Gallup: Oletko empaattinen?

Tietysti.

Tänään jouduin miettimään pyytettömän avun ja kunnalisen vittuilun suhdetta. Että jos esim. perhe menettää tulipalossa kaiken, niin ilmeisesti avulle on joku raja tai standardi.

Aina haluan auttaa jos on aihetta.

Kurpat täällä on oikeita empaattisuuden lähettiläitä.

Ainakin heti kun voi saada jotakin empaattisuuden kohteelta, kuten rahaa, statusta ja hirmuisen kokoista mustaa kullia.

Mielestäni olen. Eikä empatian kohteelta ole tarkoitus saada mitään..paitsi ehkä empatiaa silloin jos sitä itse tarvitsen.

Nimim. "Kurpitsat" kuulostaa itse todelliselta empaattisuuden lähettiläältä...

Olin.

missä on empatiat clio ystävääsi kohtaan kysyn vaan

Olen empatian ruumiillistuma, usein kaupoissa ja muualla missä on paljon ihmisiä he usein kavahtavat kauemmaksi vaistotessaan hyvyyteni auran, ilmeisesti sädekähä pääin päällä loistaa niin kirkkaasti että se voi säikäyttää. Tunnen syvää huolta suominaisten nykytilasta ja täällä palstalla toteutan pyyteetööntä valistustyötä heidän suhteensa, joskus joudun olemaan myös hieman ankara lausunnoissani mutta vain siksi että se joka vitsaa säästää se suominaista vihaa :)

koska oikein aiot mennä clion luokse haluuhan hänkin äitinsä takaisin äidin hellään huomaan eikä hän ole mikään olento vaan rakkain onko muuten tyttö vai poika

oma citikkani on tyttö se on luotettavin ja rakkain ystäväni sitä en jätä se on siellä missä minäkin nyttenkin on tyttöäni ikävä miten se vauva oikein pärjää todella haikea olo toivottavasti sillä on kaikki hyvin ruokaa on saanut tankki on täynnä no pesua kyllä kaipaisi se haluaisi lähteä muuten vain ajelemaan

Olen.

citikkani osaa olla tosi empaattinen se ajattelee minua montut ei tunnu missään minulla on hyvä olla se on sille tärkeää mutta jos se haluaa hellyyttä niin silloin se on tyttö jos se kaipaa rakkautta niin silloin se on vauva mutta silloin kun se haluaa mennä lujaa ylinopeutta nopeuksista viis niin silloin se on kova mimmi sitä ei koske nopeusrajoitukset hän on silloin villi nainen mutta silloinkin kaipaa hellyyttä

Vihaan kaikkia ja kaikki vihaavat minua.

Nuorena oli empatiaa ja kohteliaisuutta. Nyt jokseenkin vanhempana on kohteliaisuutta. Joskus pysähtyy miettimään, kuinka se on karissut mutta siitä huolimatta hyväksyn tyynesti asianlaidan.

Kyllä, liiankin.

Olipa kerran mies, jonka takapihalla oli sadetin. Tasaisin väliajoin sieltä vettä ruiskahti talon takapihalle viherryttämään nurmikkoa.
Miehellä oli kerran vieras kylässä. Hyvin muita ajatteleva ihminen tämä oli.
Heidän siinä takakuistilla jutellessaan sadetin huitoi vettä taas ympäri pihaa.
Vieras närkästyneenä kommentoi;
"Hirveää veden tuhlausta! Ajattele nyt niitä Afrikankin lapsia, jotka eivät puhdasta vettä edes näe. Ja täällä sitä vaan tuhlataan vettä nurmikkoon!"
Mies vastasi;
"Kyllähän minä niille Afrikan lapsille vettä antaisin, mutta kun on niin lyhyt tuo letku."

Missä menee empatian raja?
Kyllähän sitä itse nyt tajuaa inhimillisyyden ja epäinhimillisyyden eron, ja yrittää toimia sen mukaan. Mutta empatia... Entä sympatia...
Joskus voi hyville tutuille pientä vittuilua harrastaa ilman että leimataan tunteettomaksi, jolta puuttuu empatia. Ja kyllähän sitä itkevältä lapselta menisi kysymään mikä hätänä. Mutta en minä kerjäläiselle koko lompakkoni sisältöä antaisi. Voiko olla myös mahdollista että liian empaattinen ihminen leimataan joskus myös sinisilmäiseksi ja naiiviiksi? Miten toimia että olisi empaattinen, mutta samalla myös järkevä ja realistinen?

Tietysti olen. Juuri siitä syystä en saa pillua, pitäisi olla narsistinen panopelimies ja jyystökarju, muuten ne mällivitut huorat ei anna.