Kuika moni rakastui.

En ole rakastunut!

En minäkään rakastanut, vaikka yli neljännesvuosisadan aviossa olinkin! En koskaan edes ajatellut avioon meneväni. Toinen sanoi, lapsen olessa tulossa, että sukulaisten takia. Itse vaan tökkäsin avioeromonisteet nenän eteen, kun aika oli. Kaikenlaista höpinää!

Rakastuin kiltteyteen, mutta se osoittautuikin näyttelemiseksi.

Oltiin köyhiä opiskelijoita. Mies eteni urallaan yrityksen johtajaksi ja lähti omalta työpaikalta löytämänsä kakkosen matkaan. Muistan rakastettavan nuoren miehen, en sikaa joka petti ja ellosteli kaikella omaisuudellamme.

JOS on kyse suomalaisesta, niin rakastuminen rahaan, ulkonäköönja valtaan on poissuljettuja. Niitä kun ei siltä sortilta löydy.
Itse en rakastunut, kyllä se mies (ulkomaalainen) oli joka mut lopulta sai pyöritettyä ympäri. Aikaa vei, mutta sinnikäs tässä ollaan!
En koskaan rakastunut, mutta nyt rakastan. En pois vaihda, enkä Suomeen palaa.

Rakastuin ystävälliseen katseeseen, rauhallisuuteen, järkevyyteen ja siihen, miten luonnollisesti pääsimme toinen toisemme lähelle. Rakkaallani ei ole rahaa tai valtaa, mutta kaunis hän on. Mun silmissäni hän tosin olisi kaunis, tapahtui mitä tahansa - sitä se rakkaus tekee.

Itse ainakin rakastuin kumppaniin. Kirjoiteltiin yli vuosi ennen kun tavattiin ensimmäisen kerran, vaikka kuvia vaihdettiinkin jo aiemmin. Rahaa miehellä ei ole, eikä valtaakaan ja ulkonäköönkin rakastuin vasta myöhemmin. Mies on hyvä ja kiltti, rakastava ja luotettava. Parasta mulle siis.

Rakastuin miehen ajatuksiin, käytökseen, tapaan olla yhdessä. Tuntui kuin oltais oltu tunnettu aina. Rahaa hänellä ei ollut tavatessamme, opinnot oli molemilla kesken. Myöhemmin tuli rahaa ja hyväpalkkainen työ. Valitettavasti rahakas työ ja näkyvä rahankäytö veti mieheni irtosuhteisiin ja muuhun tuhlailuun. Eipä ainakaan raha tuonut onnea.

Rakastunut miljoonia kertoja milloin mihinkin, ja melkein yhtä monta kertaa myös loppunut koko hössötys, yhtä lukuunottamatta;))

Herätys, haloo - väärä palsta. Kukaan eronnut ei sano, että rakasti. Silti, suurin osa parisuhteista solmitaan yhä rakkauden vuoksi, mutta jälkimuistelijat haluavat muistaa väärin, auttaa erosta selviämiseksi.

Kyllä minä rakastin, mutta pikkuhiljaa se rakkaus hiipuu, kun kaveri ei jaksa arkea ja kiukuttelee mitättömistä asioista. Mitään en tee oikein.

Niin, vaimoni ei ole missi vaikka sievä ja suloinen onkin

Harva kai parikymppisenä rakastuu ainakaan rahaan ja valtaan? Ei niitä "arvoja" :) armeijaikäisillä nuorukaisilla ole. Ulkonäköä voi ollakin, mutta kuka oikeasti rakastuu ulkonäköön? Minä en ainakaan. Rakastuin exässä tavallisiin asioihin; ahkeruuteen, aktiivisuuteen, sosiaalisuuteen. Teki ajallaan mitä pitikin. Ei lätrännyt alkoholilla. Vuosien varrella kaikki muuttui. Minkäs teet? Ilmeisesti ex vain näytteli sosiaalisuutta, tai teki sen bisnesten vuoksi, ei ihmisten.

Minä puolestani olen sitä miltä, että ihmiset pysyvät yhdessä ihan mielettömien asioiden vuoksi, joita luulevat ja kuvittelevat rakkaudeksi. Kaikkein kummallisinta on luulla kumppanin välinpitämättömyyttä, kiusaamista ja aggressiivisuutta rakkaudeksi.

Mä ainakin rakastuin sisimpään ja vieläkin rakastan miestäni vaikka näillä sivuilla pyörin. Meillä nykyään vaan on ihan kaikesta riitaa ja siksi tunteen vaihtelee vihasta rakkaudeksi. Mä en tiedä olisko vaan helpompi erota vai kokeilla vielä saadaanko meidän elämä järjestykseen. Ollaan riidelty melkein päivittäin kohta 6-vuotta.

"Kukaan eronnut ei sano, että rakasti. Silti, suurin osa parisuhteista solmitaan yhä rakkauden vuoksi, mutta jälkimuistelijat haluavat muistaa väärin, auttaa erosta selviämiseksi. "

En ole koskaan halunnut muistaa väärin tuollaisia eron jälkeen. Kaikista puolisoistani, rakastuin heissä ihmiseen. En rahaan enkä muuhunkaan, vain häneen ja persoonaansa ja siihen että hän piti minusta.