu jostain typystä että kuka sitä saa, kenelle se antaa.
Mulle riittänyt nuo kuviot ja sitten seurauksena joko yksin olo tai valinta naisista jotka ovat myös luovuttaneet eli pyöreät tai yksinhuoltajat.
Vaikka naiset väittää muuta niin miehen tärkein ominaisuus naisten mielestä on aktiivisuus, ei itsevarmuus ja se että miehet ovat valmiita juoksemaan heidän perässään ettei heidän tarvitse tehdä mitään...kuin odottaa.
En kai vain sopeudu näihin nykymaailman treffailun, kumppanin valinnan, parisuhteilun (huomaa monikko) maailmaan vaikka olen kuullut että olisin mitä upein poikaystäväehdokas monelle.
Muilla samoja fiiliiksiä?
(joo ja pillusta ei ole puutetta vaan läheisyydestä, todellisesta kumppanuudesta ja elämän merkityksistä jne. siten laskee kiinnostus myös perseen perässä juoksemiseen koska muutenhan mies on pieninysvämuna)
Vastaukset 43
Vanhimmat
Eikä ole valitusvirsi vaan tuntemus on se että olen kovin väsynyt tähän nykyajan parisuhdekulttuuriin tai sitten vain ei ole löytänyt ja tavannut samalla tavoin ajattelevaa ihmistä.
Kauhea todeta kolmekymppisenä että ehkä parasta onkin olla vain sinkkuna, jopa loppuelämän?
Vähän sama juttu, miehet olettaa mun olevan varattu. Yllättyvät kun sanon olevani sinkku ja vielä lapsetonkin. Moni kysyy jopa, mitä vikaa mussa on.
Keväällä ja alkukesästä olin aika aktiivinen ja treffailin paljon. Nyt olen jättänyt ne melkein kokonaan, keskityn nyt muihin juttuihin ensin. Peruin jopa nyt parit treffit kokonaan, kun vaikuttivat alusta asti olevan vaan seksiä vailla.
Sen olen kyllä todennut, ettei se etsimällä löydy.
Ja hienoa kerrankin lukea täällä muutakin kuin p*llunvonkausta!
Joo, tiedän tuon kun kysytään että onks se oma vika kun on sinkkuna vai olenko "omalla lomalla". Vähän outoa. Puhutaan kuitenkin että sinkkuus olisi normaalia ja sitä arvostetaan eri tavalla kuin ennen, mutta silti oletusarvoisesti henkilön tulisi olla suhteessa.
Miespuolisilta kavereiltakin kuulee tätä "no ainakin saa pillua" kun vonkaavat ja suhdetta ei ole näköpiirissä. Miehessä kaiketi pitää olla jotain vikaa jos ei käytä kaikkia tilaisuuksia hyväkseen tai päivystä 24/7 baareissa että saisko joltakin.
Ehdotukset ketkä sopisi suhteeseen ovat kuin toiselta planeetalta ajatellen millaista naista etsin.
En oikeasti muista milloin olen ollut oikeilla treffeillä siten että olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta. Olen jotenkin todella väsynyt siihen touhuun.
Sitten tuo Tinder jota en joskus ennen olisi edes kuvitellut koskaan käyttäväni ja jota olen jo hieman harkinnut että jos täyttäisi lottokupongin ja tärppäisi.
Ahdistaa miehenä se että pitäisi olla perseen perässä ja aktiivinen että saisi seuraa, mutta samalla kun tietynlainen seura jota olisi tarjolla ei oikein kiinnosta.
Sitten joku vetää siihen että rima on liian korkealla omaan tasoon nähden tai etsin jotain missiä tai mallia vaikka kyse on aivan muista ominaisuuksista joita etsin.
Kyllä sitä etsintää pitää tehdä että jotakin löytää, mutta siihen väsyy kun niitä oikeasti yhteensopivia on todella todella vähän olemassa ja miehenä huomaat että ne naiset eivät helpota asiaa yhtään olemalla niitä jotka odottavat että se toinen heidät etsii ja tekee kaiken heidän puolestaan.
Ihan sama luovuttaa ja todeta että se oli tässä. Tyytyä vetämään käteen ja halailla tyynyä sekä etsiä tarpeeksi tekemistä että löytyy merkityksiä muuten elämään.
Ei tarvitse ainakaan esittää mitään, valehdella toiselle että kiinnostaa vaikkei niin paljon kiinnostaisi tai sopeutua loputtomasti.
Huomenna hän saapuu, tuskinpa.
Kokeilin kans tinderiä, eikä se sopinut mulle ollenkaan. Kivaa tietty tavata ihmisiä, mutta ei mitään sen enempää. Onneksi siellä ei osunut noita vonkaajia kohdalle, kun seksin perässä sielläkin moni on.
Onhan se suosittu väline varmaan kaikenmoiselle, mutta on tullut se kuva että porukka hakee yhä enemmän sitä kautta vain säätöjä joista syntyisi sitten suhde.
Minä en todellakaan ole mies joka etsii säädön kautta suhdetta tai tahtoo naisen joka etsii säädön kautta suhdetta.
Olen sitä sakkia joka uskoo tutustumiseen muilta pohjalta, mutta sellaisen naisen pitäisi kai tavata harrastuksista tai työkuvioista yms. vahingossa ja se on ainakin oman kokemuksen perusteella aika epätodennäköistä.
Istuin tässä vähän aikaa sitten parillakin treffeillä ja molemmat saivat aika mietteliääksi kun oli kyseessä saman ikäpolven naisia kuin itsekkin. Toisella oli vielä lapsikin jolloin tein poikkeuksen. Molemmat tuntuivat todella "aikuisilta" makuuni ja vaikka hienoa että nainen on kypsä niin oma elämäntapani on sen verran rento (ilman noita säätöjä kuitenkin) että en sopeudu kyllä noihin ihmisiin.
Ehkä sitä huomaa vain yksilötasolla osuvansa sellaiseen lokeroon että niitä samanlaisia yksilöitä on harvassa ja osumatarkkuus sen vuoksi pihalla. Silloin tavallaan tilanne ei ole "kenenkään syy".
Tinderistä on ollut kyllä se kuva että se on lähinnä halvan makkaran ja piirakan markkinointia parhaalla mahdollisella mainoskuvalla.
"Kyllä sitä etsintää pitää tehdä että jotakin löytää, mutta siihen väsyy kun niitä oikeasti yhteensopivia on todella todella vähän olemassa ja miehenä huomaat että ne naiset eivät helpota asiaa yhtään olemalla niitä jotka odottavat että se toinen heidät etsii ja tekee kaiken heidän puolestaan."
Äläs nyt, kyllähän ne naiset saattaa tehdä niinkun dramaattisia peliliikkeitä kuin että ajattelevat ihan arkipäiväisen oloisessa small-talkissa miehen tajuavan että ne häviävän pienet jutut siellä seassa kuvastaa aivan selkeetä kiinnostusta ja miehen pitäis älytä pyytää naista kahville. Tai että baarissa parkkeerataan tiskillä viereen ja siinä se, miehen pitäs hoitaa loput ja tajuta taas siitä että kinkkua tarjolla. Naiset yleensäkin vaikuttaa olettavan että kaikki miehet on sellasia jotka iskee ja panee kaikkea liikkuvaa niin heidän ei tarvisi muuta tehdä kuin asettaa itsensä tuppisuina esille.
Älä kuvaile enempää. Ärsyttävin piirre naisissa on passiivisuus ja se saa tuntemaan ainakin minut miehenä aika lailla persoonattomaksi ja turhaksi paitsi siltä osin että olen aktiivinen ja viihdytän naista.
Ehkä he ovat tottuneet siihen että miehet juoksevat perseen perässä ja muut miehet eivät tietysti miehiä olekkaan kun eivät juokse.
Tässä vähän alle 5-kymppisenä samoja mietteitä.
Tietenkin oon jo niin vanha, että mitä tässä enää valittaa.
Mutta taisin tosiaan pelata pelin kaikki tasot läpi ja kun ruutuun tuli "End of game",
niin ei siinä mitään palkintoa olekaan vaan yksin tässä ihmettelen.
Matkalle mahtui kaikennäköistä platonista ystävyyttä, seksisuhteita, yh:n kanssa perhe-elämää, elämää suurempaa romanssia, jätetyksi tulemista, hyväksikäytetyksi tulemista, jne.
Mitähän tästä vielä keksisi seuraavaksi, kun heppikin on vielä ainakin aamuisin ojossa ja kroppakin on kondiksessa. Miestä en ole vielä kokeillut, mutta eipä kauheasti kiinnostakaan ;-)
Sä varmaan pääsit leveliin jossa oli se viimeinen iso loppubossi ja tapettuasi sen tuli vain musta ruutu. Kuvittelit että peli tilttasi, mutta se oli siinä.
Mun tapauksessa taitaa olla kyse pelistä jonka olen hinguttanut jo läpi ja sen loppupahiksen jälkeen alkaakin se sama peli alusta hieman vaikeampana siten että alkaa jo väsyttää samoja tasoja runkata uudestaan ja uudestaan.
Sitä odottaa ja odottaa että tulisi vastaan jotain uutta ja ihmeellistä, mutta se on sitä samaa paskaa alusta loppuun hirvittävästi joystickia vatkaten edes takaisin.
Sellaisen havainnon olen omissa suhteissani tehnyt, että sitä saa mitä haluaa, mutta kaikkea ei voi saada.
Et voi ostaa autoa, joka olisi halpa, kestävä, veisi vähän bensaa, olisi mielettömän nopea ja sporttinen, maastokelpoinen ja vielä isolla tavaratilalla varustettu.
Vaan pitää päättää, että mikä on itselle tärkeintä.
Luotettava elämänjakaja, tulevien lasten äitihahmo, seksuaalisen halun tyydyttäjä, älykäs hengenheimolainen, päiväunien prinsessa, jne.
Enköhän ole jo aikaa sitten päättänyt mitkä asiat on tärkeitä.
Mutta on tiettyjä perusvaatimuksia autoillekin joista ei voi tinkiä.
Kuitenkin alkuasetelmissa lähdetään että olisi suurinpiirtein samaa ikäryhmää, pitäisi huolen itsestään, ei lapsia eikä mikä mieletön suorittaja-menestyjätyyppi puhumattakaan että harrastaa irtosuhteita.
Homma alkaa nopeasti falskaamaan siinä vaiheessa kun katsoo näiden naisten odotuksia suhteelle ja tulevaisuudelle sekä elämänasenteessa on huima ero. Osa uskoo mm. kovasti sosiaalisuuteen ja yhteisöllisyyteen kovasti.
Suurin osa odotusarvoistani liittyy samankaltaisuuteen ja yhteensopivuuteen eikä esimerkiksi ulkonäköön jne.
Mut, pieni maa liian isot toiveet kaiketi tai sitten en vain osaa ja sopeudu tähän nykyajan parisuhteilumarkkinoihin.
Naisten passiivisuus johtuu ihan siitä että jollet sinä miellytä niin aina löytyy toinen mies joka miellyttää.
Ei vaan toinen mies joka yrittää vaikka väkisin saada sitä persettä.
Jos sinkkunaisystäväsi on kehunut sua, että menet hukkaan niin miksi ne ei oo sua valinnut?
Vaikka joku kehuu sua niin se ei tarkoita että olet täydellinen. Ihmiset ei vaan uskalla sanoa sun virheitä sulle.
Kuka ny luulee olevansa täydellinen?
Mitä ihmeen "virheitä"?
Siis juuri tämän kaltaista paskaa en ymmärrä, valinnut-kehunut-pannut- jne.
Sinun virheesi on se että lässytät aiheen vierestä.
Mikähän nyt puupää oli nyt niin vaikee ymmärtää tuossa!?!?!
En tiedä tosiaan mikä tuolla edellisellä oli kun ei ymmärtänyt aloituksen tekstiä lainkaan kuten se oli.
Vähän haiskahtaa trollailulta kuten sinunkin viestisi.
Jos sinkkunaisystäväsi on kehunut sua, että menet hukkaan niin miksi ne ei oo sua valinnut?
Koska osa on ollut varattuja naisystäviä ja oletko koskaan kuullut että mies ei olisi ehkä kiinnostunut noista sinkkunaisystävistään tai että olisimme vain kavereita?
Tietysti osa on aina kohteliaita kehuja joita en itse joskus nuorempana olisi uskonut, mutta kun kuulee niitä tarpeeksi niin minkä minä mahdan sille mitä he minusta sanovat?
En ymmärrä asiaasi ja voin vain päätellä että se johtuu sinun huonosta itsetunnostasi ja epätoivostasi saada itse nainen tai mies suhteeseen joten heijastelet omia tuntojasi minuun että minä ensiksikin kuvittelen liikaa itsestäni ja että kuvittelen edes saavani ketään joten minun tulisi huolia kenet tahansa satun saamaan, jos satun.
Tällaista sairasta ajattelutapaa juuri kritisoin koska olen liiankin tyytyväinen omaan elämääni sinkkuna, mutta minkä minä mahdan sille että minulle vihjaillaan että "kyllä sun pitäisi etsiä joku kun olet tuollainen!"
Sinun kommenttisi asiaan on että "no miksei ne sua valitse jos ne tollaista sanoo"...että mitä vittua?
Olet sairaalloisesti mukana tällaisessa kuka-kelpaa-kenellekkin-kuka-valitsee-kenetkin kierteessä jota yritän itse välttää vaikka minulla saattaisi olla tarjolla joku kauniskin nainen.
Tietysti ymmärrän ongelmasi laadun jos sinusta ihmisten rakkaus- ja suhde-elämä on tällaista kilpailua ja sitä kuka valitsee kenetkin, vaikka väkisellä.
Olisko minun pitänyt tulla palstalle että "tuntemani naiset kertoo mun olevan ihana ja mukava mutta eivät itse halua mua ja mä oon tällainen surkimus ja runkkailen kun en usko että kukaan mua haluis enkä haluu tehdä asialle mitään byäääähh!"
Ai niin, se oliskin ollut sinä joka voisi tehdä noin.
Onko aloittaja kokeillut miestä?
En, mutta kerro toki omista kokemuksistasi miltä se edellisellä kerralla tuntui saada takaapäin?
Alkoi naurattamaan tuo "takaapäin saaminen"
Mutta olen oikeasti uuden naisen tavattuani leikkinyt joskus sellaista mielikuvitusleikkiä, että jos hän olisikin mies, joka näyttää samalta (tietenkin ilman rintoja ja pyöreää pyllyä, sekä kasvot vähän kulmikkaammat) mutta älyllisesti ja juttujensa puolesta sama, niin voisinko kuvitella olevani hänen kaverinsa?
Kiinnostaisiko mua lähtee oluelle tai lätkämatsiin?
Vielä en ole tuolla kriteerillä ketään naista ulos pyytänyt, mutta voisin ottaa seuraavaksi projektiksi. Ideana tosiaan se, että unohtaisin vähäksi ajaksi naiseuden ja keskittyisin ihmiseen siellä sisällä.
Tyuo on ihan totta mitä sanoit sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Mua kans ottaa pattiin, että ei keskitytä omaan elämään. Vaan pahimmassa tapauksessa eletään omaa elämää ulkopuolisesta näkökulmasta käsin.
Olen aina yrittänyt etsiä "ihmistä siellä sisällä". Se ei oikein toimi kuten sanoin muuta kuin niissä tilanteissa kun sattumalta kohtaat jonkun naisen jossain työkuvioissa jne.
Ongelmana on että kun kaveristut naisen kanssa niin molemmin puolin ne muut tunteet aika herkästi kuolee pois. Nuorempana saatoin ihastua noissa tapauksissa ja sitten tuli siipeen joten totesin että jo aluksi on parempi joko tutustua kavereina tai sitten pyrkiä naisen kanssa eri päämäärään.
Näen tuon naisen valinnan siltä pohjalta että "jos hän olisi mies niin lähtisinkö kaljalle" siten että naisella tuolloin varmaan olisi samankaltainen tai yhteensopiva luonne sekä muutenkin tultaisiin juttuun.
Mukava ajatus sinänsä, mutta ainakin itselläni vaatii ja varmaan naisellakin että myös vastapuolessa on myös muunlaisia kemioita.
Minulla on sama ongelma tuon viimeksi mainitsemasi asian suhteen. Tulee olo että osa ihmisistä elää toisille ihmisille tai jollekin näkymättömälle sosiaaliselle rintamalle. Sitten samaan aikaan kuitenkin ihmiset vaikuttavat kovinkin itsekkäiltä eli aina mennään siitä mistä aita on matalin.
Esimerkiksi ammattien kannalta olen miettinyt tuota naisen miespuolisena kaverina näkemisenä.
Esim. en voisi kuvitella löytäväni kiinnostusta ystävystyä mieheen joka on sairaanhoitaja. Koska meillä ei oikeasti olisi yhtään sama arvomaailma. Niin pitäiskö mun sen perusteella sitten jättää naisystäväehdokkaistakin kaikki sairaanhoitajat sivuun?
Ehkä aloittaja on homo.
Sitähän sinä toivot, mutta en ole saatavilla, miehille.
Kiitos kuitenkin kiinnostuksestasi ja osallistumisestasi tähän kommenttiketjuun.
Taidatpa olla epätoivoinen naisten suhteen.
Olen ehkä tulossa epätoivoiseksi sen suhteen minkä moni nainenkin: He saisivat seuraa, mutta sitä sopivaa ei löydy.
Sen lisänä on tämä että miehenä joudut tekemään sen etsimisen, työt ja olemaan aktiivinen että löydät sen naisen.
Vastakohtana on se sinkkuna olo joka tuntuu liiankin helpolta ja hyvältä, mutta tahtoisi kuitenkin merkityksiä elämäänsä myös ihmissuhteiden tasolla ja ehkä osoittaa rakkautta.
Tietysti jos liikut vain tällä "saanko pillua vai en" niin et tule koskaan ymmärtämään mitä juuri sanoin koska heti kun et saa pillua joka on siis aina niin olet epätoivoinen.
Ainahan pillua saa kun osaa kysyä.
Jos naiset tuntuu olevan passiivisia, et oikeasti ole hedän mielestään kiinnostava, riippumatta siitä, mitä joku säälien sulle kohteliaisuudesta sanoo. Yleensä tällaisten tilitysten tekijät hakevat kaikki itselleen uutta äitiä pornomallin mitoissa, eivätkä kykene eses näkemään tämän pakkomielteen ohella mitään muuta.
Oletko se sama tyyppi joka ränkytti tuota samaa tuossa ylempänä ja jonka lähetin kotiin vai onko teitä samanlaisia vinkujia useampikin tällä palstalla?
Vaikuttaa, että olet tosikko. Ehkä siksi sinulla on hankalaa naisten kanssa. He varmaan yrittävät heittää jotain läppää ja sinä hermostut.
Ota rennosti.
Kurppien huumori. Heh heh.
Joka tapauksessa tiukkapipo ei menesty.
Täysin väärin.
Huumorintajuni on ollut parasta mitä minulla on ollut tarjottavana naisille.
Sori jos olit taas väärässä.
Vaikutat trollillta, kevennä maallista taakkaasi ja lopeta tuo läpyttäminen niin stressitasosi laskee kun ei tarvitse väännellä toisen sanomisia aina negatiivisiksi ilmiöiksi.
Ole positiviisempi ulospäin niin ehkä ihmsiet haluavat enemmän keskustella kanssasi ja löydät seuraa myös tosielämästä. :)
Tästä olen samaa mieltä.
Mutta samalla miehen tulee olla se aktiivinen ja joissakin tapauksissa päälle painava osapuoli.
Pelkällä rentoilulla ja huumorilla et pääse kuin kivaksi hauskaksi kaveriksi.
Aloittaja on tiukkapipo ja ätmi.
Aloittaja on kakkapylly ja haisee pahalle, koska sieltä päin tuulee.
Hieman samansuntaisia ajatuksia löytyy.
Tosiaan naiset kommentoivat joskus sitä, että on sinkku ihmettelemällä, että kai nyt hyvälle miehelle löytyisi seuraa ja kiinnostuneitakin kuulemma olisi. Mutta jos lähdetään siitä, että kaikki miehet eivät ole niitä "hyviä" ja kiinnostavia, niin eikö silloin ole ihan asiallista sanoa, että ei niitä hyviä naisiakaan ihan noin vaan löydetä.
Minua häiritsee hieman se, että naisista pitäisi olla kiinnostunut nopeasti ja myös seksuaalisessa mielessä. Tietysti on varsin ymmärrettävää, että kiinnostus lisää kiinnosta, ja jos ei ole yhtä selvästi kiinnostunut kuin muut miehet, joutuu sivuraiteille. Ei se nyt kauheasti haittaa, että naiset eivät ole hirveän aktiivisia, mutta ainakin minun on vaikea alkaa eistää kiinnostunutta vain ulkoisen olemuksen perusteella. Pitäisi tuntea ihmistä vähän paremmin. Tähän tutustumiseen taas ei oikein tunnu olevan aikaa. :(
Sitten hommaan lisätään vielä seksi. Ei siinä mitään, sehän on varsin mukavaa touhoa, mutta jos ei tiedä, onko toisesta kiinnostunut kunnolla, seksillä saa sotkettua asioita. Jos tie miehen sydämään käy vatsan kautta, jokainen voi itse päätellä mitä kautta nainen saadaan ihastumaan. Sen toteuttaminen taas ei ole hyvä homma, jos se ei ole tarkoituksellista. Kuitenkin moni nainen olisi selvästi halunnut seksuaalista kiinnostusta ja tilanteiden edetessä jopa seksiä olisi mieluummin haluttu aikaisemmin kuin mihn on päädytty. No, eihän sen kiinnostuksen osoituksen tarvi välttämättä mihinkään johtaan heti. Joillekin varmasti riittää, että pääsee sanomaan "ei vielä".
Onpa taas ongelmat.
Oma ongelmani sen sijaan on, että monet naiset osoittavat kiinnostuksen merkkejä, pitkiä katseita ja hymyjä, mutta itse kiinnostun hyvin harvasta. Jätän usein katseisiin vastaamatta, etten anna turhaan vääriä signaaleja. Kiinnostun hyvin harvasta ihmisestä niin paljon, että miettisin häntä vielä kotonakin, joka on yleensä selkein merkki siitä, että oikeita tunteita saattaisi olla syntymässä.
On tuntunut suorastaan kurjalta, kun toista kiinnostaisi, mutta itseä ei niinkään ja silti kuitenkin haluaisi parisuhteen. En myöskään halua alkaa käyttämään toisen tunteita hyväksi, koska se rikkoisi periaatteitani ja en haluaisi niin tehtävän itsellekään, että tuhlaisi aikaansa johonkin peluriin, joka ei susta kuitenkaan oikeasti syvällisellä tasolla ole kiinnostunut.
Harvoin tänne kirjoitan mutta pakka kommentoida että osaan niin hyvin samaistua alottajan tekstiin. Olen ollut sinkkuna jo pitkään ja täysin väsynyt tähän nykyajan parisuhdekulttuuriin. Näin kärjistetysti miehen pitäisi tehdä aloite ja maksaa ravintola-illalliset ja naisen tehtävä on vain nauttia.
Ulkonäköäni on kehuttu, joka on kyllä mieltä lämmittävää, mutta ulkonäkö on vain ulkonäkö. Sitten kun ihastuu niin eipä rinnanympäryksellä ym. ole niin suurta merkitystä, mutta tuntuu että sellaista naista jonka maailma ei pyöri pelkkien meikkien ja trendien ympärillä on hyvin harvassa..ainakin suomessa. Kyllä niitä älykkäitä naisiakin varmasti löytyy mutta ne peittyy kaikenmaailman pissisten alle...
Mietin vielä tuossa ajellessa, että millaisia naisystäviä/vaimoja kavereillani on.
Oikeasti vain kolmella taitaa olla sellainen vaimo, että olen kateellinen heidän onnistumisestaan.
Kaikki on noudattanut samaa kaavaa, eli nainen on tullut 2-kymppisenä opiskelemaan isoon kaupunkiin pikkupaikkakunnalta ja kaveri on ekana Vappuna sen haalarit ottanut pois.
Ajattelisin, että kaupungissa on niin sosiaaliset ympyrät, jotta jokainen hyvä nainen löytää poikakaverin jo alle 2-kymppisenä, eikä sitten enää ole saatavilla. Koska hyvä nainen valikoi huolella, jotta ei tarvitse vaihtaa. Vastaavasti pitää sitten miehestä niin, että mieskin on tyytyväinen.
Mutta 3-kymppisinä ne on jo pois valikoimista, vain huonoja palaa kierrätykseen.
Mutta 5-10 000 asukkaan paikkakunnilla samanikäisten määrä on rajoitettu, eikä sitä oikeaa sitten välttämättä koskaan sieltä löydykään.
Jos olisin 3-kymppinen ja tosimielessä alkaisin etsimään vaimoa, niin hankkisin koiran ja asuntoauton. Kesän aikana kiertäisin kaikki Suomen pikkupaikkakunnat ja tekisin tuttavuutta koiran ulkoiluttajiin. Ihan varmasti sieltä löytyisi se fiksu merkonomityttö, joka sitten jäi osuuskaupan kassalle tai pankin konttoriin koulun jälkeen, kun ei huvittanut lähteä kaupungista onnea etsimään. Ja kun se yläasteen poikien liikunnanopekin muutti pois, niin ei ole enää kiinnostavia miehiä kylällä. Se maataloustarvikekaupan myyjäkin on vähän juntti, vaikka se ainaa yrittääkin puhuttaa pankissa käydessään.
Mä oikeasti odottelen vähän sitä toista aaltoa. Eli kun noiden ihannenaisten lapset ovat lähteneet pois kotoa ja suhde kuivunut, niin he alkavat katsomaan itseään 10v. nuorempaa miestä.
Ellei siitäkään mitään löydy, niin odotan 20v. lisää, että leskenä tulevat markkinoille ;-)