Pelkkä ajatus ahdistaa, että koko maailman ihmisistä jokaiselle olisi vain se yksi ja oikea. Miten sen ikinä koskaan voi löytää täältä miljardien ihmisten joukosta? Ja mistä sen tietää, että tämä on nyt the one!
Eniten mua ehkä pelottaa ajatus, että mitä jos se on mennyt joskus ohi, enkä ole ollut valmis tai en ole huomannut?!
Nyt ahistaa... :D
Eniten mua ehkä pelottaa ajatus, että mitä jos se on mennyt joskus ohi, enkä ole ollut valmis tai en ole huomannut?!
Nyt ahistaa... :D
Vastaukset 71
Vanhimmat
Kyllä niitä "oikeita" olisi ihan lukemattoman monia, mutta kun ei ketään kohtaa. Teillä naisilla varsinkin liiankin helppoa, ei tarvitsisi kuin kelpuuttaa joku niistä tuhansista miesehdokkaista. Toista se on meillä miehillä, ei tule kukaan tyrkylle ja kaikki nirppanokat joita lähestyy torjuu sut ja miettii vaa oisko se oikea jossai.
Ja sehän on naisten vika, että miehet ovat itse tämän aiheuttaneet (: Jos miehet eivät itse juoksisi pää kolmanteja jalkana jokaisen naisen luona kysymässä sitä yhtä, ei tätä ongelmaa olisi. Tällöin naisten pitäisi myös osata tehdä alotteita.
Lähtisitkö muka itse kauppaan ostamaan maitoa, jos naapuri toisi sellaista aina tullessaan kun sitä tarvitset?
No mitä mä mahdan että osa miehistä tekee noin?
No varmaan lähtisin, jos se naapuri toisi aina pilaantunutta maitoa.
No se olisi kyllä sulle oikein, että se olisi livahtanut ohitsesi, nyt kun sarjadeittailet miehiä ja tuhlaat niiden aikaa.
että järjestetyt avioliitot toimivat paremmin kuin ns. rakkausliitot. Tästä voi päätellä, niitä oikeita on erittäin paljon ja jokapuolella.
Kestäviä vaan ei toimivia.
No voihan se noinkin olla, mutta mulla on tuttavapiirissä parikin sellaista "järkiliittoa", joissa ei ollut missään vaiheessa sitä intohimoa eikä oikein rakkauttakaan alkuun. Molemmat liitot ovat hiuskarvan varassa koko ajan karilla. Käydään vieraissa, riidellään, kumpaakaan ei kiinnosta jne.
Uskon kokemani ja näkemäni perusteella siihen rakkausliittoon kyllä enemmän. Varmaan aika naivia.
Ja ne mun deittailukumppanit ovat kaikki olleet kyllä ihan tietoisia, että haluan vain tutustua uusiin ihmisiin. Kummankaan aikaa ei ole siis tuhlattu.
Ja en nykyään edes deittaile enää niin tiuhaan tahtiin.
Tänäänkin päästin tilanteen käsistäni, kun mukavan näköinen muuttofirman mies hymyili, katseli ja osui moneen kertaan "tielleni" ihan kuin tahallaan. Olisin normaalisti jo toiminut ja pyytänyt numeroakin. En vaan tehnyt niin, enkä ole oikein varma miksen.
Nimenomaan toimivia. Kun ei ole suuria tunteita pelissä, niin kaikki skulaa kuten pitääkin.
"Ja ne mun deittailukumppanit ovat kaikki olleet kyllä ihan tietoisia, että haluan vain tutustua uusiin ihmisiin. Kummankaan aikaa ei ole siis tuhlattu. "
Älä nyt nainen puhu paskaa. :D
Jokainen tietää tämän naisten takaportti-kikan, että "emmä siis hae mitään vakavaa, mut mä silti meen sun kanssas treffeille".
Tästä on kaksi tietä:
1. Panemista/pariutumista yms. jolloin "no se vain tapahtui, ei voinut tietää".
2. Pakit "no sä itse tavallaan suostuit siihen että oot osana mun sarjadeittailua".
Ja mitä tulee kohtaan numero 1. niin lähes kaikki yhden yön jutut joita on oon harrastanut, ovat alkaneet noilla "mä en sitten mitään seksiä harrasta sun kaa tänään"-sanoilla, ja voi vittu kun siellä on nussitu ja oltu sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. :D
Juuri tuollainen kaksinaamainen toiminta ja kieroilu, missä sanotaan yhtä ja tehdään toista, saa monet miehet epäluottavaiksiksi naisia kohtaan.
Järjestetyissä avioliitoissa onnellisuus 5 vuoden jälkeen korkeampi kuin rakkausliitoissa. Eli, ihmiset oppivat järjestetyissä liitoissa "rakastamaan" toisiaan, mutta rakkausliitoissa opitaan pois "rakkaudesta".
Sen takia että muuttofirman työllä ei ole tarpeeksi korkea status sulle.
Nainen nyt vaan on seksuaalinen toimintaa rakastava epäluotettava elukka.
No eihän mulle tietenkään kuulu, millaisia "lutkia" sä olet tapaillut, mutta mä en ole yhdenkään kanssa harrastanut seksiä ekoilla treffeillä...
Eikä kukaan näistä mun sarjadeittailu-uhreistani ole jäänyt roikkumaan tai soittelemaan perään. Eli ovat hyvin olleet kärryillä mistä on kyse.
Eikä tässä ketjussa nyt ollut kyse mun sarjadeittailusta.
Johtuu varmaan siitä että
- miehen pitää kolahtaa heti
- miehen pitää sytyttää heti
- täytyy heti olla sitä kemiaa
Nämä tunteet ovat verrannollisia miehen pelimietaitoihin, ja tuppaa olemaan niin että kaikken eniten sytyttävät parhaat pelimiehet eivät halua tai osaa sitoutua.
Hölmö ajatus. Taidat tykätä ahdistuksesta.
Näin kerran metrossa sen ainoan oikean. Harmi etten kysynyt nimeä mutta olen 100% varma että hän on se oikea minulle.
ayy lmao
Ei, on niitä enemmän mitä nuorempi ja kypsymättömämpi rusina.
On, vain yksi mitä vanhempi ja kypsyneempi hedelmä(kuin viini... )
Sydän kaikilla sama. Molemmat rakastavat omiaan.
Rakastavat kuin "omaa" sydäntään.
Pippeli sopii pimppiin.
Aivot menevät yhteen, jatkat toisen lausetta hänen lopettaessa.
Olette toistenne Täydellinen match
Kohtalo, ei Jumala tai Saatana vie jotain pois palapelistänne
Missä olet?
Missä olet?
Se ainoa oikea on olemassa kunhan olet itse olemassa
Mutta missä hahahhaah, loistavaa julmuutta maailmassa.
Miksi se ei tule tai löydy vaikka kävin salilla, tutkinto seinällä ja olen kavereiden mielestä upein ihminen.
Ei olla näköjään 100% match kun molemmat individuaaleina ajatellaan samaa. Ollaan vain narsisteja, eikä sydän meitä tähän kyselyyn ajanut, eihän.
Nainen joka on sua varten, ei sitä kehtaa näyttää nyt... Koska hänellä on eilisen jäljiltä jonkun randomin mokan siemeniä pillussaan.
Hän kysyy sinua 2 vuoden päästä.
Sinä et jaksanut odottaa. Ajauduit naimisiin.
Elämme jänniä aikoja....
Nii ko on todistettu et on muitaki maapallon kaltasii planetoi, ni jos se oikee löytyyki sielt, eikä sinne nykytegnologialla pääse.
Niin kyllä mäki "olin varma" että se viime exä ois se oikea mulle ja sitte se petti/jätti mut.
pimppaloora sydämmesi kertoo sen ei mikään muu tuskimpa olet vielä nähnyt sitä mutta kun näet niin sydämmesi kertoo sen sinulle
Niin ehkäpä se on niin :)
Sitä ei vaan aina ehkä edes uskalla ihan täysillä luottaa sydämmeensä. Ja nykyisessä hektisessä maailmassa jotain voi mennä ohikin.
Tämä pohdinta nyt sai oikeastaan alkunsa kun kaverit yrittävät tuputtaa mulle tyyliin ihan kaikkia tyyppejä sanoen, että pakkohan mun joku joskus ottaa. Mikä pakko mulla on ottaa yhtään ketään jos ei tunnu siltä?!
Mutta aloin vaan pohtia, että kolahtaako se sit kunnolla niin, että tuntuu?
Tähän asti ei meinaan isommin ole "kolissut", vaikka olen toki seurustellut ja ollut rakastunutkin.
Odotanko siis turhaan jotain mitä ei ehkä olekaan?
Yksi minunkin kavereistani aktivoitui ja viikonloppuna on treffit :) En tiedä miehestä muuta kuin nimen ja että kaverini mielestä me sopisimme yhteen. Mies tiennee minusta hieman enemmän, koska FB-profiilini ei ole ihan niin tarkkaan piilotettu kuin hänen.
Wish me luck ;)
kun aito rakkaus kolahtaa olette kuin kaksi marjaa kummankin sydämmet tietävät sen ja lyövät samaan tahtiin kumpikaan ei pysty olemaan toisistanne hetkeäkään erossa kyllä sen tietää kun se oikea tulee ps. pakko päästä kylään vaikka 15 min sitten lähti ja jos joutuukin olemaan erossa 2h niin silloin mennään vaikka läpi seinän hänen luokseen siitä se sitten alkaa yhteis elo
Korjaan: tiedän myös iän ja että on eronnut eikä kaverini mukaan ole viime vuosina ollut edes haku päällä.
Entäs ammatti, koulutus, tulot ja kaverien määrä?
Niin ja traktorin merkki ja peltopinta-ala, jos on pohojalaanen. Toivottavasti Helka saa *******, ettei ole aina niin pahapäinen.
Älä mene sinne treffeille, hullu!!! sehän saattaa olla vaikka minkälainen sekopää kun on ollut vuosia yksin, melkein yhtä paha kuin jos olisi ihan kunnon atm. Kaikki noissa treffeissä sotii sitä vastaan mitä itse olet palstalla neuvonut :D
Hahahahahaha!
Anteeksi. Kaunistahan tuo oli joo :D
"Entäs ammatti, koulutus, tulot ja kaverien määrä?"
En tiedä, en tiedä, en tiedä, en tiedä. Paitsi että meillä on tämä yhteinen kaveri.
Vaikea kuvitella, että ystäväni järkkäisi treffejä jonkun friikin kanssa.
Mistähän ihmeestä ajatuksen yhdestä oikeasta olet päähäsi saanut? Ihanko itse keksit?
Minulle ei ole ketään. Oon yksin koko elämäni. Nainen ei voi ajatella että olis vain yksi oikea. Naiset panee jännämiehiä kuitenkin monia, testaavat siten että kuka olisi sopivin.
No ehkä juuri sen takia on niin paljon sinkkuja ja onnettomia liittoja.
Ihmisen "se ainoa oikea" saattaakin olla viereisellä paikkakunnalla tai vaikkapa toisella puolella maapalloa. Vaikea tavoittaa.
No perhana niinpä!
Mietin ihan liikoja... ei sovi mulle :D
Ehkä niitä sinkkuja ja onnettomia liittoja on juuri sen "se ainoa oikea"-uskon vuoksi: parisuhdetta ei synny, kun kukaan ei tunnu siltä ainoalta oikealta ja liittoihin rynnätään tutustumatta kunnolla, koska se toinen sattuu tuntumaan siltä ainoalta oikealta.
Kuinka paljon "siinä oikeassa" on kyse sinun omasta kyvystäsi rakastaa ja sitoutua vain siihen yhteen ainoaan, ja kuinka paljon siitä, että toinen ihminen on se oikea?
Rakastuneet kyllä puhuvat siitä oikeasta, mutta heiltä itseltään voi tyystin puuttua kyky sitoutua loppuelämäksi. Kuinka kukaan voi olla oikea, jos itse ei osaa sitoutua?
Monet ATM:t osaisivat, mutta kukaan ei huoli meitä. Sitoutumiskyvyttömät pelimiehet ovat naisille niitä oikeita pettymys toisensa jälkeen.
Mistä sinä tiedät, onko ensihuuman jälkeen mitään?
Helppo kokemattoman sanoa, mutta entäpä kun vuoron perään vaihdetaan vaippoja ja yhteinen penska valvottaa kaikki yöt?
Sehän siinä onkin, että puhutaan siitä oikeasta ja sielunkumppanista jne. Mutta tietääkö ne ihmiset oikeasti edes mistä puhuvat?
Jospa ne sitoutumiskyvyttömät eivät vaan ole vielä kohdanneet sitä omaa oikeaa.
Tai ehkä kaikille ei ole edes sitä oikeaa...
Entä jos se sun Ainoa Oikea asuukin Gambiassa?
Itse oon kans miettiny tätä samaa asiaa.. Mistä sen tietää kun se oikea tulee vastaan? Etsiikö sitä jotain mitä ei ole olemassakaan? Välillä on kyllä kolissutkin, mutta sitten on ollut muita esteitä miksei hommasta ole tullut mitään.. Mutta ei kai se auta kuin odotella tulevia kolinoita ja tarttua sitten kynsin ja hampain kiinni :)
esteet tulee kun siitä puuttuu se jokin vaikka yrittäisi pitää kynsin ja hampain kiinni mahdottomia esteitä tulee mutta kun sydämmet puhuu niin kaikki menee luonnostaan sitä ei osaa selittää kaikki vaan menee itsestään ja huomaa tämän kanssa haluan olla se oikea on löytynyt ja ikuinen kumpanuus alkaa ja jatkuu kuoleman jälkeenkin
Eli minun ainoa oikeani saattaa esim. asustaa toisella puolella maailmaa enkä siksi tule ikinä kokemaan rakkautta?
Nyt Pimppaloora virkistävälle lenkille niin tämmöiset höpsöt ajatukset unohtuvat :)
Romanttisissa unelmissa tuntuu vallitsevan ajatus siitä millainen potentiaalinen kumppani "on" - tai kuten naiset tuppaavat sanomaan - joku "vain on" Se Oikea, asiat vain tapahtuvat, jne.
Minusta tässä ei ole järkeä. Kukaan ei "vain ole" sellainen ja tällainen, eikä mikään asia vain tapahdu. Kaikki on ajattelun, toiminnan, ym lopputulosta.
Mitä jos Se Ainoa Oikea ratkesi vuosia sitten ryyppäämään ja nyt asustelee sillan alla? Mitä jos Ei Ainoa Oikea kehitti itseään, opetteli ymmärtämään naisia, hankki itselleen ammatin, harrasti säännöllisesti liikuntaa, jne?
Ja silläkin taitaa olla jotain vaikutusta millä asenteella lähtee tutustumaan ihmiseen, onko fiilis positiivinen jo ennen kun päästään treffeille, halukaako ihan oikeasti suhdetta, jne.
Toisaalta, mitäpä koskaan seurustelematon ATM-setämies näistä asioista tietäisi? :p Kunhan arvailen.
Hyvää perjantaita kaikille,
GM
Mul on ollu jo kolme ainoaa oikeaa. Ihmisethän voi kuollakin niin sittenkö ois maailman joka mies väärä.
Olen ihan helvetin kiitollinen että olen saanut löytää 150% oikeita kumppaneita.
Jokaiselle on vaan se yksi ja oikea. Kunnes lakkaa joskus olemasta ja elämä heittää eteen seuraavan yhden ja oikean. Suhdetta ei ole mitään järkeä aloittaa, jos toinen ei tunnu alussa siltä yhdeltä ja oikealta. Sama se kuin monta kertaa se elämän aikana tapahtuu... Tosin onnellisia ovat ne, jotka ovat onnistuneet siinä kertalaakista. Vähän niinku lottovoittajat tai jotain...
Mutta mites esim. muslimit ja mormonit? Naisilla tietysti yksi oikea, mutta riippuuko se miehillä millä jalalla sattuu aamulla heräämään?
Mä niistä tiedä. Heille se menee heidän Jumalien Oppien mukaan. Heidän Jumalat tietävät kai heitä paremmin kuka tai ketkä ovat heille niitä oikeita...
http://www.michaelkirjat.fi/rl.htm
Uskonnollisempaa näkökantaa. Vaikkei mihinkään tuohon uskoisi niin itsellä ainakin herätti ajatuksia tuo sivun teksti.
Sen uskon ja tiedän, ettei yhtä ainoaa oikeaa välttämättä ole. Tosin silti on ehkä vain pari tai muutama ihminen maksimissaan olemassa. Todennäköisyys jo yhden tapaamiseen elämän aikana on pieni. Sitäkin pienempi mahdollisuus saattaa olla siinä päätyykö yhteen vaikka tapaisivat toisensa? Nykyään ihmiset, naiset eritoten. Miettivät parisuhdeasioita hyvin pitkälti järjellä, eikä tunteella. Miten tuolla ajattelutavalla voi löytää mitään "sielukumppania"? Nykyään katsotaan, onko toinen töissä tai miten sosiaalinen tai suosittu on. Kaikki päällepäin näkyvät yhteiskunnalliset asiat.
Mitä jos se sielunkumppani onkin liian erilainen, eikä vastaa odotuksiasi? Riittääkö pelkät tunteet, vai ottaako järki vallan? Uskallatko heittäytyä?
No mun ongelma kai on enemmänkin se, että ajattelen liian tunteella näitä juttuja. Nuo mun pari kaveria eivät sitä ymmärrä, kun ovat menneet miehiensä kanssa yhreen järkisyistä ilman sitä todellista tunnetta.
Olen tavannut paljon kivoja, komeita, menestyneitä ja rikkaitakin miehiä. Järkevästi ajateltuna mun pitäisi omla nyt sellaisen kanssa naimisissa ja olla synnyttänyt pari tenavaa, että olisin mahdollisimman "kiinni" siinä fiksussa valinnassa.
Tunteista viis.
Eipä sellast elokuvarakkautta ole ees olemas.
Noh, aika moni (nainen) tuntuu ainakin uskovan sellaiseen Titanic-tyyppiseen elämää suurempaan romanssiin.
No onko se nyt niin väärin kaivata sellaista oikein kunnon rakastumista?
En tiedä onko sitä olemassakaan, mutta elämä tuntuu paljon mukavammalta kun elää joka päivä siinä uskossa, että se tulee kyllä vielä vastaan. En vaan halua luopua toivosta :)
Olen vähän tunteellinen ja romanttinen höppänä.
On naisille elokuvarakkautta, kunhan mies käsikirjoittaa, hankkii lavasteet, ohjaa ja vähän näytteleekin.
Ja vanhana kiikkustuolissa toteaa että missäköhän meni pieleen? :D
No onnea odotukselle, vaikka ei se taivas rupea merkiksi salamoimaan eivätkä dramaattisesti katseet kohtaa ohittaessanne toisenne titanic-tunnarin soidessa taustalla :D
"On naisille elokuvarakkautta, kunhan mies käsikirjoittaa, hankkii lavasteet, ohjaa ja vähän näytteleekin."
Juuri näin. Ja pitää näytellä helkkarin taitavasti, jotta nainen uskoisi että kaikki vain tapahtui.
Tämähän se miehen roolissa tuskallista onkin, jokainen mies tietää ettei sitä mihin nainen uskoo ole.
Seksiä saadakseen on leikittävä että kaikki vain tapahtuu vaikka oikeasti totta kai seksi oli mielessä alusta saakka. Mitä paremmin käsikirjoittaa, ohjaa ja näyttelee...sitä spontaanimmalta tilanne tuntuu.
Suhteeseen päästäkseen on uskoteltava naiselle että se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka oikeasti rakkaus syttyi vasta kun oltiin harrastettu seksiä ja seurusteltu jonkin aikaa.
Tämä muuten vastaa Pimppalooran kysymykseen Siitä Oikeasta. Täyttä romanttista hölynpölyä. Miehen täytyy tehdä, ei "vain olla" se oikea. Kaikista ei koskaan tule sitä oikeaa koska perusluonne on väärä tms, mutta aika monesta voi tulla jos vain osaavat ja haluavat toimia tavalla joka naisen sytyttää.
Ei ole ketään oikeaa. Yleensä ekat seurustelut tapahtuu nuorena ja sitä ehtii erota monta kertaa vaikka sydän sanoo että tuo on se oikea. Itse halusin ekan tyttöystäväni kanssa olla aina mutta se halusi eron koska olin tylsä. Se lähti sellaisten matkaan jotka juopotteli usein. Ne käytti exääni vaan hyväksi, monet pani kerran ja erosi. Kerran maauimalassa exäni esitteli uutta poikaystäväänsä ja sanoin sit et heti kun annat sille niin se ottaa eron. Exäni sit suuttui et se on sen miehen kans aina yhdessä ja sit kuitenkin viikon päästä ne oli eronnut.
Toivottavasti puhun edes samaa kieltä Sen Oikean kanssa edes, jos tuo pitää paikkansa.
Vaikka vahvasti epäilen.
Jos joskus löydän jonkun jonka kanssa haluan viettää loppu elämäni, niin teen siitä sen oikean ja silloin on turha tulla Sen Oikean myöhemmin enää ovelle ruikuttamaan.
Aiemmin mainitsemani fiksuus vain korostuu, kunpa itsekin olisin ollut yhtä fiksu.
Kiitti. En ole varma tekeekö nämä kommentit minusta vielä fiksua, pikemminkin periaatteellisen.
No fiksuutta on monenlaista ja kaikki loistamme jossain.
No kyllä ne tekee, itse jäin liian kauaksi aikaa kiinni siihen Oikeaan joka meni muille niin että sivuutin liian monta sellaista joista olisi voinut tulla oikeita ja sitten olinkin/olen jo ikisinkku enkä oikein osaa enää muuta tapaa elää :)
Ihminen on alati tapojaan muuttava ja sopeutuvainen, joten eiköhän sinullekin tule aika jolloin voit luopua ikisinkkuudestasi. Kunhan vain ensin et tuomitse itseäsi tuohon olotilaan uskomalla siihen ettet enää voi muuta olla.
En oikein jaksa uskoe että täysin onnistuisi enää luopuminen kun onhan tässä niitä hyviäkin juttuja, oma rauha jne. niin kynnys siihen että jatkuvasti asuisi jonkun muun kanssa saman katon alla vaatisi kyllä aikalailla huoneita jotta voisi tuntea olonsa mukavaksi.
Sitten tuota voi kutsua omaksi valinnaksi.
En väitäkkään etteikö se olisi iso muutos ja stressaavaa aluksi, kun on tottunut yksineloon.
Itse en ole koskaan seurustellut saati asunut saman katon alla, mutta en näkisi ongelmana tottumista siihen. Miksi en tottuisi ja alkaisi pitämään siitä, koska sitten varmasti haluaisin asua yhdessä saman katon alla. Oikea asennoituminen ja omien halujen tiedostaminen auttaa asiaa.
Ja ei sitä heti tarttee olla muuttamassa yhteen. Tähän "toiseen puoliskoon" voi totutella ihan normaalilla seurustelemisella omien kattojen alla.
Osittainhan se on sitä juu, sitä vain muuttuu tapojensa orjaksi. Tuo omien kattojen alla asuminen on ok, siinä kun esim, viikonloppuna jää omaa aikaa ja siksi joku etäsuhde on hyvä siihen asti kunnes pitäisi tehdä isoja päätöksiä siitä että muuttaako jompikumpi toisen paikkakunnalle, Sitä itse kun viihtyisi siellä missä on ollutkin ja toisaalta ei haluaisi toista houkutella sinne kun ei tiedä löytyykö sille mieleistä työtä tms. ja jos toinen ihan jouteniolijaksi joutuisi tulemaan niin olisiko sitten tyytyväinen pitkän päälle tilanteeseensa.
Noin pitkälle en ajatellut, mutta tilanteet on erilaisia ja ihmiset on erilaisia. Jotkut pystyy muuttamaan, jotkut eivät. Se on sitten heistä kiinni kuinka paljon ovat valmiita antamaan periksi jotta yhteinen tulevaisuus olisi mahdollinen.
No niinhän ne on juu erilaisia ja minun ongelma on se että liian paljon ajattelen siltä kantilta ettei kenenkään pitäisi luopua minun takia mistään vaikka haluaisikin ja olen sitten vähän vastahankaan tuommoisissa muuttamishommeleissa kun mielellään haluan säilyttää asiat sellaisina kuin ovat ja se ei sitten välttämättä riitä jos toinen haluaa "oikeaa" suhdetta. sen Oikean pitäisi varmaan löytyä ihan naapurista niin sitten varmaan toimisi kun en tuntisi hänen joutuvan luopumaan mistään.
Entä jos nainen haluaa ja pystyy luopumaan jostain?
Pelkäätkö uusia asioita joista et tiedä? Etkö uskalla kokeilla kun uskot sen tuovan vain pelkkiä ongelmia? Etkö usko muutoksien tuovan uusia hyviä asioita ja näkökannan muutoksia elämään? Etkö olisi valmis yrittämään vai luovutko ajatuksesta heti antamatta sille mahdollisuutta?
Mut joo, pitää ekana varmaan löytää se oikee.
Sitä etsiessä. Öitä.
Sehän siinä pahinta onkin jos nainen haluaa/pystyy luopumaan kun usko tai älä mutta näistä palstajutuista poiketen minä olen liiankin epäitsekäs ihminen, haluan että kukaan ei joudu luopumaan mistään ainakaan minun vuokseni. Joo, pelkään mutta en siksi että toisi ongelmia vaan siksi että pystynkö ihan varmasti lisäämään sitä onnelisuuden määrää. Uskon, toisi varmaan hyviäkin juttuja mutta toisiko riitävästi sille toiselle? Toisaalta olen mutta kun en haluaisi muiden joutuvan uhrautumaan niin ehkä sitten liian helposti myös luovun. niinpä :) juu, öitä vaan ja kauniita unia.
Etkö sä ole jo vähän liian vanha näihin "yksi ja oikea" -teinihöpötyksiin?
Hyvin luonnontieteellinen ja realistisen kuuloinen palko.