Huomasin viikonloppuna, kun olimme että mieheni ei kykene katsomaan minua silmiin, kun olemme jossain ulkona ystäviemme kanssa syömässä tai muuten ulkona.
Mietin tuota ja huomasin että juuri koskaan hän ei katso silmiin, tai tulee istumaan viereen ettei tarvitse katsoakaan silmiin.
Vähän hämmentää
Mietin tuota ja huomasin että juuri koskaan hän ei katso silmiin, tai tulee istumaan viereen ettei tarvitse katsoakaan silmiin.
Vähän hämmentää
Vastaukset 10
Vanhimmat
Psykologisesti ajatellen voisi olla huono itsetunto, alitajuisesti pelkää että näet hänen katsestaan hänen sisimpäänsä, jonka kanssa hän ei ole itse sujut.
Koita kannustaa ja osoittaa hyväksyntää, jos se katse siitä oikenisi.
Muuten, eihän hänellä ole syytä pelätä, että jotenkin nolaisit, arvostelisit tai kyseenalaistaisit hänet muiden edessä?
Ei mun mielestä, mä olen meistä se ns. kohteliaampi ja ihmiset huomioon ottavampi ihminen. Mies saattaa heitellä ihmekommentteja joskus.
Kyllä mä katson ihmisiä silmiin joiden kanssa puhun, tietenkin jos ihan vieras ihminen alkaa tuijottaan saatan siirtää katseen sivuun hetkeksi.
Joku issuehan ihmisellä on jos ei silmiin kykene katsomaan.
Silmiin katsominen ahdistavaa? Millä tavalla
Joo normaaliahan on katseen kohtaaminen ja katseiden vaihtaminen ym. toiminta. Eikä se ole suoranaisesti poikkeavaa jos ei siihen pysty, monella on sama vika ainakin osittain, ujouskin on ihan normaalia.
Tuossa alempana joku puhui huonosta omatunnosta, tavallaan itsetunto-ongelmaisella omatunto on "viattomanakin" huonompi kuin muilla. Voi olla esim. tarvetta puolustautua kovasti naurettavan pienestäkin kritiikistä tai sitten ottaa kritiikkinä helposti sellaisen mitä ei edes kritiikiksi ole tarkoitettu.
Se voi olla joku jäänne lapsuudesta, huomioimaton varhaislapsuus tai ankara myöhempi kasvatus tai esimerkiksi koulukiusaaminen heijastuvat aikuisikään tällaisinakin oireina. Hän voi häpeillä itseään reaktionomaisesti ja kokea salaa olevansa huonompi tai ei niin hyvä kuin muut vertaisensa, vaikka se on täysin turhaa.
Näistä ei oikeastaan pääse eroon kuin itseluottamusta kehittämällä ja itsensä hyväksymällä. Toinen ei voi sellaista toiselle antaa, mutta voi kyllä osoittaa tavallista selväsanaisemmin hyväksyntää, sekä kannustaa ja tukea.
Koska se voi olla oikeesti jopa ahdistavaa :D
Työkaverinikin väistää katsetta tai katsoo ohi puhuessaan.
"...alitajuisesti pelkää että näet hänen katsestaan hänen sisimpäänsä, jonka kanssa hän ei ole itse sujut."
Tuota olen itsekin funtsinut.
Katseen väistely, on niin merkki epärehellisyydestä. Ihminen joka ei kykene katsomaan omaa puolisoaan silmiin, salaa taatusti jotakin
ihminen on aivan narsissi, ei häntä pikku pikku omatunnot soimaa tai estele.
Juuri oli tv-ohjelma valehtelusta. Siinä todettiin, että tutkimukset ovat osoittaneet, että katse ei kerro totuuden puhumisesta tai valehtelusta vaan ihan muut ihmisen eleet. Ihminen voi hyvin katsoa silmiin valehdellessaan mutta muut hienovaraisemmat eleet kertovat valehtelusta, koska valehtelussa aktivoituvat eri aivojenosat kuin totta puhuessa. Minä en mielellään katso ihmisiä silmiin, se on minulle vaikeaa. Omaa puolisoakaan en paljon pysty katsomaan silmiin esim jos hän on vihainen tai jos olemme kodin ulkopuolella. Se ei liity siihen, että salaisin jotain...enempi siihen, että minulla on asperger ja esim jos puolisoni on vihainen niin hänen kielteinen tunnetilansa voimistaa autistista puoltani. Kodin ulkopuolella en paljonkaan varmaan katso häntä silmiin, koska en tunne olevani riittävän arvokas, enkä siten halua nolata häntä muiden edessä olemalla liian "läheinen" hänelle kun muut ovat näkemässä.
Kiitos hyvä kirjoitus sinulta en katso silmiin ja tri ukkohuru
Ehkä minun miehellänikin on jotain itsetunto asioita, joita hänen täytyy kehittää. Muutenkin on yleensä todella hiljainen minun ystävien ollessa paikalla, kuuntelee vain, omien ystäviensä kanssa puhuu ja mun kanssa. Tässä vuosien aikana hänestä on paljastunut huumorintajuinen ja hauska mies. Suurin osa miehen ystävistä pitää miestä tosikkona ja jotenkin vihaisena miehenä. Mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.