Edellisessä kommentissa oli aivan asiallisia pohdintoja ja ajattelinpa heittää seuraavan.Vielä tuntuvamman vastaavan aiheen, joka varmasti jokaista on koskettanut tavalla tai toisella jossakin vaiheessa elämää.Nimittäin talouden puolelta.Oletko sinä ihminen, joka valitsee toisen varallisuuden, aseman yhteiskunnassa tahi kaveripiirin suhteen?Jotenkin vaikuttaa joillakin tätäkin ilmiötä esiintyvän, mutta keskustelua aiheesta olisi hyvä saada ja sen tuomia tapahtumia lieveilmiöineen esimerkiksi tai mitä vain mitä mieleen tulee.
Itse en ihmistä katso sen suhteen oliko takataskussa miljoona euroa vai mittamiehen kuitteja vaan ihmisenä.Mutta kovin usein omien havaintojeni mukaan ja erään laulajan sanojen vierestä todeten, että raha ratkaisee, vaikka julmaahan se onkin.Tosiasiassa, jos esimerkiksi ystävyys tai parisuhde sidotaan jollekin rahalle..ei se voi olla kestävä pohja.Se on lume pelkkää hyväksikäyttöä, jota valitettavasti sanoitta olen joutunut todistamaan.Mikä ihme ihmisiä riivaa?Jos elämä on tylsää jonkin rahan puutteen vuoksi, olisi varmaan hyvä keksiä muutakin.
Tuossapa jotakin vastaavaa aihetta, joka koskettaa meitä jokaista niin porhosta kurjaankin.Ero vain siinä miten ihmisenä katsot.
Yksinäisille pohdittavaa
23
2070
Vastaukset
- tuntuu
Tuntuu että ihmisiä koskee seuraava sääntö: tyytymättömyyden määrä on vakio. Rikkailla tai muuten vaikutusvaltaisilla ihmisillä tyytymättömyys voi saavuttaa vain absurdimmat mittasuhteet.
Ne ihmiset jotka asemiin pyrkivät, he myöskin tippuvat korkeammalta, ei voi kyllä kadehtia.
Toisaalta olen kyllä nähnyt rikkaita ihmisiä, joilla on hyvin luonteva suhde rahaan, sitä vain on, ei sen kummempaa, mutta vieressä oleville ihmisille tämä näyttää olevan vallan suuri ongelma. Tuntuu että jotkut ihmiset unohtavat kokonaan että raha ja omaisuus tuo MYÖS velvollisuuksia, hyvin ikäviä velvollisuuksia joskus.- nti ihminen
Näyttää siltä että joku raataa hullun lailla koko elämänsä, piilottaa tontin laidalle puun alle myhäillen, että siellä on ja pysyy! Minulla on, muilla ei olekaan.. Oletettavasti tälläisestä ajatus tavasta saa alkunsa ne absurdit sukuriidat?
Jos rahaa on luulisin, että ongelma on se osaako sitä käyttää? Tarkoitan osaako nauttia vai hamuaako lisää ja lisää? Siis jos sitä on paljon.
Eräs ihminen kertoi kerran,heillä sitä rahaa on; että ostivat lapsilleen asunnot ja tekivät rahastot opiskeluja varten, että on varmasti perusasiat ja sanoivat lapsilleen, että tämän he vanhempain velvollisuudekseen tekevät, mutta jatkot miten elätte ja maksatte kulunne ja/tai haluatte elää, menette töihin.
Itselleen he hankkivat lomaasunnot ja muut systeemit ja matkustelevat kun eläkeikäisiä ovat.
Harvinaista mielestäni,mutta näköjään mahdollista. Mutta nyt perus taviksen elämään: Olen todenut, että monille raha ratkaisee - olisihan se kiva jos sitä olisi, mutta ensin pitäisi opetella käyttämään sitä.. eivät oikein pysy hyppysissä... Toisaalta jos jollekin se määre on tärkeämpi, en sitten ole senlaisten ihmisten kanssa - sekin katoaa kuin kauneus ja... Loppupeleissä on ihan muuta. Mukaansa ei mitään saa kun lähtö tulee.
Toisaalta en tunne ketään varsinaista "rahakasta" kyllä hieman pelottaa sellaiset ihmiset, tai lähinnä ne lieveilmiöt mitä siihen kuuluu, mihin voi luottaa vai voiko ollenkaan? onko kukaan aito jne. Olen törmännyt niin kipeisiin juttuihin, mitä "omaisuus" on aikaan saanut, että jos minä ikinä menen vihille tai vastaavaa tai jotain, vaadin avio/avoehtoa. Se ei ole epäluottamus lause minun mielestäni, vaan tervettä järkeä, koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Niin ja eipähän minusta saada aikaiseksi mitään testamenttiriitoja tahi vastapuolen suku sanomaan että raha ratkaisi.. En nyt välttämättä kuuluttelisi joka puolele asiaa, selviäisi sitten jos sellainen tilanne sattuisi tulemaan.. Voi hitto taas tuli vastailtua aiheen vierestä... sitä se yö ajan ruudun tuijottelu teettää.. On sinulla mielenkiintoisia mietteitä, huono olen itse kirjoittamaan, puhumalla minulta onnisttuu nämä paremmin, no tulipahan nyt kuitenkin vastattua :) - heppu
nti ihminen kirjoitti:
Näyttää siltä että joku raataa hullun lailla koko elämänsä, piilottaa tontin laidalle puun alle myhäillen, että siellä on ja pysyy! Minulla on, muilla ei olekaan.. Oletettavasti tälläisestä ajatus tavasta saa alkunsa ne absurdit sukuriidat?
Jos rahaa on luulisin, että ongelma on se osaako sitä käyttää? Tarkoitan osaako nauttia vai hamuaako lisää ja lisää? Siis jos sitä on paljon.
Eräs ihminen kertoi kerran,heillä sitä rahaa on; että ostivat lapsilleen asunnot ja tekivät rahastot opiskeluja varten, että on varmasti perusasiat ja sanoivat lapsilleen, että tämän he vanhempain velvollisuudekseen tekevät, mutta jatkot miten elätte ja maksatte kulunne ja/tai haluatte elää, menette töihin.
Itselleen he hankkivat lomaasunnot ja muut systeemit ja matkustelevat kun eläkeikäisiä ovat.
Harvinaista mielestäni,mutta näköjään mahdollista. Mutta nyt perus taviksen elämään: Olen todenut, että monille raha ratkaisee - olisihan se kiva jos sitä olisi, mutta ensin pitäisi opetella käyttämään sitä.. eivät oikein pysy hyppysissä... Toisaalta jos jollekin se määre on tärkeämpi, en sitten ole senlaisten ihmisten kanssa - sekin katoaa kuin kauneus ja... Loppupeleissä on ihan muuta. Mukaansa ei mitään saa kun lähtö tulee.
Toisaalta en tunne ketään varsinaista "rahakasta" kyllä hieman pelottaa sellaiset ihmiset, tai lähinnä ne lieveilmiöt mitä siihen kuuluu, mihin voi luottaa vai voiko ollenkaan? onko kukaan aito jne. Olen törmännyt niin kipeisiin juttuihin, mitä "omaisuus" on aikaan saanut, että jos minä ikinä menen vihille tai vastaavaa tai jotain, vaadin avio/avoehtoa. Se ei ole epäluottamus lause minun mielestäni, vaan tervettä järkeä, koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Niin ja eipähän minusta saada aikaiseksi mitään testamenttiriitoja tahi vastapuolen suku sanomaan että raha ratkaisi.. En nyt välttämättä kuuluttelisi joka puolele asiaa, selviäisi sitten jos sellainen tilanne sattuisi tulemaan.. Voi hitto taas tuli vastailtua aiheen vierestä... sitä se yö ajan ruudun tuijottelu teettää.. On sinulla mielenkiintoisia mietteitä, huono olen itse kirjoittamaan, puhumalla minulta onnisttuu nämä paremmin, no tulipahan nyt kuitenkin vastattua :)Hyvinhän se sujui :). Itsekin toki juttelisin mieluummin kasvokkain ihmisten kanssa, se vain tuntuu paremmalta. Toki näin kirjoittaenkin käy, on aikaa miettiä, mutta asioita jää silti "sanomatta".
Oletko törmännyt noihin kipeisiin juttuihin itse, vai oletko seurannut vierestä?
Itsellä on käynyt niin että tunnen ihmisiä molemmilta "puolilta". Ja täytyy sanoa että uskomattomiin naurettavuuksiin ja huhuihin olen törmännyt. Olisi hyvin mielenkiintoista joskus tutustua siihen ihmiseen joka huhuja laittaa liikkeelle, hieman luodata millaisia arvoja hän kantaa, miksi he pönkittävät omaa egoaan tällaisella "ensi käden tiedolla". Miksi he eivät tajua että on helppoa laittaa juttua liikkeelle, mutta sitä on lähes mahdoton ottaa takaisin. Ehkä se on heille vain kivaa peliä, sen enempää tajuamatta mitä tekee toiselle (puuttuvaa käsityskykyä?).
Minua itseä ei pelota rikkaat ihmiset, kokemukseni mukaan he tajuavat hyvin paikkansa, mutta kuten sanoit, ihmiset joilla on "omaisuutta".
Mielenkiintoista myös että et pidä avioehtoa epäluottamuslauseena, se tuntuu olevan elämän ja kuoleman kysymys monille, minusta tuntuu pikemminkin että se on luottamuslause toiselle. Aikuiset ihmiset ovat yleensä kykeneviä sopimaan asioita keskenään, ja se että sen pystyy laittamaan paperille osoittaa luottamusta ja sitoutumiskykyä. - Nti ihminen
heppu kirjoitti:
Hyvinhän se sujui :). Itsekin toki juttelisin mieluummin kasvokkain ihmisten kanssa, se vain tuntuu paremmalta. Toki näin kirjoittaenkin käy, on aikaa miettiä, mutta asioita jää silti "sanomatta".
Oletko törmännyt noihin kipeisiin juttuihin itse, vai oletko seurannut vierestä?
Itsellä on käynyt niin että tunnen ihmisiä molemmilta "puolilta". Ja täytyy sanoa että uskomattomiin naurettavuuksiin ja huhuihin olen törmännyt. Olisi hyvin mielenkiintoista joskus tutustua siihen ihmiseen joka huhuja laittaa liikkeelle, hieman luodata millaisia arvoja hän kantaa, miksi he pönkittävät omaa egoaan tällaisella "ensi käden tiedolla". Miksi he eivät tajua että on helppoa laittaa juttua liikkeelle, mutta sitä on lähes mahdoton ottaa takaisin. Ehkä se on heille vain kivaa peliä, sen enempää tajuamatta mitä tekee toiselle (puuttuvaa käsityskykyä?).
Minua itseä ei pelota rikkaat ihmiset, kokemukseni mukaan he tajuavat hyvin paikkansa, mutta kuten sanoit, ihmiset joilla on "omaisuutta".
Mielenkiintoista myös että et pidä avioehtoa epäluottamuslauseena, se tuntuu olevan elämän ja kuoleman kysymys monille, minusta tuntuu pikemminkin että se on luottamuslause toiselle. Aikuiset ihmiset ovat yleensä kykeneviä sopimaan asioita keskenään, ja se että sen pystyy laittamaan paperille osoittaa luottamusta ja sitoutumiskykyä.Joo-o tämä kirjallis osio vaatii vielä harjoitusta. olen välillä seuraillut täällä netti avaruudessa muutamien ihmisten kirjoituksia ja täytyy todella ihailla "sanansäilää" että irtoaakin tekstiä siten, että ei ole oikeastaan mitään lisättävää..
Tahi jos; niin olen vastaillut vähän kummallisesti (?!) varsinkin kun lukenut jälkikäteen, niin no..
varsinaisesti pyörin musiikki osioissa, paitsi siellä tuli törmättyä mahottomiin määreihin kaikenmaailman genreihin ja muihin ettei oikein perässä pysy tai lähinnä siellä ei ole saanut kunnon keskusteluja aikaan.Netti on netti kaikki voi olla ketä vaan..
Olen seuraillut sivusta kipeitä tilanteita.
Niin joitakin sanottuja sanoja on vaikea saada takaisin.
Avioehto siksi, että sitäkin seuranneena tullut tulokseen, että pääsee helpommalla. On päällimäinen määre... - mies
Nti ihminen kirjoitti:
Joo-o tämä kirjallis osio vaatii vielä harjoitusta. olen välillä seuraillut täällä netti avaruudessa muutamien ihmisten kirjoituksia ja täytyy todella ihailla "sanansäilää" että irtoaakin tekstiä siten, että ei ole oikeastaan mitään lisättävää..
Tahi jos; niin olen vastaillut vähän kummallisesti (?!) varsinkin kun lukenut jälkikäteen, niin no..
varsinaisesti pyörin musiikki osioissa, paitsi siellä tuli törmättyä mahottomiin määreihin kaikenmaailman genreihin ja muihin ettei oikein perässä pysy tai lähinnä siellä ei ole saanut kunnon keskusteluja aikaan.Netti on netti kaikki voi olla ketä vaan..
Olen seuraillut sivusta kipeitä tilanteita.
Niin joitakin sanottuja sanoja on vaikea saada takaisin.
Avioehto siksi, että sitäkin seuranneena tullut tulokseen, että pääsee helpommalla. On päällimäinen määre...Plörinää sanan säilän tiimoilta...
Ihmisten sanansäilän käyttö siten että siihen ei ole mitään lisättävää johtuu varmaan siitä että keskustelupalstat ovat joka tapauksessa ikäänkuin kilpailutilanteita, on helppoa sanoa tuntemattomana täysin mitä tahtoo, ja mieluusti siten että ei ole paljon lisättävää, ihminen pystyy antamaan ideaalisen ja täydellisen kuvan itsestään, leikkimään täydellisempää kuin on, ehkä tämä houkuttaa ihmisiä elämään tässä keinotodellisuudessa ja jopa luulemaan että todellisuuden pitäisi olla jotenkin heijastuma siitä...Tai jotain...
Tällainen sanan säilä voisi olla enemmänkin sanan säilö, ei ole kovin mielenkiintoista että ei olisi johonkin mitään lisättävää, voiko sellainen toimia oikeasti ihmisten välillä? Onko sellaisia ihmisiä olemassakaan muualla kuin täällä jossa voi yrittää projisoida täydellisyydentavoitteluhaaveitaan kirjalliseen muotoon (noh).
On paljon kiinnostavampaa olla epätäydellinen, ja nähdä minne se johtaa, kuin olla täydellinen ja nähdä kuinka se ei johda mihinkään.
Siten jos ajattelet että annat kummallisia vastauksia asioihin, eikö se ole ennemminkin vahvuus? (näin yritän vakuutella myöskin itselleni, tiedä häntä pitääkö sitten paikkansa). Itsekin voin kirjoittaa tai sanoa päättömiä sepustuksia ja sitten myöhemmin ihmetellä että miksi ihmeessä ajattelin ja tein taas noin. Mutta ei sille oikein voi mitään siinä tilanteessa kun ajatus tulee, sen jotenkin unohtaa että joku ei todellakaan voi tietää mistä on kyse, tai ymmärtää asiaa sillä hetkellä. Jos olisikin niin että voisi luottaa, että toinen ihminen ymmärtää että (monta ettää) jutussa on jokin pointti kaikesta huolimatta.
On joskus erinomaisen vapauttavaa olla oma päätön itsensä kera kummallisten assosiaatioiden niiden ihmisten kanssa jotka tietävät ja hyväksyvät että semmoinen sitä vain on.
Olisiko parempi yrittää vääntää vaikka tikusta asiaa, tai olla vaikka väärässä, vaikkakin tylsää joskus, luottaen että se voi muuttua mielenkiintoiseksi, kuin pamauttaa vastustamattomat argumentit pöytään ja jatkaa kategorisoitunutta olemistaan (tuli noista musiikin genreistä ja lokeroista mieleen).
En minäkään pysy noissa musiikkijutuissa perässä, toisaalta musiikki on musiikkia, menee korvasta sisään ja vaikuttaa hyvin siellä ilman genrejäkin. - Rimpula4
mies kirjoitti:
Plörinää sanan säilän tiimoilta...
Ihmisten sanansäilän käyttö siten että siihen ei ole mitään lisättävää johtuu varmaan siitä että keskustelupalstat ovat joka tapauksessa ikäänkuin kilpailutilanteita, on helppoa sanoa tuntemattomana täysin mitä tahtoo, ja mieluusti siten että ei ole paljon lisättävää, ihminen pystyy antamaan ideaalisen ja täydellisen kuvan itsestään, leikkimään täydellisempää kuin on, ehkä tämä houkuttaa ihmisiä elämään tässä keinotodellisuudessa ja jopa luulemaan että todellisuuden pitäisi olla jotenkin heijastuma siitä...Tai jotain...
Tällainen sanan säilä voisi olla enemmänkin sanan säilö, ei ole kovin mielenkiintoista että ei olisi johonkin mitään lisättävää, voiko sellainen toimia oikeasti ihmisten välillä? Onko sellaisia ihmisiä olemassakaan muualla kuin täällä jossa voi yrittää projisoida täydellisyydentavoitteluhaaveitaan kirjalliseen muotoon (noh).
On paljon kiinnostavampaa olla epätäydellinen, ja nähdä minne se johtaa, kuin olla täydellinen ja nähdä kuinka se ei johda mihinkään.
Siten jos ajattelet että annat kummallisia vastauksia asioihin, eikö se ole ennemminkin vahvuus? (näin yritän vakuutella myöskin itselleni, tiedä häntä pitääkö sitten paikkansa). Itsekin voin kirjoittaa tai sanoa päättömiä sepustuksia ja sitten myöhemmin ihmetellä että miksi ihmeessä ajattelin ja tein taas noin. Mutta ei sille oikein voi mitään siinä tilanteessa kun ajatus tulee, sen jotenkin unohtaa että joku ei todellakaan voi tietää mistä on kyse, tai ymmärtää asiaa sillä hetkellä. Jos olisikin niin että voisi luottaa, että toinen ihminen ymmärtää että (monta ettää) jutussa on jokin pointti kaikesta huolimatta.
On joskus erinomaisen vapauttavaa olla oma päätön itsensä kera kummallisten assosiaatioiden niiden ihmisten kanssa jotka tietävät ja hyväksyvät että semmoinen sitä vain on.
Olisiko parempi yrittää vääntää vaikka tikusta asiaa, tai olla vaikka väärässä, vaikkakin tylsää joskus, luottaen että se voi muuttua mielenkiintoiseksi, kuin pamauttaa vastustamattomat argumentit pöytään ja jatkaa kategorisoitunutta olemistaan (tuli noista musiikin genreistä ja lokeroista mieleen).
En minäkään pysy noissa musiikkijutuissa perässä, toisaalta musiikki on musiikkia, menee korvasta sisään ja vaikuttaa hyvin siellä ilman genrejäkin.Epätäydellinen todellisuus jokainenhan katsoo sitä omista lähtökohdistaan ja miten haluaa asiat ymmärtää - useimmiten.. Se onkin aivan toinen juttu miten ilmaista joko sanallisesti tai kirjallisesti ja ainahan peilataan omien tunnetasojen kautta. Jne..
Ei toimi kunnolla ihmisten välisissä jutuissa, siksi (ehkä) helpompi luoda se toinen todellisuus joka ei käytännössä täysin totta, koska riippuu monesta asiasta mitä voi ja pystyy vastaan ottamaan.
Kaikki pointit ottaa ja saa oman sen hetkisen tilanteen ja tunnetilan mukaan.
oikein loistavaa olla laatikkoon määrittelemätön tapaus, unohtamatta tietty, että kuvitteellinen itseisarvo "naureskelee"..
Kun yrittää vääntää tikusta asiaa jollekin usein turhaa, koska muutenhan sitä ei tarvise tehdä- josta seuraa itselleni se tilanne, että liiallinen ajattelu sekoittaa yhden jos toisenkin asian..
Hyväksyminen ja hyväksyminen.. noh vaikein läksy elämässä. Itse törmään aiheeseen jatkuvasti, en erittele tarkemmin, mutta mutta hyvin hyvin harva ihminen antaa ihmisen vain olla, että olet ok sellaisena kuin olet.
Jaahas.. tulikin vakio nicillä vastattua, kuten sanoin pyörin aiemmin musiikki osioissa ja tuli totaalinen kyllästys, kun minä en tarpeeksi tiedä mistään mitään, niin jospa saisi uusia ideoita, ei kauheesti jos niitä olet lukenut, no joo-o (?!?) Varsinkin hieman kinkkinen asia kun en enää itse soita mitään jolla en tarkoita että tietäisin tarpeeksi päinvastoin, mutta aihe on mahottoman tärkeä. Eli vaikutus tärkein.
Tämä osio meni aika sivuraiteille raha-asiasta...
Oltettavasti olet sama joka kommentoi aiempaan kirjoitukseeni? Vielä tarkennusta avioehto asiaan; Jos olisi jälkikasvua; ja olisi uusioperhe ja lisää jälkikasvua, niin ehto asia suojaa siten jos kummin,kaiman serkun täti vaikka haluaisi maallisen vaelluksen jälkeen muistaa sinua, niin se takaa sen ettei ositu (luulen niin) jne.
Ja kyllä, (pitäisi olla niin :)) kun aikuiset tavallaan sopivat yhteiselosta voi samalla sopia ehto asiankin. Kun jos ja..10v.eteenpäin muuttaa aina asioiden ajatusmaailmaa vaikkei haluaisikaan. Lopulta ei siis tiedä.
Että näin tuli taas analysoitua elämää... Kiitos kommenteistasi. :) - petri
Rimpula4 kirjoitti:
Epätäydellinen todellisuus jokainenhan katsoo sitä omista lähtökohdistaan ja miten haluaa asiat ymmärtää - useimmiten.. Se onkin aivan toinen juttu miten ilmaista joko sanallisesti tai kirjallisesti ja ainahan peilataan omien tunnetasojen kautta. Jne..
Ei toimi kunnolla ihmisten välisissä jutuissa, siksi (ehkä) helpompi luoda se toinen todellisuus joka ei käytännössä täysin totta, koska riippuu monesta asiasta mitä voi ja pystyy vastaan ottamaan.
Kaikki pointit ottaa ja saa oman sen hetkisen tilanteen ja tunnetilan mukaan.
oikein loistavaa olla laatikkoon määrittelemätön tapaus, unohtamatta tietty, että kuvitteellinen itseisarvo "naureskelee"..
Kun yrittää vääntää tikusta asiaa jollekin usein turhaa, koska muutenhan sitä ei tarvise tehdä- josta seuraa itselleni se tilanne, että liiallinen ajattelu sekoittaa yhden jos toisenkin asian..
Hyväksyminen ja hyväksyminen.. noh vaikein läksy elämässä. Itse törmään aiheeseen jatkuvasti, en erittele tarkemmin, mutta mutta hyvin hyvin harva ihminen antaa ihmisen vain olla, että olet ok sellaisena kuin olet.
Jaahas.. tulikin vakio nicillä vastattua, kuten sanoin pyörin aiemmin musiikki osioissa ja tuli totaalinen kyllästys, kun minä en tarpeeksi tiedä mistään mitään, niin jospa saisi uusia ideoita, ei kauheesti jos niitä olet lukenut, no joo-o (?!?) Varsinkin hieman kinkkinen asia kun en enää itse soita mitään jolla en tarkoita että tietäisin tarpeeksi päinvastoin, mutta aihe on mahottoman tärkeä. Eli vaikutus tärkein.
Tämä osio meni aika sivuraiteille raha-asiasta...
Oltettavasti olet sama joka kommentoi aiempaan kirjoitukseeni? Vielä tarkennusta avioehto asiaan; Jos olisi jälkikasvua; ja olisi uusioperhe ja lisää jälkikasvua, niin ehto asia suojaa siten jos kummin,kaiman serkun täti vaikka haluaisi maallisen vaelluksen jälkeen muistaa sinua, niin se takaa sen ettei ositu (luulen niin) jne.
Ja kyllä, (pitäisi olla niin :)) kun aikuiset tavallaan sopivat yhteiselosta voi samalla sopia ehto asiankin. Kun jos ja..10v.eteenpäin muuttaa aina asioiden ajatusmaailmaa vaikkei haluaisikaan. Lopulta ei siis tiedä.
Että näin tuli taas analysoitua elämää... Kiitos kommenteistasi. :)Jep, sama heebo koko ketjun ajan.
Luulen kyllä myös että avioehto "suojelee" itse kunkin omaisuutta kaikissa tapauksissa, myöskin perinnöissä (enpä tullut ajatelleeksi ennen)
Naurattipas kyllä :), annoinkohan kuvan että haluasin olla epätoivoisesti laatikkoon määrittelemätön tapaus, ja ajauduin samalla laatikkoon "haluaa kuvitella elävänsä lokeroimatonta elämää", no sehän on tietenkin mahdollista kyllä, pitäähän sitä fantasioita olla itse kullakin... Mutta miten voisi pieni ihminen välttää tilanteen jonka jo yksin hänen aivojensa rakenne, ja tapansa havaita maailmaa hänet ajaa. Mutta missä kohtaa mennään överiksi?
Huvittaa nimittäin monta kertaa kuinka haastatteluissa (siis musiikkiin liittyen) tulee esille "ei meitä oikein voi kategorisoida, me tehdään niin omaa juttua", hmmm... Tarvitsisiko sitä sanoa, jos tilanne olisi näin. Pitääpä tässä vähän lukea sitä musiikkiosiota, en ole lukenut palaakaan niistä, haluan tietää mitä olen menettänyt, tai en ole.
Tikku, tikumpi, tikuin... Se on hyvä jos molemmat tietävät että asiaa tehdään älyttömästä olemattomuudesta, ja jo sen järjettömyys on vinhaa sinällään, mutta, tosin, jos näin ei käy, ja toinen katsoo kuin kummitusta, silloin on hyvä vähän miettiä omaa suhtautumistaan asioihin. Toisaalta maltillinen typeryys on hyvä työkalu nähdä kuka toinen on, siis noin suurinpiirtein, siis lokeroiden välistä katsellen. Selkeitä uhkatekijöitä asiassa toki on. - Rimpula4
petri kirjoitti:
Jep, sama heebo koko ketjun ajan.
Luulen kyllä myös että avioehto "suojelee" itse kunkin omaisuutta kaikissa tapauksissa, myöskin perinnöissä (enpä tullut ajatelleeksi ennen)
Naurattipas kyllä :), annoinkohan kuvan että haluasin olla epätoivoisesti laatikkoon määrittelemätön tapaus, ja ajauduin samalla laatikkoon "haluaa kuvitella elävänsä lokeroimatonta elämää", no sehän on tietenkin mahdollista kyllä, pitäähän sitä fantasioita olla itse kullakin... Mutta miten voisi pieni ihminen välttää tilanteen jonka jo yksin hänen aivojensa rakenne, ja tapansa havaita maailmaa hänet ajaa. Mutta missä kohtaa mennään överiksi?
Huvittaa nimittäin monta kertaa kuinka haastatteluissa (siis musiikkiin liittyen) tulee esille "ei meitä oikein voi kategorisoida, me tehdään niin omaa juttua", hmmm... Tarvitsisiko sitä sanoa, jos tilanne olisi näin. Pitääpä tässä vähän lukea sitä musiikkiosiota, en ole lukenut palaakaan niistä, haluan tietää mitä olen menettänyt, tai en ole.
Tikku, tikumpi, tikuin... Se on hyvä jos molemmat tietävät että asiaa tehdään älyttömästä olemattomuudesta, ja jo sen järjettömyys on vinhaa sinällään, mutta, tosin, jos näin ei käy, ja toinen katsoo kuin kummitusta, silloin on hyvä vähän miettiä omaa suhtautumistaan asioihin. Toisaalta maltillinen typeryys on hyvä työkalu nähdä kuka toinen on, siis noin suurinpiirtein, siis lokeroiden välistä katsellen. Selkeitä uhkatekijöitä asiassa toki on.Kun luodaan "laatikoita" ja heitetään avain pois "nauraa".. Musiikki puolella ei nyt kauheaSTI mitään menetä "wirn". Juu se on se olemisen sietämätön keveys eiku eiku...? :)
- petri
Rimpula4 kirjoitti:
Kun luodaan "laatikoita" ja heitetään avain pois "nauraa".. Musiikki puolella ei nyt kauheaSTI mitään menetä "wirn". Juu se on se olemisen sietämätön keveys eiku eiku...? :)
Enpäs ole lukenut sitäkään kirjaa (hävettää vähän). No katsoin nyt kuitenkin musiikkiosastoa, ja ja... :)
Tuli assosiaatioiden ketju kategorisoinnista, olemisen sietämättömästä keveydestä,
Joakim Pirisen "Sokeri Sakari" sarjakuva-albumista ja Turmion Kätilöistä. Suosittelen, pistin nyt tähän vaikka profiilissa näyttikin olevan emaili suosittelukohteita varten? En tiedä maistuvatko tuollaiset? Ovat aika kaukana soulista ja r&b:sta ja näin mutta mutta... Nuo tulivat mieleen jostain tuolta cortexin syövereistä. - Rimpula4
petri kirjoitti:
Enpäs ole lukenut sitäkään kirjaa (hävettää vähän). No katsoin nyt kuitenkin musiikkiosastoa, ja ja... :)
Tuli assosiaatioiden ketju kategorisoinnista, olemisen sietämättömästä keveydestä,
Joakim Pirisen "Sokeri Sakari" sarjakuva-albumista ja Turmion Kätilöistä. Suosittelen, pistin nyt tähän vaikka profiilissa näyttikin olevan emaili suosittelukohteita varten? En tiedä maistuvatko tuollaiset? Ovat aika kaukana soulista ja r&b:sta ja näin mutta mutta... Nuo tulivat mieleen jostain tuolta cortexin syövereistä.jospa löytyy. No galleria on suuntaa antava, kuitenkin tiiviisti kuuluvat kuvioon. Unohtamatta kuitenkaan hieman raskaampaa osiota (kuuluvat nuoruus kauteen) uppoavat oivallisesti vieläkin nimit. iron maiden, thin lizzy etc. Vaikkei nyt ihan mummo ikä vielä kummittele..
Kirjallisuus rajoittuu nykyään dekkareihin jos niihinkään, kun opiskelu vie aikaa. tai tv..Kun leffakanavista maksaa itsensä kipeäksi pitäisi niitä katsoakin.
Odottelen parempia "ale" aikoja helmikuulle kirjakauppoihin. Viimeinen saalis oli Dave Lindholmin kertomus. Okei luen aika paljon mutten pidä hirveästi esim. Hemingwaystä kun sillä menee pari sivua kuvailla samaa asiaa. Tämä oli dramatisoitu versio...Olen lukenut tärkeimmät, mutta pitäisi lukea kait uudelleen jotta muistaisi? Toisaalta jos ei siinä olutkaan mitään muistamista? No nii... :)
Joillekin on edell. sitä itseisarvoa mitä lukee tai seuraa, eip hätiä! kaikki aikanaan jos ottaa kiinnostusta, sitten ottaa - en seuraa pahemmin mitään poliittisia asioita.. Niistä saan herneitä nenään, kun usein tappelen kelan kanssa.
Sitä paitsi sarjikset pitäisi olla pakkona kaikille ja piirretyt...Disney tahi pixarin.. (ja iällä ei ole väliä)
Kun en ollut kirjautunut kirjoitin edell.mainitulla nimmarilla ja kommentoin terveystila asiaa suhde osiossa jossakin - johon ei kommentteja tule..piti ihan provoa heittää.. kun lopultakin täydellisyys on tärkeintä..(unohtamatta itse kutakin)
tarkennan nyt sitä, että hyvin hyvin harva ihminen hyväksyy suht sellaisenaan, pointtina se että lähipiirissä on tietyn vamman saaneita ihmisiä sekä työskentelen ns. erilaisten ihmisten kanssa, joten tiedän todellakin todellisuuden mitä se on ja ei ole.
kaikki sairaudet eivät näy päälle päin,jos nyt terveys puolta tarkoitetaan, siksi huvittuneena yleensä hymyilyttää kun joku selittää että kyllä minä olen suvaitsevainen..
Tarkoitan sitä et mielestäni osaan enemmän ottaa asioita huomioon, mutten todellakaan hyväksy ihan mitä tahansa enkä aina tiedä miten toimia jokakerta, ehkä erona se osaan sanoa sen ääneen.
Onpas oivallista taas heittäytyä syvälliseksi, kaverit kiintiönsä saaneet *nauraa* - petri
Rimpula4 kirjoitti:
jospa löytyy. No galleria on suuntaa antava, kuitenkin tiiviisti kuuluvat kuvioon. Unohtamatta kuitenkaan hieman raskaampaa osiota (kuuluvat nuoruus kauteen) uppoavat oivallisesti vieläkin nimit. iron maiden, thin lizzy etc. Vaikkei nyt ihan mummo ikä vielä kummittele..
Kirjallisuus rajoittuu nykyään dekkareihin jos niihinkään, kun opiskelu vie aikaa. tai tv..Kun leffakanavista maksaa itsensä kipeäksi pitäisi niitä katsoakin.
Odottelen parempia "ale" aikoja helmikuulle kirjakauppoihin. Viimeinen saalis oli Dave Lindholmin kertomus. Okei luen aika paljon mutten pidä hirveästi esim. Hemingwaystä kun sillä menee pari sivua kuvailla samaa asiaa. Tämä oli dramatisoitu versio...Olen lukenut tärkeimmät, mutta pitäisi lukea kait uudelleen jotta muistaisi? Toisaalta jos ei siinä olutkaan mitään muistamista? No nii... :)
Joillekin on edell. sitä itseisarvoa mitä lukee tai seuraa, eip hätiä! kaikki aikanaan jos ottaa kiinnostusta, sitten ottaa - en seuraa pahemmin mitään poliittisia asioita.. Niistä saan herneitä nenään, kun usein tappelen kelan kanssa.
Sitä paitsi sarjikset pitäisi olla pakkona kaikille ja piirretyt...Disney tahi pixarin.. (ja iällä ei ole väliä)
Kun en ollut kirjautunut kirjoitin edell.mainitulla nimmarilla ja kommentoin terveystila asiaa suhde osiossa jossakin - johon ei kommentteja tule..piti ihan provoa heittää.. kun lopultakin täydellisyys on tärkeintä..(unohtamatta itse kutakin)
tarkennan nyt sitä, että hyvin hyvin harva ihminen hyväksyy suht sellaisenaan, pointtina se että lähipiirissä on tietyn vamman saaneita ihmisiä sekä työskentelen ns. erilaisten ihmisten kanssa, joten tiedän todellakin todellisuuden mitä se on ja ei ole.
kaikki sairaudet eivät näy päälle päin,jos nyt terveys puolta tarkoitetaan, siksi huvittuneena yleensä hymyilyttää kun joku selittää että kyllä minä olen suvaitsevainen..
Tarkoitan sitä et mielestäni osaan enemmän ottaa asioita huomioon, mutten todellakaan hyväksy ihan mitä tahansa enkä aina tiedä miten toimia jokakerta, ehkä erona se osaan sanoa sen ääneen.
Onpas oivallista taas heittäytyä syvälliseksi, kaverit kiintiönsä saaneet *nauraa*Juu, ei minullakaan mitään hirveitä kirjallisia ambitioita ole, joskus vain on hieman häve olo kun ei ole lukenut jotain, vaikka asia kyllä kiinnostaa, mutta ei ole vain lukenut. Jos katsoo filmatisoituja versioita asioista, niin se ei ole välttämättä mitenkään väärä lähestymistapa, mutta se että miten oma pikku aivonpalaseni voisi tulkita asian "tyhjästä", niin se kyllä kiinnostaa, vaikka valitettavan harvoin sitä tulee tehtyä (=laiskuuskohan ehkä kohdallani?).
Totta, ihmiset ajattelevat piirrettyjä usein "lapsille tarkoitetuksi", vaikka itse asiassa niistäkin löytyy aika rankkaa asiaa joissain tapauksissa, kukahan ne on tehnyt ellei toinen aikuinen? Ei ole hauskaa katsella "höh ja pöh" asennetta ihmisillä (olen suvaitsematon siinä mielessä).
Suvaitsevaisuudesta tulee mieleen, että miksi ihmiset jotka ovat ns. suvaitsevaisia ovat hyvin usein erittäin suvaitsemattomia suvaitsemattomuutta kohtaan? Joka taasen on hyvinkin peri-inhimillinen "vika", sitä kohtaan pitäisi olla hieman suvaitsevaisempi. Esim. lapset ovat avoimen suvaitsemattomia asioita kohtaan (heijastavat vanhempien asennettakin?), se on hyväksytään kyllä, mutta ei aikuisilla, vaikka he eivät olisi missään vaiheessa kasvaneet eroon alkuperäisestä asenteestaan, eli lähtökohta olisi sama, ja päätepiste olisi sama, tottuminen asioihin.
Niin, todellisuus on siinä missä sen näkee. - Rimpula4
petri kirjoitti:
Juu, ei minullakaan mitään hirveitä kirjallisia ambitioita ole, joskus vain on hieman häve olo kun ei ole lukenut jotain, vaikka asia kyllä kiinnostaa, mutta ei ole vain lukenut. Jos katsoo filmatisoituja versioita asioista, niin se ei ole välttämättä mitenkään väärä lähestymistapa, mutta se että miten oma pikku aivonpalaseni voisi tulkita asian "tyhjästä", niin se kyllä kiinnostaa, vaikka valitettavan harvoin sitä tulee tehtyä (=laiskuuskohan ehkä kohdallani?).
Totta, ihmiset ajattelevat piirrettyjä usein "lapsille tarkoitetuksi", vaikka itse asiassa niistäkin löytyy aika rankkaa asiaa joissain tapauksissa, kukahan ne on tehnyt ellei toinen aikuinen? Ei ole hauskaa katsella "höh ja pöh" asennetta ihmisillä (olen suvaitsematon siinä mielessä).
Suvaitsevaisuudesta tulee mieleen, että miksi ihmiset jotka ovat ns. suvaitsevaisia ovat hyvin usein erittäin suvaitsemattomia suvaitsemattomuutta kohtaan? Joka taasen on hyvinkin peri-inhimillinen "vika", sitä kohtaan pitäisi olla hieman suvaitsevaisempi. Esim. lapset ovat avoimen suvaitsemattomia asioita kohtaan (heijastavat vanhempien asennettakin?), se on hyväksytään kyllä, mutta ei aikuisilla, vaikka he eivät olisi missään vaiheessa kasvaneet eroon alkuperäisestä asenteestaan, eli lähtökohta olisi sama, ja päätepiste olisi sama, tottuminen asioihin.
Niin, todellisuus on siinä missä sen näkee.Tosi vähän käyn elokuvissa kun minua häiritsee ihmiset sielä, mitä varten mennä elokuviin jos pakko on kännyyn puhua tai kirjoittaa tekstareita?
Olen siirtynyt ns. nykyaikaan cd levyjen osalta -97... ja atk puoli ollut käytössä noin 3v...
Kyllä tästä atk puolesta tullut melkein itsetunnon jatke ja kyllä voi ihminen menettää sitten hermonsa kunnoilla kun kone tilttaa kiinne..
luen paljon kirjoja nyt vain vähemmän, osa tiiliskivi kokoa.. Ja niitäkin on kertynyt jo siten, että säilytysongelma suorastaan.
Tarkoitin lähinnä siten kun ns. luetaan niin en minä nyt kaikkea sellaisia ole lukenut mitä pitäisi.. menee fiilisten mukaan.
Oikein oivallinen tuo sanasi todellisuus on siinä missä sen näkee (haluaa?) nähdä.
Hakuna löytyi tuo ehdottomasi sarjakuva asia vilkaisen on vielä työn alla. Löytyi ihan infoa paljonkin ihan tampereelle asti josta tulikin mieleeni että tämän suosikki opuksen tähän laitan :) Epiktetoksen käsikirja ja keskusteluja. :) - petri
Rimpula4 kirjoitti:
Tosi vähän käyn elokuvissa kun minua häiritsee ihmiset sielä, mitä varten mennä elokuviin jos pakko on kännyyn puhua tai kirjoittaa tekstareita?
Olen siirtynyt ns. nykyaikaan cd levyjen osalta -97... ja atk puoli ollut käytössä noin 3v...
Kyllä tästä atk puolesta tullut melkein itsetunnon jatke ja kyllä voi ihminen menettää sitten hermonsa kunnoilla kun kone tilttaa kiinne..
luen paljon kirjoja nyt vain vähemmän, osa tiiliskivi kokoa.. Ja niitäkin on kertynyt jo siten, että säilytysongelma suorastaan.
Tarkoitin lähinnä siten kun ns. luetaan niin en minä nyt kaikkea sellaisia ole lukenut mitä pitäisi.. menee fiilisten mukaan.
Oikein oivallinen tuo sanasi todellisuus on siinä missä sen näkee (haluaa?) nähdä.
Hakuna löytyi tuo ehdottomasi sarjakuva asia vilkaisen on vielä työn alla. Löytyi ihan infoa paljonkin ihan tampereelle asti josta tulikin mieleeni että tämän suosikki opuksen tähän laitan :) Epiktetoksen käsikirja ja keskusteluja. :)Toi on kyllä just mikä saa kupolin kivistämään :), eikö ipanat, ja vähän vanhemmatkin voi mitään muuta tehdä kuin maksaa siitä että pääsee rapistelemaan karkkipapereita ja räpläämään kännykkää elokuvateatteriin, olisi varmaan halvempia/parempiakin paikkoja siihen. Tai sitten se boostaa itsetuntoa jotenkin kun voi ihmisten keskellä näyttää "tärkeältä", välttyen huomaamasta sitä että vieressä istuu raivosta sinisiä ihmisiä (väriä on vaikea huomata valkokankaan hohteessa).
Niin, sehän on myös mitä haluaa nähdä....
Ja ajattelin tuossa myöskin sitä että ei voi tietää omaa asennoitumistaan asioihin ennen kuin tietää mitä joku asia on.
Jep, kyllä tietokone on tietyllä tavalla tärkeä vekotin, itse olen onnistunut välttämään tehokkaasti sen "lumon", ja en esim. koske iltaisin ja viikonloppuisin koneeseen edes pitkällä tikulla... tai no, ehkä puolipitkällä, roudaan läppärin stereoiden ääreen ja kuuntelen/leffoittelen tms.... Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, onhan se kommunikointiväline siinä missä mikä tahansa muukin, ei enempää, ei vähempää, ja olisi enemmän kuin suotavaa että se ei leviäisi kesken toimituksien :)
Epiktetos? No vot, täytyypä käydä paikallisessa, siis kirjastossa. Pieni kirjasto on se, vaikkakin hämmästyttävän monimuotoinen, katsotaan löytyykö... - Rimpula4
petri kirjoitti:
Toi on kyllä just mikä saa kupolin kivistämään :), eikö ipanat, ja vähän vanhemmatkin voi mitään muuta tehdä kuin maksaa siitä että pääsee rapistelemaan karkkipapereita ja räpläämään kännykkää elokuvateatteriin, olisi varmaan halvempia/parempiakin paikkoja siihen. Tai sitten se boostaa itsetuntoa jotenkin kun voi ihmisten keskellä näyttää "tärkeältä", välttyen huomaamasta sitä että vieressä istuu raivosta sinisiä ihmisiä (väriä on vaikea huomata valkokankaan hohteessa).
Niin, sehän on myös mitä haluaa nähdä....
Ja ajattelin tuossa myöskin sitä että ei voi tietää omaa asennoitumistaan asioihin ennen kuin tietää mitä joku asia on.
Jep, kyllä tietokone on tietyllä tavalla tärkeä vekotin, itse olen onnistunut välttämään tehokkaasti sen "lumon", ja en esim. koske iltaisin ja viikonloppuisin koneeseen edes pitkällä tikulla... tai no, ehkä puolipitkällä, roudaan läppärin stereoiden ääreen ja kuuntelen/leffoittelen tms.... Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, onhan se kommunikointiväline siinä missä mikä tahansa muukin, ei enempää, ei vähempää, ja olisi enemmän kuin suotavaa että se ei leviäisi kesken toimituksien :)
Epiktetos? No vot, täytyypä käydä paikallisessa, siis kirjastossa. Pieni kirjasto on se, vaikkakin hämmästyttävän monimuotoinen, katsotaan löytyykö...Tässähaän uhkaavasti täyttyy koko viesti kenttä..
Epiktetos suomennettu muistaaksene -78 ja tullut uusi painos. suomentaja ei nyt tule mieleen..
Saattaa joistakin kirjastoista puuttua. Ainakin pääkaupunki seudun osalta aina lainassa. Oli opus johon tuli aikoinaan "törmättyä".
Juu tuo asennoitumis asia hieman monitahoinen.. omalta kohdalta hieman muutosta tarvisi usimmiten myönteisempään suuntaan, riippuen mielestä tai tilanteesta.
No niin eikun menoksi taas.. *kumartuu ruudun yli sanoo käsipäivää* virallisesti Pia - joo-o ihan on ei virka-aikana Pimpula. - petri
Rimpula4 kirjoitti:
Tässähaän uhkaavasti täyttyy koko viesti kenttä..
Epiktetos suomennettu muistaaksene -78 ja tullut uusi painos. suomentaja ei nyt tule mieleen..
Saattaa joistakin kirjastoista puuttua. Ainakin pääkaupunki seudun osalta aina lainassa. Oli opus johon tuli aikoinaan "törmättyä".
Juu tuo asennoitumis asia hieman monitahoinen.. omalta kohdalta hieman muutosta tarvisi usimmiten myönteisempään suuntaan, riippuen mielestä tai tilanteesta.
No niin eikun menoksi taas.. *kumartuu ruudun yli sanoo käsipäivää* virallisesti Pia - joo-o ihan on ei virka-aikana Pimpula.Juu, näyttää ketjuke venyvän pitkäksi, olisko ok jos pistäisin emailina?
Ei tullut vielä eilen käytyä kirjastossa, tänään käyn katsastamassa tilanteen. Siellä ei tuo filosofia? osasto ole hirveän pitkä, mutta sokerina pohjalla tilantessa on se ,että monasti kun on käynyt etsimässä jotain, ja ei olekaan löytynyt, niin on löytynyt jotain muuta mitä ei olisi milloinkaan älynnyt etsiä. - Rimpula4
petri kirjoitti:
Juu, näyttää ketjuke venyvän pitkäksi, olisko ok jos pistäisin emailina?
Ei tullut vielä eilen käytyä kirjastossa, tänään käyn katsastamassa tilanteen. Siellä ei tuo filosofia? osasto ole hirveän pitkä, mutta sokerina pohjalla tilantessa on se ,että monasti kun on käynyt etsimässä jotain, ja ei olekaan löytynyt, niin on löytynyt jotain muuta mitä ei olisi milloinkaan älynnyt etsiä.Laita vaan :)
Epiktetos ei ole tiiliskivi kokoa...
En pidä itseäni uskovaisena vakiosti, mutta toinenkin opus on oivallinen: Heinimäki jaakko: Seitsemän syntiä, vanha painos saattaa olla seitsemän kuolemansyntiä. - Rimpula4
petri kirjoitti:
Enpäs ole lukenut sitäkään kirjaa (hävettää vähän). No katsoin nyt kuitenkin musiikkiosastoa, ja ja... :)
Tuli assosiaatioiden ketju kategorisoinnista, olemisen sietämättömästä keveydestä,
Joakim Pirisen "Sokeri Sakari" sarjakuva-albumista ja Turmion Kätilöistä. Suosittelen, pistin nyt tähän vaikka profiilissa näyttikin olevan emaili suosittelukohteita varten? En tiedä maistuvatko tuollaiset? Ovat aika kaukana soulista ja r&b:sta ja näin mutta mutta... Nuo tulivat mieleen jostain tuolta cortexin syövereistä.Yksi Pirinen löydetty ja luettu loput hakusessa,kunhan kirjastooni saapuvat...
Postisi ei toimi, viestini palautuivat takaisin,
no sitten on niin, mutta kiitos kirjavinkeistä
oikein oivallisia :) Tiibetin munkit tuttuja :D
Pia
- DaGirlie
Totta, rahan määrä tuntuu käyvän vaan tärkeämmäksi sitä mukaa, kun tässä vanhenee...en minäkään ymmärrä, että rahaa ja omaisuutta käytetään mittapuuna kaveruudessa / ystävyydessä. Maallisella omaisuudella ei oo mitään tekemistä sen kanssa, millanen ihminen joku on henkisesti.
Mutta, otanpa tähän vielä yhden ihmeteltävän asian. Kaikkein suurimmaksi negatiiviseksi vaikutukseksi omissa ystävyyssuhteissani en oo kokenu niinkään rahattomuutta tai sosiaalisten taitojen osuutta, vaan kummallista kyllä suurin kaveripiirin hajottaja on sellainen asia kuin sairaus.
En tiedä, mikä ihmisiä rupeaa pelottamaan, kun yritän olla rehellinen ja kerron, että olen lievästi sairas ( fyysisesti ) ja syön lääkkeitä, jotta pysyisin hyvässä kunnossa.
Mikä siinä on pelottavaa ?
En tietenkään yleistä, että KAIKKI käyttäytyisivät noin, mutta miksi aina n. 50 % ihmisistä, joihin tutustun, säikähtävät mitätöntä asiaa ?- Rimpula4
Sinun tekstisi oli erittäin hyvä! Minun tekstit sivuaa lievästi liikaa aiheesta.. Ja onhan se mukava kun saa keskustelu seuraa. Arki yleensä painaa niin paljon.
Otan kirjoitukseesi kantaa siten joka nyt tuli tietty selväksi olen samaa mieltä.. ja vaikuttaa se terveys politiikka valitettavan paljon.
Oma systeemi rupeaa vaikuttamaan ja vaikuttaa jo tietyissä tilanteissa joka ei heti sinällänsä ns. näy.. Etenevä silmänpainetauti.
Arkipäivässä ilmenee lähinnä niin, etten tunnista tuttuja heti jolleivat hihasta nykäise..
Toisaalta kaikesta selviää kunnon huumorilla joka ei sovellu kaikille. Voin puhua vain omalta kohdaltani. Tämä on oikeastaan ainoa keskustelu osio missä saa kunnollisia mielipiteitä kiitos siitä! :) Ehkä se ihmeteltävä syy sairautta potiessa lienee monien ihmisten silmissä tuntemattoman pelko tai niinsanotusti asia jota eivät voi kontrolloida itse.Saattavat esimerkiksi pelätä itse saavansa jonkin sairauden, vaikka toisella ei ole mitään sellaista, joka tarttuisi tai vastaavaa.Aivan kuin jokin fyysinen olemuskin toisissa saa aikaan samankaltaisen ilmiön.Tämä tietysti vain joillakuilla.Joidenkuiden syitä vain voi arvailla.Monesti kannattaa useimmista asioista vaieta ennenkuin oppii tuntemaan toista ihmistä paremmin.Varsin kauankin vielä.Monet ovat alkuun olevinaan mukavia ja asiallisia, mutta ajan myötä moni paljastaa todellisen luonteensa tai esimerkiksi humalassa sanoo sitten sen totuuden, joka laitetaan kuin vakiona sen piikkiin sitten.Huono selitys.Monilla ihmisillä on taipumus kuin etsimällä etsiä niitä vikoja toisista.En itse ymmärrä sitä lainkaan, mutta ehkä se liittyy osin aloittamaani kirjoitukseen ja sivuaa aihetta rahalla mittaaminen,sairaudella hutkiminen tässä jatkona.
Mutta eivät kaikki asioita ahtaasti tulkitse.Pitää vain jollakin tavalla löytää se kuka osaa olla ihminen ihmiselle.Usein tuuri vain on sellainen, että kohtaa niitä ikäviä ihmisiä.- Rimpula4
labtech27 kirjoitti:
Ehkä se ihmeteltävä syy sairautta potiessa lienee monien ihmisten silmissä tuntemattoman pelko tai niinsanotusti asia jota eivät voi kontrolloida itse.Saattavat esimerkiksi pelätä itse saavansa jonkin sairauden, vaikka toisella ei ole mitään sellaista, joka tarttuisi tai vastaavaa.Aivan kuin jokin fyysinen olemuskin toisissa saa aikaan samankaltaisen ilmiön.Tämä tietysti vain joillakuilla.Joidenkuiden syitä vain voi arvailla.Monesti kannattaa useimmista asioista vaieta ennenkuin oppii tuntemaan toista ihmistä paremmin.Varsin kauankin vielä.Monet ovat alkuun olevinaan mukavia ja asiallisia, mutta ajan myötä moni paljastaa todellisen luonteensa tai esimerkiksi humalassa sanoo sitten sen totuuden, joka laitetaan kuin vakiona sen piikkiin sitten.Huono selitys.Monilla ihmisillä on taipumus kuin etsimällä etsiä niitä vikoja toisista.En itse ymmärrä sitä lainkaan, mutta ehkä se liittyy osin aloittamaani kirjoitukseen ja sivuaa aihetta rahalla mittaaminen,sairaudella hutkiminen tässä jatkona.
Mutta eivät kaikki asioita ahtaasti tulkitse.Pitää vain jollakin tavalla löytää se kuka osaa olla ihminen ihmiselle.Usein tuuri vain on sellainen, että kohtaa niitä ikäviä ihmisiä.Oivallinen lauseesi: "rahalla mittaaminen,sairaudella hutkiminen" Niinpä! Voi tuosta tuli hirvittän monta tilannetta mieleen joita olen joko sivusta seurannut tai saanut itsekin tuntea..
Etu ja etu; olen välistä viiltävän rehellisen suorasanainen ja nykyään ei minulle tulla sanomaan, että kun sinulla on tuo... tai olen tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa että, "tuollaisten pitäisi pysyä lestissään" ajatusmallist ihmiset eivät suoraan sitä sano
Tietysti sitä on harjaantunut näkemään tilanteita, ja yleensä jos hirmuisen pöllö suhtautuminen eteen tulee, niin sanallinen sivaltaminen ottaa vallan... ja nykyään olen sitä mieltä, että se on opeteltava, jotta itse jaksaa ja voi jättää "kategoria"(laatikko) ihmiset omaan arvoonsa, eli suhtautua hymyillen että jaa-a se on teidän/sinun ongelmasi..
Tämä on ympäripyöreä vastaus valitettavasti, mutta sen verran pidän itsestäni jotta jonkinlainen yksityisyys suoja säilyy - onhan tämä kuitenkin nettiavaruus...
Niin olen todennut saman että pääsääntöisesti ihmiset "pelaavat" mistähän johtunee? Varmaankin se että kun tarpeeksi tulee henkisesti ns."turpaan" kyllä sitä kovettuu. En usko edes jos joku sanoo ettei "pelaa" omalla käytöksellään, koska jokainen sitä tekee vertaus: on työminä, kotiminä ja kaveriminä.. Tietysti miten nämä yhdistää siten kadottamatta itseään eri rooleihin on täysin eri asia.
Niin no tuosta tuurista millaisia kohtaa; väittäisin jos itse on henkisesti sillä hetkellä heikoilla niin aina on joku mulkero joka saa ylennettyä itsensä toista alas laittamalla. Ilmeisemmin johtunee siitä että harva ihminen pystyy kohtaamaan omat demoninsa ja näyttämään sen, niin sitten sitä ei pystytä kohtaamaan on helpompi pistää alas. Olisikohan saumaa? Ehkä kun niille tulee aika kohdata asiat ne eivät siihen pysty...
Kaikissa asioissa on kaksi puolta... Eli eikun opettelemaan keskitietä; ei liian ehdoton, asenne että aina menee perseelleen.. lakata(minä) ajattelemasta asioita etukäteen jne...
Ja loppuanalysointi: Olen kulkenut pitkän matkan,mutta kukaan ei kysy kuinka kauan. - DaGirlie
Rimpula4 kirjoitti:
Oivallinen lauseesi: "rahalla mittaaminen,sairaudella hutkiminen" Niinpä! Voi tuosta tuli hirvittän monta tilannetta mieleen joita olen joko sivusta seurannut tai saanut itsekin tuntea..
Etu ja etu; olen välistä viiltävän rehellisen suorasanainen ja nykyään ei minulle tulla sanomaan, että kun sinulla on tuo... tai olen tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa että, "tuollaisten pitäisi pysyä lestissään" ajatusmallist ihmiset eivät suoraan sitä sano
Tietysti sitä on harjaantunut näkemään tilanteita, ja yleensä jos hirmuisen pöllö suhtautuminen eteen tulee, niin sanallinen sivaltaminen ottaa vallan... ja nykyään olen sitä mieltä, että se on opeteltava, jotta itse jaksaa ja voi jättää "kategoria"(laatikko) ihmiset omaan arvoonsa, eli suhtautua hymyillen että jaa-a se on teidän/sinun ongelmasi..
Tämä on ympäripyöreä vastaus valitettavasti, mutta sen verran pidän itsestäni jotta jonkinlainen yksityisyys suoja säilyy - onhan tämä kuitenkin nettiavaruus...
Niin olen todennut saman että pääsääntöisesti ihmiset "pelaavat" mistähän johtunee? Varmaankin se että kun tarpeeksi tulee henkisesti ns."turpaan" kyllä sitä kovettuu. En usko edes jos joku sanoo ettei "pelaa" omalla käytöksellään, koska jokainen sitä tekee vertaus: on työminä, kotiminä ja kaveriminä.. Tietysti miten nämä yhdistää siten kadottamatta itseään eri rooleihin on täysin eri asia.
Niin no tuosta tuurista millaisia kohtaa; väittäisin jos itse on henkisesti sillä hetkellä heikoilla niin aina on joku mulkero joka saa ylennettyä itsensä toista alas laittamalla. Ilmeisemmin johtunee siitä että harva ihminen pystyy kohtaamaan omat demoninsa ja näyttämään sen, niin sitten sitä ei pystytä kohtaamaan on helpompi pistää alas. Olisikohan saumaa? Ehkä kun niille tulee aika kohdata asiat ne eivät siihen pysty...
Kaikissa asioissa on kaksi puolta... Eli eikun opettelemaan keskitietä; ei liian ehdoton, asenne että aina menee perseelleen.. lakata(minä) ajattelemasta asioita etukäteen jne...
Ja loppuanalysointi: Olen kulkenut pitkän matkan,mutta kukaan ei kysy kuinka kauan.Tuli vaan vielä mieleen tuosta, kun pohditte, että aina sattuu ne "mulkerot" ihmiset kohdalle, jotka ei halua kuulla suoraan asioita...
Mun täytyy sanoa, että siinä suhteessa olen ollut onnellinen, että tuollaisia suoraan laskelmoivia ihmisiä ei oo sattunut useasti kohdalleni.
Kukaan ei ole suoraan hylännyt, kun on saanut tietää sairaudestani, mutta semmonen varovaisuus on alkanu kehittyä pikkuhiljaa ja sitä vaihetta voi kestää vuosia kunnes huomaan, että taas yks kaveri on häipyny vaivihkaa mun elämästä.
En tiedä, onko se tosiaan jotain pelkoa vai onko vika vaan mun persoonassa. Kaikki kun ei voi olla täydellisiä.
Kun ihmiset osaisivat arvostaa toisiaan... - petri
DaGirlie kirjoitti:
Tuli vaan vielä mieleen tuosta, kun pohditte, että aina sattuu ne "mulkerot" ihmiset kohdalle, jotka ei halua kuulla suoraan asioita...
Mun täytyy sanoa, että siinä suhteessa olen ollut onnellinen, että tuollaisia suoraan laskelmoivia ihmisiä ei oo sattunut useasti kohdalleni.
Kukaan ei ole suoraan hylännyt, kun on saanut tietää sairaudestani, mutta semmonen varovaisuus on alkanu kehittyä pikkuhiljaa ja sitä vaihetta voi kestää vuosia kunnes huomaan, että taas yks kaveri on häipyny vaivihkaa mun elämästä.
En tiedä, onko se tosiaan jotain pelkoa vai onko vika vaan mun persoonassa. Kaikki kun ei voi olla täydellisiä.
Kun ihmiset osaisivat arvostaa toisiaan...Ei se välttämättä ole persoonllisuusvika, tai mitään niin kamalan kuuloista. Oma kokemukseni on että vuosien saatossa ystäviä vain tulee ja menee jatkuvasti, ja ajattelen että eivät ne ystävät lopullisesti minnekään mene. Itselleni on käynyt niin että kaveripiirit ovat hajonneet ympäri suomea, menneet opiskelemaan, töihin, naimisiin, kuka minnekin. Voi olla että ei ole pidetty yhteyksiä moniin vuosiin, mutta sitten jossain vaiheessa tavataan, ja huomaa, että ei kaveri siitä minnekään ole mennyt, aivan kuin vain jatkuisi siitä mihin viimeksi on jääty, ja otetaan siinä sitten kiinni se väliaika.
Todelliset ystävät ovat kyllä olemassa vaikka ovat "kadoksissa", täytyy vain luottaa että näin on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747664Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583203- 372496
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj132109Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto352054- 221988
- 131887
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151673- 611621
- 181599