Työelämän kova yksilökilpailu!

Väitän, että työttömyys johtuu yhteisöllisyyden puuttumisesta. Tässä maassa on kymmenen vuotta korostettu yksilöllisyyttä, yksilöiden välistä kilpailua ja henkilökohtaista pärjäämistä. Nyt on saatu se mitä tilattiin; Nykyihminen on itsekeskeinen ja kapeakatseinen pyrkyriyksilö, joka viis veisaa yhteistoiminnasta ja kanssaihmisten hyvinvoinnista. Jokainen pyrkii omalla sarallaan mahdollisimman ylös, näkee vain omat tavoitteensa eikä ole kiinnostunut mistään mikä auttaisi koko työ- tai opiskeluympäristön yhteistä hyvinvointia.

Ihminen ei voi onnistua ja menestyä yksin. Ilman toimivaa ryhmää tai yhteisöä yksikään ihminen ei menesty. Ollaan jo aika lähellä sitä henkisen pahoinvoinnin ja ongelmavyyhtien pistettä, jossa itsekeskeiset yksilöt murtuvat ja ryhmissä toimivat enää pärjäävät. Esimerkkinä loppuunpalaminen työssä. Työntekijä pingottaa itsensä loppuun, kilpailee, pyrkii vain parhaisiin suorituksiin. Hän tekee tämän kerta toisensa jälkeen, kunnes henkinen ja/tai fyysinen puoli pettää. Seuraa loppuunpalaminen ja työttömyys.

Harvassa on hyvähenkiset ja toimivan ryhmätyön työyhteisöt, joissa johto näkee työnteon inhimillisenä tapahtumana, ei vain numeroina. Katso oman sanomalehtesi työpaikkailmoituksia. Siellä etsitään oman alansa rautaista huippuosaajaa, jolla on luovuuden lisäksi ääretön paineensietokyky, halu työskennellä viikonloppuisin ja yöaikaan, perheasiat kunnossa, virheetön terveys ja kyky omistautua työlleen. Työnantajat jotka tällaisia ilmoituksia laativat, ovat orjapiiskureita. Heiltä ei voi odottaa muuta kuin sovitun palkan, sekin on saatavissa vain määrättömällä ja yli-inhimillisellä huhkimisella.
Huolellisuudesta viis, kunhan työ tuottaa.

Itse vastaisin sellaiseen työpaikkailmoitukseen, jossa etsitään huolellista työntekijää osaksi tasavertaista työyhteisöä. Sellaisia työntekijöitä vaan ei enää tarvita. Kun on opittu kilpailemaan kaikesta, on samalla hävitetty työntekijöiden välinen lämmin vuorovaikutus ja työyhteisöjen hyvinvointi. Sama pätee jo opiskelupaikoille. Ei sielläkään enää järjestetä yhteisiä juttuja niin kuin ennen. Jos kysytään perusteluja, vastaus on "jokaisella on oma elämä". Ja se oma elämäkö on täydellinen, kun ei tarvitse kommunikoida kanssaihmisten kanssa? Ilmeisesti joillakin on.
5442
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Miksikähän ilmoituksissa etsitään kyseisiä työntekijöitä ja miksei niitä huolellisen työn tekijöitä etsitä?

Voisiko syy olla siinä, että Suomessa työtä voivat teettää vain nämä viimeisenkin pisaran imevät ulkomaiset omistajat? Jos joku haluaa tehdä töitä omaan tahtiinsa ja myydä työnsä tulokset, luuletko että se onnistuu Suomessa? Ei se onnistu.

Me olemme itse laatineet lait ettei se onnistu. Turha asiasta on siis syyttää näitä ulkomaisia työnantajia, ei se heidän vikansa ole. Se on meidän oma vika kun emme anna tehtä muuta työtä kuin niitä, jotka nämä ulkomaiset antavat omilla ehdoillaa.

Jos tilanne halutaan muuttaa, se onnistuu kyllä, muuttamalla meidän omia lakejamme niin, että kotimainen työ olisi sallittua.

Äänestä
  • Yltiöpäinen yksilöllisyys ja patavanhoillisuus ovat ääri-ilmiöitä, joissa asiat ei toimi oikeudenmukaisesti . Otanpa esimerkin.
    Suuri, noin 25 h:n miespuolinen yhteinen urakka ei kertakaikkiaan toimi. Tulee väkisinkin syviä ristiriitoja. Oli yhteistyön puute.
    Kerrankin eräs työtoverini naureskellen kehuskeli, ettei hän tee kuin 60:n mk edestä töitä tunnissa ja kuitenkin hän kuittasi tilivälillä 80 mk:n tuntipalkan toisen siivellä hankittuna. Oliko se oikein ? Tässä ei ollut kysymys ammattitaidon puutteesta tai muusta rajoittuneisuudesta , vaan tahallisesta siipeilystä ja työn teon häirinnästä-lusmuilusta. Pitääkö tällaisia ryhmässä vetää ?? Ei minun mielestäni. Ryhmässä tulisi tarkoin sopia tauot ja tavoitteet ja pitää niistä kiinni. Mutta suuressa ryhmässä se on aivan mahdoton yhtälö. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

    Äänestä

  • kokenut kirjoitti:

    Yltiöpäinen yksilöllisyys ja patavanhoillisuus ovat ääri-ilmiöitä, joissa asiat ei toimi oikeudenmukaisesti . Otanpa esimerkin.
    Suuri, noin 25 h:n miespuolinen yhteinen urakka ei kertakaikkiaan toimi. Tulee väkisinkin syviä ristiriitoja. Oli yhteistyön puute.
    Kerrankin eräs työtoverini naureskellen kehuskeli, ettei hän tee kuin 60:n mk edestä töitä tunnissa ja kuitenkin hän kuittasi tilivälillä 80 mk:n tuntipalkan toisen siivellä hankittuna. Oliko se oikein ? Tässä ei ollut kysymys ammattitaidon puutteesta tai muusta rajoittuneisuudesta , vaan tahallisesta siipeilystä ja työn teon häirinnästä-lusmuilusta. Pitääkö tällaisia ryhmässä vetää ?? Ei minun mielestäni. Ryhmässä tulisi tarkoin sopia tauot ja tavoitteet ja pitää niistä kiinni. Mutta suuressa ryhmässä se on aivan mahdoton yhtälö. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

    Yhteistyön toimimattomuus on joko sopeutumattomuuden tai pelisääntöjen puutetta, tai sitten se on pehmeyttä työnantajaa kohtaan. Monilla aloilla työnantaja on sellainen kunnioitettava auktoriteetti, jota palvellaan viimeiseen asti. Työnantajalta ei odoteta mitään muuta kunnioitusta kuin palkka ja titteli. Työntekijöiden on vaadittava työnantajalta inhimillinen työympäristö ja sosiaalisesti toimiva kokonaisuus. Ellei sitä saa, on työyhteisössä paha olla kaikilla muilla paitsi johtajilla. Olkaa ystävällisiä toisia työntekijöitä kohtaan, ja tiukkoja työnantajaa kohtaan!

    Äänestä

  • Workless kirjoitti:

    Yhteistyön toimimattomuus on joko sopeutumattomuuden tai pelisääntöjen puutetta, tai sitten se on pehmeyttä työnantajaa kohtaan. Monilla aloilla työnantaja on sellainen kunnioitettava auktoriteetti, jota palvellaan viimeiseen asti. Työnantajalta ei odoteta mitään muuta kunnioitusta kuin palkka ja titteli. Työntekijöiden on vaadittava työnantajalta inhimillinen työympäristö ja sosiaalisesti toimiva kokonaisuus. Ellei sitä saa, on työyhteisössä paha olla kaikilla muilla paitsi johtajilla. Olkaa ystävällisiä toisia työntekijöitä kohtaan, ja tiukkoja työnantajaa kohtaan!

    siis sopeutumisen puutetta, ei sopeutumattomuuden puutetta.

    Äänestä

  • Workless kirjoitti:

    siis sopeutumisen puutetta, ei sopeutumattomuuden puutetta.

    YHTEISTYÖN puutetta. Mitäs sitä selvää asiaa vetkuttelemaan monin sanan kääntein.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Workless kirjoitti:

Väitän, että työttömyys johtuu yhteisöllisyyden puuttumisesta. Tässä maassa on kymmenen vuotta korostettu yksilöllisyyttä, yksilöiden välistä kilpailua ja henkilökohtaista pärjäämistä. Nyt on saatu se mitä tilattiin; Nykyihminen on itsekeskeinen ja kapeakatseinen pyrkyriyksilö, joka viis veisaa yhteistoiminnasta ja kanssaihmisten hyvinvoinnista. Jokainen pyrkii omalla sarallaan mahdollisimman ylös, näkee vain omat tavoitteensa eikä ole kiinnostunut mistään mikä auttaisi koko työ- tai opiskeluympäristön yhteistä hyvinvointia.

Ihminen ei voi onnistua ja menestyä yksin. Ilman toimivaa ryhmää tai yhteisöä yksikään ihminen ei menesty. Ollaan jo aika lähellä sitä henkisen pahoinvoinnin ja ongelmavyyhtien pistettä, jossa itsekeskeiset yksilöt murtuvat ja ryhmissä toimivat enää pärjäävät. Esimerkkinä loppuunpalaminen työssä. Työntekijä pingottaa itsensä loppuun, kilpailee, pyrkii vain parhaisiin suorituksiin. Hän tekee tämän kerta toisensa jälkeen, kunnes henkinen ja/tai fyysinen puoli pettää. Seuraa loppuunpalaminen ja työttömyys.

Harvassa on hyvähenkiset ja toimivan ryhmätyön työyhteisöt, joissa johto näkee työnteon inhimillisenä tapahtumana, ei vain numeroina. Katso oman sanomalehtesi työpaikkailmoituksia. Siellä etsitään oman alansa rautaista huippuosaajaa, jolla on luovuuden lisäksi ääretön paineensietokyky, halu työskennellä viikonloppuisin ja yöaikaan, perheasiat kunnossa, virheetön terveys ja kyky omistautua työlleen. Työnantajat jotka tällaisia ilmoituksia laativat, ovat orjapiiskureita. Heiltä ei voi odottaa muuta kuin sovitun palkan, sekin on saatavissa vain määrättömällä ja yli-inhimillisellä huhkimisella.
Huolellisuudesta viis, kunhan työ tuottaa.

Itse vastaisin sellaiseen työpaikkailmoitukseen, jossa etsitään huolellista työntekijää osaksi tasavertaista työyhteisöä. Sellaisia työntekijöitä vaan ei enää tarvita. Kun on opittu kilpailemaan kaikesta, on samalla hävitetty työntekijöiden välinen lämmin vuorovaikutus ja työyhteisöjen hyvinvointi. Sama pätee jo opiskelupaikoille. Ei sielläkään enää järjestetä yhteisiä juttuja niin kuin ennen. Jos kysytään perusteluja, vastaus on "jokaisella on oma elämä". Ja se oma elämäkö on täydellinen, kun ei tarvitse kommunikoida kanssaihmisten kanssa? Ilmeisesti joillakin on.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu