Mitä sitten, kun salasuhde on tapahtunut tosiasia, josta pitäisi päästä yli?
Kriisistä on jotenkuten toivuttu puolin ja toisin (Tosin salasuhteen toisen osapuolen toipumisesta en osaa sanoa mitään.) Minä olen hyväksynyt, että mies ei ollutkaan sellainen kuin luulin, seksuaalinen haluttomuus ei johtunutkaan masennuksesta ja valehtelu sujui luontevasti. Mies on toipumassa menetyksestä: ei enää mieltä kutkuttavia tekstiviestejä, salaisia tapaamisia, vieraita sänkyjä, ylistävää ihailua jne.
Päätettiin pysyä yhdessä kaikesta huolimatta. Ymmärretään uskottomuuden syyt ja seuraukset. Ei luovuteta niin kauan kuin rakastetaan (myös) toisiamme.
Entä nyt? Miten tätä arkea lähdetään elämään eteenpäin? Katsomme toisiamme aamulla väsyneesti. Kriisi on vienyt yöunet ja ilon elämästä. Miten lähestyä toista fyysisesti? Miten osoittaa luottamusta ja arvostusta? Miten päästä pettäjän ja petetyn rooleista ja elää taas miehenä ja vaimona?
Haluaisin tarinalle onnellisen lopun, mutta pahalta näyttää. En odota ihmeitä, mutta jos joku voisi kertoa jonkin pienen korjaavan askeleen, jolla pääsisimme edes hieman lähemmäs toisiamme.
Kriisistä on jotenkuten toivuttu puolin ja toisin (Tosin salasuhteen toisen osapuolen toipumisesta en osaa sanoa mitään.) Minä olen hyväksynyt, että mies ei ollutkaan sellainen kuin luulin, seksuaalinen haluttomuus ei johtunutkaan masennuksesta ja valehtelu sujui luontevasti. Mies on toipumassa menetyksestä: ei enää mieltä kutkuttavia tekstiviestejä, salaisia tapaamisia, vieraita sänkyjä, ylistävää ihailua jne.
Päätettiin pysyä yhdessä kaikesta huolimatta. Ymmärretään uskottomuuden syyt ja seuraukset. Ei luovuteta niin kauan kuin rakastetaan (myös) toisiamme.
Entä nyt? Miten tätä arkea lähdetään elämään eteenpäin? Katsomme toisiamme aamulla väsyneesti. Kriisi on vienyt yöunet ja ilon elämästä. Miten lähestyä toista fyysisesti? Miten osoittaa luottamusta ja arvostusta? Miten päästä pettäjän ja petetyn rooleista ja elää taas miehenä ja vaimona?
Haluaisin tarinalle onnellisen lopun, mutta pahalta näyttää. En odota ihmeitä, mutta jos joku voisi kertoa jonkin pienen korjaavan askeleen, jolla pääsisimme edes hieman lähemmäs toisiamme.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Valottaisitko hieman, mitkä olivat syyt uskottomuudelle ja kauanko uskottomuutta kesti?
Toisinaan korjaava askel auttaa, yleensä ei. Jos ihminen on ollut uskoton, niin suhde on ainakin hänen puoleltaan ollut jo kauan jollain tavoin kuollut. Uskottomuuden kautta uskoton ei vain ole halunnut sitä myöntää itselleen tai kumppanilleen. Harva suhde herää henkiin. Ensin pitäisi tietää syyt uskottomuuteen. Monesti on vain niin, että rakkaus ja uskottomuus eivät kulje käsikädessä. Monen on vaikea hyväksyä sitä.
Joskus on hyväksi hyväksyä, että suhteet ovat ja elävät oman aikansa ja joskus uskottomuus on viimeinen syy huomata, että suhde on jo elänyt oman aikansa ja molempien on aika siirtyä itsekseen elämässä eteenpäin.
Omalla kohdallani suhde kaatui lopulta uskottomuuteen. Suhde vain katosi sen myötä. Tavallaan se oli itselleni helpotus, sillä olin itse se uskoton osapuoli. Uskottomuuden myötä tajusin (tai suhteen päätyttyä yrittämisen jälkeen), että en oikeastaan edes enää rakastanut vaimoani, kuten olisi pitänyt. Nyt molemmat ovat jo erosta toipuneita ja molemmilla on oma hieno elämä ja itselläni uusi suhde, jossa viihdyn ja olen tyytyväinen. Olen löytänyt uuden rakkauden. Tietääkseni myös entinen vaimoni. Loppujen lopuksi uskottomuuteni olikin molemmille hyvä asia ja alku uuteen erilaiseen elämään.
Höpö höpö. Valehtele vielä lisää. Uskottomuus on AINA halpamaisen ihmisen teko.
Läheškään aina se ei ole noin! Uskottomuus voi olla hetken hairahdus, jonka ei pitänyt koskaan paljastua, mutta toisin kävi. Siinä pettäjä sitten keksii mitä erikoisempia selityksiä teolleen ja ihmettelee petetyn loukkaantumista. Sehän oli vain leikkiä.. Tulella leikkimistä!
Pettäjä ei tarvitse mitään tai hyvin vähän syytä pettääkseen! Uteliaisuus seksiin vieraan kanssa ja oman habituksensa testaamiseen voi olla hetkellinen hairahdus.
Ne uuden kumppanin vaihtohalut on kuitenkin harvoin kysymyksessä, sillä jokainen tietää sen, että pitkässä parisuhteessa on monenlaisia kausia. Nuoret voivat ajatella useammin kumppanin vaihtoa uskottomuuden kautta, mikä on helvatun huono tapa.
Ja monet nuoret nykypäivänä toteuttavat parisuhteessa ohjelmaa, että vaihtoon vain jos ei jostain syystä natsaa tai jos löytyy parempi tilalle, mutta silloinkin kaksinaamaisesti pettämisen kautta.
Nykypäivän erot ovat suurelta osin pettämiseroja joka on surullista. Rehellisyys ei ole enää minkään arvoista....moraali on painettu maan sisään.
Olet hyväksynyt, että miehesi ei ollutkaan sellainen kuin luulit? Mitä se tarkoittaa? Miten sellaisen edes voi hyväksyä? Miten voit rakastaa jos mies ei edes ole ollut sellainen kuin olet luullut?
mutta eihän läheskään kaikilla ole tuollaisia "hetkellisiä hairahduksia". Usein ihmiset vain selittelevät asiat hetken huumalla, mutta ei hetkellisiä hairahduksia todellakaan tule joka parisuhteessa. Suhteessa on silloin mätää, jos pitää lähteä hairahtamaan. Kaikissa suhteissa on aina ylä- ja alamäkiä, mutta ei todellakaan hairahtamista ja ei-hairahtamista. Sellaiset suhteet ovat erikseen ja mielestäni suhde on jo hairahtamisen myötä ollut valmiiksi telakalla sillä toisella osa puolella tai pariskunta ei ehkä enää olekaan toisilleen sopivia (iän myötä oma luonne ja halut erilaisiin asioihin ovat muuttuneet eivätkä enää ole myöhemmällä iällä kohdanneet). Ongelma ei ehkä ole siinä, että erotaan helposti, vaan siinä, että mennään liian heppoisin ja nopein peruistein naimisiin. Jotkut menevät jopa toisen osa puolen painostuksella. Avioliitossa sitten huomataan, että ihminen onkin ihan erilainen kuin on kuvitellut, koska naimisiin piti päästä liian nopeasti tutustumatta kunnolla toiseen. Usein kyse on enemmänkin siitä. Joidenkin kohdalla siitä, että naimisiin on menty hyvin nuorena ja vanhemmiten vain tajutaan, ettei toinen olekaan sitä, mitä on haluttu. Enemmänkin kehoittaisin miettimään tarkemmin avioitumista. Voihan vakavassa parisuhteessa olla ilman avioliittoakin.
Meille se että tajusimme HALUAVAMME pysyä yhdessä kaikesta huolimatta,riitti. Sovimme jopa että anteeksiannon jälkeen asiasta ei keskustella eikä sitä oteta esille missään tilanteessa. Tämä tietysti naisena kuulosti huonolle kun asiaa ei keskustella ja aloiteta puhtaalta pöydältä...niin pöytähän ei koskaan enää ole puhdas! Mieheni toiveesta näin kuitenkin sovittiin ja se on myös pitänyt ja toiminut. Tavallaan jätimme sen yhdessä eletyn elämän jakson taaksemme. Pienin varovaisin askelin puhuen kaikesta mikä parisuhteesemme liittyy olemme lähentyneet henkisesti toisiamme ja se tuntuu tässä tilanteessa tärkeämmällä kuin fyysisyys. Ja toivon että tällä yhteisellä päätöksellä sen seksuaalisuuden aikakin vielä koittaa.
Niin kauan kakkoset uskottelevat itselleen, että parisuhteessa täytyy olla jotain pielessä ja pettäjä hairahtuu, kun ovat itse siinä samassa tilanteessa! Silloin vasta he osaavat ajatella tilannetta laajemmin. Se on todella sairasta, kun kakkonen alkaa systemaattisesti valjastaa itselleen uutta puolisoapettäjästä!
Voin tunnustaa, että olen kerran hairahtunut eikä omassa parisuhteessa ollut mitään pielessä eikä ole tänäkään päivänä. ( siitä on aikaa jo 20v.)
Siihen hairahtumiseen ei tarvitse olla mitään syytä vaan se joskus tapahtuu olosuhteista ja tilanteista johtuen. Uskon että todella harvalla on tuossa tilanteessa mielessä sen uuden puolison löytäminen. Ei se vaihtamalla parane on niin totta!
Sinkkukakkosilla on tuo ihan omanlaisensa ajatusmaailma!
Hairahtua varmasti joo joku voi vaikka parisuhde on kutakuinkin jees, mutta silti tuntuu kummalta, että voi loukata ja pettää ihmistä, jota rakastaa. Mutta pitkäaikainen rinnakkaissuhde toiseen ihmiseen ei todellakaan enää kerro tyydyttävästä parisuhteesta, muuta on kenenkään turha väittää.
"Siihen hairahtumiseen ei tarvitse olla mitään syytä vaan se joskus tapahtuu olosuhteista ja tilanteista johtuen."
Voi tapahtua kenelle tahansa. Vannon, että kun tutustuin tähän kyseiseen ihmiseen, en ajatellut pettäväni. Mutta asioita vain tapahtuu. Ja tämä ihminen ei edes osannut käsitellä asiaa sen verran fiksusti, että oltaisiin voitu erota sovussa. Riitahan siitä tuli, ja kaduttaa koko asia.
Niin kummalliselta kuin se tuntuu, niin salasuhteessa elävät saattavat elää eräänlaisessa omassa maailmassaan. Salaamisen tarkoitus on olla loukkaamatta ja pettämättä läheistä ihmistä. Salassa nautitaan jännityksestä ja seksistä.
Toiminta ei ole tervettä kummaltakaan salasuhteeseen osallistuneelta. Taustalla on omia vaikeita hoitamattomia ongelmia. Salasuhteesta tietämätön voi elää täysin tyydyttävässä suhteessa siinä missä salasuhteeseen osallistunut. Vasta kun petos tulee julki, leviävät kaiken maailman ongelmat esiin kuin leskisen eväät.
Anteeks mitä? "Mutta asioita vaan tapahtuu." Ja kuka ei osannut käsitellä asiaa sen verran fiksusti??? Puoliso vai se toinen? Ja sinähän se varsin fiksu olet. Asioita vaan tapahtuu - just.
Me taasen kävimme kaiken pohjia myöten läpi koska se oli ainoa tie saada selville mikä johti toiseen suhteeseen.
Minun raivon, toisen kyllästymisen asiasta jauhamiseen, kaikki nuo kuuluivat siihen että olemme edelleen yhdessä.
Molemmilla on oltava vahva tahto olla yhdessä ei riitä sinun tahtosi.
Vahvempana ainakin minä, elän vapaammin, "möykky" on poistunut rinnasta painamasta.
Mutta se on ehdoton juttu, että petetty saa purkaa tunteita ja käydä sen asian läpi, alta pois, myös pettäjän on myönnettävä oma vastuunsa.
Miehelläsi on tuo "möykky" vielä kun ette voi keskustella asiasta.
Jotenkin hienoa, että "möykystä" puhutaan. Sen tunnistaa ne, jotka sen on kokeneet. Itselläni möykky oli kokoajan ensimmäiset neljä kuukautta miehen uskottomuuden tultua ilmi. Sitten se palasi aika-ajoin, kun tapahtumat palasivat mieleen tai mies otti yhteyttä naiseen.
Nyt elän onnellisesti yksin, ilman möykkyä. Mies myös yksin, opettelemme tuntemaan toisiamme uudelleen. Kipinä ja rakkaus välillämme on edelleen, mutta se vaati eroon muuttamisen. Muuten emme olisi asioita pystyneet riittävän etäältä katsomaan. Meidän tapaus olikin hankala, miehellä pitkä salasuhde ja kaikenlaiset kiemurat paljastumisen jälkeen. Minä puhalsin pelin poikki ja muutin pois.
Nyt katsotaan tulevaisuuteen mielenkiinnolla, mitä se tuo tullessaan. Meilläkin tahtoa olla vielä yhdessä joku päivä, mutta nyt haluan edetä hitaasti, omiin tuntemuksiin nojaten ja miehen kanssa varovasti edeten. En pelkää huomista, vaan odotan sitä innolla. En pelkää, että minuun sattuu uudelleen, sillä pelon kanssa ei voi elää.
Nyt on hyvä, olen onnellinen.
Se möykky on suuri häpeä eikä mikään muu!
Siis petetyn "möykkykö" suuri häpeä on?
Et ole todellakaan tuntenut petettynä "möykkyä" joka painaa tonneja rinnassa.
Pettäjällä on ehkä omantunnon kysymys tuo "möykky".
En halua maalata piruja seinille. Mutta noin meilläkin, asumuseron aikana keskusteltiin ja tavallaan aloitettiin seurustelu uudelleen. Ensimmäiseen seurusteluumme erona yhteiset lapset ja elettyä avioliittoa takana. Puoli vuotta seurustelua, ja muutin lasten kanssa takaisin tämän pettäjämieheni luo. EI olisi kannattanut. Uskollisuutta riitti tietojeni mukaan pari vuotta. Sitten pettämiset taas alkoivat. Sinnittelin vielä useammankin vuoden naimisissa. EI olisi kannattanut. Lopulta myönsin, ettei pettäjä muutu - ei ainakaan minun kanssa. Otin eron. Nyt olen onnellinen, kadun ainoastaan niitä vuosia, jotka tuhlasin odottaessani lasteni isän muuttuvan uskolliseksi.
"Nyt on hyvä" nimimerkille. Monilla ei ole rahkeita lähteä sinun tavoin. Moni on liian heikko luonne siihen. En luota siihen, että pärjäisin yksin lasteni kanssa, vaikka mieheni jälleen on pettänyt minua :(. Myöskään mieheni ei halua jättää vaan sanoo rakastavansa minua ja lapsia. Sanoo, että tämä oli viimeinen kerta ja nyt hän on tämän myötä tajunnut rakkautensa minuun. Sanoo, että toinen nainen ei merkitse hänelle mitään. En tiedä uskonko häntä, mutta rakastan häntä kuitenkin. Pitäisi kait luottaa enemmän itseensä ja pärjäämiseensä omillaan lasten kanssa, Olemme olleet niin kauan jo yhdessä, että eron ajattelu on vaikeaa. Vaikeaa kun on yhteiset lapset. Enhän loppujen lopuksi tiedä, kauanko hän on pettänyt ja onko nämä kaksi pettämiskertaa todellisuudessa ne ainoat. Pitää vaan uskoa hänen sanoihinsa. Ei ole muutakaan kuin usko.
Sinun miehesi taitaa olla hyvin tyypillinen pettäjä. Nuo on niin monen suusta kuultuja selityksiä, ettei kakkonen merkinnyt mitään, tajuan rakkauteni sinua kohtaan vasta nyt. Hoh hoijaa. Aika surullista olla naimisissa miehen kanssa, joka ei kunnioita naisia lainkaan. Eikö susta ole? Jos kakkonen ei merkinnyt mitään, niin miksi edes petti sua? Ihan huvikseenko? Ei fiksu ja puolisoaan kunnioittava ihminen tuollaista tee.
Jotkut uskoo joulupukkiin. Jotkut Jumalaan. Pettävään mieheen uskominen on lähes samanlaista uskoa. Mäkin uskoin aikani. Usko loppui, kun pettämisiä paljastui useampi kuin se yksi josta käry kävi. Vaikka silloin tuntui vaikealta, niin ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu. En mä jaksanut enää uskoa turhiin lupauksiin.
Jossain se raja tulee sullakin vastaan. Opettele luottamaan itseesi. Ajatteli itsesi ja lastesi parasta. Mies on jo osoittanut, ettei hän ole luottamuksen arvoinen joten lienee tyhjää häneen rakkauttasi tuhlata. Pettäjä ei muutu kenenkään toisen takia, ei kenenkään toisen halusta. Hänestä tulee uskollinen vasta kun itse tajuaa tekonsa ja itse haluaa muuttua, omasta halustaan, oman itsensä hyvinvoinnin takia.
petetty merkitsee usein vähemmän kuin kakkonen
Varmasti kaikki pettäjät käryn käytyä vannovat rakkautta puolisoonsa. Vetoavat yhteisiin lapsiin, että heillä tulisi olla ehjä perhe. Miksi pettäjä ei ajatellut tätä hypätessään vieraaseen petiin?
Missä oli rakkaus puolisoon silloin kun sitä tarvitsi valitessaan pettääkö vai ei.
Kyllä me naiset pärjätään useankin lapsen kanssa ihan ilman miestä. Ja kuinka henkisesti kevyempää on kun ei tarvitse ikinä enää miettiä, onko mies uskollinen. Eikä tarvitse kesken rakastelun huomata ajattelevansa, tekikö mies salasuhteessaan myös näin toiselle naiselle kuin nyt minulle. Aina välissä se toinen nainen tuli kolmanneksi sänkyymme, ajatuksissani. En toipunut petetyksi tulemisesta, vasta sitten toipuminen alkoi kun jätin pettäjän. Rohkeutta naiset, ei meidän tarvitse pettäjien armoilla olla! Ei nyky-yhteiskunnassa. Ja jos nyt vielä rakastat pettäjäpuolisoa, niin mieti, ansaitseeko hän rakkauttasi? Tuskinpa.
Totta. Ja silloin erotaan. Aina.
Oma kokemukseni omi tämä. Kumpikaan ei halunnut erota. Pikkuhiljaa päästiin kiinni elämänsyrjästä. Muutettiin elämä täysin. Muutto. Keskusteltiin asioista. Olimme iloisia ettemme luovuttaneet. Elämä hymyili. Suunniteltiin perheenlisäystä. Ihana koti. Työtä molemmilla. Ei rahahuolia. Moni pitkäaikainen unelma täyttyi kuin itsestään. Suhde vieraaseen naiseen oli ns. vakava. Olivat jo suunnitelleet yhteen muuttoa jne. Ja suhteen loppuminen oli naiselle katkera pala. En olisi voinut koskaan kuvitellakaan epäileväni että pettäminen jatkuisi. Se tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta kun miettii miehen käytöstä. Mutta sama peli jatkui. Ei hajuakaan kuinka monta naista miehellä ehti olla. Uskon vakaasti että ihminen joka on päässyt ns. pettämisen makuun ei niin vaan pääse tavastaan eroon. Se on hänen selvitymiskeinonsa. Petturi oppii varovaisemmaksi ja ovelammaksi koska pitää epätoivoisesti kiinni sekä vaimosta ja perheestä. Kulissista. Ja oma ego tarvitsee vierasta naista kuin huumetta. Totuus tulee aina julki. Kun se tuli olin henkisesti valmis ottamaan eron. Eron syynä ei ollut miehen sen hetkinen nainen. Itse tein päätöksen koska en enää nähnyt järkeä jatkaa. Mies ei olisi halunnut erota. Jälkeen päin on haaveillut minua takaisin. Toivon todella että jotkut parit selviävät ja petturi sekä petetty hakevat apua ja prosessoivat ongelman hyvin. Oman kokemukseni mukaan petturi ei muutu. Luottamus menee menee kaikki. Sitä on vaikea unohtaa vaikka anteeksi olisi pystynytkin tavallaan antamaan.
Niin surullista. Itkettää... Itsellä ei sama tilanne, mutta epäilen miestäni. Rakkautta ja rakkaudentunnustuksia onkin saanut nyt oikein kahmalokaupalla. Huoh.
Eniten järkyttää ajatus mahdollisesta kaksinaamaisuudesta. Entäs jos mies onkin oikea näyttelijöitten näyttelijä. Tuttu, turvallinen suuri rakkauteni.
Näin se menee. Virkistäydytään vieraissa ja kotona lirkutellaan. Tuttu juttu! Uusi suhde vissiin aika tuore kun mies vaikuttaa onnelliselta ja energiseltä.
rinnassa oleva möykky tuli tutuksi minulle 3 vuotta taaksepäin...kyllä, jokainen petetty sen varmasti tunnistaa.
meillä ei pettäjä lirkutellut, kotona oli kylmä ja inhottava mies, joka syytti minua aivan kaikesta. ihan sama mitä tein tai sanoin, se oli aina väärin. keksi aina jonkin syyn suutahtaa minulle. keksi ja kehitteli omassa mielessään vikoja minussa. mistään ei enää keskusteltu. koskaan ei oltu yhdessä missään. seksiä ei herunut, aina kääntyi selkä kohden, "nukutaan". en sitten uskaltanut enää tehdä aloitetta, kun aina tuli kylmää vettä niskaan. ne harvat kerrat kun seksiä oli, oli ne hätäisiä tunnekylmiä panoja... jälkikäteen selvisi, että oli näillä keinoin tietämättään oikeuttanut omat tekonsa, "kun tuo on niin paska ja v****mainen" jopa seksittömyydestä syytti minua "ei se anna, seksi on huonoa", on kai se huonoa jos kuiviltaan survotaan takaapäin max 2 minuuttia.
lopulta sain tarpeekseni ja ilmoitin että nyt loppu. minä haen eroa jos elämä ei muutu. mies tunnusti pettäneensä (yksittäisiä panoja muutama, jopa maksullista). lamaannuin tunnustuksen jälkeen täysin. mies varasi ajan terapiaan ja siellä kuljettiinkin ahkerasti. kaikki pengottiin pohjamutia myöden. keskusteltiin, itkettiin, riideltiin, raivottiin. asiat puitiin kunnolla läpi, syyt, seuraukset. moni asia sai järjellisen selityksen. mies kertoi että oli kääntänyt mielessään raivon syyksi myös ne piirteet minussa joihin on alunperin rakastunut (ja rakastaa yhä)...jotenkin se oli ollut helpompaa, kuin tunnustaa itselleen toimineensa omaa moraaliaan vastaan, että on pettänyt itsensä vaimonsa ja lapsensa, helpompi oli syyttää minua kaikesta. huono omatunto ei ole mukava seuralainen
syyt pettämiseen löytyi ihan miehestä itsestään, omista henkilökohtaisista "kriiseistäään". huonon omantuntonsa sylki sitten päälleni. ei saattanut edes koskea minuun, eikä katsoa silmiin. molemmat kävimme terapiassa myös yksin.
nyt tilanne on toinen, meillä keskustellaan, halaillaan, suudellaan, harrastetaan hyvää seksiä, vietämme aikaa yhdessä... RAKASTETAAN, onneksi en heti lähtenyt, olin siihen aivan liian laamaantunut ;) kyllä asia palaa mieleen aina silloin tällöin, mutta ei enää niin kipeänä. jotenkin parisuhde tuntuu nyt vahvemmalta kuin koskaan, on jotenkin parempi olla yhdessä kuin koskaan ennen.
Voi miten ilahduttava kertomus! Oli ilkeä kylmä mies, mutta asiat pystyvät muuttumaan hyviksi, jos uskaltaa käydä omat ongelmansa läpi. Onnittelut teille!
Rakennetaan, onnittelut, olette luultavasti siinä vähälukuisemmassa porukassa jotka selviytyvät uskottomuudesta. Ja kaiken lisäksi suhde on vain vahvistunut.
Siinä on varmaan myös eroa onko uskottomuus ollut näitä muutamia irtonumeroita vai pitempiaikainen salasuhde. Joka tapauksessa selviäminen ja avioliiton jatkuminen vaatii molemmilta kovaa tahtoa ja työtä sekä rehellisyyttä.
Ei ole helppo tie. Itse ajattelisin, että vuosien salasuhteesta olisi melkeinpä mahdotonta selvitä. Miten sitä voisi avioliittoa enää jatkaa siitä tilanteesta tai sitten se olisi vain kulissiliitossa elämistä.
On näitä onnellisiakin tarinoita mutta monen liitto myös kaatuu uskottomuuden myötä. Syy vai seuraus?
Kiitos. olemme onnekkaita. mutta ei tämä todellakaan itsestään korjaantunut. vaati paljon työtä, sitoutumista, tahtoa, arvostusta, rehellisyyttä... ja vaatii yhä edelleen, parisuhde ei voi, eikä saa olla itsestään selvyys (kuten ei myöskään kumppani) alkuun tämä vaati pettäneeltä jopa liioiteltua rehellisyyttä ja avoimuutta.
nyt koen että osaamme eritavalla pitää huolta parisuhteesta ja toinen toisistamme. otamme aikaa toinen toisillemme, arjesta. osoitamme toisillemme arvostusta. olemme huomaavaisempia. laitamme toisemme ystävien, työn ym edelle. pidämme kipinää yllä myös makuuhuoneessa ihan tietoisesti (esim pieniä yllätyksiä silloin tällöin, ei liian usein), on niin helppo antaa kaiken vain jurrata samaa vanhaa kaavaa, olettaa että siinä se toinen on ja pysyy, vaikkei häntä sen kummemmin huomioikaan.
ja se puhuminen, on tärkeää osata sanoa asiat oikein. sen sijaan että järjestää vuosisadan tappelun jostain jonninjoutavasta, niin kertookin sen oikean harmituksen syyn "minusta tuntuu pahalta, kun sinä lähdet sinne kurssille, pelkään että löydät kahvitauolla hauskempaa seuraa kuin minä...jne" silloin toisellakin on edes mahdollisuus lieventää niitä turhia pelkoja, tai jossain tilanteessa toimia siten että koko pelon syy poistuu " ei minun mikään pakko ole osallistua työpaikan virkistysmatkalle" (nämä ihan kuvitteellisia esimerkkejä :D)
Kiitos kaikille kommentoijille . Oli lohdullista ja kannustavaa lukea onnistumisista. Olen ihan varma (kari.koski), että eroaminen olisi helpompi tie. Aloittaisimme uusien ihmisten kanssa puhtaalta pöydältä. Mutta helpolla emme ole päässeet näinkään pitkälle. Olemme yhdessä selvinneet todella pahoista asioista.
"Rakennetaan" tavoin kyse on nyt miehen henkilökohtaisesta kriisistä ja käytöskin on ollut hyvin samanlaista.
Kuulisin mielelläni, miten lähestyitte toisianne. Minusta tuntuu, että välillämme on nyt todella syvä kuilu, jonka yli puhelemme toisillemme hyvin kohteliaasti, mutta kosketukseen on pitkä matka.
Oma mieli oli kovin ristiriitainen ensi alkuun. Toisaalta olisin voinut repiä miehen palasiksi, toisaalta halusin vain olla kainalossa, halusin hyvänä pitoa ja lohdutusta. Vihasin enemmän kuin koskaan ja rakastin lujemmin kuin koskaan.
Aluksi läheisyys oli kaikkea muuta kuin luonnollista. Terapiassa saimme apua siihenkin. (Harkinnassa oli myös seksuaaliterapeutilla käynti) pikkuhiljaa se kuitenkin parani. Mutta kyllä todella pohjalla käytiin, naiseuteni oli rikottu, seksuaalinen identiteettini oli nollassa. Välillä kävin ylikierroksilla ja olin yliseksuaalinen, todistelin kai jotain itselleni ja miehelleni.
kaikki paha piti vain elää läpi. Kaikki tunnemyräkät. Niin päästiin uuteen ja parempaan.
Avioliitossa jossa petetään ei tarvitse olla mitään vikaa,mutta pettäjän mielestä on. Se on hyvä pitää mielessä. olisin säästynyt paljolta jos olisin heti eronnut,mutta en pystynyt siihen lasten takia. En pärjännyt yksin kolmen pienen kanssa. Mutta aikamme yritettyämme eli minä yritin; huomasin ettei mikää muutu tämän pettäjän kanssa. Ei hän ollut valmis lähentymään ja parisuhde kuoli pystyyn. Tuska erotessa oli kauhea ja koin itseni hylätyksi jo ennen kuin ero tuli. Pääsin jaloilleni ja en tänä päivänä ymmärrä ex mieheni kylmyyttä ja vihaa minua kohtaan . Hän sai
uuden naisensa ja jatkoi kylmää linjaa kaikessa minua kohtaan. sitä en ymmärtänyt sillä en minä pettänyt enkä tahtonut erota. Ero tuli koska hän petti.Onneksi löysin uuden miehen ja hänen kanssaan ei tarvitse olla torjuttu parisuhteessa kuten avioliitossani olin. en ole missään tekemisissä ex puolison kanssa ,joka ei vieläkään pysty keskustelemaan kanssani mistään
kunnolla. miksi pettäjä kiukuttelee minulle vielä vuosienkin päästä vaikka hän hylkäsi minut enkä minä häntä.olisi tyytyväinen elämäänsä ja antaisi isänä lapsilleen mitä lapsille kuuluu.mutta ei.Elatusmaksuriidat ja tapaamiset hankalia. Kyselee tekemisiäni. en enää jaksa välittää kun aikani yritin eikä siitä mitään tullut. olkoon uuden onnensa kanssa onnellinen vai onko?
eihän siinä toki tarvitse mitään vikaa olla. vika voi olla ihan siellä pettäjän omassa päässä. entiseen ei ole koskaan paluuta, ja harva kai sitä haluaakaan. uusi alku ei onnistu jos MOLEMMAT eivät sitä ihan aikuisten oikeasti tahdo. molempien täytyy sitoutua tosissaan yrittämään ja molempien pitää tehdä työtä sen eteen. ja molempien pitää myös pitää yllä sitä uutta parisuhdetta, yhdessä vaalia tärkeintä.
parisuhteessa ei voi olla vapaamatkustajana, jotta voi saada pitää osata myös antaa.
itse mietin myös tuota eroa vaihtoehtona... mutta olisiko se kuitenkaan niin helppoa aloittaa sen uuden kumppanin kanssa, vai kummittelisiko entinen kuitenkin. itsestä tuntui, että on kuitenkin helpompi rakentaa se luottamus siihen jo tuttuun kumppaniin, kuin täysin vennonvieraaseen (jolla olisi voinut olla pahimmillaan vielä karummat tavat)