Tutustuin työpaikallani itseäni huomattavasti nuorempaan naiseen. Hän on kaunis, tauoilla mielellään omissa oloissaan viihtyvä ja hiljainen. Joskus kuitenkin juttelimme kaikenlaista, välillä myös saman pöydän ääressä. Hänessä viehättivät ulkonäön lisäksi myös ääni ja tapa keskustella. Tutustuminen muuttui puoleltani ihastumiseksi. Mutta kun tunteet ottavat vallan, ne myös sokaisevat mielen ja harkintakyvyn. Silloin innostuu liikaa ja itsekontrolli pettää. Itselleni kävi juuri näin. Naista tämä nähtävästi ärsytti ja sai aikaan voimakkaan torjuntareaktion, joka alkoi hänen puoleltaan etäisyyden ottamisella. Pyysin kuitenkin häntä treffeille ja silloin hän kertoi, että seurani ei vähääkään kiinnostanut häntä. Omat tunteeni eivät ole kuitenkaan muuttuneet hänen suhteensa. On vain pidettävä ulkokuori koossa vaikka sisimmässä myllertäisi kuinka rajusti. Vaikeaa se on, mutta ehkä aika parantaa haavat.
Ihastumisen ongelmat
Melkein onnen luona
6611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämä on. Helposti ahdistaa, jos ei tykkää tarpeeks.
Niinpä. Torjutuksi tulemisen jälkeen jätin ns. pallon hänelle. Jos hänen mielensä joskus muuttuu ja alkaisinkin kiinnostaa häntä enemmän, niin hän tehköön sitten aloitteen. Itse en enää voi hänelle uutta aloitetta tehdä, sillä en halua loukata häntä. Hän voisi myös kokea uuden yrityksen ahdisteluna. Odottelen siis, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eihän sitä koskaan tiedä.
Elämässä on paljon asioita, joita kannattaa avoimin mielin odottaa. Elämä on elämistä varten. Yhtä jo pakkeja antanutta ei pidä jäädä odottelemaan.
Tilanne on jatkunut entisellään, hän välttelee taukotilassa tieten tahtoen seuraani, vastaa toki päivittäiseen tervehdykseen, mutta eleetön kun on, erittäin niukkailmeisesti, kuin velvollisuudentunnosta. Ikäänkuin hän olisi ympäröinyt itsensä näkymättömällä muurilla, jonka läpi minun on mahdoton päästä. En kuitenkaan ole päässyt yli tunteistani häntä kohtaan, vaikka olen sitä yrittänyt. Elämäni on siksi muuttunut aika sietämättömäksi, sillä aina kun kohtamme taukotilassa tai käytävillä onnellisuus ja läheisyyden kaipuuni häntä kohtaan täyttävät rinnan. Joskin sen jälkeen kun tilanne on ohi seuraavat taas pettymys, paha olo ja loputtomat kysymykset - miksi? Pahalta tuntuu ja tuskaani lisää se, että muiden työyhteisön jäsenten kanssa hän kyllä heidän niin halutessaan juttelee ainakin jotain ja menee mieluiten jonkin muun pöydän ääreen kuin sen missä itse istun vaikka olisin yksin pöydässä. En tiedä mitä tässä voisi enää tehdä, sillä en ole häntä treffeillepyynnin jälkeen puhutellut muuten kuin tervehtimällä. Silloin saamani vihjailut ahdistelusta pakottivat päällekin päin näkyneet tunteeni pinnan alle. Sen jälkeen en enää ole uskaltanut puhua hänelle mitään. Tiedä millaisen ryöpytyksen saisin päälleni jos sitä yrittäisin.
Ymmärrän ahdinkosi, mutta jep, kuulostat aika ahdistelevalta myöskin... Kyllä se mimmi näkee susta, että yhä himoitset häntä. Sen takia, hän vetää muurin ympärille. Sulle parasta ois vaan antaa itsellesi lupa päästä yli ja eteenpäin. Käy treffeillä muiden kanssa prosessia nopeuttaaksesi. Häntä et tule saamaan.
Tunteet sokaisevat, mutta olet saanut niin selvän vastauksen naiselta, että häntä et tule saamaan. On ihan turha jossitella tulevaa, sillä jos olisi yhtään toivoa, ei nainen olisi vihjaillut ahdistelusta. Sen voin sanoa varmaksi.
Et voi tehdä yhtään mitään.