Miten tulla toimeen?

Mieheni vanhemmat ovat hitaasti lämpeneviä, aluksi tuntui että kukaan (varsinkaan minä) ei kelpaa heidän ainoalle pojalle, nyt 6n vuoden jälkeen alkaa tuntua että minut pikkuhiljaa aletaan hyväksyä. Olen iloinen tästä, mutta en osaa unohtaa ja antaa anteeksi ilkeitä sanoja ja ylenkatsontaa.

He toivoivat että me eroamme, ja kun se oli lähellä, he rohkaisivat miestäni tapaamaan toista naista (ei tavannut, halusi jatkaa minun kanssani). He sanoivat suoraan etteivät pidä minusta, etteivät ole koskaan pitäneet. Tiedän etteivät he pahuuttaan ilkeitä ole, he vain haluavat että heidän poikansa on onnellinen. Jostain syystä he eivät vain luota oman poikansa kykyyn valita vaimoa itselleen. Jotenkin he eivät näe meidän onnea, ainoastaan riidat ja epäkohdat (mitä on jokaisessa parisuhteessa).

Tuntuu vain pahalle kun on ollut epäsuosittu niin kauan, itkenyt asian takia, kuunnellut arvostelua ja nyt pitäisi olla kiitollinen hyväksynnästä ja hymyillä.

Ehkä se tästä pikkuhiljaa. Olen kuitenkin iloinen että tilanne on parantumaan päin, oli jo lähellä etten katkaissut välejä kokonaan sinne päin. Onko kellään kokemusta tai hyviä neuvoja?
2953
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Aika inhottava tilanne sulla!
Oletko keskustellut asiasta heidän kanssaan?Kertonut että te rakastatte toisianne ja haluatte olla yhdessä ja toivot että he hyväksyvät sinut?
Voimia sulle!!

Äänestä
  • Moi

    kuullostaa varsin ikävältä kohtelulta,mutta älä missään nimessä täysin katkaise välejä.
    Niitä on myöhemmin vaikea korjata ja miehesikin siitä varmasti kärsii.
    Ole kohteliaan etäinen tai ota asia puheeksi.

    Tsemppiä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Miniä kirjoitti:

Mieheni vanhemmat ovat hitaasti lämpeneviä, aluksi tuntui että kukaan (varsinkaan minä) ei kelpaa heidän ainoalle pojalle, nyt 6n vuoden jälkeen alkaa tuntua että minut pikkuhiljaa aletaan hyväksyä. Olen iloinen tästä, mutta en osaa unohtaa ja antaa anteeksi ilkeitä sanoja ja ylenkatsontaa.

He toivoivat että me eroamme, ja kun se oli lähellä, he rohkaisivat miestäni tapaamaan toista naista (ei tavannut, halusi jatkaa minun kanssani). He sanoivat suoraan etteivät pidä minusta, etteivät ole koskaan pitäneet. Tiedän etteivät he pahuuttaan ilkeitä ole, he vain haluavat että heidän poikansa on onnellinen. Jostain syystä he eivät vain luota oman poikansa kykyyn valita vaimoa itselleen. Jotenkin he eivät näe meidän onnea, ainoastaan riidat ja epäkohdat (mitä on jokaisessa parisuhteessa).

Tuntuu vain pahalle kun on ollut epäsuosittu niin kauan, itkenyt asian takia, kuunnellut arvostelua ja nyt pitäisi olla kiitollinen hyväksynnästä ja hymyillä.

Ehkä se tästä pikkuhiljaa. Olen kuitenkin iloinen että tilanne on parantumaan päin, oli jo lähellä etten katkaissut välejä kokonaan sinne päin. Onko kellään kokemusta tai hyviä neuvoja?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu