miten päästä ylitse?

kyllä se elämä siitä pikku hijaa lakaa rullaamaa eteepäin. jos haluut hyvän neuvon niin eka juttu on tuhota kaikki mikä muistuttaa toisesta, valokuvat ja niin pois päin, tai no... älä heitäkkään niitä menemään.. ite tein tän, sanoisko virheen, mut laita ne jonnekkii kaapin periköille ja kaiva ulos vast parin kuukauden päästä, tai sitte kun tuntuu hyvältä. nimittäin jonain päivään pystyt kattomaan niit jo ilman että tuntuu pahalta. mut totuttele siihen asiaa, että nyt oot yksin. pahaltahan se tuntuu... mut kyl siin jotain hyvääkin on. aika parantaa haavat.. kliseistä mut totta.
toi on paha ku ei pysty nukkuu tai syömää... mut ruokahalu palailee yleensä paris päivässä, ainakin mulla.. nukkumisesta en tiiä, koska mun mielestä se on ainut mitä pystyy tekemää silloin kun tuntuu että kaikki tulee niskaan. mut jossei ala uni tulla, nii kantsii varmaa mennä lääkärii ja pyytää jotain pillereitä et saa ees vähän nukuttua.
tota kaverina olemis juttua ei kannata viel aatella, koska melkeinpä aina käy niin, että loppujen lopuks ei enää kiinnosta pitää minkäälaista yhteyttä toiseen. ainakaan mulla ei ollu mitään halua olla yhteydessä vastapuoleen eron jälkeen. mutta tiedä sit sitä... mut kyllä sitä kuitenki kavereita pystyy olee kun aika kertyy enemmän taakse.
ja eikös se niin ole, että poissa silmistä, poissa mielestä? toinen klisee.. mut tää on ihan totta.

mut kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. aina ois hyvä olla joku kenen kanssa pystyy puhumaan... se nimittäin auttaa ja.

ja uude suhde onnistuu sit myöhemmin ihan hyvin, kun vaan tulee sopiva ihminen kohdille, kokemuksella voin sanoa :). Aluks tottakai tuntuu sillee, että apua, mä en enää ikiin rupee seukkaamaan kenenkää kaa, koska mitä jos se jättää mut taas, sitä mä en enää kestäis... mut nää ajatukset menee ohi ajan kanssa myös...

mut nyt meen kattelee sinkkuelämää, mut voimii ja jaksamist sulle, kyl se aurinko viel paistaa sullekkin. :) ja parempia miehiä on maailma täynnä :)