LOVE

Ajatuksesi on oikea.

Rakkauden pintapuolista ja vain pientä raapaisua on monesti kahden ihmisen välinen yhteys,
jos siinä ei ole kolmatta
sillä kolmisäikeinen lanka ei katkea.

Niin surullista on, jos turvaa vain ja ainoastaan
toiseen ihmiseen ja etsii rakkauden täyttymystä
siitä, sillä koskaan ei syvempää rakkauden nälkää
muu voi täyttää, kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus
Hän avaa todellisen vapauden oven sydämeen..

..ja silloin vapaa sydän voi täyttyä puhtaasta ja aidosta Rakkaudesta myös toiseen ihmiseen.

"En, en osannut rakastaa
katsoin vain kuuta kalpenevaa
sieluni huuti nälkää rakkauden
en löytänyt, en koskaan sitä
luona ihmisten

nyt vasta kun olen riisuttu puu
mullasta noussut
tomusta pääni painalluksen
koko sisimpäni huusi: Miksi?

oksani karsittiin pois
omavanhurskautta kaikki olikin vain
en vieläkään uskaltanut rakastaa
antaa vapaasti Hänen puhdistaa

En osannut, en rakastaa
mutta nyt tiedän
ei mun tarvikkaan

kun suostun katsomaan läpi näiden kyynelten
ja luovutan jokaisen oikeuden
Hän parasta mulle haluaa
sillä Jumala osaa minussa rakastaa."

-runis-

runotytto1 kirjoitti:

Ajatuksesi on oikea.

Rakkauden pintapuolista ja vain pientä raapaisua on monesti kahden ihmisen välinen yhteys,
jos siinä ei ole kolmatta
sillä kolmisäikeinen lanka ei katkea.

Niin surullista on, jos turvaa vain ja ainoastaan
toiseen ihmiseen ja etsii rakkauden täyttymystä
siitä, sillä koskaan ei syvempää rakkauden nälkää
muu voi täyttää, kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus
Hän avaa todellisen vapauden oven sydämeen..

..ja silloin vapaa sydän voi täyttyä puhtaasta ja aidosta Rakkaudesta myös toiseen ihmiseen.

"En, en osannut rakastaa
katsoin vain kuuta kalpenevaa
sieluni huuti nälkää rakkauden
en löytänyt, en koskaan sitä
luona ihmisten

nyt vasta kun olen riisuttu puu
mullasta noussut
tomusta pääni painalluksen
koko sisimpäni huusi: Miksi?

oksani karsittiin pois
omavanhurskautta kaikki olikin vain
en vieläkään uskaltanut rakastaa
antaa vapaasti Hänen puhdistaa

En osannut, en rakastaa
mutta nyt tiedän
ei mun tarvikkaan

kun suostun katsomaan läpi näiden kyynelten
ja luovutan jokaisen oikeuden
Hän parasta mulle haluaa
sillä Jumala osaa minussa rakastaa."

-runis-

Lue lisää

Huomasin, että runo onkin yllättävän tehokas ilmaisun väline. Tajusin sen siinä vaiheessa kun huomaamattani lukiessa kyselin itseltäni, että onko riisuttavaksi tuleminen todella ehtona sille, että on mahdollista rakastaa. Ehkä niin on, vaikka ei varmaankaan kovin täsmällisesti, vaan ajan kuluessa, mitä enemmän tulee riisutuksi omasta, sitä enemmän rakkaus tulee näkyviin vaikka riisuttava ei itse sitä näe. Sittenkin vasta karsinnan jälkeen kasvaa vehreitä kasvuja jotka tuottavat hedelmää.

Runojasi on kiva lukea, vaikka en ymmärrä runoudesta juuri mitään ja väännän siksi aina mielessäni niiden sanoman eksaktimpaan muotoon, jollaisena voin käsitellä sitä helpommin. Sanoma on kai kuitenkin tärkein ja runon muodossa se tulee kuulluksi, rakkaus ei ole helppo aihe ja ehkä sitä ei pitääisi yrittääkään käsitellä vain rationaalisella tavalla, kiitos lahjasi jakamisesta.

Apollos kirjoitti:

Huomasin, että runo onkin yllättävän tehokas ilmaisun väline. Tajusin sen siinä vaiheessa kun huomaamattani lukiessa kyselin itseltäni, että onko riisuttavaksi tuleminen todella ehtona sille, että on mahdollista rakastaa. Ehkä niin on, vaikka ei varmaankaan kovin täsmällisesti, vaan ajan kuluessa, mitä enemmän tulee riisutuksi omasta, sitä enemmän rakkaus tulee näkyviin vaikka riisuttava ei itse sitä näe. Sittenkin vasta karsinnan jälkeen kasvaa vehreitä kasvuja jotka tuottavat hedelmää.

Runojasi on kiva lukea, vaikka en ymmärrä runoudesta juuri mitään ja väännän siksi aina mielessäni niiden sanoman eksaktimpaan muotoon, jollaisena voin käsitellä sitä helpommin. Sanoma on kai kuitenkin tärkein ja runon muodossa se tulee kuulluksi, rakkaus ei ole helppo aihe ja ehkä sitä ei pitääisi yrittääkään käsitellä vain rationaalisella tavalla, kiitos lahjasi jakamisesta.

Lue lisää

Kiitos rohkaisustasi.

Runoileminen ei tule itsestään vääntämällä
ei myöskään kirjoitukset, Elämän Herra Jeesuksesta
jos ei Henki tee niitä eläväksi,
sillä ilman Pyhää Hengeä kirjain kuolettaa.

Riisumisesta vielä...

Itse uskon että ensin täytyy tyhjentyä
ennenkuin voi täyttyä,
ja jos me ei anneta Jumalalle itseämme kokonaan,
vaan pidämme kiinni, vaikka vain pienestä "oikeudestamme" elämäämme
niin silloin Hän ei pääse meitä rakastaen riisumaan ja meistä voi tulla ylpeitä jälleen ja silloin voi eksyä jo liian kauas
Kristuksen huolenpidosta.

Moni luulee että kun ihminen tulee uskoon
niin menettää jotain, mutta se on just päinvastoin, silloin saa takaisin kaiken sen minkä on menettänyt ja Kaikkivaltias joka on meidät luonut, kirkastaa joka hetki kaikkea meissä, kun vain pysymme Hänessä joka on Kirkkauden Toivo eli JEESUS KRISTUS.

Laitoin tämän aloituksen siksi, kun vasta nyt
alan pikkuisen ymmärtää suuren rakkauden merkitystä ja sen tiedän että ilman rakkautta
ihminen ei enää elä ja vaikka eläisikin niin on kuollut.

Rakkaus on elämää ylläpitävä voima.

runotytto1 kirjoitti:

Kiitos rohkaisustasi.

Runoileminen ei tule itsestään vääntämällä
ei myöskään kirjoitukset, Elämän Herra Jeesuksesta
jos ei Henki tee niitä eläväksi,
sillä ilman Pyhää Hengeä kirjain kuolettaa.

Riisumisesta vielä...

Itse uskon että ensin täytyy tyhjentyä
ennenkuin voi täyttyä,
ja jos me ei anneta Jumalalle itseämme kokonaan,
vaan pidämme kiinni, vaikka vain pienestä "oikeudestamme" elämäämme
niin silloin Hän ei pääse meitä rakastaen riisumaan ja meistä voi tulla ylpeitä jälleen ja silloin voi eksyä jo liian kauas
Kristuksen huolenpidosta.

Moni luulee että kun ihminen tulee uskoon
niin menettää jotain, mutta se on just päinvastoin, silloin saa takaisin kaiken sen minkä on menettänyt ja Kaikkivaltias joka on meidät luonut, kirkastaa joka hetki kaikkea meissä, kun vain pysymme Hänessä joka on Kirkkauden Toivo eli JEESUS KRISTUS.

Laitoin tämän aloituksen siksi, kun vasta nyt
alan pikkuisen ymmärtää suuren rakkauden merkitystä ja sen tiedän että ilman rakkautta
ihminen ei enää elä ja vaikka eläisikin niin on kuollut.

Rakkaus on elämää ylläpitävä voima.

Lue lisää

Olemme varmaankin samaa mieltä, mutta vieläkin syyllistyn pieneen hiusten halkomiseen :)

Kirjoitin ajan myötä tapahtuvasta riisumisesta siksi, ettei meillä ole yhtä hetkeä, jolloin meidät tyhjennetään omastamme ja sen jälkeen vain täytymme Hengestä. Omasta riisumisen hetkiä on monia elämän varrella, kuten myös Hengellä täyttyminen on jatkuva tapahtuma.

Omastaan luopumisen ehdottomasta vaatimuksesta voi tulla myös laki, ellei se kulje käsi kädessä armossa kasvamisen kanssa. Siitä voi tulla ihmisen suoritus, joka päättyy umpikujaan ja joutuu toteamaan, että aina jää jäljelle myös omaa ylpeyttä. Ajattelen Jeesuksen sallivan meille riisumisen ja pukemisen aikoja sopivassa suhteessa, että lopulta armon kasvattamina olemme valmiit pukeutumaan yksin Kristukseen ja kuolemaan itsellemme, ei kuitenkaan kokonaan tämän elämän aikana, vaan lopullisesti vasta Jumalan luokse mennessämme.

En ajattele sinun pitävänkään ihmisen tekona itsestään luopumista, mutta vähän turhan tarkkana kirjoitan tämän, koska kristikunnassamme joskus nähdään itsestä luopuminen myös ihmisen ponnistelujen tuloksena ja ollaan salaa ylpeitä omasta nöyryydestä.

Tämä on monimutkainen asia, koska myös ihmisellä on vapaus pitää tiukasti elämä omanaan, niin että elää vain itselleen, joten mukana on myös ihmisen toimintaa. Hyvän aina kuitenkin vaikuttaa Jumalan Henki meissä, joka meissä vaikuttaa, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, kuten kirjoitit.

Meillähän ei ole mitään toisenlaista armoa, kuin se, jonka ryöväri sai osakseen ristillä. Samalla tavalla mekin olemme itsessämme kelvottomia ja ainoastaan Jumalan armon varassa, emme tekojemme. Se on armoa vailla mitään vaatimusta ja sen vastaanottaminen kasvattaa meitä Jeesuksen tuntemisessa antaen meille riisumisen ja täyttymisen aikoja ja kuljettaen ennalta valmistetuissa teoissa. Selitykseni on aika sekava, enkä sillä yritä arvostella mitään kirjoittamaasi, vaan tarkentaa joitain asioita, jotka itseänikin joskus askarruttavat. Siunausta ennalta valmistetulla polulla :)

Apollos kirjoitti:

Olemme varmaankin samaa mieltä, mutta vieläkin syyllistyn pieneen hiusten halkomiseen :)

Kirjoitin ajan myötä tapahtuvasta riisumisesta siksi, ettei meillä ole yhtä hetkeä, jolloin meidät tyhjennetään omastamme ja sen jälkeen vain täytymme Hengestä. Omasta riisumisen hetkiä on monia elämän varrella, kuten myös Hengellä täyttyminen on jatkuva tapahtuma.

Omastaan luopumisen ehdottomasta vaatimuksesta voi tulla myös laki, ellei se kulje käsi kädessä armossa kasvamisen kanssa. Siitä voi tulla ihmisen suoritus, joka päättyy umpikujaan ja joutuu toteamaan, että aina jää jäljelle myös omaa ylpeyttä. Ajattelen Jeesuksen sallivan meille riisumisen ja pukemisen aikoja sopivassa suhteessa, että lopulta armon kasvattamina olemme valmiit pukeutumaan yksin Kristukseen ja kuolemaan itsellemme, ei kuitenkaan kokonaan tämän elämän aikana, vaan lopullisesti vasta Jumalan luokse mennessämme.

En ajattele sinun pitävänkään ihmisen tekona itsestään luopumista, mutta vähän turhan tarkkana kirjoitan tämän, koska kristikunnassamme joskus nähdään itsestä luopuminen myös ihmisen ponnistelujen tuloksena ja ollaan salaa ylpeitä omasta nöyryydestä.

Tämä on monimutkainen asia, koska myös ihmisellä on vapaus pitää tiukasti elämä omanaan, niin että elää vain itselleen, joten mukana on myös ihmisen toimintaa. Hyvän aina kuitenkin vaikuttaa Jumalan Henki meissä, joka meissä vaikuttaa, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, kuten kirjoitit.

Meillähän ei ole mitään toisenlaista armoa, kuin se, jonka ryöväri sai osakseen ristillä. Samalla tavalla mekin olemme itsessämme kelvottomia ja ainoastaan Jumalan armon varassa, emme tekojemme. Se on armoa vailla mitään vaatimusta ja sen vastaanottaminen kasvattaa meitä Jeesuksen tuntemisessa antaen meille riisumisen ja täyttymisen aikoja ja kuljettaen ennalta valmistetuissa teoissa. Selitykseni on aika sekava, enkä sillä yritä arvostella mitään kirjoittamaasi, vaan tarkentaa joitain asioita, jotka itseänikin joskus askarruttavat. Siunausta ennalta valmistetulla polulla :)

Lue lisää

Puhut rauhan hengessä
ja levollisesti ilmaisten asiaa
kaikenkattavan armon kautta.

Totta, totta jos itse itsessään, yrittää mitään
tai varsinkaan jos katsoo ihmisten kautta
eikä Kristuksen, niin voi kovin helposti langeta.
Jokainen joka luulee seisovansa, varokoon ettei kaadu.

Nöyryys, ei nöyristely.... ja voiko olla
oikeaa ja puhdasta nöyryyttä, jos ei halua
noudattaa sitä Rakkauden sanomaa,
minkä Jumala Sanassaan meille ilmoittaa.

Hengellä täyttyminen antaa suojan tyhjään tilaan
ja silloin sinne ei niin helposti mitään muuta pääse.

Mutta, miten helposti ihminen unohtaa olla lähellä Jeesusta ja silloin on kaikelle vaaralle paljon alttiimpi.
Vain Hän on meidän suojaava kilpemme, tämän maailman taistelujen melskeessä.

"ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää
minussa; ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan USKOSSA
Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20

Apollos kirjoitti:

Olemme varmaankin samaa mieltä, mutta vieläkin syyllistyn pieneen hiusten halkomiseen :)

Kirjoitin ajan myötä tapahtuvasta riisumisesta siksi, ettei meillä ole yhtä hetkeä, jolloin meidät tyhjennetään omastamme ja sen jälkeen vain täytymme Hengestä. Omasta riisumisen hetkiä on monia elämän varrella, kuten myös Hengellä täyttyminen on jatkuva tapahtuma.

Omastaan luopumisen ehdottomasta vaatimuksesta voi tulla myös laki, ellei se kulje käsi kädessä armossa kasvamisen kanssa. Siitä voi tulla ihmisen suoritus, joka päättyy umpikujaan ja joutuu toteamaan, että aina jää jäljelle myös omaa ylpeyttä. Ajattelen Jeesuksen sallivan meille riisumisen ja pukemisen aikoja sopivassa suhteessa, että lopulta armon kasvattamina olemme valmiit pukeutumaan yksin Kristukseen ja kuolemaan itsellemme, ei kuitenkaan kokonaan tämän elämän aikana, vaan lopullisesti vasta Jumalan luokse mennessämme.

En ajattele sinun pitävänkään ihmisen tekona itsestään luopumista, mutta vähän turhan tarkkana kirjoitan tämän, koska kristikunnassamme joskus nähdään itsestä luopuminen myös ihmisen ponnistelujen tuloksena ja ollaan salaa ylpeitä omasta nöyryydestä.

Tämä on monimutkainen asia, koska myös ihmisellä on vapaus pitää tiukasti elämä omanaan, niin että elää vain itselleen, joten mukana on myös ihmisen toimintaa. Hyvän aina kuitenkin vaikuttaa Jumalan Henki meissä, joka meissä vaikuttaa, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, kuten kirjoitit.

Meillähän ei ole mitään toisenlaista armoa, kuin se, jonka ryöväri sai osakseen ristillä. Samalla tavalla mekin olemme itsessämme kelvottomia ja ainoastaan Jumalan armon varassa, emme tekojemme. Se on armoa vailla mitään vaatimusta ja sen vastaanottaminen kasvattaa meitä Jeesuksen tuntemisessa antaen meille riisumisen ja täyttymisen aikoja ja kuljettaen ennalta valmistetuissa teoissa. Selitykseni on aika sekava, enkä sillä yritä arvostella mitään kirjoittamaasi, vaan tarkentaa joitain asioita, jotka itseänikin joskus askarruttavat. Siunausta ennalta valmistetulla polulla :)

Lue lisää

Voi en tahdo millään luopua näistä
vaatteista peittävistä.
Osa niistä on niin kauniitakin.
Lämmittävät kylminä päivinä.
Kuinka voisin mistään luopua,
jos vielä niitä tarvitsisin.
Vaan kun en millään
tunne auringon lämpöä
jollen niistä luovu.
Tiedän, jos sen tekisin
tuntisin tuulen ihollani
olisi kevyt olla
ilman kahleita
rautaisia tai kultaisia
sama lopulta.
Joskus kun väsyn niitä kantamaan
tiedän jo nyt
iloitsen, hyppelen ja laulan
olen lapsonen taivaan ja maan.

"Rakkaus on myös valtaa"
hmm... aika podittava pohdinto?..

siis vastustamaton rakkaus valtaa
vallattomasti ilman vastustusta >

runotytto1 kirjoitti:

"Rakkaus on myös valtaa"
hmm... aika podittava pohdinto?..

siis vastustamaton rakkaus valtaa
vallattomasti ilman vastustusta >

Rakkaus, kastelin sitä kuin kukkaa ja katso,
se kukoisti, se loisti satoja värejä ja se ilmensi itseään tuhansin erilaisin tuoksuin.
Siis tuo
rakkaus! On sellainen lahjapakkaus, ettei sitä sormin avata, eikä silmin kuluteta loppuun.

Iloinen ja ilmava runo, kiitos..:)

ja tuohon kirjanpitoon minäkin uskon.

Siunausta sulle, maiggu!