En haluaisi erota mutta joskus se on vain pakko. Olimme yhdessä 3 vuotta. Mies oli aluksi ihana ja huomioi minut. Elimme yhteistä unelmaa. Turlvaisuudessa oli mahtava omakotitalo ja perhe. Sitten tapahtui jotain? Mies muuttui eikä ollut enää oma iloinen itsensä ja purki turhautumistaan minuun. Aina minussa oli jokin vinossa. Työstressiä kuulema. Välillä rakastaa ja sitten ei rakastakkaan. Välillä on muuttamassa lähemmäs työpaikkaansa jotta voisi olla enemmän töissä samaan lauseeseen sanookin ettei halua menettää minua. Viimeinen vuosi on miehellä mennyt samaan malliin eli töitä tehdessä. Kesällä piti pitää lomat yhdessä mutta työkeikka ulkomaille muutti kaiken. Olemme riidelleet ne muutamat kerrat kun olemme kesällä nähneet. Viimeisen kuukauden aikana en ole saanut mitään yhteyttä mieheen. Joten päätin lähteä pois. Ihanaa muuttaa asuntoon jossa en odota joka ilta miestä kotiin. Sattuu ihan liikaa kun joutuu luopumaan elämästä mistä haaveili mutta työnarkomaanin elämään ei mahdu ketään muuta kuin työ. Kiitos. Oli pakko avautua.
Sain tarpeekseni.
Minä
5555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä oli pitkään jatkunat samanlaisena elo. Kaikenlainen kiukuttelu oli osa normaalia elämää. lapsista ei enään välitetty ja sain hoitaa heitä 2477.
Töitä tehtiin iltamyöhään ja oli useita satunnaisia työreissuja. Lopulta selvisi, että vaimollani olikin toinen mies koko ajan kuvioissa ja siitä tämä kaikki johtui.
Eipä se aidon työnarkomaaninkaan kanssa eläminen helppoa ole. Jos ei toinen tee töitä niin sitten pelaa ja tuskin ikinä saa sitä osallistumaan oma-alotteisesti mihinkää kotitöitä tai ees pyytämällä. Aina on "paperihommia" tai "pitkä työpäivä takana". Ei paljoo parisuhde nappaa kun huomiota saa vain sillon kun toinen tarttee jotain. Elo on niinku kavereilla. Silti olettaa saavansa seksiä tekemättä mitään. Kyllä ei tätä jatkaa enää jaksa.
Toi seksi juttu on niin totta! Aina kun herra päättää tulla kotiin pitäisi olla valmiina toimintaan ja muutenkin käyttäytyä kuin joku palvelija. Itellä myös oma työ ja arki niin ei aina jaksa olla hehkeänä ja pirteänä odottamassa miestä joka tulee ja menee niinkuin lystää. Onneksi ei ehditty naimisiin ja hankkia lapsia. Olisin ollut. yksinhuoltaja suhteessa ja lapset tuskin tunteneet isäänsä. Tosiaan se on työnarkomaani ja rahanahne mies eikä pettäjä...lomalla se ei ole ikinä ollut kun sillonkin voi tehdä töitä!
On niitä toisenlaisiakin vaimoja. Ainakin puheissa. Viime äitienpäivän aikaan eräs lestadiolaisvaimo kertoi haastattelussa tehneensä kaikki kotityöt ja hoitaneensa lapsilauman vapauttaen miehensä täysin "vaativaan" työhönsä. Kyseessä oli kenttärovastin aviosiippa. Tuskin papit missään muualla selviävät niin helpolla.
vaimollahan vasta työtä on ollut, huh..