Läheisen ihmisen pettäminen, petetyksi tuleminen on yksi niistä asioista, joita ei toivo tapahtuvan itselleen omassa elämässä ja muille läheisille, ei kenellekään. Mutta valitettavasti elämässä vaan sitä tapahtuu, joskus yllättäen, joskus jopa "päivän valossa". Asioita on joitakin muitakin, jotka ovat ns. "elämää suurempaa" pettymystä, surua ja vastoinkäymistä. Tähän tosiasiaan on vain kasvatettava itsensä tai lapsensa. Älkää hyvät ihmiset jättäkö koko elämäänne toisen ihmisen varaan. Itse olen tullut petetyksi, ja kun pettäjänä on se läheinen ihminen, se sattuu, mutta kun on saanut lapsena tarpeeksi rakkautta ja huolenpitoa, turvaa ja tasapainoa, osaa näitä pettymyksiä ja suruja käsitellä psyykkisesti, henkisesti ja ihan käytännön tasolla. Minä olen isäni kasvattamani tyttö, saanut paljon rakkautta, kannustusta, ja minuun on luotettu. Samalla on jo lapsena kerrottu reaalimaailman vaaroista, joista osa tulee kohdalle halusimme tai ei. Minä en yksinkertaisesti voi ymmärtää tätä syyllistämisen, koston ja katkeruuden kierteen, johon ihmiset ihan itse vapaaehtoisesti hautautuvat. Kun lähtee syyllistämään, kostamaan jne. tulee itse syyllistyneeksi ja kostetuksi. Kuka siinä häviää, kun ihminen katkeroituu ja on täynnä vihaa, ihminen itse.
Kun tulin petetyksi, tunsin niin suurta pettymystä ja järkytystä. en meinannut uskoa todeksi. kävin se vaiheen läpi, ja aloin tosissaan ja tiedostaen käymään asioista niin järjen tasolla (tunne-elämää) unohtamatta. Nyt vuosi takaperin: en luota kyseiseen ihmiseen juuri yhtään, en tunne vihaa tai katkeruutta(se söisi vain minua itseään), aina kun tapaan ko. henkilöä juttelemme normaalisti ja vaihdamme kuulumiset. Luota en häneen, koska kun kerran tulee oikein olan takaa petetyksi, niin ei minulla ainakaan ole mitään tsäänssii enään luottaa pettäjään (varmasti myös johtuu luonteestani). Mutta ihmisen on hyvä tulla toimeen niin pettymysten, surun, ilon kuin myös ympäristönsä kanssa. Tiedän, että minua pettänyt henkilö katuu syvästi, hän on puhunut minusta ainoastaan hyvää, ja sanonutkin, että on "hyväsydämisin ihminen" ikinä, ketä on tavannut. Minä en hänestä alkanut puhumaan kenellekään pahaa, käsittelin itse pettymykseni, joka on johtanut hyviin tuloksiin. Kyseinen ihminen joutui sitten myöhemmin pahoihin ongelmiin, autoin häntä, sen minkä pystyin ja katsoin tarpeelliseksi. Lopputulos tässä tarinassa on se, että olen oppinut elämästä paljon, kyseistä kokemusta en antaisi pois, se opetti niin paljon henkisestä kypsyydestä, onnesta ja ilosta ja myös surusta. Tänä päivänä pettäjäni ei voi kovin hyvin, hänellä on ongelmia oman mielenterveytensä kanssa. Elämässä saa sitä mitä tilaa. Olemalla aidosti ja oikeasti hyvä ihminen kanssaihmisille, sinua siunataan. Olemalla kostonhimoinen, vihan hallitsemat teot ja sanat jne. joudut ihan itse maksamaan siitä kovan hinnan. Tämä, jos mikä vaatii henkistä kypsyyttä, sydämensivistystä, itsekuria ja rakkautta, mutta kun sen saavuttaa, ymmärtää paljon enemmän elämästä. Jokainen, joka on saavuttanut tämän tietyn henkisen tason, ymmärtää mistä puhun. Uskokaa ja luottakaa itseenne, arvostakaa itseänne ja muita ihmisiä.
Kun tulin petetyksi, tunsin niin suurta pettymystä ja järkytystä. en meinannut uskoa todeksi. kävin se vaiheen läpi, ja aloin tosissaan ja tiedostaen käymään asioista niin järjen tasolla (tunne-elämää) unohtamatta. Nyt vuosi takaperin: en luota kyseiseen ihmiseen juuri yhtään, en tunne vihaa tai katkeruutta(se söisi vain minua itseään), aina kun tapaan ko. henkilöä juttelemme normaalisti ja vaihdamme kuulumiset. Luota en häneen, koska kun kerran tulee oikein olan takaa petetyksi, niin ei minulla ainakaan ole mitään tsäänssii enään luottaa pettäjään (varmasti myös johtuu luonteestani). Mutta ihmisen on hyvä tulla toimeen niin pettymysten, surun, ilon kuin myös ympäristönsä kanssa. Tiedän, että minua pettänyt henkilö katuu syvästi, hän on puhunut minusta ainoastaan hyvää, ja sanonutkin, että on "hyväsydämisin ihminen" ikinä, ketä on tavannut. Minä en hänestä alkanut puhumaan kenellekään pahaa, käsittelin itse pettymykseni, joka on johtanut hyviin tuloksiin. Kyseinen ihminen joutui sitten myöhemmin pahoihin ongelmiin, autoin häntä, sen minkä pystyin ja katsoin tarpeelliseksi. Lopputulos tässä tarinassa on se, että olen oppinut elämästä paljon, kyseistä kokemusta en antaisi pois, se opetti niin paljon henkisestä kypsyydestä, onnesta ja ilosta ja myös surusta. Tänä päivänä pettäjäni ei voi kovin hyvin, hänellä on ongelmia oman mielenterveytensä kanssa. Elämässä saa sitä mitä tilaa. Olemalla aidosti ja oikeasti hyvä ihminen kanssaihmisille, sinua siunataan. Olemalla kostonhimoinen, vihan hallitsemat teot ja sanat jne. joudut ihan itse maksamaan siitä kovan hinnan. Tämä, jos mikä vaatii henkistä kypsyyttä, sydämensivistystä, itsekuria ja rakkautta, mutta kun sen saavuttaa, ymmärtää paljon enemmän elämästä. Jokainen, joka on saavuttanut tämän tietyn henkisen tason, ymmärtää mistä puhun. Uskokaa ja luottakaa itseenne, arvostakaa itseänne ja muita ihmisiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis kirjoitus, kiitos.
sepä täss usein on myös, että pettäjä luulee toisen hyväksyvän pettämisen kun se paljastuu