Poikaystävä jätti ja oon ihan palasina. En olis koskaan uskonut että se vois olla niin tunnekylmä että heittää yhtäkkiä pommin niskaan. Meillä oli kaukosuhde mutta nähtiin suhteellisen usein eikä tätä olis kestäny kauaa enää. Silti toinen vaan ilmottaa ettei jaksa enää ja että tunteet on hiipunu :( ite olin onnellinen sen kanssa.
Niin voimaton olo koska ite oisin ollu valmis tekemään kaikkeni tän suhteen eteen. Mutta suhteeseen tarvitaan aina kaks eikä rakkautta voi pakottaa. Ammun itteäni jalkaan kun haikailen että vielä joskus palataan yhteen, sitten kun ollaan molemmat aikuistuttu.
Pelkään etten osaa rakastaa enää ja että muutun jollain tavalla tunnevammaiseksi, en vaan yksinkertasesti haluu enää koskaan kokea tämmöstä tuskaa. Silti en halua elää elämääni yksin, haluan jonkun johon voin luottaa täysillä eikä tarvitsis pelätä että joku pikku asia kaataa kaiken:(
Niin voimaton olo koska ite oisin ollu valmis tekemään kaikkeni tän suhteen eteen. Mutta suhteeseen tarvitaan aina kaks eikä rakkautta voi pakottaa. Ammun itteäni jalkaan kun haikailen että vielä joskus palataan yhteen, sitten kun ollaan molemmat aikuistuttu.
Pelkään etten osaa rakastaa enää ja että muutun jollain tavalla tunnevammaiseksi, en vaan yksinkertasesti haluu enää koskaan kokea tämmöstä tuskaa. Silti en halua elää elämääni yksin, haluan jonkun johon voin luottaa täysillä eikä tarvitsis pelätä että joku pikku asia kaataa kaiken:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitään takuita ei todellakaan ole, se on aina riski, kun ihmisen kanssa rupeaa suhteeseen.Mahdollisuudet onnistua ja epäonnistua ovat tasan. Me emme voi tehdä juuri mitään muuta kuin olla oma itsemme ja elää tätä elämää toisen hyväksymänä tai hylkäämänä.,.ja aina koittaa onneamme taas uudestaan.