Voimisteluseuran uusi ulkomainen valmentaja

Jos voimistelussa haluaa pitkälle, jopa arvokisoihin saakka, on syytä kyllä kuunnella ja totella sitä venäläistä valmentajaa. Heidän tasonsa voimistelussa on nimittäin piinkova myös valmentajien suhteen. Se selviää äkkiä vilkaisemalla vaikkapa voimistelun arvokisoista kerättyjen mitalien määrää vilkaisemalla.

Jos taas lapsesi haluaa vain harrastuksen vuoksi huvikseen voimistella niin eihän tuollaista kannata jatkaa.

Yleensäkin huippu-urheiluvalmennus joka tähtää menestykseen aikuisiällä ei ole koskaan kivaa lajista riipumatta. Itse treenasin nuorempana jääkiekkoilijaksi ja jo silloin (70-lvulla) vedettiin jyrkkään ylämäkeen spurttia niin kauan että melkein taju lähti. Kuntopiirit tuntuivat jäsenissä pari päivää testien jälkeen. Monta kertaa teki mieli lyödä hanskat tiskiin, onneksi en sitä tehnyt.

Ei siksi, että minusta olisi tullut joku supertähti, vaan siksi että kiitän valmentajaani siitä että jalkalihakseni ja muu kroppa ovat pysyneet kovassa kunnossa vielä vanhemmallakin iällä. Pienellä viikoittaisella treenauksella polkaisen ohi ylämäessä vielä nuoremmat sällitkin pyörän selässä. Ikää on kuitenkin liki 60 vuotta.

Lyhyesti: Ilman kipua ja tuskaa ei tule menestystä missään lajissa paitsi shakissa. Ja siinäkin voi aivot nyrjähtää...

Jep. Tiedän tapauksen. Taitaa kaikki tietää, jotka käyvät Liikuntakeskuksessa. On kuulemma saanu potkut monesta edellisestä seurasta, käytöksen takia varmaan, missä on Suomessa ollut valmentamassa. Mistähän mahtaa johtua, että on saanut potkut... Ei taida olla niin hyvä valmentaja, kuin luullaan!

Taitaa tytön "perä" olla lujilla?Voi hyvä Isä,ota tyttö heti pois "kirkiisin" valmennuksesta! Sinähän päätät alikäisen tyttösi tulevaisuudesta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091118654353_uu.shtml

No, herranen sentään. OTA TYTTÄRESI POIS SIITÄ SEURASTA.

Miksiköhän ne suomalaiset ei oikein menesty noissa arvokisoissa...?

Voisko syynä olla liian löysä kuri? Valmennus ? oma motivaatio?

Liian suuret valmennusryhmät, ei henkilökohtaista valmennussuunnitelmaa, mikä luvattiin, väärä valmennustyyli, epäasiallinen käytös, tyttöjen valmennuksen suosiminen ja poikien unohtaminen, ovat harjoitelleet ihan yksin, koska ei ole halunnut/välittänyt valmentaa heitä.
Tästäkö on huippuvalmennus tehty!

Kannattaa hankkia lisää Unkarilaisia valmentajia Rovaniemelle!

Ja sokerina pohjalle se todellinen syy: Nykyajan hemmotellut lellipenikat eivät kestä treenejä jos vähänkin tuntuu rasitusta. Kivahan se on kavereille kehua kuinka mahtava voimistelija olen kun kuljen treeneissäkin oikein.

Sitten kun joutuukin oikeasti treenaamaan niin parku pääsee ja pipopää vanhemmat kirjoittelevat Suomi24:n kun mussukkaa on pikkuisen komennettu. Pitäkäähän ne nassikkanne siellä kotona tietokoneen ääressä istumassa siinä vaaleanpunaisessa pumpulissa, näin se on parasta!

Valmentajana suosittelisin vaihtamaan Suomalaiseen valmentajaan pikimmiten!

Suomalaisessa ja "Venäläisessä" valmennuksessa käytetään erilaisia metodeja.

Venäläinen valmennustyyli etsii virheitä ja on auktorisesti minä olen "valmentaja" tyylistä, valmentaminen on yksisuuntaista eli valmentaja sanelee valmentamisen suunnan ja kenelläkään ei ole siihen puuttumista, on vain yksi "tapa"valmentaa. Valmennus on rajumpaa ja harvemmin siinä valmennettava treenaa ilolla vaan sinnillä ja ikävä kyllä heikommat eli NUJERRETUT lopettaa jossakin vaiheessa joko henkiseen tai fyysiseen vammaan!
Tavoitteet saavutetaan hinnalla millä hyvänsä!


Suomalainen valmennustyyli on pehmeämpää ja etsitään ilolla sitä onnistumista, eikä koko ajan huomauteta vain virheistä.
On eroa tavoissa, tämä meni huonosti ja tätä voisi vähän hioa vielä ja etkö sinä kuuntele ollenkaan! ja voisitko kuunnella.
Asiat voidaan esitää monella tapaa ja ikävä kyllä näissä Venäläisissä valmennusmetodeissa etsitään sitä ainaista virhettä, kun asian voisi esittää positiivisessa mielessä toisin!

Ikävä kyllä vanhemmat päättävät lastensa tulevaisuudesta ja jos vanhemmat haluavat vaikka tällaista valmennusta lapsellensa, se on ikävää!

Jos 7-vuotiaat lapset treenaavat noin paljon, niin voi kysyä, että miksihän tuon ikäiset lapset vielä haluavat leikkiä ja kuinkahan kauan jaksavat tuota tahtia...
Leikki on lapsen työtä ja sitä pitäisi olla tuon ikäisellä lapsella vielä paljon!
Loppuunpalamisen mahdollisuus on kyllä suuri tuollaisella tahdilla!

Positiivisen valmennuksen kursseja järjestetään silloin tällöin, tämä olisi hyvä käydä kaikkien valmentajien!

Hei, nyt kannattaa miettiä miksi lapsesi harrastaa tuota? Jos kyseessä on kilpaseura kuten ymmärsin, kyllä 8-vuotias pistetään jo tiukille, tosin hommasta yritetään tehdä mahdollisimman mukavaa ryhmässä tekemisen meininkiä. Syksyllä aloittaneista on minun valmenuksessani jouluna mukana n 35% ja seuraavana syksynä jatkaa n 15-20% vuosi sitten aloittaneista.

Kyse on siitä, että "harrastetaanko" lajia silloin tällöin vai onko tavoitteena huippu-urheilija, silloin lapselle tehty oma suunnitelma, jonka mukaan valmennetaan ja yritetään kehittää kunkin lajin omia erityisalueita tasaisesti.

Kuri on tärkeä. Mutta ymmärrän kyllä että kuritta kasvanut äitien ja isien sukupolvi kauhistuu sitä, että lapsi "piiskataan" antamaan kaikkensa jopa huutamalla. Valmentaja ei varmasti pidä siitä, että mistään mitään tietämättömät vanhemmat tulevat aukomaan päätään ja kertomaan, miten pitää valmentaa. Siitähän tuossakin loukkaantuneen vanhemman aloituksessa lienee kyse?

Jos nykyisen seuran meno ei miellytä, kerätkää porukka ja oma seura pystyyn, aloitatte omasta yhdistyksestä, hankitte salivuorot ja siihen valmentajan. Sitten aloitatte varojen kerjuun, arpajaismyynnin ja muuta ja muuta. Silloin voitte tehdä lapsenne harrastuksesta juuri sellaisen kuin haluatte.

Vanha totuus tulee kyllä kaikkialla eteen. Menestyksen eteen pitää tehdä työtä. Se on sitä verta, hikeä ja kyyneliä. Idea on sama, olipa kyseessä opiskelu, uuden taidon oppiminen, urheilu tai vaikka liike-elämä.

Ei menny kauan kun valmentaja sai varoituksen johtokunnalta!
Seuraavaa varoitusta odotellessa...
Kuinkahan monta varoitusta olisi saanut, jos kaikki väärinkäytökset/virheet olisi kirjattu!
Koskahan herätään? Veikkaisin, että sitten kun jotakin vakavampaa sattuu!

Kun minä laitan lapseni jonkun lajin pariin, viis veisaan Suomen tulevasta menestyksestä arvokisoissa. Ei kiinnosta pätkääkään.
Sen sijaan, kun maksan harrastuksesta, haluan, että lapsi saa laadukasta opetusta ammattilaiselta. En halua, että lasta opettaa joku 15-vuotias.
Siksi on oma lapsi päätynyt joskus kilparyhmään.
Mutta tosiaan, valmentaja oli itäeurooppalainen ja tähtäimessä jo olympialaiset. Mitä jäi käteen? Lapselle usko, että hän on erikoisen huono voimistelija. Pelko venyttelyä kohtaan. Viha kyseistä lajia kohtaan.
Lapsella oli kaikki fyysiset edellytykset saada lajista kiva harrastus, jonka kautta voi saada hyvät motoriset taidot ja kokemuksia kilpailemisesta. Henkinen kantti vain mureni jo alkumetreillä, kun 4-5-vuotiaista alettiin leipoa olympiavoimistelijoita.
Ja joo, kyllähän tuolloin aloittaneista on tähän päivään jatkanut ehkä yksi lapsi. Muut lopettaneet. Ehkä se yksi sitten päätyy sinne arvokisoihin.
Ei vaan kiinnostaisi hevon helvettiäkään olla yksi monista seuran palkanmaksajista, kun ei itse saanut mitään vastinetta rahoilleen. Ihan pelkkää haittaa tuosta vuodesta on lapsellemme ollut, vaikka sinnikkäästi sen lusi loppuun.