Ollaan eroamassa ja meillä on 4 lasta. Syyt eroon ovat minulle epäselvät. 12 vuotta yhdessä oltu.
Pidemmän aikaa mennyt huonosti meidän kesken. Lapset ovat saaneet kaiken huomion. Nyt lasteni äiti on tehnyt selväksi, ettei halua olla tässä näin eikä pysty elää enäin. Vaikeuksia emme ole ratkaisseet ehkä oikealla tavalla, ei ole löytynyt tahtoa ja aikaa siihen. Minulla on kurja olo, kun tämö tapahtui näin salamana kirkkaalta taivaalta. Tunnistin kyllä jo kauan sitten, että hänen rakkaus on hiipunut. Osittain myös mun.
Nyt kaipaisinkin neuvoa ja ajatuksia sen suhteen, miten tässä kannattaa tehdä ?
Pidemmän aikaa mennyt huonosti meidän kesken. Lapset ovat saaneet kaiken huomion. Nyt lasteni äiti on tehnyt selväksi, ettei halua olla tässä näin eikä pysty elää enäin. Vaikeuksia emme ole ratkaisseet ehkä oikealla tavalla, ei ole löytynyt tahtoa ja aikaa siihen. Minulla on kurja olo, kun tämö tapahtui näin salamana kirkkaalta taivaalta. Tunnistin kyllä jo kauan sitten, että hänen rakkaus on hiipunut. Osittain myös mun.
Nyt kaipaisinkin neuvoa ja ajatuksia sen suhteen, miten tässä kannattaa tehdä ?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Oletteko harkinneet pariterapiaa? Olisi korkea aika mennä, jos erokin tulisi, erolapsille olisi parempi, että teillä olisi edes asialliset keskinäiset välit. Mene yksin, jos äiti ei halua mukaan.
Käytiin pari kertaa parisuhdeterapeutin puheilla tämän vuoden alussa. Siellä ei keretty käydä kun toistemme hyvät puolet. Ei käyty ongelmiin kiinni ja nyt se tuntuu liian myöhäiseltä.
Lasten takia kyllä varmaan mennään, mutta ei parisuhteen takia. Tässä on vaan niin kusetettu fiilis tämän yhteisen vietetyn ajan takia.
Ette ehtineet käydä alku vuodesta kuin pari kertaa? Mitkä kiireet sitten tuli`tärkeämmäksi kuin parisuhteen pelastaminen?
No millä se äiti luulee saavansa elämänsä paranemaan, mitä hän kertoo. Teillä on 4-lasta, miten heidän elämänsä muuttuu, ajatteleeko äiti nyt yhtään mitään.
Tulee mieleeni, onko äiti hyvin masentunut väsynyt ja uskoo elämän paranevan, vai kuuluuko mukaan jo kolmas jollakin tasolla. Mikä on lasten tilanne tulevassa, sillä lapsenne taitavat olla vielä aika pieniä.
Keitä ovat äidin kaverit, ovatko he lietsoneet asiassa, sillä nykyisin tuntuu olevan vallalla että puututaan toisten elämää ohjaamaan, vaikka ei tiedetä todellisuudesta yhtään mitään.
On ehkä nähty äiti väsyneenä yksin lasten kanssa, mutta on jäänyt selvittämättä, miten väsynyt se toinen on.
Noin suuren perheen eteen täytyy ainakin toisen tehdä palkkatyötä ja siinä ei sovi lusmuilla, vaikka siellä kotona ehkä apua kaivattaisiin, on tehtävä niin kuin työnantaja määrää. Päivät voivat olla pitkiäkin ja työstä palaavakin tahtoisi pienen hetken levähtää. Kovaa on elämä monessa perheessä, mutta ei se todellakaan eron myötä muutu paremmaksi jos on lapsia jo useita ja pieniä kaikki.
Tässä olen erästä kotona olevaa äitiä katsellut, kuinka hän motkottaa ja vaatii, hänelle tuo kaveripiiri on sitä, että pitää päästä shoppailemaan, vaikka ei ole varaakaan.
Puolison tultua kotiin, jo samassa lähtee ja jättää monen lapsen kanssa illaksi moneksi tunniksi eli pitää päästä irti lapsista, kun pää hajoaa.
Miksi pitää hankkia monta lasta jos ei niitä jaksa hoitaa ja olla kotona.
Kun itsekin alat maksamaan 4-lapsen elatusmaksuja, eipä taida oikein uudelle elämälle jäädä kovinkaan mitään ja vastaavasti mitä äiti pystyy elatusmaksuilla hoitamaan ja lapsille antamaan.
En ainakaan itse haluaisi sossun luukulle tai kirpputoreille penkomaan, huonompikin mies menisi, jos elää kunnollista elämää, siis ei ryyppää tai ole muukaan addtikko. Jos kerran pystyy elättämään perheensä ja lapsilla on koti eikä kämppä.
Arvojaan voi hieman hioa kulloisenkin tilanteen mukaan ja pieni jousto ei olisi pahasta, silloin sen tekee kumpikin osapuoli, joten yrittäkää keskustella vielä, sillä ne 4-lasta tarvitsee äidin ja isän, eikä minkäänlaisia isäpuolia tai äitipuolia.
Nyt taitaa olla masennusta ja siihen auttaa lääkäri, kun nyt sinne saisitte itsenne ja pyytäkää kotiapua, tässä vaiheessa on vielä parantuminen mahdollista. Lastenne tähden.
Tässä on just noin. Hän ei ajattele, että tässä on mitään järkeä pelastaa tilanne. Tein kotona kyllä hommia, mutta en tarpeeksi hänen mielestä. Lasten kanssa olin hyvin aktiivisesti, harrastuksien parissa paljon. Hänellä on pahoja ongelmia lapsuuden ajalta, joista käy psykotraumaterapiassa. Se on ollut todella rankkaa ja hajoittavaa parisuhteen kannalta. Nyt vaan haluaa omaa aikaa ja tilaa. En syytä häntä siitä. Hän vain ilmoitti, ettei pysty eikä halua elää näin ahdistavaa elämää.
On jättänyt minut ihan ulkopuolelle kaikin puolin. Kunhan minä pysyn hänestä mahd. kaukana, niin hänellä ei ole mitään ongelmaa. 12 vuotta ja olen hänelle vailla merkitystä.
Lapset 13, 9, 6 ja 3v.
Ja oon tullut siihen tulokseen, että mahdollinen uusi ihastus on ollut jo pidempään. En tiedä.
Hae lähihuoltajuutta kolmelle vanhimmalle äidin psyykenhäiriöihin vedoten, ja ehkä parempaan taloudelliseen asemaan.
Minkä psyykehäiriöiden????? Se, että on onneton tai työstää lapsuuttaan ei tee ihmisestä psyykehäitiöistä. Kirjoitustensa pohjalta aloittaja on normaali surullinen mies eikä mikään lastensa äidin kiusaaja. Yhteishuoltajuus on toimiva eikä siinä ole kenenkään etu riistää lapsia äidiltään tai erottaa lapsia toisistaan. Aloittajahan kertoi äidiin kuitenkin olevan pääsääntöisesti se perheen huoltaja ja lasten kasvattaja, aloittaja kuitenkin fiksuna miehenä on myös tehnyt kotona hommia....
Aloittajalla on normaali suru erosta, ehkä pelko tulevaisuudesta ja osin pettymys vuosista, joita on ollut suhteessa joka ei kestäkään. Nämä ovat normaaleja tunteita erotilanteessa. Toista ei kannata kuitenkaan väkisin tai väsyttämällä pitää suhteessa. Eron käsittely vie kumpaakin (ja lapsia) eteenpäin.
Kyllä siinä on psyykenhäiriötä kun ilmoittaa ettei voi sietää eikä kestää neljän lapsen isää ollenkaan saman katon alla. Vai pitäisikö diagnoosia tarkentaa "rakastumiseksi toiseen"? Miksi sitten isän tulisi joutua eroon isoista koululaislapsistaan, joiden kanssa on viettänyt aikaa ehkä enemmän kuin äiti?
"Kyllä siinä on psyykenhäiriötä kun ilmoittaa ettei voi sietää eikä kestää neljän lapsen isää ollenkaan saman katon alla"
Ei todellakaan ole. Toisaalta on myös erittäin hyvä, että ap:n vaimo tietää mitä tahtoo (=eron) ja uskaltaa sen ilmaista.
Kuulostaa niin tutulta, ainut ero on, että meillä mies löysi uuden ja jätti mut 3 lapsen kanssa. Kun kaikkea maallista on jo ja asiat muuten hyvin niin pää ei kestä. Mieheni löysi uuden ihastuksen 15 vuoden suhteen jälkeen. Kokeilimme kunnan perheneuvontaa. Näissä on vaan se vika, että jos toinen on jo päättäny ettei halua olla yhdessä niin minkäs teet? Ei sellaista ammattilaista olekaan joka siinä vaiheessa kelkan saa käännettyä.
Joo aika ikävä toikin. Mikä ihmisiä vaivaa ?
Saanko kysyä minkä ikäisiä lapsia sinulla ?
Miten oot "Iiris14" handlannu ton eron ja kauan tuosta on mennyt aikaa ? Itse olen aika pohjalla, mutta oireilee koulussa jo hivenen.
Lapset oireilee siis...
Vai tuli se salamana kirkkaalta taivaalta? Ja kuitenkin itse sanot että huonosti on mennyt jo pitemmän aikaa. Ja että halua asian korjaamiseen ei ole kummallakaan ollut.
On sulla sitten harvinaisen hidas tuo järjenjuoksu jos tuo nyt yllätyksenä tuli.
No,ja mitä tehdä? Ensimmäisenä riisu se marttyyrinkaapu ja katso peiliin. sieltä löytyy puolet ongelmasta. Ota opiksesi vastaisen varalle.
Sitten alat katsella itsellesi kattoa pään päälle. Taivasalla on sen isukkirukan surkea värjötellä varsinkin kun talvikin sieltä taas tulee.
Käytä se energia jonka nyt käytät ruikuttamiseen ja itsesi säälimiseen aktiiviseen oman elämäsi kohentamiseen. Siitä se sitten alkaa, pikkuhiljaa.
Oishan asian voinut tehdä toisinkin myös, kuin ilmoittaa hienosti menneen kesän jälkeen, että nyt riittää.
Järjenjuoksu on taas minun oma asia. Ei sinun.
Ja tiedän peilistä kun katson, niin viat on minussakin.
Tässä vaan toimintapa olisi voinut olla hieman toisenlainen. Malttia jäi uupumaan.
En ole säälinyt itseäni hänen vuokseen, vaikka tunteita on vieläkin paljon.
Mehän käytiin siis aloittamassa apukeino, mutta se unohtui piiloon.
Meillä kuitenkin nämä lasten asiat ovat molemmille todella tärkeät ja menemme niistä puhumaan.
Ja tilanne on niin vielä päällä, joten rutkuttaminen on ihan normaalia.
Yritetään puhua asiat selvemmäksi ja saada arki toimimaan, mutta erilailla kuin ennen.
Säälikää oi säälikää kakeroituneita kirjoittajia, joiden ainoa ilo elämässä on syyllistää petettyjä. Hei haloo. Mikä sinua oikeasti risoo? Palstapierujasiko täällä on pakko haistella?
Miten voit edes ajatella vaimosi kesän menneen hienosti? Tuskinpa meni, koska haluaa erota. Arvelen vaimosi kesällä ylittäneen sietorajansa, kun sanoi vain "nyt riittää". Kun menee yli, niin töksäyttelee. Toisen toimintatapoja ei voi valita, vain omansa. Eikä aina ihan tule valinneeksi niitäkään, vaan sanoa töksäyttää ehkä vielä pahemmin?
Vaimosi käy psykotraumaterapiassa. Se ei ole ihan kevyttä puuhastelua, vaan todella rankkaa työtä. Ole vain kärsivällinen. Varmasti saatte asiat enempi järjestykseen ja eron hoidettua. Ellei ihan design-tyylillä, niin jotenkin kohtuullisen hyvin.
Sitä toki ihmettelen miten neljän lapsen äiti on saanut aikaa heilastella ja uusia suhteita kehitellä.
No onko äiti tullut miettineeksi, miten se uusi suhde lapsien hoitoon ja elatukseen aikoo osallistua.
Aika moni ei lapsia juuri katso, eikä rahaakaan heidän elättämiseen tipu.
Se harhaluulo, että kun ollaan yhdessä rahat ja kaikki on yhteistä kannattaa juuri ja tällä sekunnilla unohtaa ja alkaa värkätä sitä omaa talouttaan kuntoon ihan yksin, niin se vain on ja niin sen olla pitääkin. Mitään velvollisuutta noilla uusilla suhteilla ei ole elättää. Vai mainasi äitiliini pykätä lapsen tuolle uudelle, että voisi roikkua lahkeessa kiinni rahastamassa.
Voi teitä naisia, miehen vaihtoa vielä neljän lapsen kanssa, kyllä on pää sekaisin todella.
Onko jäänyt lapsena saamatta selkäsauna, joka olisi opettanut edes jonkinlaiseen moraaliin ja vastuuseen.
Vaikea ymmärtää miksi haluaa neljän lapsen kanssa eroa. Jääkö lapset isälle? Onko äiti loputtoman uupunut ja ei enää jaksa? Vai ihastunut toiseen ja elää pilvilinnoissa? Arki ei ole aina kivaa. Parisuhde ja koti vaatii molempien panosta toimiakseen. Loputtoman uupunut ei enää nauti mistään. Eihän vaan ole kyse siitä, että vaimosi on henkisesti loppu. Voimat ei riitä enää arjen pyörittämiseen. Voi apua te tarvitsisitte.
Pahinta mitä lapsille voi tapahtua.
Toivottavasti äiti rakastaa niin paljon lapsiaan, että menee nyt ensitilassa hakemaan apua ajatusmaailmansa ja mahdolliseen uupumukseensa. Olisko joku läheinen, jolle isä voisi avata asiaa ja joka sitten saisi äidin hakemaan apua tilanteeseen.
Isänkin on hyvä mennä juttelemaan jonnekin asiantuntijalle siitä, mitä hän omalta osaltaan voisi korjata, mikä saa äidin noin hurjiin ajatuksiin.
Äiti käy jo rankassa terapiassa. Ei mikään ihme, että uupuu. Neljän lapsen kanssa uupuu ilman omia psykoterapioitakin. Ap.lle sanoisin vielä, että teidän ei kannata yrittää jaksaa selviytyä erosta kaksin. Tarvitsette paljon tukea sekä itsellenne, että lapsillenne. Tämän lisäksi lastenhoitoapua.
Samaa mieltä tuossa yhden kirjoittajan kanssa, että ei se ole voinut kuin salama kirkkaalta taivaalta tulla, jos pidemmän aikaa mennyt huonosti. Jos vene vuotaa, ei pitäisi olla yllätys, että se uppoaa ellei vuotoa korjaa.
Itse antaisin pari neuvoa.
1. Järjestä itsellesi ja vaimollesi ilta rauhassa, menkää syömään ja keskustelemaan. Pyydä sydämesi pohjasta anteeksi, ettet ole huomioinut häntä tms ja lupaa muuttaa käytöksesi ja tehdä hänet tästälähtien joka päivä onnelliseksi ja kerro, ettei hänen tarvitse katua, jos peruuttaa eron.
2. Muuten rupea suunnittelemaan omaa ja lastesi elämää, miten teet eron mahdollisimman helpoksi lapsille ja itsellesi. Unohda marttyyriasenne ja hoidat kaiken asiallisesti. Jos tässä vaiheessa rupeat potemaan känkkäränkkää, lapset kyllä muistavat sen ja joudut kärsimään siitä myöhemmin.
Olisi kyllä mahtavaa, kun tämän tyyppisiin juttuihin saisi myös vastapuolen kommentin.
"Nyt lasteni äiti on tehnyt selväksi, ettei halua olla tässä näin eikä pysty elää enäin"
No eihän tuohon muu auta kuin ero. Eroat vaimosta, et lapsista tietenkään. Mieti miten saatte aikaiseksi mahdollisimman hyvän eron.
Varsin dramaattisesti otsikoitu viesti ja nimimerkki.
Vanhempien välinen suhde on perheen tärkein suhde. Ellei se toimi, tai molemmat halua yrittää saada sitä toimivaksi, kannattaa erota. Kun vaimosi suorastaan haluaa erota, on turha miettiä mitään muuta. Paitsi nyt tietenkin sitä miten eroatte mahdollisimman nätisti.
Et sinä mikään pihalle heitetty ole. Sen kun vain etsit itsellesi asunnon (tai ehkä teette niin molemmat?). Tiedän kyllä tapauksia, joissa ihan oikeasti puoliso on heitetty pihalle =aina nainen ( lapsi/lapset).
Miksi näitä eroja,miksi ei voida puhua avoimesti,miksi tehdä lapsia. En jaksa ymmärtää. Niin pinnallista,onko ihmisillä elämänarvoja?
Lapset ja vanhempien liitto/parisuhde ovat asia erikseen, kumpikin eri asiakokonaisuus. Ihmiset eroavat ei elämänarvojen puuttumisen vuoksi, vaan juuri niiden takia. Ei ole mielekästä elämää jatkaa onnettomassa liitossa. Ei edes silloin, jos vain toinen on onneton.