Pitäisikö mielestäsi elämää elää pinnallisesti hetkessä vai syvällisemmin elämää ja sen tarkoitusta pohtien?
Onko toinen toistaan parempi vai pahempi vaihtoehto?
Onko toinen toistaan parempi vai pahempi vaihtoehto?
Pinnallinen vai Syvällinen
lottamari<3
13149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos on pakko valita, niin henkilökohtaisesti valitsisin jälkimmäisen, Mutta jonkinasteinen kompromissi lienee paras. Tunnistan itsessäni myös pinnalliset piirteeni.
Arkiminäni on syvällinen, viikonloppuminäni on pinnallinen. Vapaalla ihmiset siis ovat pinnallisempia kuin arkena työssä ja tehtäviä suorittaessa.
Pinnallisuutta tarvitaan kait vastapuolen valloituksessa ja suhteiden luomiseen..flirtti on osa tätä ihmisen pinnallista käyttäytymistä,-siihen kuuluu seksuaalisuuden esiintuominen ja sen ylikorostaminen. Syvällisyyttä taas kaivataan, kun pitää keksittyä arjen pyörittämiseen.
Näin nopeasti ajatellen..
Välillä on hyvä syventyä pohtimaan asioita ja avartua. Elämä saattaa alkaa taas näyttäytymään uudessa valossa, uusia toteuttamisen arvoisia ideoita voi syntyä ja jos ideat ovat tarpeeksi hyviä on niiden kautta taas mahdollista elää täysillä.
Paras olisi elää ei pinnallisena hetkessä, niin pinnallisuus kuin liika pähkäilykin ovat elämää rajoittsvia asioita.
"On aika nauraa, on aika itkeä..."
Onko asia noin mustavalkoinen? Minusta on kiva pohtia asioita, mutta silti yritän elää hetkessä. Jälkimmäistä on pitänyt opetella ettei elämä menisi ohi pohtiessa. Mieluiten siis syvällisesti hetkessä.
Jotenkin näin. Kaverit sanoo joskus, että älä mieti liikaa, anna palaa vaan. No yleensä kun annan palaa, niin tulee mietittävää taas pariksi viikoksi :D vaikka kaverit tuskailee mun pohdintoja välillä, niin kyllä ne sitä arvostaa ja mielellään kääntyvät mun puoleen kun isot asiat askarruttavat.
Jotkut asiat vaan on sellaisia, että ne on pakko rationalisoida ja jotenkin selitettävä itselleen. En saa muuten rauhaa niiltä. Paljon helpompaa olisi jos osais vaan olla välittämättä, mutta en osaa. Yrittänyt olen.
Parasta mulle olisi elää syvällisesti perusteltua elämää hetkessä. Sitten mä olisin ehkä varauksetta tyytyväinen itseeni ja elämääni. Sitä odotellessa..
Pitää elää hetkessä, kuin viimeistä päivää. Tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Vielä kun löytyisi miljoonien ahneiden ja pinnallisten naisten joukosta edes yhden poikkeuksen, mutta niin harvinaisilta vaikuttavat, että mahtaako ikinä osua kohdalle.
Niin, sitä samaa toivon, että löytyisi se harvinainen mies, jonka elämä olisi opettanut pinnallisuuden kautta elämään niin syvällisesti, että hänen jalkansa olisivat tukevasti maassa ja näkisi elämän, itsensä ja minut realistisena, eikä haikailisi enää mitään pinnallista ja merkityksetöntä vaan tyytyisi siihen minkä olisi itselleen saanut pysyvästi jäämään.
Sellaisen harvinaisuuden löytäminen on todellakin vaikeaa tämän pinnallisen elämänmenon keskeltä :(
Sarjassamme taas näitä järjettömiä naisten toiveita: "Impulsiivinen mutta vastuuntuntoinen mies", eikä lainkaan tajuta että ne sulkevat toisensa pois. Ihmisen persoona on suhteellisen muuttumaton.
Ihan vaan uteliaana kysyn, että onko miehen pitänyt mielestäsi välttämättä olla jossain vaiheessa pinnallinen sinulle kelvatakseen, mitä pinnallisuudella nyt kukakin tarkkaan ottaen tarkoittaakaan? Eikö se riitä ja kelpaa, jos mies on aina ollut syvällinen?
Syvällisesti hetkessä.
Mitä jos et mieti noin syväliisiä vaan keskityt siihen että pääset siihen lähiSiwaan ja lähikirjastoon :D