Pystyykö suhdetta mielestänne jatkamaan siinä tilanteessa,jos toinen vielä miettii pystyykö antamaan anteeksi toiselle, kun tämä on sitä satuttanut henkisesti niin monesti? Ja vielä se että toinen haluaisi antaa anteeksi ja jatkaa, mutta ei tiedä pystyykö.
anteeksianto
se joka satutti
11
687
Vastaukset
- Josoma itsevarmuusOK
Jos pystyy oikeasti antamaan anteeksi ja tietää ettei enää koskaan missään tilanteessa palaa "vetoamalla" ikävään tapahtumaan, voi hyvin antaa anteeksi ja jatkaa siitä.
Usein vaan käy niin että samainen asia otetaan riitatilanteessa esille kun ei muuta lyömä asetta keksitä.
Mutta upeaa on jos pystyy antamaan anteeksi, sehän on merkki toisen inhimillisyyden ymmärtämisestä, kukaanhan meistä ei ole täydellinen. - mattiko111
Anteeksianto ja toisen oikea syvä katumus voi lujittaa suhdetta valtavasti. Ongelmista voi olla joskus hyötyäkin. Itse annoin uskottomuuden anteeksi ja nykyään meillä luottamus uudelleen ja olemme läheisempiä kuin tuolloin aiemmin. Kriisi oli hirveä mutta emme halunneet luovuttaa..
- 8+11
Minulla ja miehelläni on samantyyppinen tilanne meneillään. Suhde on mennyt siihen pisteeseen että riitelemme jatkuvasti ja mies satuttaa sanoillaan ja teoillaan. Ongelmanamme on juurikin se etten minä pysty antamaan kunnolla anteeksi ja jatkamaan elämää, koska uusi riita odottaa jo nurkan takana. Oloni ei ehdi kohentua riitojen välissä, joten jokainen riita ns. kaivaa kuoppaa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Nykyään riitelemme jopa siitä kun en pysty antamaan anteeksi. Mies syyttää minua pitkävihaisuudesta. Hän ei siis ymmärrä minua lainkaan... Mies on muuttunut silmissäni sellaiseksi että pohdin päivittäin rakastanko häntä oikeasti. Kun sanon rakastavani muistelen sitä miestä joka hän oli suhteen alussa ja toivon että hän tulisi takaisin elämääni. Ja kyllä, minäkin satutan häntä, tottakai. Mies vain pääsee näistä jutuista yli helpommin. Ja toisaalta minä en omasta mielestäni sano hänelle mitään niin kamalaa tai tee mitään pahempaa, niistä asioista varmaan pääseekin helpommin yli.
Pointti tässä olisi kai se että ne riidat ja satuttamiset voisi oikeasti jättää taakseen. Antaa toiselle aikaa siihen anteeksiantoon ja unohtamiseen eikä kehitä uuttaa riitaa ja vastoinkäymistä heti toisen perään. Kun toinen saa rauhassa toipua tämä voi ehkä onnistuakin. Meillä ainakin tämä menee niin että jos en parin päivän päästä ole täysin oma itseni ja toipunut ja haluamassa seksiä ym. mies kehittää riidan siitä että olen niin pitkävihainen. Ei se toimi niin. Ei se ole rakkautta ja toisen ymmärtämistä. Jos toinen on sinulle "se oikea" ja haluat pitää tämän ihmisen onnellisena vierelläsi, annat hänelle vaikka vuoden aikaa toipumiseen suhteen karikoista. Ei saa kiirehtiä. Ei saa olla itsekäs.Hei 8 11
Elät kurjassa tilanteessa, parisuhteessa jossa riitelette jatkuvasti. Mietit rakastatko vai et. Siinä olet oikeassa, että anteeksiantaminen vie toisinaan aikaa ja toisilla ihmisillä enemmän. Teillä tuntuu olevan aika tulehtunut tilanne, jossa riidat nopeasti seuraavat toisiaan. Tuollaisessa tilanteessa väsyy, tottakai. Jostain pitäisi saada mahdollisuus "aikalisään", olisi kyettävä pitämään "riitelytauko" - helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Voisitteko lähteä yhdessä tai vaikka vain sinä, perheneuvojan tms. ulkopuolisen luokse? Siitä olisi varmaankin hyötyä. Ammattilainen osaa antaa vinkkejä uusiin toimintatapoihin, jotka voivat kummasti rikkoa nykyisen vaikean vaiheen.
Tai oletteko yrittäneet keskustella niistä asioista, jotka hiertävät, rauhallisesti ja rehellisesti? Kirjoittaminen on yksi hyvä keino. Kun kirjoittaa toiselle kirjeen, ehtii ajatella mitä ja miten tahtoo sanoa. Kun toinen lukee sen, hän ehtii myös ajatella eikä voi heti reagoida siihen vastasyytöksellä tms. vaan hän voisi vastata nimenmaan kirjeellä. Ja voisitte vaikka aluksi sopia, että kipeitä vaikeita asioita käsittelette vain kirjeissä. Muuten elätte "normaalia" elämäänne, niin hyvin kuin voitte.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä teille,
Pirkko-pappi- oivatar
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei 8 11
Elät kurjassa tilanteessa, parisuhteessa jossa riitelette jatkuvasti. Mietit rakastatko vai et. Siinä olet oikeassa, että anteeksiantaminen vie toisinaan aikaa ja toisilla ihmisillä enemmän. Teillä tuntuu olevan aika tulehtunut tilanne, jossa riidat nopeasti seuraavat toisiaan. Tuollaisessa tilanteessa väsyy, tottakai. Jostain pitäisi saada mahdollisuus "aikalisään", olisi kyettävä pitämään "riitelytauko" - helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Voisitteko lähteä yhdessä tai vaikka vain sinä, perheneuvojan tms. ulkopuolisen luokse? Siitä olisi varmaankin hyötyä. Ammattilainen osaa antaa vinkkejä uusiin toimintatapoihin, jotka voivat kummasti rikkoa nykyisen vaikean vaiheen.
Tai oletteko yrittäneet keskustella niistä asioista, jotka hiertävät, rauhallisesti ja rehellisesti? Kirjoittaminen on yksi hyvä keino. Kun kirjoittaa toiselle kirjeen, ehtii ajatella mitä ja miten tahtoo sanoa. Kun toinen lukee sen, hän ehtii myös ajatella eikä voi heti reagoida siihen vastasyytöksellä tms. vaan hän voisi vastata nimenmaan kirjeellä. Ja voisitte vaikka aluksi sopia, että kipeitä vaikeita asioita käsittelette vain kirjeissä. Muuten elätte "normaalia" elämäänne, niin hyvin kuin voitte.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä teille,
Pirkko-pappiAnteeksi antaminen on päätös nii ainakin omalla kohdallani. Mutta, omakohtaisesti kävi myös niin että se antoi myös luvan jatkaa valehtelua ja salailua
Suhteen loputtua (minun oma päätökseni) luulin että emme enää pysty jatkamaan edes ystävinä mutta toisin kävi. Olemme ystäviä. Anteeksi olen antanut enkä väärinkäytöstä enää muista joka päivä, se on mennyttä. Se mitä jäi ei unohdu koskaan edes anteeksiannoissa on luottamuspula. Kasvattava opetus sekin. - Viiraa
oivatar kirjoitti:
Anteeksi antaminen on päätös nii ainakin omalla kohdallani. Mutta, omakohtaisesti kävi myös niin että se antoi myös luvan jatkaa valehtelua ja salailua
Suhteen loputtua (minun oma päätökseni) luulin että emme enää pysty jatkamaan edes ystävinä mutta toisin kävi. Olemme ystäviä. Anteeksi olen antanut enkä väärinkäytöstä enää muista joka päivä, se on mennyttä. Se mitä jäi ei unohdu koskaan edes anteeksiannoissa on luottamuspula. Kasvattava opetus sekin.En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitää antaa anteeksi. Toisella ei ole mitään lupaa loukata ja käyttäytyä huonosti sinua tai perheenjäseniäsi, kavereitasi tai lemmikkejäsi kohtaan. Mistä olet saanut kuvitelman, että olisi? En koskaan antanut anteeksi exäni pahoja tekoja, enkä aio koskaan antaakaan. En seurustele siksi, että haluan huonoa kohtelua, vaan siksi, että saisin osakseni lämmintä ja ystävällistä kohtelua. Minäkin käyttäydyn niin, joten toisenkin on käyttäydyttävä niin. Asia on päivänselvä ja ihmisellä on oltava käytöstavat. Jos ei toista arvosta ja pelkästään pilkkaa asioista joille ei toinen voi yhtään mitään, on seurauksena ero. Samaten jos on jatkuvaa kateutta menestyksestä tai pilataan esim toisen syntymäpäivät haukkumisella ja kieltämällä vieraiden tulo, on seurauksena ero. Nämä vaan esimerkkeinä. Anteeksi ei pidä koskaan antaa, paitsi jos nyt joku vahingossa astuu varpaalle tai tönäisee ruuhkassa. Miksi olla toisen kanssa jos ei ole arvostusta? En ymmärrä. Ihmisten tulisi tietää, että käyttäytymisellä on seuraukset aikuisenakin.
- 3+12
Viiraa kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitää antaa anteeksi. Toisella ei ole mitään lupaa loukata ja käyttäytyä huonosti sinua tai perheenjäseniäsi, kavereitasi tai lemmikkejäsi kohtaan. Mistä olet saanut kuvitelman, että olisi? En koskaan antanut anteeksi exäni pahoja tekoja, enkä aio koskaan antaakaan. En seurustele siksi, että haluan huonoa kohtelua, vaan siksi, että saisin osakseni lämmintä ja ystävällistä kohtelua. Minäkin käyttäydyn niin, joten toisenkin on käyttäydyttävä niin. Asia on päivänselvä ja ihmisellä on oltava käytöstavat. Jos ei toista arvosta ja pelkästään pilkkaa asioista joille ei toinen voi yhtään mitään, on seurauksena ero. Samaten jos on jatkuvaa kateutta menestyksestä tai pilataan esim toisen syntymäpäivät haukkumisella ja kieltämällä vieraiden tulo, on seurauksena ero. Nämä vaan esimerkkeinä. Anteeksi ei pidä koskaan antaa, paitsi jos nyt joku vahingossa astuu varpaalle tai tönäisee ruuhkassa. Miksi olla toisen kanssa jos ei ole arvostusta? En ymmärrä. Ihmisten tulisi tietää, että käyttäytymisellä on seuraukset aikuisenakin.
Anteeksiantaminen on oikeus, ei velvollisuus ja ainakin tuon jälkimmäisen suhteen ollaan "Viiraa" varmaankin samaa mieltä. Mutta kun ihmisiä ollaan, niin niitä lipsahduksia sattuu meille kaikille, sinullekin. Et tosin sano, että miten koet omalla kohdallasi suhtautumisesta anteeksiantoon, kun olet itse toista loukannut? Vai onko niin, ettet vain osaa myöntää sitä? Toki ihmisellä täytyy käytöstavat ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan olla. Yksi hyvistä tavoista ja toisen kunnioittamisesta kertoo juurikin se, että osaa katua vilpittömästi omaa typerää käyttäytymistään, pyytää vilpittömästi anteeksi ja ottaa opikseen, ettei tekisi enää samaa virhettä. Anteeksipyyntö ei todellakaan velvoita yhtään mihinkään, mutta anteeksianto vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen kertoo jotain inhimillisyydestä ja armollisuudesta. Itse en ole vielä ihmistä tavannut, joka ei olisi jollakin tavalla ketään toista loukannut. Jättäisitkö antamatta anteeksi omalle lapselle vain periaatteen vuoksi?
- Viiraa
Lipsahdus voi olla ainoastaan pieni sellainen, ei suuri. Otan vastuun omista tekemisistäni, ja kun teen väärin, hyväksyn, että en välttämättä saa anteeksi, vaikka pyytäisin. Minua on turha ohjeistaa siitä, ettenkö tietäisi itsellenikin sattuvan lipsahduksia. En voi sille mitään, jos en saa anteeksi. Mitä sitten? Tämä on tosiasia ja joka väittää minusta valheellisesti jotain muuta, ei saa anteeksi. Onko asiassa epäselvää?
Pyrin toista kunnioittavaan ja ystävälliseen käytökseen ja odotan sitä myös muilta, sinultakin. Olen hylännyt pysyvästi muutamat "ystävät", joille tämä yksinkertainen sääntö ei tunnu menevän jakeluun. Sitä sanotaan, mitä tarkoitetaan. Anteeksianto ei ole automaattinen asia, joka kuuluu kaikille, teki mitä vaan. Tässä maailmassahan voisi tehdä ihan mitä tahansa törkeyksiä ja loukata ihmisiä mielin määrin, jos kaiken saisi anteeksi kun vaan pyytää. Tiukempi linja asiassa saa ihmiset miettimään tekojaan, myös minut se saa miettimään, miten käyttäytyä oikein.
Lapsista sen verran, että lapsia kasvatetaan, ei aikuisia enää kasvateta. Aikuiselle lapselle kukin vanhempi antaa tai ei anna anteeksi riippuen tapauksesta ja teosta. Jättääkö aikuinen lapsi antamatta anteeksi vanhemmilleen? En ainakaan itse anna koskaan anteeksi vanhemmilleni ihan kaikkia heidän tekojaan. Muille onkin sitten tiukempi linja. Aikuisena on tiedettävä tekojensa seuraukset, myös minun ja sinun. Lapsia, kuten ei aikuisiakaan kohdella väkivaltaisin keinoin silti missään tilanteessa. Hyvässä käytöksessä ja kunnioituksessa ei pitäsi olla mitään väärää, vai onko todella?Minulle saa antaa lisää ohjeita kuka vain aiheesta ja otan ne ilomielin vastaan, sillä myönnänhän toki virheeni jos olen jotain tehnyt tai ajatuksissani kunnioituksesta ja hyvästä käytöksestä on jotain vikaa. - Viiraa
Ja jos oikein kunnolla pahaa tekee tai sanoo toiselle, ei se varmasti tekijää kiinnostakaan, saako anteeksi vai ei. Jos osaa järkeään käyttää, tietää mikä aiheuttaa toiselle varmasti pahan mielen ja vahingoittaa ystävyyttä. Jos teen itse jollekin pahaa, ei minuakaan kiinnosta saanko anteeksi. Näin se elämä vaan pyörii enkä minäkään ole täydellinen, mutta ajattelen aktiivisesti mitä sanon ja teen, aiheutanko toiselle haittaa vai en. Ystäviä ei varmaan pidetä haukkumalla pikkuasioista tai vittuilemalla jatkuvasti turhasta, alistamalla ja kateudella. Ihminen päättää täysin itse, millaiset asiat antaa anteeksi ja millaiset ei. Se on jokaisella se sama oikeus. Jos ei voi antaa minulle jotain anteeksi, ei tarvitse minun kanssa olla tekemisissä lainkaan jos ei itse halua olla ja sehän minun on kestettävä. Siksi sitä käytöstä kannattaa tosissaan miettiä. Haluaako aiheuttaa enemmän hyvää toisille kuin pahaa, siinäpä on ihmisille mietittävää. Sitten on turha itkeä, mistä ne ongelmat johtuu. Monet ihmiset ja tuttunikin eivät osaa ajatella toisen kantilta asioita ollenkaan. Määräilyä, valehtelua, alistamista, vallanhalua toiseen. En tosiaan anna aikuiselle ihmiselle tuollaisia asioita anteeksi. Seuraukset teoista pitää tietää ja ottaa huomioon.
- ei käy järkeen
ihminen ei juurikaan muutu! miksi satuttaa toista tahallaan? vastaahan siihen ensin.
- roskakoriakka
Anteeksi antamine on lahja. Jos toinen ei arvosta antamaasi lahjaa ja loukkaa aliarvioi sinua jatkuvasti niin ei sellaiselle kannata helmiään esitellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1166010Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324107- 823362
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182996Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522064Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882004Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui431817- 1431795
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569