Miten unohtaa paras ystävä?

Miksi teillä meni välit poikki? Oliko se niin paha asia, ettei voi korjata?

Itse en varsinaisesti menettänyt, mutta minulle ja ainoalle ystävälleni tuli paha riita. Ihan syystä. Yritän antaa ajan korjata, vaikka kiukuttaakin kokoaika.

Hän ei enää pidä minusta.. Olen yrittänyt korjata mutta ihmissuhteeseen vaaditaan useampi henkilö

Mulla sama juttu. Siitä on jo 6v aikaa kun hän lemppas minut elämästään, enkä oo päässyt yli. En pettänyt luottamusta tms mitään kamalaa tehnyt, hän vain yhtäkkiä ilmoitti, ettei jaksa mua enää.
Kertoili kaikkia vikoja mitä luonteessani on..
Osan tiedostinkin, osa tuli enempi yllätyksenä. Eikö meillä kaikilla ole vikoja luonteissamme? Ei hänkään täydellinen ollut. Mun mielestä kuitenkin tärkeintä on luottaminen ystävyydessä, ei täydellinen luonne.
Ja meillä pelasi luottamus, siksi hän paras ystäväni olikin.

Vieläkään en ymmärrä, miksi piti kokonaan laittaa välit poikki?
Miksei voinut sanoa suoraan niistä asioista mitkä minussa ärsytti?
Miksei voinut sanoa rehdisti, että tahtoo vähän aikaa vaan olla rauhassa ilman yhteydenpitoa, olisin kyllä ymmärtänyt. En oo mikään kilahtajaluonne joka alkais huutamaan pää punaisena, kyllä hän sen tiesi.

Mua ei kiinnosta tutustua enää uusiin ihmisiin eikä se oo niin helppoakaan enää vanhemmalla iällä kun kaikilla on tavallaan jo ne omat porukkansa, eikä uusia kaivata mukaan. Jäin ihan yksin. Ei oo miestä, ei ystäviä, oon täysin yksin.

Ja mietin jatkuvasti, olinko tosiaan niin rasittava, että ansaitsin tän loppuiän yksinäisyyden ja hämmennyksen, vaikken sinänsä mitään pahaa tehnyt/tarkoittanut? Aina olin lojaali ja aina tarjouduin auttamaan (pyytämättä) erinäisissä asioissa. Mitä hittoa?

Oikeasti pahoilla ja ilkeilläkin ihmisillä näyttää olevan ystäviä. Joskus jopa tuntuu, että mitä ilkeämpi ja juorukellompi ihminen, sitä enemmän on ihmissuhteita.
Ooppa kiltti ja vähän ujohko niin jäät takuulla yksin.

Pahinta on kuitenkin se ikävä vanhaa bestistä. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu, että luen hänen pitämää blogia netistä usein, ikäänkuin hän kuuluisi edelleen elämääni vaikken saa mitään vastavuoroisuutta.
Tulee hyvä mieli kun hän on niin onnellinen nykyään, mutta samalla kauhea masennus vyöryy ylitseni kun ajattelen: "Niin, koska MINÄ en enää ole pilaamassa hänen fiiliksiään."

Hän ei ollut koskaan arvoisesi. Eikä varmasti ole yhdenkään aidon ystävyyden arvoinen.

Minun oma paras ystävä jätti mut "paremman" kaverin takia. Tuli tosi ulkopuolinen olo. Vihaan tätä ihmistä yli kaiken enkä ole puhunut hänen kanssa kuukauteen. Tiedän miltä tuntuu menettää paras kaveri. Se ei ole todellakaan kivaa. Ollaan hänen kanssa samassa joukkueessa. Ja kaikki vihaa mua koska

OLEN erikoinen HALUAISIN VAA TIETÄÄ ONKS MUSSA JOTAIN VIKAA ? Se varmaan jätti mut koska oon niin outo!!OLEN VARMAAN NIIN outo JA erilainenTYYPPI ETTÄ KAIKKI VIHAA MUA MUTTA ANNAN NYT VASTAUKSENI ÄLÄ AJATTELE SITÄ TYYPPIÄ VAAN HOMMAA UUS KAVERI ITE EN OO KOKEILLU MUT VARMAAN TOIMII😃😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭

Unohdat hänet sitten, kun olet käsitellyt ystävyyden päättymisen mielessäsi. Mutta hakeutumalla muiden pariin ja tekemällä hyvältä tuntuvia asioita voit löytää uusia tuttavia ja ystäviä.

Minä jätin yhden ystävä,joka ahdisti jo minua.Jotkut ystävät on hetken elämässä,toiset koko elämän.Ei voi aina tietää miten elämä vie?Vieläkin paha mieli siitä vaikka aikaa on kulunut jo 3v .Tosin on ajateltava myös itseä jos toisen ystävyys ahdistaa vaikka ,kuin siitä suoraakin sanoisi.Ei se helppoa ole jättää ystävää.
Pitäsi myös katsoa itseä peiliin,miksi hyvä ystävä laittaa välit poikki.Koskaan ei syy ole vain yhdessä.

Olen jo iäkkäämpi nainen ja itselläni meni välit poikki saman ikäiseen ystävääni siinä vaiheessa kun me rakensimme kesämökin mieheni kanssa. Olimme tunteneet toisemme yli 30 vuotta ja tapailimme muutaman kerran vuodessa. Mitään riitaa ei ollut.

Olen ajatellut häntä tosi paljon vieläkin ja ehkä sen vuoksi näin viime yönä unta jossa tämä ystäväni haukkui minua koko unen ajan.

Itselläni on erittäin laaja suku, useampi sisarus, heilläkin jo aikuisia lapsia, on paljon ystäviä ja miehelläkin sukulaisia. Kun rakensimme kakkosasuntoamme, tuntui siltä, että mökille oli jo siinä vaiheessa niin paljon tulijoita ja ottajia, että me itse emme olisi mahtuneet sinne lainkaan enää kesällä.
Sen vuoksi päätimme miehen kanssa jo rakennusvaiheessa, että ystävät ja sukulaiset ovat tervetulleita silloin kun me itsekin olemme paikalla, mutta sitä ei vuokrata eikä lainata kenellekään muille kuin meidän omille lapsille perheineen. Jos olisimme lähteneet lainaamaan vain joillekin, olisimme saaneet isot vihat päälle niiltä joille tätä lupaa ei olisi annettu. Kaikki ystäväni ja sukulaiset tietävät sen, että mökkimme ei ole yleiseen käyttöön tarkoitettu.

Pyysin tätä nyt jo minut hylännyttä ystävää käymään miesystävänsä kanssa moneen otteeseen siellä silloin kun mökki valmistui. Lupasin tarjota hyvät ruuat ja tarvittaessa olisimme voineet käydä yhdessä vaikka kesäteatterissa tai muissa aktiviteeteissa. Ei tullut, ei ollut aikaa, mutta pari vuotta sen jälkeen soitti ja kysyi voisiko hän mennä mökillemme miesystävänsä kanssa. Ei kysyny suoraan, mutta näin rivien välistä voi lukea. Totesin neutraalisti, että voi harmi, me olemme silloin töissä emmekä pääse mitenkään mökille, mutta tulkaa sitten xx tai xx viikolla (he eivät käy enää töissä) silloin olemme paikalla. Ei sopinut.
Sen jälkeen ystävä ei ole soitellut. Itse soitin hänelle viimeksi reilu vuosi sitten, mutta ei ehtinyt jutella, oli kuulemma kiirettä, se puhelu loppui lyhyeen.

Tapasin tämän ystävän pojan joku kuukausi sitten ja hän vähän ihmetteli miksi emme enää pidä yhteyksiä. En ole jutellut yhteisten kavereiden kanssa tämän ystävyyden hiipumisesta enkä tästä mökkiasiasta, joten en tiedä mitä tämä ystävä minusta ajattelee tai puhuu.

Olen katsonut peiliin, mutta en tiedä mitä tein tuossa tilanteessa väärin.