Aikuinen koira mustasukkainen pennulle

Meillä on nyt noin kolmen kuukauden ajan ollut narttupentu ja ennestään meillä oli jo 5,5-vuotias uroskoira. Olin jo ennalta osannut hieman odottaa, ettei pennun tuominen kotiin suju täysin ongelmitta, sillä aikuinen koira on tottunut olemaan ainoa koira kaikkien näiden vuosien ajan. Sillä on kyllä sääntöjä ja kuri olemassa, mutta kuitenkin saanut jakamattoman huomion, kun ei sitä toista koiraa ole ollut.

Alkuun aikuinen koirani oli stressaantuneen oloinen, mutta tämä väistyi vähitellen ja koira ja pentu ovat alkaneet sopeutumaan toisiinsa ihan kivasti. Leikkivät jo ulkona yhdessä, lenkit sujuvat ongelmitta ja kotonakin valtaosin pentu saa häärätä omiansa ilman, että aikuinen juurikaan korvaansa lotkauttaa.

Ongelmallisia ovat enää oikeastaan tilanteet, joissa esimerkiksi tulen kotiin molempien koirien ollessa kotona vapaalla jalalla. Yksinollessaan aikuinen ja pentu viettävät vielä toistaiseksi aikaansa eri tiloissa, mutta mikäli puolisoni on kotona koirien kanssa ovat ne tullessani kotiin molemmat "vapaina". Tällöin molemmat innoissaan tulevat tervehtimään ja melko lailla heti pennun innokas tervehtiminen saa aikuisen ärähtämään kunnolla. Hampaita se ei käytä, mutta ojentaa kyllä aika kovasti. Tämä pystytään siis välttämään kyllä siten, että kotiin tullessa pentu on eri tilassa, jolloin koirat voidaan tervehtiä yksittäin (aikuinen tietysti ensin - olemme olleet tarkkoja siinä, että aikuinen saa huomion, ruoat yms. aina ennen pentua), mutta pohdin vain, että koskakohan voisi olla oletettavissa, että tällaisia pieniäkään mustasukkaisuuden puuskia ei enää ilmene vai voiko olla niin, että aikuinen tulee aina reagoimaan näin...?

Aikuinen ei ole lainkaan mustasukkainen ruoasta tai leluista eli leikki- ja ruokintatilanteissa ei koko 3 kk aikana ole ilmennyt ongelmia. Ainoastaan suosikki-ihmisten huomio siinä heti tervehdittäessä on aiheuttanut "kränää". Ei aikuinen myöskään vielä hyväksy esimerkiksi sitä, että pentu hakeutuisi "kainaloon" nukkumaan, mutta itse kyllä jo hakeutuu monesti pennun läheisyyteen nukkumaan. Aikuinen koiramme yleisesti tulee koirien kanssa toimeen eli kuvittelisin (ja toivoisin...), että pennun aikustuessa se hyväksyy sen yhä paremmin, mutta kaipaisin muiden kokemuksia/mielipiteitä/neuvoja.