Minulla on ongelma; avioliitto vetelee viimeisiään ja asiaa mutkistaa vielä 4-vuotias lapsi. Olemme tunteneet vuodesta 2006 ja naimisiin menimme 2008. Vaimo on tällä hetkellä kotona ja minä taas töissä. Asumme Itä-suomessa ja vaimoni on täältä kotoisin, itse taas olen etelästä. Olen taustaltani duunari-yrittäjäperheestä vaimoni taas virkamiesperheestä. Koulutukseltani olen valmistunut amk:sta, vaimoni taas ammattikoulusta. Tienaan kuukaudesta riipuen 300-700€ enemmän kuin vaimoni. olen 34, ja vaimo taas 33. Varsinainen ongelmani on se, että vaimon käytös on muuttunut hiukan ennen lapsen odottamista ja varsinkin synnytyksen jälkeen pikkuhiljaa totaalisesti. Meillä meni pitkään hyvin, todella hyvin kaikilla mittareilla mitattuna. Kummallakaan ei ollut valittamisen aihetta. Mutta sittemin niitä on ollut vaikka kuinka paljon. Sopassa on mukana vielä anoppi, jonka välit tyttäreensä ovat erittäin läheiset.
Niin tämä muutos on ollut nii hienovarainen ja hidas että sitä on ollut vaikea huomata, mutta ajattelun jälkeen sen huomaa. Kun muksu aatiin alulle, niin seksielämämme loppui tyystin ja sille kehiteltiin/sanottiin vaihtelevia syitä. Tämän osittain pystyn jopa hyväksymään varsinkin syntymän jälkeen, koska vauva valvottaa jne jne. Mutta silmilleni on hypännyt erityisesti talous asiat. Järjestelin eräspäivä varastoamme muuton jäljiltä ja silmiini osui velkomushaaste käräjille maksamattomista vuokrista.Tämä tapahtui toki vaimon opiskeluaikana, mutta sen olemassa olosta hän ei ole aikaisemmin kertonut. Sisänsä ymmärrettävää, koska opiskeluaikana rahat ovat tiukalla, mutta haasteen saaminen vaatii jo aika paljon. Lisäksi vaimolla tuntuu olevan hirveä tarve elää "kulissielämää", missä kaikki on aina hyvin, asunto on iso, sisustus persoonallinen ja "kiva", lisäksi matkustellaan usein ja on TODELLA tärkeää että asutaan "hyvällä"alueella; post
inumero on iso juttu! Tämä kaikki vaatii rahaa, mutta sen hankkimisesta hän ei halua puhua, hän on ehdottanut yhteistä tiliä josta maksettaisiin lainat ja laskut pois ja loput laitettaisiin kulutukseen. Näin kuulemma tuttavaperheissäkin. Anopin perheessä rahasta puhuminen tuntuu olevan tabu, se vain nyt tulee jostakin. Lisäksi sen kerryttämiseen ei uhrata aikaa tai vaivaa. Että taloutemme pysyy pystyssä saan tehdä vuorotyötä ja jonkun verran ylitöitäkin. Tästä kuitenkin seuraa valitus, että olen kuulemma aina töissä, enkä kanna vastuuta eim lapsesta. Itse taas olen kasvatukseltani yrittäjähenkinen, eli olen kouluttautunut pidemmälle kuin vaimoni, tienaan enemmän yllä mainitun summan.
Lisäksi mietin ja pyrin koko ajan hankkimaan toisia tulonlähteitä. Tässä olenkin onnistunut kohtuullisen hyvin. Sukujemme välillä on myös varallisuuseroja. Vanhempani ovat pystyneet avustamaan minua/meitä vuosien varrella opiskeluissani ja arjessa enemmän kuin vaimon puolen suku. Erot taustoisamme näkyvä myös siinä, että olen tottunut sanomaan asiat suoraan, enkä jaksa pitää yllä mitään kulisseja, mutta vaimolle taas tuntuu olevan hirveän tärkeää mitä muut ajattelevat. Tuttavien joukossa ei oikein saisi erottua mm. elintason osalta juurikaan.
Nyt lopulta itse asiaan. Vaimoni mukaan en osallistu lapsen kasvatukseen riittävästi, enkä maksa tarpeeksi menoja. Hän on jopa ehdottanut, että maksaisin hänen lainansa pois säästöilläni,koska avioliittossa kaikki on yhteistä. Vaimolla ei ole koko yhdessäolo aikana ollut minkäänlaista taipumusta säästää tai laittaa rahaa ns poikimaan, vaan kaikki mikä on mistää tullut on myös mennyt. Yhteisen tilin olen tyrmännyt, koska en yksinkertaisesti vaan uskalla järjestelyyn lähteä hänen kanssaan. Lisäksi suunnittelemme uuden asunnon ostamista, mutta vaimon toiveet ovat joko liian kalliita tai sitten epärealistisia muuten, halutaan vaikka liian pieni asunto perheelle, kunhan se on vain oikealta alueelta. Lisäksi äidin (anopin) ja muiden sukulaisten mielipiteillä on hirveän suuri merkitys. Todella tärkeää on mitä he ajattelevat. Itse taas olen sen verran oman tieni kulkija, että en juurikaan välitä mitä muut ajattelevat, tärkeintä tiedän itse asioiden olevan kunnossa ja olen niihin tyytyväinen. Ns. kulissien pito ei voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi anoppi perheessä miehen tulot olivat myös naisen tuloja, anoppi saattoi käydä miehensä lompakolla vaikka itse oli töissä, ja appiukko maksoi tämän lainat perintöosuudellaan. Anopin ei tarvinu juurikaan vaivata päätään rahojen hankkimisesta vaikka itse kävi töissä. Heidän tulo/varallisuustasonsa oli kuitnkin keskiluokkaa, eikä mainittavaa varallisuutta ollut. Vaimoni on alkanu vaatia samaa, rahat pitäisi olla yhteisiä ja samoin omaisuuden. Minun ei pitäisi pitää ns pahan päivän varaa, eli kahta kolmea kuukausi liksaa vastavaa summaa jemmassa.Olemme kuulemma myös tuttavapiirimme naurun aihe, koska emme matkuste ja olen aina töissä. Muut tuttavapiirimme perheet toki reissaavat, mutta tekevät sen velalla, ja itse asiassa osalla on tullut jo merkintä luottotietoihinkin, koska kaikkia lainoja ei ole pystytty maksamaan.
Niin tämä muutos on ollut nii hienovarainen ja hidas että sitä on ollut vaikea huomata, mutta ajattelun jälkeen sen huomaa. Kun muksu aatiin alulle, niin seksielämämme loppui tyystin ja sille kehiteltiin/sanottiin vaihtelevia syitä. Tämän osittain pystyn jopa hyväksymään varsinkin syntymän jälkeen, koska vauva valvottaa jne jne. Mutta silmilleni on hypännyt erityisesti talous asiat. Järjestelin eräspäivä varastoamme muuton jäljiltä ja silmiini osui velkomushaaste käräjille maksamattomista vuokrista.Tämä tapahtui toki vaimon opiskeluaikana, mutta sen olemassa olosta hän ei ole aikaisemmin kertonut. Sisänsä ymmärrettävää, koska opiskeluaikana rahat ovat tiukalla, mutta haasteen saaminen vaatii jo aika paljon. Lisäksi vaimolla tuntuu olevan hirveä tarve elää "kulissielämää", missä kaikki on aina hyvin, asunto on iso, sisustus persoonallinen ja "kiva", lisäksi matkustellaan usein ja on TODELLA tärkeää että asutaan "hyvällä"alueella; post
inumero on iso juttu! Tämä kaikki vaatii rahaa, mutta sen hankkimisesta hän ei halua puhua, hän on ehdottanut yhteistä tiliä josta maksettaisiin lainat ja laskut pois ja loput laitettaisiin kulutukseen. Näin kuulemma tuttavaperheissäkin. Anopin perheessä rahasta puhuminen tuntuu olevan tabu, se vain nyt tulee jostakin. Lisäksi sen kerryttämiseen ei uhrata aikaa tai vaivaa. Että taloutemme pysyy pystyssä saan tehdä vuorotyötä ja jonkun verran ylitöitäkin. Tästä kuitenkin seuraa valitus, että olen kuulemma aina töissä, enkä kanna vastuuta eim lapsesta. Itse taas olen kasvatukseltani yrittäjähenkinen, eli olen kouluttautunut pidemmälle kuin vaimoni, tienaan enemmän yllä mainitun summan.
Lisäksi mietin ja pyrin koko ajan hankkimaan toisia tulonlähteitä. Tässä olenkin onnistunut kohtuullisen hyvin. Sukujemme välillä on myös varallisuuseroja. Vanhempani ovat pystyneet avustamaan minua/meitä vuosien varrella opiskeluissani ja arjessa enemmän kuin vaimon puolen suku. Erot taustoisamme näkyvä myös siinä, että olen tottunut sanomaan asiat suoraan, enkä jaksa pitää yllä mitään kulisseja, mutta vaimolle taas tuntuu olevan hirveän tärkeää mitä muut ajattelevat. Tuttavien joukossa ei oikein saisi erottua mm. elintason osalta juurikaan.
Nyt lopulta itse asiaan. Vaimoni mukaan en osallistu lapsen kasvatukseen riittävästi, enkä maksa tarpeeksi menoja. Hän on jopa ehdottanut, että maksaisin hänen lainansa pois säästöilläni,koska avioliittossa kaikki on yhteistä. Vaimolla ei ole koko yhdessäolo aikana ollut minkäänlaista taipumusta säästää tai laittaa rahaa ns poikimaan, vaan kaikki mikä on mistää tullut on myös mennyt. Yhteisen tilin olen tyrmännyt, koska en yksinkertaisesti vaan uskalla järjestelyyn lähteä hänen kanssaan. Lisäksi suunnittelemme uuden asunnon ostamista, mutta vaimon toiveet ovat joko liian kalliita tai sitten epärealistisia muuten, halutaan vaikka liian pieni asunto perheelle, kunhan se on vain oikealta alueelta. Lisäksi äidin (anopin) ja muiden sukulaisten mielipiteillä on hirveän suuri merkitys. Todella tärkeää on mitä he ajattelevat. Itse taas olen sen verran oman tieni kulkija, että en juurikaan välitä mitä muut ajattelevat, tärkeintä tiedän itse asioiden olevan kunnossa ja olen niihin tyytyväinen. Ns. kulissien pito ei voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi anoppi perheessä miehen tulot olivat myös naisen tuloja, anoppi saattoi käydä miehensä lompakolla vaikka itse oli töissä, ja appiukko maksoi tämän lainat perintöosuudellaan. Anopin ei tarvinu juurikaan vaivata päätään rahojen hankkimisesta vaikka itse kävi töissä. Heidän tulo/varallisuustasonsa oli kuitnkin keskiluokkaa, eikä mainittavaa varallisuutta ollut. Vaimoni on alkanu vaatia samaa, rahat pitäisi olla yhteisiä ja samoin omaisuuden. Minun ei pitäisi pitää ns pahan päivän varaa, eli kahta kolmea kuukausi liksaa vastavaa summaa jemmassa.Olemme kuulemma myös tuttavapiirimme naurun aihe, koska emme matkuste ja olen aina töissä. Muut tuttavapiirimme perheet toki reissaavat, mutta tekevät sen velalla, ja itse asiassa osalla on tullut jo merkintä luottotietoihinkin, koska kaikkia lainoja ei ole pystytty maksamaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tehkää nyt avioehto js sovi vaimosi kanssa joku summa, jonka molemmat käyttää yhteisiin menoihin (% nettopalkasta). Muut rahat käytätte omiin menoihin. Matkat maksatte yhteisistä menoista, jos yhdessä lähdette. Tarpeellinen sisustus on varmaan hankittu. Jos jotain lisäkivaa vaimosi halajaa, ostakoon omista rahoistaan.
Näin loppuu napinat puolin ja toisin.
Yritetty on. Vaikka kuinka luvataan ja sovitaan asiasta, niin menee jonkun aikaa niin kulutuskierre on taas valmis, koska halutaan jotain, yleensä muutaman satasen hankintaa, ja tämä kun kertaantuu ajan oloon, niin kierre on oikeastaan sama. Ei suostuta uskomaan, että palkka on mitä on, tekemään ylitöitä. Kuluttaa halutaan koska elämykset ovat tärkeitä ja kaveripiiri samaa sarjaa. Syö miestä kun toiseen ei voi luottaa.
Sano vaimollesi suoraan, että te olette köyhempiä kuin kaveripiirinne ja teillä ei ole varaa samaan elintasoon kuin muilla. Vielä parempaa, kun kerrot saman myös suoraan ystävillenne. Loppuupa kerralla tarve esittää varakkasmpas kuin todelisuudessa olette.
Naisesi osaa nauttia elämästä.
Onko teillä varaa suurempaan asuntoon? Kai vaimosi on töissä? Ellei ole täytyy ymmärtää ettei kaikkea haluaamaansa voi saada. Lisäksi velat piutäisi maksaa ennenkuin uutta velkaa tekee. Jos on jo ulosotossa velkoja, en alkaisi mitään uutta isoa asuntolainaa ottamaan.
Ole jämäkämpi. Kerro asiallisesti ja suoraan vaimollesi, ettei sinua kiinnosta velkaantuminen. Pitää elää tulojen mukaan. Tyrmää ajatus uudesta asunnosta. Lisäksi sanot eroavasi, ellei vaimo saa säästöön palkastaan mitään ja opintolainaansa itse maksettua.
Jo olet vuorenpeikon vaimoksesi löytänyt! (hohhoijaa)
Huomaatko mistä itse koko ajan hoet: raha-raha-raha-raha-raha......
Mitä sinä tienaat. Mitä vaimo tienaa. Mitä se - hän - he tienaavat.
Sinä itse olet pyhimys virheettömän valkeassa kaavussasi fairylla kiillotettu sädekehä pään yllä! Voi p-a-s-k-a sanon minä!
Mitä ihmettä tämä nyt tarkoitti?
Nyt ole mies ja "nosta kissa pöydälle".
Kerro faktat rahankäytölle ja tuttavien nauruille. Ja anoppi pysyköön lestissään.
Sano suoraan, että rahat eivät tule menemään yhteiselle tilille koskaan, vaan sinä hoidat asiat, jotta eivät ole ulosotossa, kuten on ollut hänellä aikaisemmin.
Laske summa, joka hänen pitää maksaa osuuttaan talouden kuluista ja yhteisistä lainoista, oman lainansa maksakoon itse, kun on kerran tehnytkin.
SAno samalla että uutta asuntoa ei hankita ennen kuin on näyttöä siitä, että rouva osaa säästää, eikä vietä kulutusjuhlaa kaikilla varoilla eli parin vuoden aika ainakin, että hän pystyy säästämään, itse taidat jo osatakin.
Sano vielä, että teillä eletään omaa elämää, jota ei kuuluteta kavereille eikä tuttaville, eivätkä nämä myöskään määräile miten pitää elää, joten niistä kavereista on paras tehdä täysi ero.
Eli pistä se nainen ruotuun ja rakasta silti rajusti, ehkäpä hän siten huomaa että se on teidän perhe, jota ei ohjaa kaverit eivät media eikä kulutusjuhla.
Sano vielä tanakasti, että nyt kulissit kaatuu ja että eletään sitä elämää mihin omat varat riittävät, varmasti tuolla tavoin voitte yhden lomamatkan jonnekin tehdä vuosittain, mutta siitäkään ei sitten laverrelle noille kavereille, ne on teidän
asioita.
Ole luja:
Hyvä kirjoitus, ja jos keskustelu ei tuota mitään ratkaisua aloittajan tilanteeseen, on kai selvää, että puoliso ei halua/kykene/edes ymmärrä, mistä on kysymys. Eletäänkö yhteistä elämää perheenä, haetaan ulkopuolista apua ammattilaisilta tarvittaessa yms. Eli halutaanko asiat selvittää vai ei. Onko molemmilla tahtoa setviä ja löytää ratkaisua tilanteeseen.
Kaikki perhe-elämä ei saisi olla rahaan sidottua..ei. Takanahan on yleensä muitakin selvittämättömiä asioita suhteessa. Mutta pitkään epätyydyttävässä tilanteessa oleminen kerryttää niin paljon vihaa ja raivoa ja muita ikäviä puolia, jotka heijastuvat kaikkeen käytökseen sekä kotona että töissä. Mulla on siitä kokemusta.
Toi yhteinen tili on loistava ajatus ainoastaan sillä erolla että sulla on siihen käyttöoikeus, kortit ja muut. Sinnehän voidaan sitten yhdessä säästää parin kolmen kuukauden teidän tuloja vastaava summa puoliksi tietenkin koska yhdesssähän nämä asiat tehdään eikös vain!!
Copy-paste vuotta vanhemmasta kirjoituksesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11246858
Asia vaan on edelleen ajankohtainen, kuilun reuna ei enää askeleen päässä, mutta paljoa ei puutu. Lisää toisia mielipiteitä vaan haluan, ei niistä tilanteeseen haittaakaan olen.