Äh, tuleekohan meistä mitään...
Suhteessamme minä olen se, joka laittaa viestiä ja kaipaisi enemmän toisen seuraa - ja nyt alan ymmärtää miksi. Miehen luona on aina porukkaa. Eihän hän ehdi herätä kaipaamaan minua.
Mietin, voisinko tottua tuollaiseen. Sosiaalisuuteni on erilaista - olen kyllä seurallinen ja puhelias, mutta tilaisuuden salliessa vetäydyn mieluusti yksin: Tykkään kyllä sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta sopivasti annosteltuna. Minua varmaan kiusaisi, jos aikanaan yhteenmuuton jälkeen tuo hovi seurausi miehen mukana kotiini... Kävisiköhän siinä niin?
Voiko kahden sosiaalisuudeltaan näin erilaisen yhteiselo onnistua ja miten se tapahtuisi?
Suhteessamme minä olen se, joka laittaa viestiä ja kaipaisi enemmän toisen seuraa - ja nyt alan ymmärtää miksi. Miehen luona on aina porukkaa. Eihän hän ehdi herätä kaipaamaan minua.
Mietin, voisinko tottua tuollaiseen. Sosiaalisuuteni on erilaista - olen kyllä seurallinen ja puhelias, mutta tilaisuuden salliessa vetäydyn mieluusti yksin: Tykkään kyllä sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta sopivasti annosteltuna. Minua varmaan kiusaisi, jos aikanaan yhteenmuuton jälkeen tuo hovi seurausi miehen mukana kotiini... Kävisiköhän siinä niin?
Voiko kahden sosiaalisuudeltaan näin erilaisen yhteiselo onnistua ja miten se tapahtuisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyinen vaimoni ei ole erityisen sosiaalinen, joten "hovini" ei parane majailla meillä. Niinpä tapaan ystäviäni heidän luonaan tai jossain muualla. Riski toki oli, että olisi alkanut narina menoistani, mutta meillä tämä on ollut kelvollinen kompromissi.
Kiitos vastauksestasi.
Entä koetko sinä vaikeana sen, että vaimosi on vähemmän sosiaalinen? Onko se sinulle ongelma? Tai voiko siitä seurata jotain hyvää sinulle?