Millaisia olitte lapsina?

Asuin lapsena lastenkodissa ja en tosiaan ollut yksinäinen. Siellä oli paljon samanikäistä porukkaa, tyttöjä ja poikia. Tultiin hyvin toimeen keskenään ja ei ollut suurempia riitoja koskaan. Urheilin paljon lapsena, pelasin pesistä, jalista, jäkistä, säbää, heitin keihästä ja tein vähän kaikkee. Koulussa mua yritettiin kiusata koska olin erilainen mutt saivat huomata äkkiä ettei kannata koska olin mita isompi ja voimakkaampi. En ollut mikään hyvä oppilas paitsi liikunnassa, maantiedossa, kaupallisissa aineissa ja puutöissä.

Tyttöihin oli kyllä helppo tutustua ja olin aika suosittu tyttöjen kesken koska olin hyvä urheilussa ja sain kaikenlaisia mitaleita juoksussa, pesäpallossa ja kuulan työnnössä olin ylivoimainen ja uinnissa siihen aikaan kun oli koulujen välisiä kisoja ja sitten voitin monia kilpailuja. Sehän nyt on mennyttä aikaa. Nykyään ei pääse edes juttelee naisille koska kaikki ovat niin pinnallisia.

Olin aika perusvilkas lapsi ja kiltti. Olen isosta perheestä ja pienestä pitäen on aina "joutunut" ottamaan myös muut huomioon ja tottunut ihmisiin (ehkä siksi myös toisinaan nykyäänkin nautin yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta).
Autoin äitiä nuorempien sisarusten hoidossa ja kun äiti meni töihin, niin otin jo nuorena vastuuta esim. ruoanlaitosta ja kodin siivouksesta. Meillä oli tiukka kotikasvatus ja aika kova kuri. Tuntui, että oltiin aina arestissa milloin mistäkin. Meidän perheessä oli myös kaikenlaisia sosiaalisia ongelmia, joita silloin häpesin. Alkoholismia, väkivaltaa jne.
Kavereita oli muutama läheinen (jotka ovat siis edelleen läheisimpiä mun kavereistani). Jo ala-asteella ikään kuin jaettiin luokka porukoihin. Siellä oli se niiden vähän paremmista perheistä olevien ryhmä ja sitten meidän vähemmän parempien ryhmä. Kaikki kaveritkin olivat samasta sosiaaliluokasta, joten ei tarvinnut ikinä miettiä sitä asiaa. Outoa oli mennä joskus jollekin "hienommalle" tytölle kylään, kun siellä asuttiin väljästi isossa omakotitalossa ja ajettiin hienolla autolla.
Ylä-asteelle siirryttyä iski pieni kapinointivaihe, kokeiltiin alkoholia ja rikottiin kotiintuloaikoja, ei mitään sen kriittisempää. Eka poikaystäväkin astui kehiin kun olin 16. Se oli ikään kuin "pelastustie" mulle pois kotoa, muutin toiseen kaupunkiin pitkäksi aikaa.

Tässä viimeisen 1,5 vuoden aikana pohtinut omaa elämääni, sinkkuutta ja suhteita ja yleisesti tätä nykyistä elämäntilannettani. Ja tullut siihen tulokseen, että lapsuudessa koettu vanhempien ero ja totaalinen isän puute just kriittisessä iässä on osaltaan vaikuttanut mun miessuhteisiin. Onneksi en ole missään vaiheessa sortunut siihen miesten hyväksynnän hakemiseen seksin kautta (kaveriporukassa on sellainenkin ja miehiä on yli 100...).
Olen tehnyt paljon asioita menneisyydessä, joita en silloin ymmärtänyt, mutta nyt olen alkanut ymmärtää.
Ihan hyvähän se on pohtia näitä, osaa sitten ehkä tunnistaa ne asiat jatkossa siinä uudessa suhteessa.

Minusta kehittyi puhelias ja ulospäinsuuntautunut nainen. Muistan mistä olen tähän tullut, joten jalat on aika maassa (pää voi välillä käydä pilvissä, mutta se sallittakoon...). En pidä asioita tai ihmisiä koskaan itsestään selvinä. Moni voi pitää minua ulkoisen habitukseni vuoksi ylpeänä, mutta tutustuttuaan kaikki on yllättyneet, etten olekaan sellainen ollenkaan.
Melkoista rämpimistähän tämäkin elämä on ollut, mutta ei lannistuta :)

Olin huippulahjakkuus, mutta koska en saanut pimppiä, taannuin kouluttamattomaksi ja työttömäksi runkkariksi.

Olin samanlainen runkkari poika kuin nytkin.

Karvanen

Voisin verrata itseäni aloittajaan. Tyttökavereita mulla tosin ei ikinä juuri ollut, mutta monesti samoissa leikeissä kuitenkin naapurilasten kanssa ylipäätään. Siihen aikaan olin melko avoin ja utelias uusien ihmisten suhteen. Jonkin aikaa oli ihan hyvin kavereita, vaikkei niitä kovin paljoa ikininä ole ollutkaan. Tasasesti sitten vuosien mittaan porukka harveni. Omalla kohdalla lopulta myös oma valinta, että olen nykyään yksin aloittajan tavoin. Siitä syystä myös naiseton.

Tämä on hieman asian vierestä, mutta postaanpa kuitenkin:

Huomenna tulee telkkarista Silminnäkijä, jonka aiheena on baarihutsujen lapset.

"Länsimaiset seksituristit siittävät baaritytöille lapsia, joista tulee yhteiskunnan hylkiöitä Filippiineillä."

Siirtävätkö ätmit geeniperimäänsä eteenpäin maailmalla?

En minä kylvää siementä minnekkään filippiineille tai muualle. Haluan suomi naista.