Täällä saa aika paljon lukea ruikutusta siitä, että suomalaiset naiset on lihavia tai suomalaiset miehet on ihrakasoja, jotka ei kiinnosta. So what jos joku on läski? Aika paljon saa myös kuulla mitä ilmeisiimmin lihavien valittavan, kun eivät saa miestä tai naista tai kun eivät kelpaa kenellekään. Eniten mua näin aluksi ihmetyttää, että miten se on itseltään pois jos joku on lihava. Perussääntöihin kuuluu mun mielestä ensinnäkin, että ei tollasista asioista kuulu avautua. Se ei vaan kuulu hyviin tapoihin. Oli katkera tai ei, niin mitä väliä sillä on jos joku on läski? Itse olen jotain normaalin ja urheilullisen väliltä ja olen joskus tavannut isojakin naisia, mutta ei mulla tulis koskaan mieleenkään syyllistää tai haukkua asiasta ketään. Voinko mä kiinnostua isoista naisista? En mä tiedä. Ihan mahdoton sanoa. Mutta minkä ihmeen takia pitäis katkeroitua ja tehdä siitä numero, että kaikki on sitä ja tätä. Jos mä yritän tähän jonkinlaisen asiallisen mielipiteen muodostaa, niin itse ajattelen asiaa niin, että jos joku ei halua nähdä vaivaa oman kuntonsa ja hyvinvointinsa ja ulkonäkönsä eteen, niin se on hänen päätöksensä. Ehkä mulla ei ole sellaisen ihmisen kanssa mitään yhteistä. Jos toinen on iso ja häntä kiinnostaa oma terveys ja hyvinvointi, niin kaipa mulla on siltikin oikeus sanoa, että ei kiinnosta. Tämän kaiken seassa on pakko sanoa, että olen nähnyt todella viehättävän näköisiä vähän isompia naisia. Eli ei se aina ole kiinni lihavuudesta tai koosta. Tietyllä tavalla on kai valitettavaa, että me asutaan pinnallisessa tai laihuutta ihannoivassa maailmassa... tai en mä tiedä laihuutta ihannoivassa, mutta entistä terveempiä elämäntapoja ihannoivassa maailmassa. Taitaa olla jopa jonkinlainen trendi harrastaa jotain urheilullista. Mitä tulee siihen ruikutukseen, että "kukaan ei huoli mua", niin kannattaisiko ihan oikeasti katsoa peiliin. Niin ja tehdä se vielä masentumatta ja alkamatta marttyyriks. Jos sit taas on susiruma tai muuten pygmin kokoinen mies tai kerrostalon kokoinen nainen, niin se on voi voi. Ei meille kaikille ole jaettu samoja kortteja elämässä. Taas ankaran lauseen jälkeen on kyllä pakko sanoa, että ihanin koskaan tapailemani nainen ei todellakaan ollut täydellinen ulkoäöltä, mutta puutosten tuoma maanläheisyys, ymmärrys oikean elämän raadollisuudesta oli tehnyt hänestä katkeruuden sijaan aivan mahtavan persoonan. En mäkään täydellinen ole. Olen pidemmän päälle vähän hiljainen. En tuppisuu, mutta hiljaisempi. En voi sille mitään jos naiset ei tykkää siitä, etten olen sosiaalista eliittiä ja kykene naurattamaan heitä jatkuvasti. Yritän kuitenkin olla puheliaampi ja jos en kelpaa, niin ei sille vaan voi mitään. Miks kuitenkaan katkeroitua... vai oliks tää mun katkera vuodatus johonkin :)
Lihavat ne ja nämä
20+11
3134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla on pieni ristiriita kun sanomasi on (tai ainakin pitäisi olla) pohjimmiltaan että entä sitten jos joku on lihava - oma asia. Sitten kuitenkin sanot "tai kerrostalon kokoinen nainen, niin se on voi voi"... Eli koita nyt päättää onko se "voi voi" jos on iso nainen eli lihava, vai ihan jees ja jokaisen oma asia, koska se sisäinen kauneus on se mikä merkitsee... Ja entä sitten ne pygmin kokoiset miehet, tai susirumat ihmisetn - eikö niiden sisäinen kauneus riitäkään? Voitko siis hyväksyä vain ne vähän lössähtäneet ei ihan viimeisen päälle tikissä olevat? Niihin vedät rajan ja vielä voit kaivella sieltä muutaman ylipainokilon ja heikon lihaskunnon alta sitä "sisäistä kauneutta" tuntien olevasi syvällinen ja hyvä ihminen, parempi kuin muut, etkä samanlainen pinnallinen ääliö.
Mulle tulee tunne, että yrität esittää jotain syvällistä ja pinnan alle näkevää, mutta todellisuudessa arvostelet yhtälailla mielessäsi muiden läskejä ja muita ulkonäkövirheitä kuin muutkin. Tyylisi kirjoittaa on jollain tapaa naisellinen ja voisinpa väittää että olet nainen... Ilmeisesti vähän lössähtänyt muttet kerrostalon kokoinen ainakaan vielä, ja toivot että sua katsottaisiin pintaa syvemmältä eikä niitä selluliittimuhkuroita ja mahamakkaroita... Näinhän se oikeasti on, vai mitä?
Luulen, että kirjoituksen pointit olivat, että ei ihmisiä saa arvostella ja haukkua ulkoiseen olemukseen perustuen vaikka olisi kuinka edustavan näköinen. Kuitenkin jokaisella on henkilökohtaisesti oikeus keskittyä itsensä tasoiseen seuraan, jolloin aika automaattisesti esimerkiksi urheilulliset etsivät urheilullisia. Sisäistä kauneutta on monilla, mutta parisuhteessa merkitsevät muutkin asiat. Omasta mielestäni parisuhde on kokonaisuus. Kyllä toisen täytyy myös silmää miellyttää tarpeellisella tasolla. Kun asian lopulta kääntää katolleen, niin ei niillä henkilöillä, jotka eivät ole ulkoisesti välttämättä puoleensavetäviä, ole oikeutta myöskään valittaa ja ruikuttaa siitä, että eivät kelpaa niille enemmän puoleensa vetäville. Tai valittaahan saa, mutta eikö tällaisessa tilanteessa pitäisi asialle tehdä jotain jos se jollakin tapaa häiritsee. Lihavuuteemme ainakin voimme vaikuttaa. Valitettavasti on myös paljon ihmisiä, joilla on ulkoisia piirteitä, joihin ei aina voi vaikuttaa.
Suvaitsevaisuus ja henkilökohtainen maku ovat eri asioita.
Laihuutta ei olla kyllä enään 2010-luvun puolella ihailtu. Luurangot on yhtä turnoff kuin liikalihava valas. Kurveja ja muotoja naisella pitää olla sopivasti. Sitä ei tunnu naiset tajuavan. Ei voi olla normaal seksikäs muija, pehmeä ja hyvä perseinen, vaan aina on oltava joko läski tai luuranko. Helvetin naiset.