Osaako joku auttaa ja kertoa miten edetä pattitilanteesta. Kyse pitkästä parisuhteesta joku pikku hiljaa kuivunut kokoon. Nainen haluton, ei kolmansia osapuolia, kipinä ja läheisyys kadonnut. Naisen mukaan miehen tissuttelun takia, mutta miehen mukaan tissuttelu ei ongelma ja enemminkin seurausta naisen käytöksestä. Naisen mukaan asia korjaantuisi tissuttelun lopettamisen jälkeen ajan kanssa läheisyyden ja arvostuksen palautuessa, miehen mukaan asia korjaantuisi naisen ensinarvostaessa ja huomioidessa miestä enemmän. Mies oli juomatta 2 kuukautta jolloin naisen mukaan asiat oli selkeästi paremmin, mutta miehen mukaan kaikki oli kuten aiemminkin ja tissuttelu alkoi uudelleen.
pattitilanne, kuinka edetä
voi elämä
8181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En osaa muuta sanoa kuin, että minultakin häviäisi halut ja intohimo, jos mies tissuttelisi. 2 kk:n tauko ei vielä riitä luottamuksen palautumiseen tuossa tilanteessa.
Toisaalta miehen pitäisi lopettaa se tissuttelu myös oman terveytensä vuoksi riippumatta vaimon käytöksestä.
Minulla ja puolisollani myös pattitilanne joka on jo niin pitkällä, että olen valmis luovuttamaan. Meillä ei alkoholi ja tissuttelu ole syynä. Olemme eläkkeellä oleva avopari ja olleet yhdessä toistakymmentä vuotta. Viimeisen 5-6 v aikana olen vahvasti huomannut, että minua käytetään hyväksi rahallisesti, vaikka puolisoni on ollut erittäin hyvä tuloinen aina minuun itseeni verrattuna. Kummankin lapset ovat aikuisia. Puolisoni toinen lapsi on huumehörhö ja toinen muuten vain laiska jonka vuoksi puolisoni on aina rahapussi avoinna kun lapset rahaa tarvitsevat. Omat lapseni ovat työelämässä ja tulevat hyvin toimeen, eikä minulla olisi pienen eläkkeen vuoksi mahdollisuus edes auttaa heitä rahallisesti. Asumme puolisoni omakotitalossa kahdestaan, jonka asumiskulut ovat huikeat. Maksan kaikista kuluista puolet vaikka eläkkeeni onkin pieni. Puolisoni ostaa jopa alle 3 euron ruokaostoksen yhteiseltä tililtä ettei omaa rahaa mene minun hyväksi. Hän ei osallistu joulu-, syntymäpäivä- tai muihin muistamisiin muuta kuin omille lapsilleen. Meillä ei juhlita syntymäpäiviä eikä mitään muutakaan juhlapäivää ellen minä maksa. Hellyyttä tai kosketusta meillä ei ole muuten kuin silloin kun puolisoni haluaa tyydyttää itsensä tarpeet. Hymyni, iloisuuteni ja halu elää on kadonnut viimeisen 2 kk:n aikana ja olen todella väsynyt tilanteeseen. Mietin vain kuumeisesti mitä minun pitää tehdä jotta loppu elämäni ei mene hukkaan. Pieni eläke ei anna suuria mahdollisuuksia, mutta jotain on keksittävä pian tai muuten joudun pedin pohjalle.
Jos mies oli VAIN 2kk juomatta ja aloitti sen uudestaan, niin peli on menetetty.
Nainen ei voi enää luottaa mieheen, jonka lisäksi naisen syyllistäminen miehen juomisesta vie pikkuruisemmatkin halut, jos niitä edes enää on.
Miehen olisi pitänyt jättää juominen kokonaan, jos parisuhde ja nainen ovat hänelle tärkeitä. Nyt mies syyllistää ja vähättelee naisen arvoa. Jättäisin miehen ihan tuon perusteella.
Minullakin menisi kiinnostus tissuttelevaan mieheen, ja näin on käynytkin.
Miksi oikein tissuttelet? Etkö huomaa, että pieni pöhnä laiskistaa aivosi ja elämäsi lipuu ohi. Tarttuisit siihen. Laita ensin stoppi tissuttelulle, sitten rupea miettimään, mitä tehdä elämälläsi. Haluatko olla naisesi kanssa edelleen? Varatkaa aika vaikka pariterapiaan.
Eli, lopeta tissuttelu - etkö huomaa että se vaan tuhoaa? Ala täyttämään sen jättämää tyhjää kohtaa jollakin, mitä todella haluat tehdä.
Veikkaanpa ettei haluttomuuden syy ole tissuttelu, vaan se että toisilla ( aika monilla ) naisilla halut vain katoavat, eivätkä he tiedä oikeasti syytä siihen, joten he vierittävät syyn miehen sellaiselle ominaisuudelle, josta he eivät pidä. Mikäli tilanne siltä osin korjaantuisi, niin sen jälkeen tulee seuraava arsyttävä ominaisuus. Se on loputon kierre, eikä sille tule loppua. Näin se vain valitettavasti on.
MItä tässä tissuttelulla tarkoitetaan? Tuosta on niin paljon eri käsityksiä. Jotkut naiset ei hyväksy lasillistakaan. Lasketaanko se tissutteluksi? Tunnen lähipiirissä tapauksen, jossa tämä kaiken kieltäminen mieheltä on naisen vallankäytön väline. Jos mies ottaa oluenkin, niin nainen ei voi ymmärtää "miksi mies juo". Eli olisi hyvä tietää, onko juominen oikeasti ongelma, vai ongelma vain naisen pään sisällä.
En katsoisi tissuttelua hyvällä. Lopulta se tuhoo kaiken. Tissuttelua oli lähipiirissä ja käyttäjän mukaan se oli tissuttelua, vaikka kaikki muut huomas ensin, että se alko pieninä tissutteluna pari kolme höpsyä, kunnes tissuttelua oli koko päivän lörpittiin kaljaa ja lopulta siitä tuli joka päivästä.
vaikka sanotaankin, että naiselta lähtee halut niin kyllä sitä tapahtuu miehillekin ja aina täytyy syy aina vierittää toisen niskaan, että pääsee helpommalla, mitä suinkaan en ymmärrä.
Aina hyvä tehdä tarkentavia kysymyksiä, mutta kyllä tissuttelu yleisesti tarkoittaa usealle päivälle viikosta jaottuvaa pientä rentoa hiprakkaa, ja se tarkoittaa siis sitä, että ajatukset ja elämä pyörii aika pitkälle sen alkoholin/pössyttelyn ympärillä. Jos yrittää olla ilman - tulee pahantuuliseksi. Jos taas tissuttelee, on puolison silmissä hieman poissaoleva.
Ei tissuttelu nyt ainoa tuon kaltainen ongelma ole - itselleni älypuhelin lienee samassa roolissa kuin ap:lle kalja. Ja tottakai ap:lka on täysi oikeus käyttää elämänsä kantamalla pulloja edestakaisin alepasta. Jos hän kaipaa kuitenkin suunnanvaihtoa surkastuvaan ihmissuhteeseensa, lienee helpoin tarttua tähän tissutteluasiaan, joka kumppanille lienee isoin ongelma. Tissuttelun lopettaminen voi kuitenkin paljastaa tyhjyyden, jota paetakseen sitä kaljaa on tissuttelua on tehty. Mutta maailma on pullollaan mukavaa tekemistä - sen puolisonkin kanssa - kunhan niitä aktiivisesti jaksaa etsiä.
Eri suuntaan kasvaminen ei ymmärtääkseni ole väistämättömyys, vaan pieniä valintoja matkan varrella. Ja voi myös olla, että ap:lle tissuttelu on parisuhdetta ja seksuaalisuutta tärkeämpi asia - sekin on silloin valinta. Silloin tällöin on hyvä pysähtyä miettimään tärkeysjärjestyksiä:)
(taisin kirjoittaa tämän enemmän itselleni... Vaikkei tissuttelu olekaan ongelmana, niin voin samaistua siihen liittyvään saamattomuuteen ja tunneilmastoon - välillä tuntuisi vaan helpoimmalta jäädä jollekin elämän sivuraiteelle. Kaikkea hyvää siis ap:llekin)