Kun reilu vuosi sitten miesystäväni kanssa tavattiin, juttua riitti. Puhelimessa roikuttiin kuukauden päivät ennen seuraavaa tapaamista, ja silloinkin 2-3 tunnin maratonkeskustelut tuntuivat lyhkäsiltä.
Ajan saatossa tilanne kai stabiloitu. Muutettiin olosuhteiden myönnytyksestä muutamaksi kuukaudeksi saman katon alle. Arki astui kuvaan: päivät rytmittyi töiden, kavereiden ja harrastusten mukaan. Sohvalla löhöily ja telkun tuijottaminen yhdessä riitti hienosti.
Nyt sitten asustellaan jälleen eri kaupungeissa töiden ja opiskelujen takia. Kaikki on niin kuin alussa, mutta arki jäi. Sydäntä raastaa tämä etäsuhde jo muutenkin, mutta mitä se on, kun puhelimessa voi enää vaan murahdella?? "Miten työpäivä meni?" Voi kuulkaa, vaikka kuinka yritän, en enää keksi tuostakaan aiheesta mitään uutta sanottavaa.
Mitä tehdä? Ei kai suhteet tällaiseen voi kaatua? Tilanne todella huolestuttaa, vaikka molemmat ollaan muutenkin perusluonteiltamme vähän sellaisia jöröjä tyyliin "turhia ei tarvitse jauhaa". Muita samanlaisia?
Ajan saatossa tilanne kai stabiloitu. Muutettiin olosuhteiden myönnytyksestä muutamaksi kuukaudeksi saman katon alle. Arki astui kuvaan: päivät rytmittyi töiden, kavereiden ja harrastusten mukaan. Sohvalla löhöily ja telkun tuijottaminen yhdessä riitti hienosti.
Nyt sitten asustellaan jälleen eri kaupungeissa töiden ja opiskelujen takia. Kaikki on niin kuin alussa, mutta arki jäi. Sydäntä raastaa tämä etäsuhde jo muutenkin, mutta mitä se on, kun puhelimessa voi enää vaan murahdella?? "Miten työpäivä meni?" Voi kuulkaa, vaikka kuinka yritän, en enää keksi tuostakaan aiheesta mitään uutta sanottavaa.
Mitä tehdä? Ei kai suhteet tällaiseen voi kaatua? Tilanne todella huolestuttaa, vaikka molemmat ollaan muutenkin perusluonteiltamme vähän sellaisia jöröjä tyyliin "turhia ei tarvitse jauhaa". Muita samanlaisia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
näyttää todellisen minänsä. Tällainen valloittaja pitää "vanhaa" suhdetta itsestään selvyytenä ja sitä ei tarvitse hoitaa, kuten tuoretta/alkavaa suhdetta... Vanha suhde on jo varma pala, joten miksi nähdä vaivaa, kun uusia valloittamattomia ehdokkaitakin saattaa olla jo tarjolla...
Ikävä sanoa, mutta ei sielunpuolikkaille käy noin... Juttua riittää sen jälkeenkin vuosiksi, kun "kaikki on puhuttu"...
Olen todella pahoillasi puolestasi, koska vaikutat aidosti kiintyneen kumppaniisi. Näitä valloittaja tyyppejä ei vain valitettavasti voi muuttaa ja ne pitävät suhteita ns. "varalla".
ps. et voi saada elämääsi uutta ja sinulle sopivampaa, jos et heitä jotain vanhaa elämästäsi pois...
Me asumme yhdessä, 30 vuosi menossa. Vajaa kymmenen vuotta sitten puolisoni "kärysi" uskottomuudesta. Ja tunnustikin silloin, ettei ole koskaan uskollisuutta ja rakkautta edes ajatellut.
Tuo oli raskas vastaus viikon mittaisen epämääräisen retken jälkeen. Mutta raskainta tässä on se, että puolisoni on erittäin paha ollut tuosta lähtien. Minä en saa vilkaistakkaan vierasta, hän on mustasukkainen työkavereistani, hän vaatii minulta tiedot lähes kaikista yksityisistä asioista.
Tämä ei ole enää raskasta vaan tämä on todella raskasta elämää.