Niin sehän on nyt tiedossa kuinka monella tapaa ihmiset suhtautuu pettämiseen, mutta päätinpä kuitenkin pistää tän viestin. Itse en edes ole parisuhteessa, mutta tuli tässä taannoin tehtyä ties mitä yhen muijan kans joka on seurustellut jo hyvän aikaa. Ennen mulla oli aika tiukat säännöt saako muijaan koskea vai ei: esim. varattuja en juuri edes katsellut. En kyseisenä iltana ollut alkoholin vaikutuksen alainen, eikä ollut hänkään. Se teki mulle selväks, että se seurustelee, mutta jotenkin asiat vain ajautui eteenpäin. Illan jälkeen se sanoi, että oli hauskaa, mutta se ei haluu enää nähdä mua. Tunne oli sillä hetkellä molemminpuolinen. Nyt vaan vaivaa syyllisyys... Ei se että tein mitä tein vaan se että sanoin etten haluu tavata ja unohdin kysyä puhelinnumeron... Nyt en tiedä ollakko iloinen vai surullinen. Ja turha syyttää mua pelkäksi kalu pystyssä juoksevaksi siaksi, koska kaipaan häntä, en yhdyntää. Nakatkaa mielipidettä jos huvittaa.
Ja taas pettämisestä...
Pöljä
2560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joo, no tota sattuu. ja mä kun satuin itse tekemään vielä noin. vähän kuin se muija sun tapauksessas...:(
paitsi, että sillä pojalla on mun numero ja pidetään yhteyttä. molempia kuitenkin vituttaa tapahtunut. en vaan vielä tiedä kumpaa enemmän ;)
Mulla kävi miltei samalla tavoin täällä Oulussa päin...Sänkyyn ei tosin ehditty (tai haluttu tai jotain...En tiedä menittekö te niin pitkälle).Ja on mulla numeroki, mutta ei oo juuri pidetty yhteyttä...Ehkä hyvä niin...Ehkä. Ottaa tavallaan päähän että se muija oli varattu... Se oli kuitenki hyvän näköinen ja vaikutti mukavalta. Voisin tavata uudestaan jos hän haluais sitä. Toisaalta jäi vähän sellanen tunne että se oli vaivautunut ja sen takia tavallaan pelottais tavata se uudestaan, mutta ei sillä väliä kunhan tapaisin. Vois vaikka selvitellä asioita.