Moi!
Mieheni käyttäytyy todella sikamaisesti. Viikonloput hän viettää kavereittensa kanssa juhlien ja lähtee jopa salaa baariin, eikä viitsi edes kertoa minulle siitä mitään. Asumme yhdessä (olemme seurustelleet liki 10v.), eilenkin hän oli karannut bailaamaan minun nukkuessa (heräsin aamulla neljän jälkeen ja ihmettelin missä mieheni mahtanee olla). Onko suhteemme loppusuoralla vai kuinka tuollainen 'karkaaminen' pitäisi tulkita?
Neuvoja kaivataan.
Mieheni käyttäytyy todella sikamaisesti. Viikonloput hän viettää kavereittensa kanssa juhlien ja lähtee jopa salaa baariin, eikä viitsi edes kertoa minulle siitä mitään. Asumme yhdessä (olemme seurustelleet liki 10v.), eilenkin hän oli karannut bailaamaan minun nukkuessa (heräsin aamulla neljän jälkeen ja ihmettelin missä mieheni mahtanee olla). Onko suhteemme loppusuoralla vai kuinka tuollainen 'karkaaminen' pitäisi tulkita?
Neuvoja kaivataan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hmm, jos sua ei kiinosta bailata ja sitä kiinnostaa niin ehkäpä kannattais jutella asiasta. Jos mies ei reissuillaan sua petä niin en näe ongelmaa (siis toi salabailaaminen suhteessa on aika pimeetä ja ei hyväksyttävää). Toisaalta saattaa olla että mies haluaa erota mutta haluaa että sinä teet sen päätöksen ja ajaa toiminnallaan sua siihen.
Yksi juttu voi olla että hän pitää bailaamisesta
ja kavereistaan ym. paljon mutta kokee että rajoi-
tat ja/tai ahdistat häntä, esim. jatkuvalla syö-
töllä valitat hänen reissuistaan tämän ollessa
krapulassa..ja mitä enemmän yrität puhumalla es-
tää häntä käyttäytymästä noin, sitä vähemmän niin
tapahtuu.
Tällaisessa asiassa suosittelisin tekoja ennemmin
kuin sanoja. Lähde vaikka kaverisi luo yöksi il-
moittamatta kun äijä hilpaisee raflaan. On var-
masti ihmeissään aamuyöstä että missäs vaimoke
luuraa.
Ei pojat toimi tuo ohje, vaikka vähän järkeäkin siinä on. Ei nainen joka ihmettelee miksi mies noin tekee, kykenee itse samaan. Ensinnä, miksi pitäisi lähteä vasta sitten kun puoliso on lähtenyt ? Siinä ajassa kun puoliso bailaa mitään tietämättä toisenkin lähteneen, kerkee omatunto alkaa soimaamaan, löytämään kysymättömin kysymyksiin omintakeiset vastaukset, joiden pääsisältö on, että vika varmaan on hänessä itsessään. Iskee katumus ja kotoa karannut vaimo palaa sydän kurkussa takaisin miettien miten selittäisi poissaolonsa. Huojentuu ensin hieman, kun tajuaa, ettei mies olekaan kotona, mutta sitten suuttuu ja itkee kun toisen menoa ei ole haitannut olipa hän poissa tai kotona.
Ei ketään voi puhumalla estää tekemästä yhtään mitään. Halu ja tarve muuttaa käyttäytymistään jonkun toisen vuoksi, vaikka vaimon ja perheen, on noustava ihmisestä itsestään kasvamisen ja vastuuntunnon myötä. Joittenkin kohdalla kasvua vaan on turha odotella; menee itseltäkin terveys ja nuoruus. Milloin naiset tajuaisivat mitä tarkoittaa sanonta pitää vaimoa/tyttöystävää tms. kuin äitinä. Kukaan tuskin fyysisesti asiaa ajattelekaan, mutta mitä voidaan sanoa miehestä, joka ensin teininä viis välittää äitinsä toiveista, ja parisuhteessa tekee aivan samoin. Molemmilta kuitenkin odotetaan tiettyjä palveluksia, ruokaa ja puhtaita vaatteita mm. Tyttöystävältä ja vaimolta odotetaan vaan vielä seksiäkin, ja taas ihmetellään, jos palveluksia ei kuulu, kirjoitellaan haluttomuuspalstalle ja haukutaan kun on päästänyt itsensä lihomaan ja repsahtamaan. Oppimatta on jäänyt, että viimeistään omaa puolisoa on pideltävä kuin kukkaa kämmenellä, hellittävä ja huolehdittava että tämä jaksaisi täyttää toiveet ja vaatimukset. Äidit saattoivat antaa periksi, eivät he mitään menettäneetkään, vaikka poika olisi kuinka äyvännyt. Tyttöystävät ja vaimot sen sijaan ovat panneet toivonsa mieheen, ja olisivat hyvinkin pienestä huomiosta valmiit tekemään yli pyydetynkin.
Kannattaisikohan pohtia yhteen ääneen, onko tuollaisessa parisuhteessa mitään mieltä, syytä jatkaa.
"Onko suhteemme loppusuoralla vai kuinka tuollainen 'karkaaminen' pitäisi tulkita?"
Miehellä on yksinkertaisesti jotain mielenkiintoisempaa tekemistä? Ei kai se tän kummempaa tarvi olla?
Ketä nyt viitsii katsella ihrasäkkiä, joka vaan nalkuttaa?????
Ei ole ongelmia läskeistä..kyllä muille kelpais!Katsokaa itseänne peilistä, mitä näkyy..kaksi sikaa!
😂😆 apua..tai kaksi 🐵🦧🦍..apina ja gorilla kävelivät torilla..🐷+🐷 = 🫏
kirjoitin tonne ylemmäs oman alotuksen...
On hankalaa ymmärtää miehen tekoja ja ajatuksia, sillä itse en PYSTYISI tekemään niin että lähden vaan tai en tule kotiin yöksi vaikka olen sanonut tulevani. Yksi puhelinsoittokin olisi parempi kuin ei mitään. Mieheni kaverit ovat pääosin sinkkuja, ja ei heitä rajoita mikään perhe-elämä tms. En minäkään rajoita, mutta parisuhteessa kuuluu ottaa toinenkin huomioon. Ilmoittamatta jättäminen on mielestäni toisen arvostuksen puutetta. Tiedän että miehet ajattelevat tietyistä asioista eri tavalla, mutta luulisi silti että kotiin tullaan yöksi. Nytkin itkettää..mies on edelleen maailmalla ja kaikki tämän päivän ohjelma meni mönkään. Oli kiva soitella anopille että ei päästäkään syömään...
Karkaaminen pitää tulkita niin, että olet kontrollifriikki, jonka mielestä mies on sika eikä mies, koska ei halua (aina) viettää aikaa kanssasi.
On samantekevää miten asiat ovat, mutta pitkässä parisuhteessa ne ovat ajoittain aina väärinpäin ja aivan sekaisin. Siinä missä yhden kumppani on liikaa kotona, toisen on liikaa menossa eikä kumpikaan ole tyytyväisiä. Jos ja kun kolmannen kumppani on vuosikausia sopivasti kotona tai poissa niin tylsäksi sekin käy... Mutta näissä kohdissa on muistettava se, ettei toista voi muuttaa. Toinen muuttuu jos on muuttuakseen.
Eläkää ja antakaa kumppaninnekin elää.
Hei!
Tarkennan vielä tilannetta, meillä on myös lapsia ja minä olen se joka niitä hoitaa viikonloppuisin, kun mies menee 'tukkaputkella' kaverettensa kanssa baareissa ja ties missä. En ole nalkuttanut, omapahan on tyhmyyteni kun katselen tällaista touhua, mutta eipä olisi helppoa erotakkaan, kun on yhteistä omaisuutta ja lapsiakin. kyselin vaan neuvoja, että miten pitäisi toimia. Siis kaipaan vinkkejä..
meilläkin ukko tekee välillä näitä karkureissuja. Se on siitä itsestä kiinni eikä siitä että minä naputtaisin tms. Viimeksikin se lähti ihan yhdelle oluselle ja kaikki oli hyvin, laitin saunan lämpee yheksäks niinku mies halusi. Vaan eipä kuulunu. Tuli vasta seuraavana iltana kotiin järjettömässä kännissä. Kyllä kuule tuossa on jostain muusta kyse kuin kontrollifriikkeydestä. Että silleen.
Joku naikkonen sai taas sukupuolitaudin mitä ilmeisemmin..
Niin, että sinä, Anna, olet läskikontrollifriikki ja KAIKKI VIKA ON SINUSSA.
Eikö ole mielenkiintoista millaisen vastaanoton olet saanut :-)
Minä olen sitä mieltä, että on aikamoista että mies "karkaa" sanomatta mitään. Se mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, on, että pyytää miestä kertomaan vaikka vähän etukäteen, että on menossa baariin tai vaikka soittaa ja kertoo että lähdettiin työkavereiden kanssa baariin tai jättäisi vaikka lapun pöydälle jos ei kehtaa herättää sua yöllä. Yhteinen arki ei toimi jos molemmat ei ole valmiita tekemään kompromisseja.
Kostolinjalle en lähtisi, saattaa hämärtyä veteen piirretty viiva.
Suhteenne status selvinnee kun keskustelette, sinä kerrot rakentavasti ja rauhallisesti, että sinusta ei ole kivaa kun mies karkailee minne sattuu - nykyään on niin paljon hulluja liikenteessä että ties mitä voi vaikka sattua. Ja kuuntele miehen näkemys asiasta rauhallisesti, miksi hän tekee niinkuin tekee jne.
Syyttely ja hermostuminen yms. ei auta yhtään tässä asiassa, siksi korostan ja alleviivaan, että keskustelkaa rauhallisesti :-)
Tsemppiä :-)
ei kestä parisuhteen arkea, ehkä hän ei omasta mielestään ns. villeinä vuosinaan koheltanut tarpeeksi ja kaipaa niitä aikoja takaisin. Ei kehtaa niistä puhua kun uskoo, että et ymmärtäisi kumminkaan.
Vaikea sanoa kiinnostavatko häntä vain kavereiden kanssa kaljottelu, vai myös toiset naiset. Hän ei ilmeisesti ole oppinut, myöskään mitä isän rooli käytännössä tarkoittaa.
Toisilla se on ohimenevä vaihe ja toisilla se voi jäädä päälle ja viedä miehen mennessään.
Veikkaisin tiukan ristikuulustelu keskustelun vain pahentavan tilannetta, joten pitäisi saada keskustelua aikaan ei riitelyä.
Tilannetta on siinä mielessä hankala kommentoida kun ei tiedä miten te normaalisti toimitte yhdessä. Mutta jos nyt oletamme että olet suht normaali neitonen joka ei Nalkuta :) niin voisin nähdä tilanteen näin. Parisuhde perustuu toisen kunnioittamiseen ja rehellisyyteen. Teillä tuntuu olevan kummatkin hieman vinksallaan. Jos lähdetään siitä että kaikki olkoon sellaisia kun on niin teidän on istuttava saman pöydän ääreen ja puhuttava. JOs tunnet itsesi ja tiedät mitä haluat on sinun turha jäädä odottelemaan sitä että joku sinulle tekee asiat valmiiksi. JOs miehesi on sitä mieltä että hän haluaa jatkaa ko. toimintaa ja sinä et siitä pidä niin silloin erotkaa. Koska maailmassa on miljoonia miehiä jotka ei koe tarpeelliseksi juhlia kaiket viikonloput ja vielä karkailla (jestas luulin että se on teinien puuhaa). Myöskin maailmassa on miljoonia naisia jotka haluaa bailata ja eivät välitä miehen karkailusta. JOten kummallekkin löytyy luultavast sopivampi pari. Se että olette olleet kymmenen vuotta yhdessä ei ole mikään pakote teidän enää jatkaa. Ei se ole mennyt turhaan jos otat siitä oppia, jos et ota, sitten se on ollut turhaa. Uskon siihen että vaikka suuren osan elämästään olisi viettänyt keskiverto paskassa parisuhteessa ja sitten vuoden ennen kuolemaansa löytää sen oikea ihminen toimii niinkuin kultakala. Kaiken sen onnen keskellä tunnet kuin olisit ollut onnellinen koko elämäsi .. ja siitä tietää kun se oikea on astunut elämääsi.
karoliina etelämäki sikamainen ihminen kun varastaa kaupasta hän seurutelee huuli ruusun kanssa
Hänellä on varmasti ongelma alkoholin käytön kanssa. Tiedän koska se karkasi itselläkin käsistä. Tili melkein ero vaimoni kanssa, mutta sitten tajusin että se alkoholin käyttö pitää vaan lopettaa. Asiat ovat olleet paremmin sen jälkeen eikä ero asia ole edennyt kun aloin käyttäytymään kun aikuinen, vahva ja turvallinen mies.
Onpa lapsellinen mies, ilmeisesti kypsymätön sitoutumaan. Pistä pihalle
Olette kuin äiti ja kuriton teinipoika, ette tasavertaisia kumppaneita parisuhteessa. Jätä tuollainen pikkupoika.