Lueskelin tuon "Nainen, minkälaiset miehet kiinnostuvat sinusta" -ketjun läpi. Siellä kummitus kirjoitti:
"...kylmästi sanottuna, jos passiivinen odottelu toimii niin miksi tehdä aloitteita itse ja ottaa riski torjunnasta jos ei tarvitse? Voidaan jauhaa reiluudesta ja solidaarisuudesta, mutta ääriharva ihminen sukupuolesta riippumatta on niin kiltti, että nöyryyttäisi itseään huvikseen. " Ja: " Ei ole realistista odottaa, että naiset yleisesti ottaisivat aloitteen riskin, jos heidän ei sitä tarvitse tehdä. Ihminen ei vaan olentona toimi niin."
Tuli tuosta mieleen, että pidättekö te aloitteen tekemistä itsenne nöyryyttämisenä? Jos kyllä, miksi? Eikö aloitteen teko ole ennemminkin mahdollisuus (eikä riski) tutustua kiinnostavalta vaikuttavaan ihmiseen? Olisi kiva kuulla sekä naisten että miesten mielipiteitä ja miksei myös kokemuksianne, jotka ovat mielipiteisiinne vaikuttaneet?
"...kylmästi sanottuna, jos passiivinen odottelu toimii niin miksi tehdä aloitteita itse ja ottaa riski torjunnasta jos ei tarvitse? Voidaan jauhaa reiluudesta ja solidaarisuudesta, mutta ääriharva ihminen sukupuolesta riippumatta on niin kiltti, että nöyryyttäisi itseään huvikseen. " Ja: " Ei ole realistista odottaa, että naiset yleisesti ottaisivat aloitteen riskin, jos heidän ei sitä tarvitse tehdä. Ihminen ei vaan olentona toimi niin."
Tuli tuosta mieleen, että pidättekö te aloitteen tekemistä itsenne nöyryyttämisenä? Jos kyllä, miksi? Eikö aloitteen teko ole ennemminkin mahdollisuus (eikä riski) tutustua kiinnostavalta vaikuttavaan ihmiseen? Olisi kiva kuulla sekä naisten että miesten mielipiteitä ja miksei myös kokemuksianne, jotka ovat mielipiteisiinne vaikuttaneet?
Vastaukset 148
Vanhimmat
"Tuli tuosta mieleen, että pidättekö te aloitteen tekemistä itsenne nöyryyttämisenä?"
Joo pidän koska jos saisin pakit voisi nainen päästä ajattelemaan että on jollain tavalla minua tasokkaampi tapaus ja se olisi aika sietämätöntä sellaiselta joka ei todellakaan sitä ole, en siis anna edes mahdollisuutta naiselle päästä omahyväisesti hymistelemään kustannuksellani.
Eli sinulle tilanne on jonkinlainen skaba? Aloitteen tekijä on aina altavastaaja? Jos tuntematon antaa pakit, miksi hänen mielipiteellään sinusta on väliä? (Kun kuitenkn jatkatte eri suuntiin)
Kyllähän kaikki iva ja alemmaksi painaminen sattuu. Toisiin enemmän, toisiin vähemmän.
Ivalliset pakit ovat tietysti oma lukunsa, mutta jopa ne maailman kauneimmat pakit todennäköisesti murentavat vähän. Kun ei kerran kelpaakaan, vaikka olisi niin halunnut.
Eikä sitä ikinä tiedä, että kohtaako uudelleen? Mikä pahentaisi tilannetta entisestään.
Olen antanut pakit kymmenille naisille, eli kyllä, aloitteentekijä on altavastaaja.
Joo, totta. Torjunta ei ole kivaa, vaikka se tehtäisiinkin nätisti ja kohteliaasti. Myös alempana sinulla on hyviä pohdintoja. Tuli mieleen, että mikä on/olisi se ratkaiseva tekjä, joka saa tilanteen enemmän mahdollisuutena, kuin riskinä, näyttäytymään?
Enemmän? No.. Naisen mukavanoloisuus ehkä saa ainakin vaikuttamaan siltä, ettei hän henkisesti teurasta minua, vaikka pakit antaisikin. Ja tietty silmäpeliviekottelu antaa uskoa siihen, ettei pakkeja edes tule.
Mutta kyllä riski silti näyttää useimmiten ylipääsemättömältä. Kun vielä silloinkin, kun kaikki näyttää hyvältä ja varmalta, pitäisi keksiä se aloiterepla tai muutamakin, ennen kuin edes sulaa. Enkä tarkoita mitään geneerisiä enkelien putoamisia, mutta kun se "moi, mitäs sä" - tuntuu myös niin lamelta.
No riskiä pienentää myös se, jos ei ole naisesta edes kunnolla kiinnostunut. Sellaisen naisen kanssa ei voi hävitä satuelämäänsä, kun se on "vain joku", varmaan ihan tyhmäkin, eikä edes kaunis. Mutta asia erikseen sitten on, että miksi sellaista naista alkaisi iskemään? No jotkut iskevät ihan vaan juuri sen yhden ainoan takia.
Joo, toisaalta, mutta sitten toisaalta aloitteen tekijällä on valta valita kenelle aloitteen tekee. Jos puhutaan parisuhteista, niin oletko itse enemmän ollut aloitteellinen vai nainen?
Ovelaa taktikointia kauniilta naiselta saattaisi olla ensitapaamisella laittautumattomana harmaahiirulaisena ja siitä sitten seuraaville ja sitä seuraaville treffeille petrata. Näin ensitapaamisen jäätyminen olisi lievempää, mutta jatkotreffeillä syntyisi "vau"-ilmiö.
No ei ehkä kaikinpuolin toimivin ratkaisu, mutta tulipahan tässä mieleen..
Olen saanut satoja pakkeja nuorempana. Nyt tilanne on niin, että yhtä tekemääni aloitetta kohden annan noin kahdet pakit. Markkina-arvoni on siis selkeästi parantunut, vaikka fysiikka huonontunut. Nuorempana tuli n. 10 omaa aloitetta kohden annettua yhdet pakit naiselle, ja nuorempana sai maistaa kunnon pakkeja ja niitä riitti..
Lisäksi pitää todeta, että olen antanut pakit yhdelle pariskunnalle.. Ja miehillekin olen joutunut antamaan pakkeja, koska olen hetero.
Parisuhdemielessä on käynyt niin, että parisuhde on muotoutunut about 50:50%, eli hyvin tasa-arvoista on.
Suhdelukuahan parantaa kummasti, kun ei itse tee lainkaan aloitteita.
Vanhemmiten nämä asiat menee niin, että aloitteet nuorille naisille ja pakit vanhoille (eli omanikäisille) naisille.. Eli, omat aloitteet siis luonnostaan vähenevät. Aika on miehen puolella, kunhan ei juo itseään hengiltä, ja osaa puhua kännissäkin ilman sössötystä;)
Niinpä niin, eipä enää kuulosta altavastaajan asemalta. Teet aloitteet niille haluamillesi. Valtaahan se on ja mahdollisuutta olla haluamasi naisen kanssa.
Valtaa valita kohde, mutta silti siinä ollaan altavastaajana.
Tässä on muuten sekin jännä homma, että nuorempana pelkäsi pakkien saamista, mutta nykyään pelkää että ei saa pakkeja.
Oho. No enpä ole moiseen probleemiin aiemmin törmännyt. Pitäiskö sitten pitää taukoa aloitteiden teossa jos noin on päässyt käymään?
Siis, kaltaiselleni itsevarman oloiselle supliikkimiehelle naisen jututtaminen ja johdattaminen "kipinään" ei ole mikään iso ongelma. Vanhemmiten kyky löytää "kyllä" nainen paranee. Siinäkin eräs syy, että aloitteet vähenee ja naisten lisääntyy. Näet, onhan se niiinkin, että on naisista vaivaakin. Nuorempana suuressa naisen himossa tälläinenkään asia ei vaivannut päätä.
Hehe. No eiköhän noilla spekseillä siedäkin nähdä hieman vaivaa :)
Ei nyt ehkä varsinaisesti skaba mutta aloitteentekijä aina kuitenkin asettaa itsensä alttiiksi mahdolliselle ivalle ja ylenkatsonnalle ja kun jo muutenkin tietää miten ylimielisesti naiset, ei toki kaikki, saattavat suhtautua kohteliaaseen lähestymiseen ei vaan huvita lähteä mahdollisesti nolaamaan itseään. Kyllä se ilkeämielinen vastaus lähestymiseen ihan varmasti kolauttaa kenen tahansa itsetuntoa ja saattaisi aiheuttaa kenties turhaakin itsetutkiskelua, jokatapauksessa olisi ainakin se ilta pilalla kun ei ole mikään sarjayrittäjä niin ei vaan kannata päästää kenenkään pilaamaan omaa hyvää fiilistä.
Niin, eli odotat aina pahinta, muttet koskaan edes toivo parasta? Mitä jos nainen olisikin ystävällinen, mukava ja ilahtunut aloitteestasi? Ei kannata koskaan yrittää mitään, ottaa pienintäkään riskiä, koska pahimmassa tapauksessa voisikin olla onnellinen? Tämä scrooge-ajattelu ei edelleenkään mene minun kaaliin, mutta omapa on elämäsi.
ja btw: minusta jokainen joka antaa tylyt pakit, nolaa itsensä, ei sitä kenelle pakit annetaan. et menetä sellaisissa ihmisissä mitään, hyvä vaan että tulee aikaisin esille.
No juu siis koska elämä on opettanut että onnellisia loppuja on harvemmin ainakin minulle. Se että jos nainen olisikin ystävällinen, mukava ja ilahtunut saattaisi olla vielä pahempaa kuin ne pakit koska aika pian siinä ilahtuneena jutellessa varmaan sitten naisesta paljastuisi asioita, vaikkapa pari lasta, jotka estäisivät vakavamman suhteen ja koska olen rehellinen & en etsi pelkkää panoa olisinkin sitten hankalassa tilanteessa kun pitäisi sitten keksiä keino miten voisi fiksusti ja kohteliaasti perääntyä tilanteesta.
Niin ehkä sinusta mutta se tylyttelijä saattaisi saada siitä jonkinlaista mielihyvän tunnetta, en aio antaa sitä sille yhtään.
Sinä olet hauska ja ihana! Saat mut hymyilemään ja nauramaan ihan tottahan noi jutut on. Ite on ehkä turhan vakavasti suhtautunut asioihin. Itestähän kaikki on kiinni. Mitä asioita katuu, niitä tekemättömiä ainakin itse. Joskus tosin ei ole voinut valita niin kuin olisi halunnut. Nyt kuuntelen sydäntäni ja suljen järkeni...
Sen takia kannattaa tehdä aloite naisena että:
1. Hyvät mahkut ettei saa pakkeja.
2. Saa valita mieleisensä oloisen miehen ketä lähestyä.
3. Mahdollisuus tutustua sellaisiinkin miehiin joihin ei välttämättä muuten tutustuisi.
Tossa jo 3 hyvää syytä.
Olen samaa mieltä, tosin 2. ja 3. kohta mielestäni pätee myös miehille. Ykköskohta varmaan riippuu (molemmilla sukupuolilla) täysin siitä, ketä lähestyy.
tiedän monta ktm/ktm- miestä, jotka ovat antaneet pakkeja. Ei siksi, että olivat ytmejä, vaan siksi, että naisen aloite on tullut aivan puskista ja yllättäen. Mies ei ole siis ehtinyt mitenkään käsitellä asiaa, joka on hänelle hyvin harvinainen. Kyseessä on siis ollut mielen vastustusreaktio uudessa yllättävässä tilanteessa. Jälkeenpäin nämä miehet ovat usein katuneet "tyhmyyttään". Ja, naisethan ei oikeasti osaa tehdä kovin fiksuja aloitteita.
Minä en ole koskaan antanut oikeasti kiinnostavalle naiselle pakkeja. Mutta sellaisille 50-50 tapauksille ehkä olen. Mikä on varmaan ihan hyvä vain. Ja sitten kiinnostavien aloitteellisten kanssa olen jäätynyt niin, että se on vaikuttanut joko pakeilta tai vammaisuudelta.
"Ja, naisethan ei oikeasti osaa tehdä kovin fiksuja aloitteita."
Et ehkä ole tässä tosissasi? Tosin kymmenistä naisten aloitteista minulla ei ole omaa kokemusta. Joitakin aloitteita nettideittien ulkopuolelta minulle on tehty, myös yhden yön seuraa ravintoloissa minulle on naisten taholta tarjottu. Johtuen naisten aloitteiden huomattavasti pienemmästä määrästä vs. miesten aloitteet uskoisin niiden olevan keskimäärin punnitumpia. Vain yhden naisen tekemän aloitteen minulle olen kokenut heikkolaatuiseksi, millä en viittaa kyseisen naisen ulkoiseen olemukseen vaan varsin välittömään rivoon kielenkäyttöön, että mitä haluaisi kansssani tehdä. Olennaista minulle on ollut, että nainen ylipäätään on tehnyt aloiteen eikä itse aloitteen muotopuoli
Heikoilla aloitteilla ehkä viitataan siihen, että nainen alkaa juttelemaan niitä-näitä, jolloin insinöörishenkinen mies ei ymmärrä olevansa aloitteen kohteena. Tai sitten se katse, joka voi olla aloite tai voi olla olematta.
Mutta kyllä minustakin ne selvät naisten aloitteet ovat ihan hyviä useimmiten. Vaikkeivat sitten mihinkään johtaisikaan,kuten eivät juuri koskaan johda, koska olen ronkeli runkkari.
Ei minusta rivo aloitekaan välttämättä huono ole, jos nainen kerran sitä haluaa ja sellainen on. Ihan hyvä vaan, että on homma selvillä heti, niin mies saa sitten päättää, että lähteekö vai ei?
"Ja, naisethan ei oikeasti osaa tehdä kovin fiksuja aloitteita."
Selitys 1, usein on hankala tajuta, että kyseessä on naisen aloite.
Selitys 2, toinen ääripää on naisen suorat seksitarjoukset, ilman pienintäkään "kipinää".
kyllähän sitä on tullut mokattua muutama erittäin hyvä naisen tekemä aloite typerästi omilla pakeilla. Niitä on kiva muistella vuosienkin jälkeen ja ihmetellä oma puusilmäisyyttä.
Pidän sitä riskinä itseni nöyryyttymiseen.
Mutta oikeastaan pidemmän päälle nöyryytetymmäksi joutuu toteamaan itsensä sen takia, ettei ole tehnyt niitä aloitteita, jotka olisi pitänyt tehdä. Niin paljon saatavissa ja surkean egon takia ei vaan uskalla edes ojentaa kättä sen ottaakseen, kun kissa saattaisi räppäistä kämmenelle kynsillään.
Kyllähän tämän saman luulisi koskevan naisiakin. Paitsi jos on nainen, jolle ei ole niin väliä sillä, että kuka häntä panee. Joka tapauksessa voisi kuvitella naisten ymmärtävän vähän paremmin ja empaattisemmin tämän kuvion kuin Kummituksen tekstistä tulee ilmi.
Itselläni varmaan estoisuus pohjautuu lapsuuden koulukiusakokemuksiin. Ja myös yliegoon, kuvitelmaan siitä, että Se Oikea haluaa minut yhtä paljon kuin minä hänet ja että silloin kaikki sujuu kuin elokuvissa. Tuota kuvitelmaa ei uskalla riskeerata, koska epäonnistuminenhan kertoisi, etten minä olekaan se sadun prinssi.
Voi olla, että myös ihan synnynnäiset tekijät vaikuttavat ujouteeni.
Nostit tuossa tärkeän pointin yleisemminkin, katuako niitä tehtyjä asioita, vai tekemättömiä? On varmaan persoonakysymys myös, mutta tiedän, että oma elämä olisi ollut monella tapaa hyvin erinäköinen, jos olisin omia pelkoja enemmän kuunnellut.
Tuli myös tuosta kuvitelmasta mieleen: eikös sen aloitteen yksi tarkoitus ole selvittää, että onko tässä aineksia elämäsi loovstooriksi vai ei? Jos nainen ei pitänytkään sinua sadun prinssinä, niin hän ei ole itse sadun prinsessa? Siis siinä sinun sadussasi? Elokuvien tapaan ”it was not meant to be”?
Nojoo, mutta sitten ei ole varmuutta, että onko sitä omaa satuprinsessaa olemassakaan? Ei välttämättä yhtä sykähdyttävää tule vastaan aikoihin ja se seuraavakin voi antaa pakit. Lopulta sitten ei saa ketään tai saa kurpan, mikä on kaukana saduista.
Voi olla, ainakin palstan teorioiden mukaan, että tilanne näyttäytyy erilaisena kauniille naiselle, jolle uutta laadukastakin seuraa on jatkuvasti tarjolla ja itsetunto pumpattu sen verran tappiin, ettei omaa kelpaamista prinsseille tarvitse murehtia. Ne harvat, jotka antavat pakit, voi tosiaan ottaa korvattavissa olevina yksittäistapauksina, eikä minään elämän ja kuoleman kysymyksinä.
Kun sinua on himoittu kouriintuntuvasti jo jostain kymmenvuotiaasta asti, niin seksuaalisessa mielessä ei ole ainakaan tarvinnut pelätä haluttavuuden puutetta. Vastaavasti muussakin elämässä se pelkojen syrjäyttäminen on helpompaa, jos on vahva pohja jo lapsuudesta saakka.
Olet varmasti ainakin pääpiirteittäin oikeassa, mutta tuskinpa kenelläkään niitä prinssejä tai prinsessoja on ihan jonoksi asti. Siis ainakin jos ajatellaan, että prinssin / prinsessan tulee sykähdyttää syvimmällä mahdollisella tavalla eikä vain hetken huumaksi, niin enpä usko että niitä tosiaan massoittain löytyy ja ajatus että prinssi / prinsessa olisi korvattavissa on jotenkin mahdoton.
Ja toki, itsetunnolla on merkitystä pelkojen voittamisessa, mutta väittäisin myös että ihan kaikilla on omat epävarmuutensa ja haavansa, niillä suosituimmillakin. Ja itse olen kai siinä mielessä fatalisti, että jos saisin pakit, niin ajattelisin tosiaan ettei sitä juttua ollut tarkoitettu tapahtuvaksi. Eli vaikka itsestä tuntuisikin, että toinen oli se prinssi, niin jos toinen ei tunne samoin, niin silloin olin oman tulkintani mukaan itse kuvitellut tilanteen väärin. Tästä kai ero ajattelussamme: minä en siis ajattelisi, että prinssi on korvattavissa, vaan ajattelisin, ettei se ollutkaan se prinssi, vaikka niin ensin luulin. Sattuisihan se silti, muttei ehkei niin paljoa (?). Omanlaisensa puolustusmekanismi haavoja vastaan kai tuokin.
Niin tietysti silloin on tulkinnut tilanteen väärin, mutta silloin iskee turhauma ja pelko siitä, että milloin sitten löytää sen oikean, kun ei se kerran vieläkään onnistunut? Monella kun sinkkuus ja epätoivoinen yksinäisyys on kestänyt jo niin pitkään, että toivo on koetuksella.
Iskuhan sekin toisaalta on, jos ei yritäkään ja menettää sillä tapaa "sen oikean". Mutta pettymyksetkin on jotenkin luontaisempaa ottaa vastaan odottaen tilanteen lipumista ohi kuin aktiivisesti riskiä ottaen ja häviten. Vaikka pitäisi kai osata muuttaa tämä juuri päinvastaiseksi, koska voittaa ei voi juuri koskaan odottaen.
Totta.
Ei aloitteen tekeminen minusta ole varsinaisesti itsensä nöyryyttämistä. Minulle on vain itselleni vuosien saatossa käynyt niin, että kun alun alkaen rohkeus livenä tehdä aloitteita oli varmaankin keskimääräistä parempi mieheksi, niin pitkään aikaan kun ei ole ollut mitään suhdetta lukuisten peräkkäisten pakkien takia, niin itseluottamus yrittää iskeä on huomattavasti laskenut ja kun aloiteitseluottamus ei ole kohdallaan niin se huonontaa mahdollisuuttani silloin kun joskus taas rohkenen tehdä aloitteen. Omaan empiiriseen elämänkokemukseeni perustuva tietoisuus onnistumisen vain pienestä todennäköisyydestä ei innosta tekemään aloitteita, vaikka juuri sen vuoksi niitä pitäisi tehdä kahta kauheammin. Ikävä oravanpyörä
Niin, silloin kun ei ole varsinaisest mitenkään ihastunut naiseen, on naiselle helppo tehdä aloite, Pakit ei silloin tunnu miltään, esim baarissa jne. Mutta, kyllähän se syö miestä, jos ei ihastus ei vastaakkaan halutulla tavalla vaan antaa kylmät pakit. Toin kun kokee muutamia kertoja peräkkäin, niin uskon kyllä syövän mielialaa ja vievän lopulta aloitekyvyn.
Pakkeja on hankala antaa "kivasti". Sitäkin pitäisi harjoitella.
Aika kivasti ne antaa, kun sanoo olevansa varattu homo, jolla on aids. Että muuten kyllä olisin tosi kiinnostunut..
Oravanpyörä kuvaa varmasti tlannetta hyvin. Kun on oravanpyörässä niin negatiivisen kääntäminen positiiviseksi tuntuu vaikealta, mutta kun se onnistuu, niin yleensä sitten onnistumisetkin ruokkivat toisiaan.
Naisten kanssa pyörä toimii usein vähän nurinkurisesti: useampana iltana olen kokenut olevani huonoimmillani, tärisevä ihmisraunio esimerkiksi krapulan ja morkkiksen takia, mutta sitten kaduilla ja baareissa "kaikki" naiset ovat flirttailleet, mikä on alun hämmennyksen jälkeen saanut egon jälleen pullistumaan.
Sitten taas voi olla iltoja, kun kokee olevansa etukäteen parhaimmillaan, mutta ei saakaan yllättäen mitään vastakaikua.
Mutta tuo taitaa olla aika klassista. Ekassa tapauksessa vaikutat välinpitämättömältä tms ja tokassa ehkä liian valmistautuneelta?
Tai ehkä herkältä taiteilijalta ekassa. Äidinvaistot ja rokkihimot heräävät.
Toisessa ylpeältä paskiaiselta.
No vaikka noinkin :)
Ei välttämättä tule nyt "oikeaan" kohtaan keskustelua, mutta palaan vielä tuohon riski vs mahdollisuus -näkökulmaan ja kun mainitsit "siitä oikeasta". On selvä, että mitä kiinnostavampi kohde on, niin sitä suuremmalta riski vaikuttaa. Toisaalta silloin mahdollisuudet ovat myös suuremmat... mutta tietääkö sitä sitten yleensä jo alkuvaiheessa, että tämä on nyt Se Oikea? Eikös se tule hieman myöhemmin? Eli sikäli, ainakin aloitteen kohteen ollessa vielä melko tuntematon, niin tilanteessa pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia kuin riskejä?
Joskus nuorempana hieman positiivisuuden kierteestäkin pääsin maistamaan naisten suhteen. En kokenut että vastinparienkaan eli n. 20-25 v. sinkkunaisten odotukset miehen suhteen olisivat olleet ihan pilvissä yleisesti ottaen, vaikka pakkeja paljon tulikin. Mutta silloin minulla oli kanttia tehdä joskus viidenkin naisen suhteen aloite ravintolassa saman illan aikana. Mutta ujolla päällä kun olin, niin en silloinkaan uskaltanut toisinaan ketään lähestyä koko illan aikana ravintolassa. Joka ikinen kerta minun on livenä pitänyt ensin voittaa ujouteni, joka on osa persoonaani, ennen kuin olen tehnyt aloitteen.
En välttämättä tarvitsisi kuin yhden uuden naisen kanssa suhteen loppuelämäni aikana. Se riittäisi minulle positiivisuuden kierteeksi.
Sehän lisää riskiä entisestään, jos paljastuu, ettei se nainen edes ole se oikea!
Millä ihmeen tavalla, en tajua?
Joo, luultavammin suurin osa olisi enemmän kuin iloinen siitä yhdestä loppuelämän positiivisesta kierteestä :)
(mutta olisihan se kiva jos sitä etsiessä olisi hyviä kokemuksia myös)
No onhan se pettymys, kun ei olekaan löytänyt prinsessaansa!
Höh, mutta sehän on hyvä mitä nopeammin käy ilmi, että tämä ei ollutkaan minun prinsessani! Sitten voi jatkaa hyvillä mielin eteenpäin.
Toki hyvät kokemukset kelpaavat myös, vaikka niiden tavoittelua en näekään itseisarvoisena siinä mielessä kuin asia monesti ymmärretään.
Aloite on mahdollisuus vain ja ainoastaan, mikäli henkilöllä on aikaisempia positiivisia kokemuksia siitä, että kohteena oleva sukupuoli yleisesti ottaen hyväksyy aloitteentekijän.
Omalla kohdallani naissukupuolen suhtautuminen itseeni jo teini-iästä lähtien on tuhonnut kaiken positiivisen luottamuksen siitä, että itseni likoonlaittaminen olisi minkäänlainen mahdollisuus eikä nöyryytys.
Esimerkiksi ikävuosina 12-15v kaikilla tytöillä oli ystävävihkoja, joihin luokan jokainen oppilas, pojat ja tytöt, sai kirjoittaa vastauksia, kaikki muut paitsi minä. Jopa hyväntekeväisyysaddressit hyppäsivät ylitseni, etten saanut mahdollisuutta laittaa nimeäni. Ymmärsin kyllä miten kuvottavana tyttöjen täytyi pitää minua. Kun pojatkin tajusivat että kuvotan tyttöjä, menetin sitten kaverinikin.
Naiset ovat seurusteluasioissa rinnallani kuin MacDonaldsissa keittorasvaa paljaalti juovia superlihavia amerikkalaisia, ja minä kuoleva biafra-lapsi. Kuinka meillä olisi mitään yhteistä? Ja minun pitäisi tässä ryhtyä tekemään aloitteita keittorasvaa raakana juoville naisille, kun itse unelmoin riisinjyvästä? Mieluummin kuolen omaan yksinäisyyteeni, kuin alistun sellaiseen.
Tosi kurja kuulla kokemuksistasi. Ymmärrän täysin, ettei noista lähtökohdista katsottuna kiinnosta. Tämä ei lohduta, etkä sinä lohdutusta varmasti edes tarvitse, mutta muista, että monesti tilanteet muuttuu vuosien varrella. Eli vaiķka noin tapahtui silloin kouluaikoina, niin tilanteesi saattaa olla muuttunut. Siksi, ja muutenkin, kannattaa yrittää karistaa menneisyys.
Tietysti se on itsensä nöyryyttämistä jos joutuu kerjäämään sitä vitun reikää ja esittämään jotain vitun PUA-panopelleä, että edes joku puhkinussittu paskapillu suuressa armossaan alentuisi levittämään sen eltaantuneelta nussijamiesten spermalta löyhkäävän limaisen huoranreikänsä pantavaksi. Mitä vittua ne perkeleen reikähaarat kuvittelevat olevansa?
Sanoit toisessa ketjussa olevasi empaattinen... En viitsi toistaa haukkumalitaniaasi, mutta naiset eivät kuvittele, vaan ovat tasa-arvoisia ihmisiä, eivätkä olemassa vain miesten käyttöä varten. Toistan, ihmisiä, joilla on tunteet ja ajatukset.
Sinulla on selvästi pahoja ongelmia, joten ei ihme etteivät naiset lämpiä. Hae apua, tuollainen ei ole oikeasti terveen ja tasapainoisen ihmisen puhetta.
Tässähän on juuri tuotu esiin epätasa-arvoisuutta ja naisten halu olla otettavia käyttöesineitä.
Teen jopa mielummin itse aloitteita kun odotan miesten aloitteita. Sillain saan asiat ainakin etenemään nopeammin kiinnostavan oloisen ihmisen kanssa.
Ja myös siksi, koska en itse tykkää pakkien antamisesta, on helpompi itse ottaa ne mahdolliset pakit. En mä pidä sitä nöyrtymisenä vaan yksinkertaisesti tykkään itse lähestyä valitsemaani miestä. Enkä siis pidä mua lähestyvää miestä mitenkään nöyrtyneenä, vaan kiinnostuneena.
Miehet kai pitää tuota lähestymistä siksi nöyryyttävänä, koska hän tekee ensin työn ja nainen valkkaa. Ja eipä ne kaikki naiset osaa pakkeja nätisti antaa...
Pakkien antaminen ei ole kivaa. Tulee jotenkin huono omatunto, koska jokainen lähestyjä on kuitenkin kerännyt sen rohkeutensa ja uskaltautunut juttusille. Tavallaan sen rohkeuden haluaisi siis jopa palkita. Naisten pitäisi tehdä enemmän aloitteita, koska miesten pakit ei edes tunnu hirveän pahalta, kun ottavat naisen lähestymisen niin positiivisena asiana.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta nöyrtymisasiasta. Minun on vaikea nähdä aloitteen tekoa itsensä nöyryyttämisenä - ja juuri siksi korvaani särähti tuo toisen ketjun keskustelu. Tietysti kokonaisuuteen vaikuttaa paljon jo nuo aiemminkin mainitut asiat, kuten oman kiinnostuksen taso ja se, onko toinen esim. jo entuudestaan tuttu.
Meillä kahdella (ainakin, varmasti on muitakin) on ehkä ollut niin hyviä kokemuksia, että aloitteen teko ei siksi ole mitenkään big deal, vaan joskus jopa etuoikeus?
Mulla on pelkästään hyviä kokemuksia aloitteen teosta. Etuoikeus se on siinä mielessä, että esim. baarissa ei tarvitsis kun tsekata tarjonta ja poimia siitä kiinnostavin. Mä en ymmärrä miksei useammat naiset käytä tota mahdollisuutta hyväkseen! Enhän mä tässä ole mitään pyörää uudestaan keksinyt, vaan sen mitä mahdollisuuksia naiseus antaa, käytän sitä häpeilemättä hyväksi. Vaikeaksi homman tekee vain se, että aina on niin kivoja ja upeita tyyppejä, et kun en kaikkia voi saada, niin en voi ottaa ketään! :D
(Enkä nyt siis ole kusipää, en pidä itseäni mitenkään ylivertaisena. Vaan tiedostan, ettei ne mua kiinnostavat miehet välttämättä uskalla mua lähestyä, joten helpotan vaan heidän hommaa lähestymällä itse, näin myös eliminoin ne mua "ei kiinnostavat" tyypit).
Tässä tuli mieleen se joku tännekin linkitetty jenkkilässä toteutettu juttu, jossa nainen pistettiin ehdottelemaan seksiä ihan randommiehille yliopistolla. Lähes kaikki olis suostuneet ja nekin jotka oli varattuja tai kiireessä, pyytelivät anteeksi, ettei just nyt käy. Joku oli kai antanut puhelinnumeronsakin varalta :D
Toi oli hyvä esimerkki siitä, että ei miehiltä oikeasti niitä pakkeja tule, ellei tosiaan ole varattu tai sitten ihan totaalisesti väärän tyyppinen kohde, mutta toisaalta en tee aloitteita "väärän tyyppisille" miehille, joten onnistumis-% on suht. hyvä.
Luulen, että nykyään joka mies ei enää suostu, koska myös miehet eivät enää pidä naisia vaarattomina. Eli miestenkin puolelta löytyy sitä varautuneisuutta. Missä määrin ja miten se on riippuvainen yhteiskunnan muusta tilasta, sitä en lähde arvioimaan.
Kai se on sitä kuuluisaa valtaproblematiikkaa; jos toisella on uskottavasti mahdollisuus vahingoittaa sinua, hänen tunkeileva lähestymisensä tulkitaan helposti uhkaavaksi.
Kiinnostava ketju ja hyvä kysymys. En itse ole kokenut aloitteentekoa uhkana, minä vain ymmärrän sen eri tavalla kuin useimmat palstan miehet. Minulle se aloite tapahtuu silloin, kun katseet kohtaavat kiinnosruneina. Sen jälkeen on ihan sama kumpi menee juttusille. En jatkossakaan aio lähestyä miehiä, jotka katsovat "ohitseni", koska se on täysin turhaa; mies on jo viestittänyt katsomattomuudellaan, että "ei kiinnosta". Ihan niin kuin me naisetkin teemme.
Olen kanssa mielenkiinnolla seurannut keskusteluja siitä mikä on aloite. Luulisi sen määrittelyn olevan yksinkertaista, muttei se ainakaan minusta ole. Siis ainakaan aina. Kuten missä tahansa vuorovaikutustilanteessa, aloitteen teossakin, myös ilmeet, katseet, eleet, ovat tärkeitä. Aina ei ole minusta edes täysin mahdollista määritellä kuka teki aloitteen. Toinen tekee jotain, ja toinen reagoi siihen, tulee vastaan. Se on vähän kuin tanssia.
Sitten kun vielä pystyisi jostain kristallipallosta tarkistamaan, milloin ne katseet tulevat kiinnostuksen vuoksi ja milloin jostain muusta syystä. Muutama esimerkki valaisemaan asiaa.
Tulin yksin suhteellisen ajoissa baariin, vähän matkan päässä vastapäätä yksin pöydässään oli nainen, jonka kanssa katseet kohtasivat muutaman kerran, sellaisia parin sekunnin kiinnittymisiä, ei mitään että nainen olisi siirtänyt katseen tiukasti toiseen suuntaan. No ei mennyt kauaa, kun paikalle tuli naisen ilmeinen poikaystävä ja sitten hän kiinnitti kaiken huomionsa tähän. Tulkinta: kyseessä olikin vain jotain oman viehätysvoiman testailua.
Toinen tapaus, miehistä ja naisista koostuvassa seurueessa yksi nainen jää tuon tuosta katsomaan hitaasti, minulla herää ajatus, että voisi olla porukan sinkku ja kiinnostunut, mutta jonkun ajan päästä sanoo jotain muille, jotka kääntyilevät katsomaan selvästi negatiivisella mielellä. Tulkinta: nainen on puhunut jotain epämiellyttävästä tuijottelijasta...
Oma lukunsa ovat parin-kolmen naisen ryhmät, joista saattaa tulla hymyileviä katseita, mutta jokin eleistä tai hymyssä kertoo enemmänkin siitä, että naiset todennäköisesti supisevat keskenään huvittavuuteen asti ihan kauheasta tai epätoivoisen oloisesta kohteesta. Ei taatusti herää mielenkiintoa lähteä hakemaan varmistusta tilannearviolle.
Mikä on Helkan kokemus siitä, millä todennäköisyydellä kiinnostuneesti katsellut mies lopulta tulee tekemään tuttavuutta? Jääkö useammin vain vilkuiluksi, vai johtaako se hyvin usein kontaktiin? Onko mieleesi jäänyt, että sikseen jättävät tai luo tulevat miehet olisivat olemukseltaan jotain tiettyä tyyppiä?
En pidä aloitteentekoa nöyryyttävänä. Joskus se toimii, joskus ei. Pääasiassa miehet ovat suhtautuneet positiivisesti tai neutraalisti. En ole koskaan kylmiltään ketään miestä lähestynyt ja tehnyt aloitetta, useimmiten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa aloitteentekeminen jakautuu suhteellisen tasaisesti kummallekin osapuolelle. Toinen voi ensin eleillään viestittää, että mua voi lähestyä, toinen alkaa juttelemaan ja lopulta ensimmäinen tekee ratkaisevan siirron aloitteessa. Ei se sen ihmeempää ole.
Katkeruus jostain aloitteiden tekemisestä on niin suuri turn off.
Joo, totta. Jos mies jotenkin mainostaisi erikseen kuinka joutui nöyrtymään tai jotain vastaavaa, vuokseni, niin se tuntuisi kyllä vähintäänkin... tosi oudolta ja luontaantyöntävältä.
Itse otan sen kohteliaisuutena, että joku mies lähestyy minua. On ihan sama, että tuleeko mies iskemään vai onko kyseessä vain puhtaasti juttukaveria etsivä mies. Rasittavaksi tilanne käy ainoastaan siinä tapauksessa, jos mies on tolkuttomassa humalassa eikä ymmärrä, että en ole kiinnostunut, vaan jää jankkaamaan vonkaamista eikä lähde pois. Silloin on pakko olla tyly tai lähteä pois, mikä ei täpötäydessä ravintolassa ole helppoa, koska silloin menettää yleensä istumapaikkansa, mikä korkokengillä seisoessa ei ole kovin mieluisa vaihtoehto.
Myönnän, että teen harvoin aloitteita. Se johtuu epävarmuudestani kaikissa tilanteissa, joissa ulkonäköäni arvioidaan. Jos taas lähestyn miestä juttukumppanimielessä, jolloin ulkonäölläni ei ole merkitystä, niin olen paljon rennompi ja juttelu sujuu hyvin. Ongelmana ei ole puhetaidot tai aiheiden keksiminen, vaan puhtaasti tietoisuus semirumuudestani.
Aivan, baareissa on aina riski törmätä näihin jankkaajiin. Ja tota rentoa jutustelukulttuuria saisi kyllä olla paljon enemmänkin :)
Meidän pitäis oikeasti opetella se treffailukulttuuri mitä ulkomailla harrastetaan. Meillä kun jokainen kohtaaminen ja treffit tähtää vain joko seksiin tai suhteeseen. Se aiheuttaa paineita, pitäisi pystyä suorittamaan parastaan ja hylkäämisestä tulee paha fiilis.
Reissussa on aina kivaa kun paikalliset tulee rohkeasti juttelemaan ja lyhyenkin reissun aikana pääsee jonain iltana treffeille paikallisen kanssa. Ja siis treffit ei ole sama asia kun seksin harrastaminen.
Moni on täällä muakin arvostellut, kun koko kevään ja osan kesästäkin "harrastin" treffailua. Viikon aikana saattoi olla monetkin treffit. Ihan vaan kävin kahvilla, syömässä tai lenkillä kivojen tyyppien kanssa. Menin jokaisille treffeille vain tutustumaan siihen ihmiseen. En odottanut yhtään mitään aviomiestä sieltä ja huomasin sen vaikuttavan positiivisesti myös vastapuoleen. Jutustelu oli tosi rentoa ja molemmista oli kivaa vaan viettää hetki aikaa yhdessä sen suurempia odottamatta.
Varsinkin naisilla tuntuu olevan näitä ylisuuria odotuksia mieheltä. Ja vähemmästäkin miehille iskee ne suorituspaineet jo ennen treffejä, ymmärrän siis miksi moni mies saattaa jättää jopa lähestymisen väliin siinä pelossa, ettei kykene vastaamaan naisen odotuksiin.
Toi treffailu harrastuksena kasvattaa itseluottamusta ja opettaa sitä kanssakäymistä. Mä olen sitä mieltä, että vaikka noi nettitreffit on väärä paikka kumppanin etsintään, mutta kyllä se harjoituspaikkana treffailulle käy. Ei laita sinne mitään ihme vaatimuksia ja on valmis tapaamaan kaikenlaisia ihmisiä ikään ja kokoon katsomatta.
Tuossa on paljon totuutta. Itselleni mahdollisesti suurin kompastuskivi on juurikin siinä että jotta kemiat ja kipinät heräisivät ja monen naisen mielessä oleva ajatus rakkaudesta ensi silmäyksellä toteutuisi, pitää alusta saakka viestiä ettei tässä ole kyse van kaverillisesta jutustelusta.
...mutta kun ei tunne naista ollenkaan, mistäpä tietää onko itse kiinnostunut? Kun on viestittänyt puhuvansa kuin kaveri kaverille, tuolta "sektorilta" ei olekaan helppoa päästä pois.
Pelimiehet ratkaisevat asian yksinkertaisella tavalla. Tavoitteena on saada seksiä mahdollisimman nopeasti, ja miettiä suhteen mahdollisuutta sitten myöhemmin. Ehkä sitten pitäisi tehdä niin kuin muutkin ja lähteä tälle tielle, onhan tässä jo lähemmäs 40 vuotta tapeltu sitä ajatusta vastaan että on pelattava peliä - huonolla menestyksellä ;)
Nettitreffeillä on ainakin yksi hyvä keino ottaa naisilta luulot pois, on ehdottaa että "Eihän sitä tiedä ennen kun tapaa, joten mennään vaan kahville rennosti ilman odotuksia ja katotaan sit". Näin naisellekin tulee rennompi fiilis eikä kummallakaan ole mitään ylisuuria odotuksia eikä paineita ekojen treffien suhteen. Samalla sitä psyykkaa myös itsensä rennompaan moodiin.
Eikä siinä suoranaisesti kuitenkaan viitata kaverisektoriin. Kaverisanaakin voi oikeastaan välttää eli ei näin: "mennään ihan kaveripohjalta kahville..."
Toimi aikanaan mulla hyvin.
Joo, tuota rennompaa tapailu- ja jutustelukulttuuriahan voi jokainen omassa elämässään toteuttaa. Niin ainakin minä olen tehnyt, eli ihan kuten sinäkin, lähtenyt treffeille aika matalalla kynnyksellä ihan vain jutustelemaan ja tutustumaan. Tai alkanut länkyttää niitä näitä jossain baaritiskillä, lentokentällä, huonekalukaupassa jne..
Jotenkin pitäisi päästä pois siitä (baarien) ”pelon ilmapiiristä” jossa mies pelkää / odottaa tylytystä ja nainen pelkää /olettaa, että mies vonkaa pelkkää seksiä. Tai että mies pelkää joutuvansa kaverisektorille, jollei heti vonkaa. Ja nainen tylyttää varmuuden vuoksi, tai jotain yhtä vammaista :) Miksei voisi vain hieman höpöttää niitä näitä ja tutustua ja sitten ehkä tavata toisenkin kerran jos tapaaminen sujui mukavasti?
Kiitän vinkistä.
En huomannut mainita että viittasin lähinnä rafloihin, joissa 99% paritumisesta tapahtui silloin parikymppisenä. Siellä touhu oli kaavamaista: naiset lähtevät pitämään hauskaa, sitten loppuillasta kuin sattumalta kiinnostava mies tulee vastaan ja valomerkin jälkeen katsotaan lähdetäänkö yhdessä baarin ovesta ulos. Tuossa ympäristössä, alkoholin vaikutuksen alaisena, kaverilliselle tutustumiselle ei ole sijaa. Ja naisen houkutteleminen baarista johonkin rauhallisempaan paikkaan onnistuu samalla todennäköisyydellä kuin meidän romanttinen matkamme kuuhun :)
Nettitreffeistä minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia.
Ohjeesi on kylläkin ajankohtainen. Eräs oikein mukava nainen tuntuisi olevan kovin halukas keksimään tilanteita joissa päädymme juttelemaan kahdestaan uraan liittyvistä asioista yms. En ole varma onko tämä osoitus kiinnostuksesta, onko hän minun tyyppiäni, tai olenko minä hänen tyyppiään. Monestakin syystä ajatus tästä naisesta treffeillä "ATM:n" kanssa on hauska - jopa niin hauska että jospa sitä kokeilisi vähäsen kepillä jäätä :p
Kirjoitustesi perusteella on vaikea uskoa, ettei sinulla flaksi kävisi. Tuli mieleen, tämän kommenttisi perusteella, että minkä verran flirttaat livenä tuntemattomien tai semi-tuntemattomien naisten kanssa? Ei ole pakko mennä tuonne pelaamiseen asti, koska usein flirtti voi olla miljoona kertaa parempi - ainakin siis minun mielestäni. Flirttaat täällä meidän palstanaisten kanssa kaverillisessa keskustelussa, niin flirttaatko livenä? Sorry suoruuteni, ei ole pakko vastata, tämä on ihan vilpitön pyrkimys olla avuksi :)
"Flirttaat täällä meidän palstanaisten kanssa kaverillisessa keskustelussa"
En tunnusta! Keskustelen ainoastaan 100% kaverillisesti...pitäen oman, palstan määrittelyjen mukaisen tasoni mielessäni.
Enkä tietenkään voi olla vastaamatta kysymykseesi, oi rakas mentorini ;)
Olen yrittänyt opetella flirttiä. Kun olin parikymppinen, en osannut. Enkä osannut edes kolmekymppisenä. Osittain siksi koska naisilta saatu palaute alkoi hiljalleen muuttua positiivisemmaksi (siis ei kaverimielessä, minulla on aina ollut naisia ystävinä), uskaltauduin yrittämään. Lähinnä mennään osastolla katsekontakti ja hymy kaupassa tms. Yllättävän moni nainen tuntuu vastaavan positiivisesti, pääasiassa selkeästi nuoremmat ja hieman vanhemmat. Kaippa yritän kulkea sillä rajalla etten flirttaa avoimesti, enkä näytä creepyltä. Kunnon pelimies luultavasti menisi 5 askelta pidemmälle.
Sivutarinana tulee mieleen Tokmannin kassalla ollut n. 25v. fitnesstyttö jolta sain ilmaisen Omega3-pakkauksen. Ehkä hän ajatteli että onpas raihnaisen oloinen mies...tai sitten ei :)
Hehee, jos sovitaan niin että minä jään tyystin tarpeettomana eläkkeelle mentorin roolistani, niin ala sinä harjoittelemaan sitä tanssinopettajan roolia :)
Et kuulu siihen ikäluokkaan joka pääsee eläkkeelle, sorry vain.
ATM Gentle Man ja foorumiyhteiskuntamme tarvitsee yhä työpanostasi meidän heikkolahjaisten ja hitaasti oppivien takapulpetin poikien kouluttamisessa parisuhdekelpoisiksi.
No kertomasi perusteella sinulla taitaa olla opinnot jo aika pitkällä :)
Ja kuulostaa lupaavalta tuo yllä mainitsemasi seuraasi hakeutuva nainen. Jos hän sitä jatkuvasti tekee, voit todellakin kokeilla kepillä jäätä (ja ehkä sitä hieman avoimempaakin flirttiä heittää). Pidän peukkuja!
"No kertomasi perusteella sinulla taitaa olla opinnot jo aika pitkällä :)"
En ole täysin varma. Tietyissä asioissa ehkä, mutta toisaalta seurustelussa on useita vaiheita joista puuttuu kokemusta. Olen realisti; ymmärrän että luvassa on takaiskuja ja melkoisesti opettelua.
"Ja kuulostaa lupaavalta tuo yllä mainitsemasi seuraasi hakeutuva nainen. Jos hän sitä jatkuvasti tekee, voit todellakin kokeilla kepillä jäätä (ja ehkä sitä hieman avoimempaakin flirttiä heittää). Pidän peukkuja!"
Kiitoksia. Katsotaan nyt, täytyy varmaan ottaa vastaan kutsu hippoihin johon tämä nainen ilmeisesti haluaisi minun osallistuvan. Jos kummaltakaan puolelta ei löydy romanttista kiinnostusta, voidaan hyvin olla kavereitakin...oikein valloittava tapaus on kyseessä. Sellainen plussa olisi ettei kyseinen nainen ole kiirehtimässä perheen hankkimisessa, eikä omien sanojensa mukaan myöskään miehen löytämisessä.
Ps. mitenkäs Kympin Naisen seurustelukuviot? Taisit joskus kirjoittaa että lupaava mies löytyi...?
No jos on valloittava tapaus, niin ilman muuta otat kutsun hippoihin vastaan!
Kuulostaa muutoinkin hyvältä tuo kuvaamasi kiireettömyys. Tulet selvästi hyvin toimeen naisten kanssa, joten mene siltä pohjalta, mutta tuo sitten mukaan ripaus tuota mainittua flirttiä. Ja who knows, voihan olla että nainen on sinuun jo silmänsä iskenyt, silloin sinun ei välttämättä tarvitse tehdä paljoakaan :)
Joo, kyllä minä ”törmäsin” lähestulkoon kirjaimellisesti hyvin lupaavaan mieheen. Alkuvaihetta tämä vielä on, joten ei nyt asiasta sen enempää, mutta kyllä me nyt virallisesti seurustelemme ja olen aika… ihastunut :). Sekin puoltaisi palstailun lopettamista - näemmä vaan vanhat tavat istuvat tiukassa toimettomina hetkinä. Niin, ja onhan nämä pariutumis- ja parisuhdekiemurat edelleen hyvinkin kiinnostavia :)
Minusta Gentle Man vaikuttaa enemmän jännämieheltä kuin ätmiltä.
Mitä mieltä Kympin Nainen on asiasta?
No tokkohan GM:ssä täytyy jokin jännäelementti olla, kun kerran fitnesstypyt väreilevät oikeilla taajuuksilla hänen läheisyydessään :)
Nooh, mutta hieman ”vakavammin”: minä teen arvioni kenestä tahansa miehestä (tai naisesta) vain "oikeassa elämäsä", livenä. Tokihan minulla aavistuksia saattaa olla, mutta jääköön kaikki spekuloinnit nyt spekuloimatta :)
Kannattaako miehen tehdä aloitteita vain itseään tasokkaammille naisille, koska tällöin pakkien saaminen ei tunnu niin pahalta. Nimittäin jos saa pakit samantasoiselta saatikka alempitasoiselta naiselta, sitä tulee tosiaan painetuksi alaspäin, tavallaan.
Toisaalta itseään tasokkaammalta naiselta saa varmasti pakit (ja ehkä jopa tylyt sellaiset), koska nainen ei ota itseään alempitasoista naista, joten maksaako sellainen ollenkaan vaivaa?
Nainen sen sijaan voi onnistua, jos hän iskee itseään tasokkaampaa miestä. Mieshän voi joskus kelpuuttaa itseään alempitasoisen naisen. Naisella epäonnistumisen riski muutenkin on pienempi, joten on omituista, että aloitteen tekijä on yleensä mies. Onko siis miesten itsetunto sittenkin parempi kuin naisten, kun sietävät pakkeja?
Minusta on hassua ajatella jotain tasoja aloitteen teon yhteydessä. Silloin kun olen itse tehnyt aloitteita, niin olen tehnyt ne miehille, joista olen ollut kiinnostunut. Tasoja en ole koskaan edes miettinyt. Miksi tekisin aloitteen ihmiselle, josta en ole ollenkaan kiinnostunut?
Voi olla, että naisilla on huonompi itsetunto, mutta mietin kanssa, että eikö huonoitsetuntoinen sitten todennäköisimmin tekisi aloitteen alaspäin - ei ylöspäin, kuten yleensä väitetään naisten kohdalla tapahtuvan?
Oletko tyhmä vai vaan esität sellaista? Juurihan ensimmäisessä kappaleessa kuvaat miten jaat miehet kahteen tasoon: kiinnostaviin ja muihin.
Oletko itse lukutaitoinen? Hmmm... kirjoitti että naisen olisi helpompi onnistua aloitteessa itseään tasokkaammalle, mutta toisaalta hän pohti ovatko naiset huonoitsetuntoisempia. Minun toka kappale on siis vastausta/kommentointia/pohdintaa Hmmm...:n vikaan kappaleeseen. Capiche?
Ja ensimmäinen kappale 100% naisen logiikkaa, mafioso.
Ilman vitsailua tai itseironiaa sanoisin että jos voisin matkustaa aikakoneella 15 vuotta taaksepäin, matkustaisin kertomaan itselleni seuraavasti: älä koskaan usko tasoihin - teoriassa eikä etenkään käytännössä.
Jos pitää itseään alempitasoisena, käyttäytyy sen mukaisesti ja helposti jää kokonaan ilman. Nimim. kokemusta on. Lisäksi kriteeri ei tietenkään saisi olla taso vaan se kuka vaikuttaa itselle sopivalta.
Niillä "korkeampitasoisilla" naisilla on myös heikkouksia, ulkonäköpaineita, jne. Ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, ml. julkkikset.
Toki helpommin sanottu kuin tehty, erityisesti baari on ympäristö jossa helposti menee mukaan tasoteorioihin joissa naiset on jalustalla eikä ilman alfan statusta pääse suojamuurista läpi. Tässä on minullakin todella paljon tekemistä, vaikka periaatteessa käsitänkin mistä homma kiikastaa.
Ehkä naisen logiikkaa mutta Mafioso en ole! Minun ”naisen logiikkani” ja elämänkokemukseni mukaan, tuo taso on niin monimutkainen asia, ettei siitä edes kauheasti kannata keskustella. Joo, toiset ovat suositumpia kuin toiset (tämä on ihan itsestään selvää), mutta silti suurin osa ihmisistä pariutuu keskenään ja yhden ei-kiinnostava on toisen kiinnostava. Esim. minun eksäni, jota minä pidin siis erittäin kiinnostavana, ei ollut parhaan ystävättäreni mielestä kiinnostava ollenkaan ja hän ihmetteli mitä minä näin eksässäni. No, en minäkään pidä hänen miestään millään muotoa kiinnostavana, vaikka hänen miehensä saattaisikin olla joillakin mittareilla melko tasokas (ja käsittääkseni ystävättärenikin häntä edelleen kiinnostavana pitää). Eli vaikka jotkut saavat suosiota enemmän kuin toiset, tai pariutuvat helpommin, niin yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin todella suurta. Siksi tuo maaginen taso ei ole yksiselitteisesti yhtäkuin kiinnostavuus.
Siinähän sen naisen tasokkuuden huomaa, kun kiinnostavat miehetkin on pääsääntöisesti kiinnostuneita. Jos ei olisi, voisi kenties joutua miettimään jotain tasojakin.
Ja kuinkahan monta julkkisnaista HC-ätminä tunnet?
Kyllä niillä korkeamman tason naisilla on eri vaatimukset, jo kavereilta pitää löytyä statusta ja edustuskelpoinen ulkonäkö.
Tässä eksytään sivuraiteille mutta olkoon...
Ei ole statuksesta kiinni, tai ulkonäöstä. Isoin ongelma julkisuudessa viihtyvillä tai julkisuuteen ammatin takia pakosta joutuvilla on se että harva suhtautuu heihin kuin tavallisiin ihmisiin. Tämä on pääsyy miksi julkkikset kaveeraavat julkkisten kanssa, miljonäärit kaveeraavat miljonäärien kanssa, jne.
Itse en välitä kaverin statuksesta tippaakaan, hyvä kaveri on hyvä kaveri oli hän sitten tj tai työtön. Sitä paitsi eikös se mennyt niin että ATM=ATM=ATM? :)
Naisten aloitteellisuus on niin harvinaista, että kyllä aloitteen teossa on ehdottomasti pohjimmiltaan kyse riskistä eikä mahdollisuudesta. Naiset kun ovat kaikkia mahdollisia riskejä vältteleviä opportunisteja.
Anteeksi, mutta atm:n asiantuntijalausunto naiateen aloitteellisuudesta ja aloitteentekokyvystä ei ole kovin uskottava.
Ihan sama kuin jos sanoisin, että pornotähdet on itse asiassa luonnottomia sängyssä myös valkokankaan ulkopuolella.
Anteeksi, mutta jos nainen ei ole koskaan tehnyt minulle aloitetta, niin kyllä minulla aika hyvä kokemuspohja asiasta on.
Naiset ovat hyvinkin aloitteellisia. Eivät kaikki, mutta todella moni. Harvassa on ne kerrat kun menee baariin, eikä nainen tule juttelemaan ja flirttaamaan, tule ottamaan kädestä kiinni ja hakemaan tanssimaan, ehdottamaan suoraan... katson noi kaikki aloitteeksi jos homman on selkeästi tarkoitus jatkua pidemmälle.
Sanoit että naiset ovat riskejä kaihtavia opportunisteja. Ei ole. Itse annan pakkeja paljon enemmän kuin näytän vihreää valoa. Toki kohteliaisuudesta menen tanssimaan tms. mutta se jää siihen jos ei kiinnosta.
En käy baareissa, enkä baarien humalaisten seksialoitteita laske oikeiksi aloitteiksi, koska arviointikyky on huumausaineen alaisena laskenut ja naisen todellinen, arka ja pettymyksiä välttelevä luonne on siten piilossa. Sitten kun nainen tulee pyytämään minulta puhelinnumeroa liikennevaloissa, niin voin uskoa, että kaikki naiset eivät ole pelkureita.
Ohhoh. En ole mainittuihin naisten puolelta törmännyt, mutta ehkä tilanne on toinen nuoremmassa ikäluokassa kuin mihin kuulun.
Voithan toki pitää jääräpäisesti kiinni näkemyksistäsi. Minä naisena en ole kertaakaan saanut aloitteita muualla kuin baarissa. Olen kuitenkin seurustellut useita kertoja. Mitenkö? Siten, että olen käynyt baareissa (joskus selvinpäin, joskus pienessä hiprakassa ja vain pari kertaa kännissä) ja ollut valmis vastaanottamaan miesten lähestymisyrityksiä.
Et voi tietää mitään naisen tai miehen luonteesta olipa hän sitten humalassa tai ei. Onko merkitystä, että onko nainen selvinpäin hiljainen ja riskejä kaihtava, jos hän on kuitenkin saanut aikaiseksi sinun ja hänen seurustelusuhteen???
Ja me miehet kun tehdään liukuhihnalta aloitteita selvinpäin... get real.
Korkeintaan silloin kun on jo jonkin aikaa toiseen tutustustunut. Töissä, harrastuksissa, opiskeluissa...
Musta sinänsä hassua, miten miehet valittaa SUOMESSA siitä, että joutuu tekemään aloitteita. Täällähän treffikulttuuri keskittyy alkoholiin, missä aloitteentekeminen ja treffeille pyytäminen joko baarissa tai myöhemmin tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Tässä tilanteessa pakkien saamisen ei luulisi olevan suuri juttu, verrattuna siihen että esim. työpaikalla pyytäisi naista treffeille joka kieltäytyisikin.
Mua ei ole kukaan mies koskaan lähestynyt selvänä arkielämässä ja pyytänyt treffeille.
En juo alkoholia.
Käy suihkussa, laita deodoranttia ja kampaa naamasi.
Kyllä se kulta jostain kulmantakaa ilmestyy.
En ymmärrä tämän ketjun otsikkoa. Odotin, että täällä puhutaan jostain sadomasojutuista.
:D
Hyvä keskustelu, ainoa miinus siitä, että miksi tämä on käyty keskellä yötä ;)
Varsinkin "ytmin" ja "satuprinssinnakin" kommentit olivat kuin omasta pääkopasta. Suorastaan lohdullista lukea niitä, vertaistukea ;)
Olen itse kokemut huomattavaa riittämättömyydentunnetta itseeni kun pari kertaa on jäänyt aloitteenteko väliin. Se on ihme juttu... voin mennä juttelemaan, flirttaamaan, vaikka häpeilemättömästi pikaiskemään lennosta tuntemattomia. Pakit ei tunnu juuri missään, ei kaikkien tarvitse musta tykätä. Jos kyseessä on kuitenkin joku, joka on kiinnostanut jo pidemmän aikaa ja on hieman ihastusta jo pohjalla, niin musta tulee kyllä niin paineistettu lähestyjä, ettei mitään rajaa. Se ei ole helppoa ja ihmekkös tässä vielä ollaan sinkkuna.
Taustalla painaa silloin aiemman kokemuksen tuoma pelko muutamista nöyryyttävistä pakeista, joita ei nimenomaan tuolta ihmiseltä kestäisi ottaa vastaan. Esim. pakit tyyliin katse silmiin 5 sek. ja sitten poistuminen paikalta huvittuneen näköisesti sanaakaan sanomatta, onhan näitä nähty kaikenlaisia :D
Tilannetta ei helpota se, että en juuri kiinnostu kenestäkään nykyään, enkä muille enää aloitteita tee. Silloin tällöin tulee vastaan nainen, jossa jokin puhuttelee niin paljon, että kiinnostus herää todella ja tulee tunne, että tuon mä haluan selvittää ja tutustua. Ilman vetoapua naiselta homma jää sikseen ja päädyn hengailemaan lämpimikseni jonkun randominaisen kanssa, joka haluaa välttämättä pitää seuraa. Sitä tekemättä jäänyttä aloitetta sitten puidaan poikien kanssa saunan lauteilla ja vannotaan, että ensi kerralla sitten...
Allekirjoitan tuon ylläolevan arvion myös omasta fiilistilasta. Joskus olen lähestynyt baarikierroksella monia naisia ja saanut ihan älyttömästi aloitteita, joskus tuntuu että olen kuin ilmaa ja oma lähestymiskyky on nollissa. Tätä on täysin mahdotonta ennakoida, sen tuntee nahoissaan yleensä saapuessaan baariin jännittääkö ajatus aloitteesta vai ei. Hyvä fiilis voi lysähtää jo narikassa kasaan.
Ihmisiähän tässä vaan ollaan.
Toi puhumatta paikalta poistuminen voi kyllä joskus olla muutakin kuin pakit. Toisen eleiden tunnistaminen on oikeasti tosi vaikeaa. Itsekin olen tehnyt just noin kerran kun pisti jännittämään. Ilme mulla tuskin kuitenkaan oli huvittunut, kun ei naurattanut yhtään! Kyllä, luitte oikein, minuakin jännitti joskus! :D
Se on niin fiilispohjaista toi lähestyminen ja sen vastaanottaminenkin.
Väärässä paikassa väärään aikaan saa kummia aikaan. Sama ihminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja reaktio voi olla toinen.
Ota tässä nyt sit selvää :D
Hyvä kirjoitus. Niin, täällä on välillä joitakin hulluja yövuorolaisiakin :)
Tuo on mielenkiintoista kuulla, että myös itsevarmat miehet jäätyvät ja sekoavat tietyissä tilanteissa kun panokset kasvavat. Toisaalta se on sen verran tuttua, ettei se yllätä ollenkaan.
Henkilökohtaisesti "jäätymiseni” ilmenee yleensä ihmeellisenä typeränä pälpätyksenä, yllättäen :)
Nuo kun voisi vaihtaa toisinpäin.
Minä pälpätän vasta lämmettyäni, joskus liikaakin. Jäätyessä olen kirjaimellisesti jäässä. Hyvä jos "moi" pystyy sanomaan äänen särkymättä.
No voin sanoa ettei sekään ole kovin kivaa, kun kuulee itsensä selittävän hermostuksissaan jotain ihan puutaheinää. Joskus tullut sellainen lähes kehosta irtautumisfiilis, kuuntelee ja katsoo ulkopuolelta että mitä toi bimbo selittää, olis nyt jo hiljaa :D
Minusta olisi kiva päästä näkemään sitä bimboa! Eli kateeksi käy.
Niin, miehet on just tommosia ihania, kun ne pitää sekojakin pulputtavia naisia monesti jollain tapaa hellyyttävinä. Sitten kun saa itsensä kasattua, niin voi yllättää uudelleen puhumalla jotain järkeviäkin. Jälkimmäistä ehkä harvemmin tosin tapahtuu :)
Täysin hellyttävänä. Kokonaisuus on vielä hurmaavampi, jos bimbouden takaa kuitenkin paljastuu oikeasti tohtori-tason älykkö, kuten sinun tapauksessasi. Silloin bimbo-pulputus tapaamisvaiheessa on täydellinen turn-on.
Se bimbo-pulputus myös luultavasti vähentää miehen jännitystä ja rentouttaa. Olet siis melkoinen ansa niille oikeille, jotka saavat pulputuksen käyntiin.
Selvästi hermostuksissaan bimbona höpöttävä nainen on kyllä hellyyttävä, ei siitä mihinkään pääse. Siinä väkisinkin leviää hymy kasvoille. Se on niin autenttinen reaktio.
Toisaalta jos toinen jäätyilee ja toinen höpöttää bimbona, niin tilannehan on täysin balanssissa. Jos kumpikin jäätyilee, niin tilanne muodostuu helposti kiusaantuneeksi. Kaksi höpöttävää yhtä aikaa on jo leffakohtausmateriaalia koomisuudessaan :)
En osaa sanoa tähän muuta kuin "naiset", kukaan ei kai koskaan ole väittänytkään ottavansa teistä selvää ;)
Tämän tarinan (ketjun) opetus lienee, että me kaikki jäätyillään joskus. Pinppis, Kynppi, ytmit ja muut. Sellasta sattuu, eikä se kaada maailmaa. Kuin ehkä hetkeksi :)
Jopas tuli kehuja, ehkä hieman ansaitsematontakin. Mutta kiitoksia kovasti, pulputtamisen nolous ehkä hieman hälveni ja hyvän mielen sait aikaan :)
Lähes nolostun jo näistä kommenteista, koska näen sieluni silmillä sen tilanteen ja miehen vinon, huvittuneen hymyn kun höpötän menemään… on hyvä, että se on teistä hellyyttävää, koska itsestä se tuntuu lähinnä nololta… no joo, eipä kaikille reaktioilleen tosiaan mitään voi :D
Ja se on kyllä totta, että jäätyilijä ja pulputtaja tasapainottavat toisiaan. Yhtä tällaista tilannetta jälkeenpäin kun nauraen muisteltiin yhden miehen kanssa, niin todettiin, ettei itse asiassa kumpikaan kovasti edes muistettu tilanteesta. Mies muisti jäätyneensä ja minä muistin pulputtaneeni, muttei paljon muuta, molemmat oltiin toisistamme ihastuneita, mutta kuviteltiin mokanneemme tilanteessa. Mennee rakkaus on sokea -osastoon, tai ehkä paremminkin ihastunut on armollinen -osastoon :) Sikäli rohkaisevaa, että ehkä noita jäätymisiä, tai pulputtamisia, ei tarvitse niin kamalasti ennakkoon jännittää.
Jos teen aloitteen naiselle, joka pystyy itsekin samaan, niin se ei tunnu nöyryyttävältä. Jos teen aloitteen naiselle joka itse ei periaatteesta suostu aloitetta tekemään, niin se on nöyryyttävää ja kaduttaa pitkään. Silloin siinä on kyse jonkinlaisesta kiristämisestä. Nainen käyttää parempaa asemaansa hyväkseen ja minä menen siihen ansaan. Etukäteen on tietysti vaikeaa tai mahdotonta tietää kumpaan kategoriaan nainen kuuluu - välimuotojakin on.
Valtapelissä häviäminen ei ole mukavaa. Vaikka se ei itselle olisikaan valtapeliä, niin valitettavan monelle naiselle on.
Hyvä ja mielenkiintoinen näkökulma, mutta tulin tästä jotenkin surulliseksi, koska jotenkin tulee olo, että valtapelit ovat kovin yleisiä?
Minulle tuo valtapelailun ilmitulo olisi itsessään turn off, joten jos se näkyisi ennen aloitteen tekoa, niin en edes aloitetta harkitsisi. Se ihminen menettäisi kiinnostavuutensa silmissäni välittömästi.
Jos taas valtapelailu näkyisi aloitteen jälkeen, en usko että itseäni soimaisin. Olisin tehnyt aloitteen tutustumiseen avoimessa hengessä ja jos se toiselle osapuolelle olikin jotain muuta, niin tiemme eroavat. Mutta joo, kyllähän sellaisesta huono maku suuhun jää. Sekin huono maku pitää vaan yrittää nollata nopeasti. Valtapelaava ihminen ei ansaitse kontrollia sinusta enää kun on pelistään kiinni jäänyt.
Epäilen, että eräät naiset pelailevat näitä valtapelejä myös keskenään. Nostetaan omaa arvoa muiden pöytäseuralaisten silmissä antamalla miesten ymmärtää ja tulla lähestymään, hiveleehän se tietyn ihmistyypin itsetuntoa, kun saa lähettää useamman ihailijan pois ja kaverit katsovat kateellisina vieressä. Sellaisille ei haluaisi antaa materiaalia niihin kikseihinsä.
Niin, nuo ovat noita lapsellisia baarileikkejä. Mielestäni yksi osoitus siitä, miksi baari ei ole ympäristönä hyvä tutustumiseen. Korkeintaan paikka yhteystietojen vaihtamiseen ja sitten tutustumiseen myöhemmin selvin päin pois tuommoisista ihme kuvioista.
Noista peleistä on varmasti paljon erilaisia versioita, sekä naisilla että miehillä. Miehet saattavat tulla esim. ”haastamaan” naisen seuralaista vain testatakseen voiko ”korkeamman tason (oletettavasti) uros varastaa naisen” toiselta mieheltä. Kun on ollut varattu 16-vuotiaasta kolmekymppiseen ja sitten menee kolmekymppisenä sinkkuna baariin, niin on ihan huuli pyöreänä noiden leikkien kanssa. Pöyristyttäviä juttuja ja tuntee itsensä kyllä monesti aika ufoksi. Naiiviksi, lapselliseksi (kun ei osaa pelata), mutta samaan aikaan aikuiseksi (koska ei halua pelata).
Jep. Itsekin olin reilu parikymppisestä 12 vuotta suhteessa ilman mitään kikkailuja. Vaikka olin alkuun pihalla kuin lumiukko miten näitä aikuisten suhdeleikkejä leikitään, niin vanha koira oppi onneksi vielä, etten ihan teuraaksi joutunut. Järkkyä touhua välillä. Tutustumisen pitäisi olla kivaa, innostavaa ja luottamusta herättävää. Sen sijaan välillä huomaa pian joutuneensa osapuoleksi johonkin, mikä muistuttaa enemmän avausta henkiselle päähänlyöntikilpailulle kuin mitään muuta. Joutuu oikeasti muistuttelemaan itselleen, ettei muutu samanlaiseksi.
Naisen varastamista tosiaan tapahtuu. Täytyy kertoa yksi tällainen tapaus, kun kävi ihme kyllä kerrankin flaksi (siitäkin tosin jo muutama vuosi aikaa).
Olin kaverin kanssa sopivassa nousuhumalassa ja sen rohkaisemana heitin tietyn ravintolan ulkopuolella jonottaville naisille ohikulkiessani jotain kommenttia tyyliin ihan turha tässä jonottaa, lähtekää mukaan. Megayllärinä toinen aika humalaisista naisista vastasikin jotain myönteistä, jäätiin hetkeksi vielä yllyttämään ja sitten naikkonen käsipuoleen ja seuraavaan paikkaan.
Siellä joku tatuoitu jännis tunki baaritiskillä toiselta puolelta naista iskemään, kun itselläni oli naisen kanssa juttu kesken. Jännis saikin jotenkin naisen jatkamaan juttua kanssaan, mutta kun jännis tilasi lisää juomaa, hain naisen tanssimaan ja siitä pöytään. Tässä vaiheessa känninen jännis putosi kärryiltä ja siirtyi seuraavaan kohteeseen. Aamuyöstä ajoin naisen taksilla kämpille, nainen nukahti sänkyyn ennen kuin ehdittiin asiassa eteenpäin. Seuraavana aamuna kuitenkin irtosi, tough luck jännis ;)
Tarina tiivistää asiat parisuhteessa on parempaa kuin sinkkuna. Ei joudu katselemaan kännisiä ukkoja, jotka on rasittavia. Ei joudu kuuntelemaan kännisiä akkoja, jotka on rasittavampia. Illat ja yöt voi tehdä jotain mielenkiintoista ja aamulla irtoaa satavarmasti, jos huvittaa. Kyllä ei ole normaalia jonottaa räntäsateessa, jotta pääsisi sisälle jonottamaan jotta saisi ostaa tympeältä asiakaspalvelijalta alkoholia, jota olisi kotonakin vaikka kuinka.
Niin no, periaatteessahan tuossa tapahtui varastamisen yritys, jonka sinä fiksusti blokkasit :)
Hei Kympin Nainen. Pidätkö itseäsi kympin arvoisena vai saako sinut omaksi 10 eurolla?
10 sentillä.
Kympin Pillu ei ole suostunut vastaamaan joten ilmeisesti arvauksemme osuivat väärin. Luultavasti Kympin Pillu on ainakin kymmenen miehen käyttämä.
Eikö ne yhärit siellä treffien puolella enää tartu provoihisi kun olet taas palstan puolella ärhäkkäämpi? No minua et nyt saa ärsyyntymään :)
En sinua ärsytäkään vaan kysyn ihan vain, että oletko kympin arvoinen vai kymmenen käyttämä. Mielestäni oikein asiallinen kysymys kun kuitenkin olet tuleva vaimoni. Tämä toki tapahtuu vasta kun oikein rupsahtamalla rupsahdat ja hankit parit vahinkolapset joita sitten pääsen elättämään.
Ja kyllä yhärit edelleen tarttuvat provoihin, mutta eihän siellä voi laittaa viestiä kuin viidelle vuorokaudessa. Ja sitäpaitsi minä valitsen uhrini tarkkaan ja tällähetkellä siellä ei ole sen oloisia tyyppejä joita voisi härkkiä.
:D
No sinun standardeillasi (joiden mukaan naisella ei ole muuta tarjottavaa kuin pimpsukkansa) olen kymppi potenssiin kymppi (vähintäänkin!), koska perustarjonnan lisäksi voisin joskus keittää myös riisisi, tarjoilla sen vartaloltani esim. sushin kera ja tasoittaa pottatukkasi hellin sormin, muun muassa. Ja jos toivoisit, saisit myös nuolla saappaitani.
Olen hyvin otettu, että pidät minua tulevana vaimonasi, mutta ymmärräthän että kaikki tämä ei voi kuitenkaan koskaan toteutua, edes rupsahdettuani. Sydämeni särkyisi, koska tiedän, ettet kuitenkaan voi koskaan unohtaa Yum Nam-Namia.
Yum-Nam Nam on valitettavasto menehtynyt ja minun täytyy pikkuhiljaa etsiä itselleni uutta tulevaa puolisoa. Ajattelin, että Kympin Pillu olisi paras vaihtoehto, koska hän ymmärtää, että Yum-Nam Nam oli minulle tärkeä ensimmäisenä ja ainoana naisena joka minut hyväksyi sellaisena kuin olen.
Riisin mutustelu vartaloltasi kuulostaa kiehtovalta ja olisi kertakaikkisen ihanaa jos tasoittelisit pottatukkaani sillä se todellakin kaipaa siistimistä. En helvetissä kuitenkaan ala sinun saappaitasi lipitellä vaikka ne varmaan ihanasti mukailevatkin lihavia pohkeitasi.
Kamalaa! ja osanottoni! Tapahtuiko se silloin kun Yum-Nam Nam yritti loikata? Voi, olen todella pahoillani puolestasi. Nyt et kai sitten enää harkitse Ätmistaniaan paluuta?
Mutta vaikka olisit valmis odottamaan rupsahdustani (ja viettämään samalla piiitkän suruajan), niin en silti tiedä voisinko koskaan elää Yum-Nam Namin muiston varjossa. Kuulostaa kovin haastavalta jopa minulle.
Ei vaan kävi viimein ilmi, että Yum-Nam Nam auttoi minut pakoon vankileiriltä. Yum-Namin kohtaloksi koitui pitkä ja raaka kidutus. En enää ole palaamassa Ätmistaniaan, mutta olen aina sydämessäni ätmistanialainen.
Voit elää Yum-Nam Namin varjossa aika helposti kun vain myönnät, että ainoa asia jota sinussa haluan on pimpsukkasi. Jos rintasi ovat karvaiset ja eriparia korvaat Yum-Namin varsin kevyesti.
Kamalaa, lienet melko traumatisoitunut tapahtuman johdosta? Niih, enpä taitaisi kestää olla pelkkänä pimpsukkana. Tissinikin ovat aika symmetriset ja karvattomat.. :(
Olen joskus antanut pakit naisille, mutta aina kohtalaisen kohteliaasti ja lempeästi, ihan jo siksikin että se on vaativa temppu lähestyä ja pistää itsensä peliin noin, ja näin ollen on hyvä jos joku toinen mies saa tuon naisen joka on rohjennut ottaa vastuun elämästään ja pariutumisestaan.
Vastapainoksi olen saanut useammat pakit naisilta, kuin he minulta.
Kohteliasuusaste on vaihdellut, mutta naisten logiikkana on tuntuu joissakin tapauksissa olevan se, että miesten pitää lähestyä, mutta toisaalta heitä pitää rankaista siitä.
(Naiset, te ette voi saada molempia.)
Itseluottamus tulee kokemuksista, ja se että edes miehet eivät lähesty tätä nykyä, taas johtuu naisten käytöksestä ja mahdottomista standardeista.
Naiset ylpeilee miesten kouluttamisella, mutta näin hyvin ne sen tekevät.
Itse en enää sargaa, eli massalähesty satunnaisia naisia ja pelaa numeropeliä, mutta lähestyn edelleenkin tilanteen ollessa sopiva.
Ilman PUA-persoonaa ja orgaanisesti sekä ilman sen kummempia keinotteluja lähestyminen on ollut kohtalaisen menestyksellistä jopa. Onnistumisprosentti ollut kohtalaisen korkea, kun taas pelimiespelleilyssä yritettiin lähinnä pitää torjuntaa hyvänä asiana. Sellainen toimii vain aikansa vaikka miten olisit optimisti.
Tämä pelimiestenkin käyttämä termi, eli lähestymisahdistus pysynee yleensä enemmän tai vähemmän vakiona, jos taso ei nouse pysyvästi.
Tämän sain huomata jopa sargaamisvaiheessa, että ei mitkään temput ja järjettömät määrät lähestymisiä lopulta muuttaneet oikein mitään, sillä yleensä määrätyn ajan päästä kaikki palaa ennalleen, ja jokainen uusi tilanne on uusi tilanne.
Entä onko lähestyminen sitten itsensä nöyryyttämistä?
Voi olla, siinähän alennutaan toisen armoille.
Se myös on yksinkertaisesti sitä että ollaan uteliaita toisesta ja mahdollisuuksiensa toteutumisesta häneen.
Tällöin se on parhaimmilaan normaalia sosialisointia.
Kuukkelikin osaisi varmasti vastata, mutta kysytään nyt sinulta: mitä on tuo sargaaminen (olet sen aiemminkin maininnut)? Siis onko se vain sitä, että lähestyy mahdollisimman montaa naista kunnes nappaa? Vaikea kuvitella että se toimisi kovinkaan hyvin, ellei sitten vaihda paikkaa tai tee lähestymisiä jotenkin niin, ettei toiset naiset niitä huomaa.
Jos olen jostakin kiinnostunut niin paljon, että pohdin häntä jatkuvasti, niin silloin paras tapa helpottaa oloa on tehdä aloite mahdollisimman pian, jotta tilanne ratkeaa nopeasti ja pääsee pois epätietoisuudesta. Kävi siinä sitten kummin päin tahansa. Miehen vastaus. Yleensä en edes muissa tapauksissa aloitteita tee.
Varteenotettava neuvo. Pitäisiköhän vaan uskaltaa vaikka saisikin nokilleen? Mutta pelkään ja olen lähes 100 % varma, että vastaus on "hell no". Jjatkossa tapaamisista tulisi epämukavia ja välit menisivät joko heti tai myöhemmin kuitenkin poikki. En tuota haluaisi, en uskalla enkä halua riskeerata kaveruutta.
kun tekee aloiteen ja saa naiselta pakit, kaikki kommunikaatio em. naisen kanssa tulee lopettaa lopullisesti.
Olen nainen. Mies on minua reippaasti nuorempi (yli 10 vuotta) ja sen takia olen aika varma vastauksesta "yök, ällöä" :-( tai kohteliaasta kieltäytymisestä mutta lopulta välit menevät poikki epämukavan tunnelman takia.
Parasta taitaa olla etten sano mitään ja jatkamme tapaamisia ihan vaan tuttuina. Parempi sekin kuin välien meneminen poikki. En edes kestäisi sitä.
Sen verran haluaisin täsmentää tuota aloituksessa lainattua viestiä, että en pidä aloitteita sinänsä nöyryyttävänä, ainoastaan niitä pakkeja. Ajattelen, että aloite on riski tulla torjutuksi ja siten myös riski tuntea itsensä nöyryytetyksi. Toki olisi parasta olla riittävän kypsä ja vahva hyväksymään pakit ilman häpeäntunteita tai pahaa mieltä, mutta minä en siihen ainakaan pysty, veikkaan että harva pystyy.
Joo, jotain tuon tapaista ajattelinkin kommenttisi taustalla olevan, eikä aloitus ollut tarkoitettu kritiikiksi tekstiäsi kohtaan, vaan päinvastoin se sai minut ajattelemaan aloitteita ja halusin kuulla lisää siitä, miten ihmiset kokevat aloitteiden teon, millaista on laittaa itsensä likoon, onko itsensä likoon laittaminen enemmän jotain negatiivista vai kannattaako se silti tehdä, positiivisen toivossa. Että kiitokset sinulle ajatuksia, ja mielestäni hyvää keskustelua, herättäneestä kommentista :)
Meikäläiselle tuo jutuille meneminen on suunnilleen yhtä mieluisa ajatus kuin lähteä tarjoamaan Vartiotornia ovelta ovelle, kun odotettavissa oleva vastaanotto on samaa tasoa. Jos tilanteesta selviäisi jotenkin muuten kuin itsensä vastenmielisten otusten lokeroon luokitelluksi kokien ja kasvonsa menettäneenä poistuen, niin eihän siinä silloin olisi mitään.
Ei kai sitä voi tietää aloitetta tehdessään voi tietää onko itse toisen tai toinen omasta mielestä ihan todella kiinnostava tai oikea. Aloitehan on vähän kuin, että "lähde mun kanssa tutustumisleikkiin, jospa vaikka juttuun tultaisikin". Ei kai se niin vakavaa ole. Aikamoista arpapeliä, kuten elämä muutenkin.
Aloitteen tekeminen ei ole nöyryyttävää. Väkisin itsensä markkinoiminen taas on.
http://vartiopaikka.blogspot.fi/2013/02/hohoo.html
DarkFear on muuten kalju HC-ATM ja neitsyt-setä, asuu yksiössä & on somalimiehen pyllynarttu. Hän pyllistää kakkapyllyään ja somppu runttaa reikään niin että kakka roiskuu kattoon. Tällaisen huhun olen kuullut. Varmaan sotiemme sankarivainajat pyörivät haudoissaan kuin gyroskoopit, kun ovat aikanaan puolustaneet vapautta harrastaa myös tuollaista monikansallista sivariseksiä, jossa on koko ajan vaan ne pyllyt ja kakka mielessä.
Mitä pahaa on nöyrtymisessä? Tekisi itse kullekin itsestään varmalle välillä ihan hyvää kuin myös monille palstan miehillekin itseni mukaan lukien. Itsetunnolle tekee hyvää opetella kestämään pikkuisen nöyrtymistä.