Homoseksuaaliset halut heteroliitossa

Vastaus kysymykseesi:

Avoin avioliitto voi toimia, mutta voi yhtä hyvin olla toimimatta. Molempia tapahtuu - ehkä enemmän niitä toimimattomia viritelmiä.

Juuri sinun kohdallasi kukaan ei voi etukäteen tietää, toimisiko vai ei. Tietääkö vaimosi, että olet bi? Vai onko tämä puoli sinusta salaisuus, josta ei puhuta? Masennuksesi syvyydestä päättelen, ettet ole kertonut asiaa edes vaimollesi.

Entäs sitten nämä sun kaverisi... mitä positiivista he tuovat elämääsi? Miksi haluat olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät hyväksy sinua?

Minä suosittelen sinulle ensiksi kaapista ulos tuloa. En tarkoita, että sinun tarvitsisi ihan jokaiselle naapurille ja kadunmiehelle toitottaa olevasi bi, vaan ainakin nyt aluksi vaimollesi, ja/tai joillekin luotetuille henkilöille. Jos sellaisia ei tuttavapiirissäsi ole, käytä ihmeessä ammattiauttajan apua. Olet käynyt masennuksesi vuoksi lääkärissä: saitko muuta apua kuin lääkkeet? Oletko kenellekään päässyt kertomaan syytä masennukseesi? Jos tuntuu turvallisemmalta, keskustele ensin ammattilaisen kanssa ennenkuin kerrot vaimollesi.

Et ole huono ihminen vain siksi, että olet biseksuaali ja haluaisit toteuttaa seksuaalisuuttasi useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Nämä ominaisuudet eivät tee sinusta huonompaa kuin muista. Pettäminen sen sijaan... on katalaa. Pahan mielen aiheuttaminen ja toisen tarkoituksellinen loukkaaminen ovat kaksi eri asiaa. Jos vaimosi saa pahan mielen siitä, että kerrot, kuka ja millainen oikeasti olet, et ole tehnyt mitään väärää. Vaimosi on aikuinen ihminen, ja hän on vastuussa omista tunteistaan - myös tässä kohtaa. Jos sen sijaan tietoisesti petät lupauksesi (yksiavioisuudesta, esim.) olet tarkoituksellisesti loukannut toista. Näillä on merkittävä ero eettiseltä kannalta.

Ihmisen seksuaalisuus muuttuu elämän kuluessa. Siinä, että homoseksuaalinen puolesi on vahvistunut, ei ole mitään ihmeellistä. Se ei ole synkkää eikä likaista.

Kiitos asiallisesta kommentista!

Vaimoni tietää että olen bi, hän myös tietää että olen ennen häntä elänyt suhteessa miehen kanssa.
Elämme aika mukavaa elämää, meillä on niinsanotusti kaikkea ja tämän takia asia on minulle vaikea, koska pelkään että vaimoni ei voi elää kanssani jos minulla on avioliiton ulkopuolisia suhteita. Toki soisin myös sen mahdollisuuden hänelle.
Pelkään kuollakseni että menetän sen mitä nyt minulla on ,mutta samalla minulta puuttuu jotakin todella tärkeää, mies elämästäni....sanotaan että kaikkea ei voi saada, mutta kun eihän se ole keltään mitään pois, vai onko?
Tuntuu että miehet suhtautuvat vaimojensa lesbojuttuihin paljon suopeammin kun mitä vaimot miestensä homoiluihin???

Laittakaa ajatuksianne, saa olla myös erimieltä

Masennukseen en ole saanut muuta apua kun ssri lääkityksen ja bentsoja! Se mitä noihin kavereihin tulee, nii ei oo häävejä ,mutta on vaikea saada miespuolisia kavereita, niin tyydyttävä vähän kehnompiinkin, että ei tarvi olla yksin.

Jos asia on niin, että *haluat* itsellesi miessuhteen, mutta et ole sellaista salaa hankkinut, asiat ovat paremmin kuin jos olisit jo pettänyt.

Voisit ottaa aiheen puheeksi vaimosi kanssa - vaikka se ei ole helppoa. Kerro hänelle, että tällainen asia on mielessäsi, kysy, miten hän siihen suhtautuu. Toki sen tehdessäsi otat riskin; vaimosi ei välttämättä hyväksy ajatusta. Kun tällaisen asian ottaa puheeksi, jotain suhteessa muuttuu peruuttamattomasti. Mihin suuntaan muutos etenee, on aina arvoitus.

Ennen asian puheeksi ottamista voisit itse miettiä tarkemmin, mitä oikeastaan haluat. Onko se satunnaista seksiä joskus vai mahdollisesti syvällisempi ihmissuhde miehen kanssa. Jos haluat jälkimmäistä, suosittelen, että tutkit aihetta polyamoria enemmänkin. Netistä löytyy vaikka mitä aineistoa, suomeksi ainakin polyamoria.fi -sivustolta ja englanniksi aivan loputtomiin. Yksiavioisten suhteiden avaamisesta on vaikka kuinka paljon ohjeita ja neuvoja; helppoa se ei taida silti ikinä olla.

Toki sitten avoimista suhteista (muistakin kuin polyamorisista) on tietoa netissä. Minä en ole niihin niin perehtynyt, koska itse olen aina halunnut nimenomaan syvällisiä rakkaussuhteita, en pelkkää seksiä.

Usein suhteen avaamiseen menee aikaa, sillä tämän tason ajattelun muutos on valtava. Jos se tulee vaimollesi uutena ja yllättävänä asiana, hänellä luultavasti kestää pitkään sen sulattamisessa (jos siis niin onnellisesti kävisi, että hän pystyisi asian lopulta hyväksymään).

Onko jotain joltakulta pois on tilannesidonnainen kysymys. Fakta on, että aika on rajallinen resurssi, ja kukin suhde vie oman aikansa. Näin ollen voi olla, että se aika on pois vaimoltasi, jonka vietät toisen kanssa. Toki voi olla, että se aika on pois vaikka harrastuksistasi tms - jostain se joka tapauksessa on pois. Samoin deittailu voi viedä rahaa, joka sekin on sitten muusta pois.

Avoimet suhteet ja / tai polyamoria on lisähaaste tuon masennuksen hoidossa. Suuri osa ammattiauttajista ei ole tietoisia näistä aiheista tai osaa niitä asiakkaan kanssa käsitellä neutraalisti. Siitä huolimatta suosittelen, että etsit itsellesi ammattiapua masennuksesi takia. Useilla paikkakunnilla on terveyskeskuksessa psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden juttusille pääsee ilmaiseksi; tosin aikaa voi joutua odottamaan pitkäänkin. Jos mainitset aikaa varatessasi itsemurha-ajatuksistasi, voi ajan saada nopeammin.

Vaikka olenkin hyvin sympaattinen ap'n tilannetta kohtaan niin haluaisin kuitenkin tarkentaa että monet "bisset" silti ihan onnellisesti yksiavioisia. Jos tarvitsee toteuttaa molempia niin sitten tarvitsee, kunkin seksuaalisuus on yksilöllinen, mutta on yleinen virhekäsitys ettei kenestäkään biseksuaalista ole yksiavioiseen suhteeseen.

Ja asiasta itsestään... tuntuu että sotket yhteen kaksi asiaa -karseiden "ystäviesi" homofobia ja muu suuntautumishäpeä on yksi asia (-älä ihmeessä kuuntele moista tai tunne häpeää, biseksuaalisuus on aivan normaalia) -avioliittosi tila ja tulevaisuus taas toinen. En usko että kannattaa ryhtyä suhteeseen miehen kanssa niin kauan kuin olet asiasta noin mutkalla -muuten poikaystäväsi joutuisi terapeutiksesi. Ensimmäinen askel on hyväksyä itsensä, hae siihen terapiaa tai ainakin tukiryhmä (josta toivottavasti löydät parempia kavereitakin).

Kunhan olet sen saanut työn alle (ei kenestäkään koskaan tule täydellisen tyyntä tietenkään, mutta itsemurha-ajatuksia ei pitäisi olla) niin voit kiinnittää huomion siihen mitä liitollesi tekisit. Vaimosi tietää suuntautumisestasi joten hylkäämistä ei tarvitse pelätä -tietääkö hän miten vaikeaa sinulla on? Hän varmaan haluaisi tukea jos tietäisi ja voisi sitä paitsi itse tutkia omia tunteitaan -perinteinen avioliittokin vaatii kommunikaatiota onnistuakseen, ja epäperinteisempi vaatii kaiken mahdollisen kommunikaation.

On myös olemassa erilaisia avoimuuden asteita -polyamoria toimii joillekin mutta omasta mielestäni siinä on niin paljon säätämistä että aika ei riitä. Oma aviomieheni on myöskin bi, ja omasta mielestäni se on yhtä mielenkiintoista kuin monien miesten mielestä naistenväliset suhteet -siis erittäin. Meillä toimii että tuomme yhdessä mukaan muitakin miehiä ilman varsinaista suhdetta (kavereita tosin olemme) -jos toinen mies on kiinnostunut lähinnä miehistä niin katselen sitten. (Olen siinä mielessä jonkinlainen peilimaailman heteromies että toisia naisia en halua aviovuoteessani nähdä -miehet eivät loukkaa kuten toinen nainen loukkaisi, kai koska olisi hirveää ajatella etten olisi mieheni mielestä kaikkein paras nainen -mutta se etten ole paras mies on aika ilmeistä kun en kerran ole mies. En koe mitään ahdistusta -vaikka tietysti nämäkin ovat asioita jotka kukin näkee omalla tavallaan).

Eli älä ole epätoivoinen, vaan hae netistä biseksuaalien tukiryhmä ja ei-yksiavioisten tukiryhmä, hanki paremmat kaverit, ja puhu vaimollesi. Tämä on ratkaistavissa =)

KÄYPPÄ KAVERI LÄÄKÄRI NVASTAANOTOLLA, ET OLE SILLOIN NORMAALI JOS RUSKEA REIKÄ ALKA VETÄ ÄPUOLEENSA, AJATTELE TULEVAISUUTTSAI LÄÄKÄSI AUTAA VARMASTI SINUA.

Rautakaupasta saa hyvää pyykkinarua