Antaako anteeksi?

Kymmenen vuotta sitten tilanne kotonani kriisiytyi. Isäni oli jo pitkään ollut erittäin kontroloiva, mutta kun tulin teini-ikään hänestä tuli fyysisestikin väkivaltainen.

Tämä kärjistyi eräänä iltana ja isäni pahoinpiteli minut tavallista pahemmin ja veljeni piti ajaa minut sairaalaan. Sairaalassa minut kuvattiin ja minua kuvattiin. Olin itse sen verran sekavassa tilassa, että olin kaiketi suostunut nostamaan syytteet vaikka itse en sitä muistakaan tehneeni. Koska olin ala-ikäinen, juttu meni yleiselle syyttäjälle, enkä voinut pysäyttää prosessia.

Tämän jälkeen en enää uskaltanut palata kotiin. Seuraavan kerran näin isäni vasta oikeudessa. Korvauksia en vaatinut, mutta hänet tuomittiin ja hän sai sakot. Sen jälkeen emme ole nähneet.

Isäni laittoi ensin säännöllisin väliajoin (n. 3 kertaa vuodessa) minulle viestejä. Tuli syntymäpäivä-onnitteluja ja jouluisin hän laittaa aina viestin. Koskaan en ole vastannut ja lopulta viestit lakkasivat.

Nyt hän on löytänyt minut facebookista vaikka olen siellä väärällä nimellä. Hän laittoi minulle viestin, että häntä raastaa meidän puhumattomuutemme ja hän haluaisi kovasti tavata ja selvittää välimme.

Haluaisin nähdä hänet, mutta samalla pelkään mitä siinä kävisi. En haluaisi hänen näkevän minua. Pelkään myös, että hän kantaa yhä kaunaa tuomiostaan.

Kaikesta huolimatta kaipaan sitä, että minulla olisi perhe. Tuntuu myös, että velvollisuuteni tyttärenä on antaa anteeksi kymmenen vuotta sitten tapahtuneet asiat. Isäni työ on hyvin vaativaa ja henkisesti raskasta ja uskon, että se vaikutti hänen agressiiviseen käyttäytymiseensä.
Ja silti. Minulla on arpia, jotka ovat hänen aiheuttamiaan. Joudun jatkuvasti valehtelemaan niistä, jos joku niistä kysyy. Arvet muistuttavat minua joka päivä kaikesta ikävästä, vaikka hyviäkin muistoja minulla on lapsuudesta ja isästäni.

Tämä kaikki on minulle erittäin hämmentävää, enkä tiedä miten toimia. Olisiko minun jo aika antaa anteeksi, niin että me molemmat voisimme siirtyä eteenpäin?