mulla on nainen 250km:n päässä. Voiko suhde toimia näin? Miten tulen kestämään ikävän kaipuuta?
Olemme nähneet 4 kertaa, minun ja myös hänen kaupungissaan. Ikävä on tullut joka kerta. Pitääkö mun muuttaa hänen kaupunkiin jotta näen useammin?
kaikilta vinkkejä voiko 250 km:n etäsuhde toimii käytännössä
ronii78
30
6384
Vastaukset
- Hellenar
Kerro kaupunki missä mies asuu? Ei tarvi kertoa omaan kaupunki
- Anonyymi
Oulu-Roi
- longdistancelove
Oon seurustellu 10 kuukautta 350km kaukosuhteessa. Nähään kerran kuussa.. ikävä on aina ihan kauhea. On ikävä läheisyyttä ja toisen kosketusta, mutta kun miettii, että kaukosuhde on lyhyt aika siitä mitä teillä on yhteistä aikaa tulevaisuudessa ajattelee,että tää kaikki on sen arvosta. Sen kestää kun toisen kanssa haluaa olla enemmän kuin mitään muuta ja toista rakastaa ihan älyttömän paljon. Oon onnellinen tässä suhteessa, vaikka se on rankkaa.
- Juu tai ei
Voi toimia, jos molemmat ovat valmiita etäsuhteeseen ja luottamus pelaa. Itselläni toimi etäsuhde 650 km päässä olevaan 5 vuotta. Mutta nyt etäsuhde ei toimi vaikka välimatkaa on vain 70 km. Mies ei jaksa ravata ees taas. Että ihan on ihmisistä kiinni ei matkasta.
- heiniee82
RIIIPPUU täysin siitä että oletko valmis kestämään 250 Km:n etäisyyden toiseen.
Itse EN pystyisi noin pitkään etäisyyteen koska en luottaisi että mies ei petä mua.
Kuitenkin aika monet nykyään pettää puolisoaan suhteessa : (
MUN MIELESTÄ ainoalla tavalla parisuhde voi ONNISTUA: asutaan yhdessä.
Mieti vielä tarkkaan haluatko jatkaa suhdetta 250km : n päässä olevaan naiseen.
Sinuna lopettaisin suhteen seinään - kokemusta sanon
Jos olette nuoria, todennäköisesti ei.
Vanhemmalla iällä sitten paljon helpompaa. - dayaa
Mulla on myös kaukosuhde ja 400 km. Nähää joka toinen tai joka kolmas viikko. Hyvin toimii ja netissä voi jutella
- Nellianna
Samaa mietin, meillä on kyllä pidempi etäisyys mutta ongelma on sama eli että nähdään liian harvoin. Jotenkin koko ajan odottaa sitä tapaamista vaikka elämässä on muitakin juttuja. Oma tilanne on että koko juttu alkoi ihan suunnittelematta ja edelleen on aika epäselvää että mikä tämä kuvio on, siis kyseessä on jonkinlainen seurustelun ja seksisuhteen välimuoto. Mitään ei ole sovittu ja aina puhuminen unohtuu kun nähdään kun muka on niin paljon muuta siinä ja aika menee tosi nopeasti. Skype on tosi hyvä mutta ei se ole sama kumminkaan. Siis en osaa sanoa mitään neuvoa että voiko toimia kun en tiedä itsekään, mutta tunnen monta kaukoparia ja osa on ollut kauankin yhdessä, että voi se ainakin joillakin toimia. Pitäisi kai ainakin olla yksimielisiä suhteen luonteesta ja sopia saako tavata muita vai ei ja muuta vastaavaa. Että jos on tosi epämääräistä niin tulee helposti kaikkea setvimistä ja epäluottamusta.
- p.m.
Setvimistä ja epäluottamusta, sitähän se on.
- Nellianna
p.m. kirjoitti:
Setvimistä ja epäluottamusta, sitähän se on.
Meillä on vielä niin että oikeastaan alunperin sovittiin ettei sovita mitään tai se jäi jotenkin niin että voi periaatteessa tavata muitakin. Ja yhdessä välissä oli melkein pari kuukautta ettei nähty ja tietty tuli puheeksi että onko ollut muita juttuja. No kävi sitten ilmi että miehellä oli ollut jotain ja minäkin sitten valehtelin että oli ollut jotain viritystä vaikka ei ollutkaan kun se tietty ärsytti. Oikeastaan ei ollut mitään syytä suuttua kun kerran sovittiin ettei sovita mitään. Ja on kyllä tosi pitkä aika olla ilman seksiä melkein kaksi kuukautta, että tuleehan siinä kiusaus aika suureksi. Mutta siis edelleen on sama tilanne ettei ole saatu sovittua mitään eikä asiallisesta puhumisesta tule mitään koskaan, vika on kyllä molemmissa. Jossain vaiheessa kai täytyy puhua oikeasti mutta antaa mennä nyt näin. Kaukosuhde on kyllä aika haasteellinen kuvio, varsinainen pääpuheenaihe aina kaverienkin kanssa.
- tuttua kauraa
Nellianna kirjoitti:
Meillä on vielä niin että oikeastaan alunperin sovittiin ettei sovita mitään tai se jäi jotenkin niin että voi periaatteessa tavata muitakin. Ja yhdessä välissä oli melkein pari kuukautta ettei nähty ja tietty tuli puheeksi että onko ollut muita juttuja. No kävi sitten ilmi että miehellä oli ollut jotain ja minäkin sitten valehtelin että oli ollut jotain viritystä vaikka ei ollutkaan kun se tietty ärsytti. Oikeastaan ei ollut mitään syytä suuttua kun kerran sovittiin ettei sovita mitään. Ja on kyllä tosi pitkä aika olla ilman seksiä melkein kaksi kuukautta, että tuleehan siinä kiusaus aika suureksi. Mutta siis edelleen on sama tilanne ettei ole saatu sovittua mitään eikä asiallisesta puhumisesta tule mitään koskaan, vika on kyllä molemmissa. Jossain vaiheessa kai täytyy puhua oikeasti mutta antaa mennä nyt näin. Kaukosuhde on kyllä aika haasteellinen kuvio, varsinainen pääpuheenaihe aina kaverienkin kanssa.
Onko mies ulkomaalainen vai Suomessako liikutaan? Itselläni oli joitakin vuosia sitten melko vastaavanlainen tilanne. Tapasin miehen lomareissulla, ihastuimme toisiimme ja loman jälkeen pidimme yhteyttä tiiviisti. Matkustin pian uudelleen miestä tapaamaan ja tätä reissaamista jatkui noin kolme vuotta. Mitään ratkaisua emme saaneet aikaan, vaikka molemmilla oli tunteita.
Oli tuskallisen vaikeaa irrottautua tästä suhteesta, mutta lopulta ymmärsin ettei suhteestamme voi koskaan tulla vakavaa. Molemmilla oli omat ympyränsä, eikä kumpikaan lopulta ollut valmis kompromisseihin.
Älkää jääkö pitkäksi aikaa kiinni kaukorakkauksiin, se ei yleensä johda pysyvään. - Nellianna
tuttua kauraa kirjoitti:
Onko mies ulkomaalainen vai Suomessako liikutaan? Itselläni oli joitakin vuosia sitten melko vastaavanlainen tilanne. Tapasin miehen lomareissulla, ihastuimme toisiimme ja loman jälkeen pidimme yhteyttä tiiviisti. Matkustin pian uudelleen miestä tapaamaan ja tätä reissaamista jatkui noin kolme vuotta. Mitään ratkaisua emme saaneet aikaan, vaikka molemmilla oli tunteita.
Oli tuskallisen vaikeaa irrottautua tästä suhteesta, mutta lopulta ymmärsin ettei suhteestamme voi koskaan tulla vakavaa. Molemmilla oli omat ympyränsä, eikä kumpikaan lopulta ollut valmis kompromisseihin.
Älkää jääkö pitkäksi aikaa kiinni kaukorakkauksiin, se ei yleensä johda pysyvään.Mies on ulkomaalainen, me ei tutustuttu lomareissulla vaan muussa yhteydessä mutta se on tietty epäolennaista. Kuulostaa tosi pitkältä ajalta tuo kolme vuotta, uskon että meni jo vaikeaksi. Tuskin noin kauan jaksaisin jotain epämääräistä tapailua. Että varmaan teit oikean ratkaisun kun lopetit suhteen jos se ei kerran edennyt mihinkään ikinä. Siis tämä minun juttuni on vasta ihan kevyellä tasolla vaikka onkin tunteita, tuntuu että on ehkä parempi kun ei sovikaan mitään, näkee miten asiat kehittyy itsestään. Eikä sitä voikaan mitään sopia kun kerran pystytään näkemään aika harvoin, turha stressata liikaa tapaa silloin kun voi ja muuna aikana kumpikin tekee mitä huvittaa. Mutta siis itselläni on sellainen tilanne että kävisin muutenkin miehen kotimaassa kun minulla on siellä kavereita ja muita asioita, no en ehkä kävisi niin usein kuin nyt mutta kumminkin eli teen siellä muutakin. Mutta noita vinkkejä vielä mietin mitä aloituksessa kysyttiin, niin minusta on tärkeää että on paljon muitakin asioita elämässä ettei liikaa takerru johonkin suhteeseen. Että sillä välillä kun ei nähdä niin keskittyy tekemään muita juttuja ja tapaa kavereita ja elää normaalisti. Sitten on myös tärkeää että yhteydenpito on molemminpuolista, kun olen kuullut joiltakin kavereilta että miehet pitää huonosti yhteyttä, mutta minusta se liittyy siihen onko kiinnostunut vai ei, kyllä miehetkin pitää yhteyttä jos ne haluaa.
- kaukana
Itse olen elänyt kohta 3,5v kaukosuhteessa, 260km päässä asuvan poikaystäväni kanssa. Ensiksi kuljimme tuota välimatkaa 1,5v, sitten muutin poikaystäväni paikkakunnalle vuodeksi. Halusin nähdä viihdynkö siellä jne. Otin omalta työpaikaltani virkavapaata. No, vuosi meni suht nopeasti ja koko ajan mulla oli suuri kaipuu takaisin tutulle paikkakunnalle, missä olin jo kohta 10v ehtinyt asua. Virkavapaan loputtua palasin sitten takaisin omalle paikkakunnalle, monistakin eri syistä.
Oltiin sitten jälleen ns. alkuvaiheessa siis. Tällä hetkellä ja jo kauan toivonut kovasti, että poikaystäväni muuttaisi vuorostaan tännepäin. Täälä meillä olisi iso asunto valmiina, hänen yksiöön verrattuna. Itselläni täälä on hyvä, tuttu työpaikka, ystävät, oma ihana asunto, perhe lähempänä jne. Hänellä siellä puolestaan monet harrastukset, iso ystäväpiiri ja töitäkin.. Vaikea tilanne.. Oon usein miettinyt, ja etenkin viime aikoina, että mikä meidän suhteen tulevaisuus mahtaa loppujenlopuksi olla. En jaksa tällaistakaan ikuisuuksiin, jatkuvaa kulkemista ja erillään asumista. Ja kun haaveillaan kuitenkin perheestäkin jne. Mutta vaikea saada lapsia, kun asuu kaukana toisesta eikä välttämättä näe juuri silloin, kun olisi se h-hetki..Raastavaahan tämä kaukosuhde on, monien asioiden suhteen.
Aluksi on se uutuuden viehätys. Säilyy ihastuminenkin ja into kauemmin, kun harvemmin näkee. Mutta vuosien jälkeen tilanne ei oo aivan sama, vaikka luulisikin. Itse olen kyllä joka kerta onnellinen, iloinen ja rakastunut, toisen nähdessäni, mutta toinen yl. väsynyt ja ei niin rakastuneen/innostuneen oloinen. Hänellä raskas työpvä takana ja sen jälkeen lähtenyt ajamaan 260km tännepäin. Se saa itselle tietenkin sitten pahan mielen, toisen piittaamattomuus. Kun ensiksi odottaa toisen näkemistä ja sitten toinen ei tunnukaan odottaneen yhtä innokkaasti.. Usein on puhuttu asiasta. Toki olemme kovin erilaisia ihmisiä luonteeltammekin. Minä olen iloinen, energinen, tunneihminen, poikaystäväni taas puolestaan on rauhallisempi ja maltillisempi, huono näyttämään tunteitaan jne. Mutta kyllähän sitä silti olettaisi ja odottaisi, että kun näkee toisen 1-2 vkon kuluttua, olisi ilo ja riemu katossa asti ja haluaisi kovasti seksiäkin jne. Toisen suunnalla ei ole niin havaittavissa tätä. Hänelle tuntuu urheileminen olevan ainut mielenkiinnonkohde elämässä..Se sattuu aikalailla, kun toivoisi että energiaa ja mielenkiintoa riitäisi väähn suhteenkin hoitamiseen. Näitä asioita pohdin joka päivä ja mietin, onko tässä suhteessa mtn järkeä, kun mm. usein saa pettyä toisen käytökseen, kun häntä näkee ja tulee sitten alakuloinen olo. Toinen on luotettava ja hyvä mies kaikinpuolin, monen asian suhteen, mutta intohimo ja se rakkauden yms.huomion näyttäminen ei oikein toteudu. Fiilikset on laskenut aika alas noiden asioiden takia. Rakastan poikaystävääni ja toivoisin yhteistä tulevaisuutta, mutta haluaisin, että saisin suhteessa myös rakkautta, hellyyttä, huomiota, silityksiä jne. Asioita, joita mielestäni hyvään, normaaliin suhteeseen kuuluukin. Ja etenkin, kun ei edes nähdä joka päivä, vaan vain just 1-2vkon välein. Ollaan kohta 35v, joten ikäkin varmasti vaikuttaa siihen, että meillä tämä on ihan hyvin toiminut. Ihmisten luonne myös vaikuttaa suuresti siihen, jaksaako ja toimiiko kaukosuhde. Nuorempana olisi voinut olla vaikeampaa, kun on seksuaalisuuskin huipussaan vähän päälle 20-vuotiaana yms... :P Nyt ne asiat ei oo kaikkein päällimmäisinä vaan osaa arvostaa muitakin asioita toisessa ihmisessä. Toivon onnea kaikille kaukosuhteissa oleville! ;) Toivotaan, että jossain kohtaan tulevaisuutta tulee muutosta ja pääsee saman katon alle oman rakkaan kanssa. Eihän kaukosuhteessa oleminen ole helppoa, mutta onhan siinä puolensakin. Molemmat meistä, kun myös totuttu olemaan pitkään yksiksemmekin elämässä, niin tässähän sitä omaa aikaakin on yltä kyllin, heh.. :) - hkltg
Ei voi, mutta 140km voi jossa nähdään joka viikonloppu.
- minä
Itselläni oli kaukosuhde. Nähtiin parin viikon välein ja kaikki meni hyvin. Viikonloput oli todella kivoja. MUTTA. Sitten kun tämä toinen osapuoli muutti samalla paikkakunnalleni töiden ja kai vähän minunkin vuoksi arki iski. Mikään ei toiminut, kaikesta arjen haasteista tuli kinaa. Toivottavasti suhteenne toimii mutta totuus voi olla toisenlainenkin. Kun nähdään harvoin se on juhlaa. Arki on kuitenkin sitä ns. normaali elämä ja homma voi mennä täysin reisilile kun realismi iskee.
- Onnetontonna
Niin jos, sulla on siellä omassa elämässä paljon kaikkea ja toinen muuttaa siihen sun vierelle, niin jostainhan sitä on luovuttava ja joustettava sekä tehtävä kompromisseja, sitähän se parisuhde on.Itse en enää oikein jaksa juuri sen vuoksi omaa etäsuhdetta, kun toisella oli niin paljon muuta elämässään ja minä olen jäänyt hänen elämässään lopulta sinne pahnan pohjimmaiseksi. Hän on alkanut pitää minua itsestäänselvyytenä, minä menen hänen luokseen ja hän ei tule enää minun luokseni, minä otan yhteyttä hän "unohtaa" jne. Toivoin sen muutaman vuoden ajan, että suhteemme kehittyisi eteenpäin, että tutustuisin hänen lapseensa ja vanhempiinsa jne.,mutta ollaan oltu vaan. Otin asiat puheeksi ja kysyin mitä hän suhteelta haluaa ja kerroin mille se minusta näyttää, ja nyt neljän viikon hiljaisuuden jälkeen olen yhä vastauksia vailla. Toivon, että hän olisi järkevä ja ottaisi yhteyttä, että juteltaisiin asiat halki eikä niin tyhmä, että tänä aikana olisi mennyt jo hätäpäissään jonkun pokaamaan.
- pimeydenmorsian_92
Onnetontonna kirjoitti:
Niin jos, sulla on siellä omassa elämässä paljon kaikkea ja toinen muuttaa siihen sun vierelle, niin jostainhan sitä on luovuttava ja joustettava sekä tehtävä kompromisseja, sitähän se parisuhde on.Itse en enää oikein jaksa juuri sen vuoksi omaa etäsuhdetta, kun toisella oli niin paljon muuta elämässään ja minä olen jäänyt hänen elämässään lopulta sinne pahnan pohjimmaiseksi. Hän on alkanut pitää minua itsestäänselvyytenä, minä menen hänen luokseen ja hän ei tule enää minun luokseni, minä otan yhteyttä hän "unohtaa" jne. Toivoin sen muutaman vuoden ajan, että suhteemme kehittyisi eteenpäin, että tutustuisin hänen lapseensa ja vanhempiinsa jne.,mutta ollaan oltu vaan. Otin asiat puheeksi ja kysyin mitä hän suhteelta haluaa ja kerroin mille se minusta näyttää, ja nyt neljän viikon hiljaisuuden jälkeen olen yhä vastauksia vailla. Toivon, että hän olisi järkevä ja ottaisi yhteyttä, että juteltaisiin asiat halki eikä niin tyhmä, että tänä aikana olisi mennyt jo hätäpäissään jonkun pokaamaan.
Just tätä ite pelkäilen. Itsellä aika tuore kaukosuhde (4kk) ja välimatkaa 350km. Nähdään noin kerran kuussa. Mies on luotettava, enkä uskoisi hänen pettävän minua. Pelkään pikemminkin, että minua nuorempi mies kyllästyy tällaiseen odotteluun ja "epävarmuuteen" ja ennemmin etsii jonkun helpomman lopulta vaikka tällä hetkellä olenkin kuulema hänen elämänsä rakkaus. Alkuhuuma on ihanaa ja kaukosuhteissa se ns. pitkittyy kun ei paljoa nähdä. Mutta tosiaan entäs kun aletaan miettiä tulevaisuutta? Kumpi muuttaa vai muutetaanko molemmat ja miten suhde toimii kun yhtäkkiä herätäänkin joka aamu toisen vierestä. Ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan ja katsoa mitä tulevaisuus tuo. Tsemppiä kaikille kaukosuhteessa oleville! Aika kamppailuahan tämä välillä on omien pelkojensa ja tuntemuksien kanssa mutta vastaavasti hyvinkin palkitsevaa kun homma toimii
- Nellianna
pimeydenmorsian_92 kirjoitti:
Just tätä ite pelkäilen. Itsellä aika tuore kaukosuhde (4kk) ja välimatkaa 350km. Nähdään noin kerran kuussa. Mies on luotettava, enkä uskoisi hänen pettävän minua. Pelkään pikemminkin, että minua nuorempi mies kyllästyy tällaiseen odotteluun ja "epävarmuuteen" ja ennemmin etsii jonkun helpomman lopulta vaikka tällä hetkellä olenkin kuulema hänen elämänsä rakkaus. Alkuhuuma on ihanaa ja kaukosuhteissa se ns. pitkittyy kun ei paljoa nähdä. Mutta tosiaan entäs kun aletaan miettiä tulevaisuutta? Kumpi muuttaa vai muutetaanko molemmat ja miten suhde toimii kun yhtäkkiä herätäänkin joka aamu toisen vierestä. Ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan ja katsoa mitä tulevaisuus tuo. Tsemppiä kaikille kaukosuhteessa oleville! Aika kamppailuahan tämä välillä on omien pelkojensa ja tuntemuksien kanssa mutta vastaavasti hyvinkin palkitsevaa kun homma toimii
Siis tuo on minustakin kriittinen kysymys että kestäisikö suhde jatkuvaa arkista yhdessäoloa, kun on kaukosuhteessa totuttu näkemään harvoin ja siihen silloin automaattisesti liittyy jonkinlainen luksustunnelma. Toisaalta silloin myös kaukosuhteen paineet ja epätasaisuus jäisivät pois ja se taas vaikuttaisi varmaan positiiviseen suuntaan. Meillä koko suhde alkoi aika kevyellä ajatuksella mutta jotenkin se vain on alkanut tiivistyä itsestään joka tapaamisella. Väkisinkin siinä käy niin että kun tutustuu lähemmin niin tunteet kasvavat, saa nähdä mihin tämä johtaa. Mutta siis minulle tuli nyt sattumalta yksi tosi hyvä tilaisuus tai ei se ihan sattumaa ollut vaan itse sitä järkkäilin mutta tuuriakin oli mukana. Ja tähän liittyen pääsemme tai joudumme pian kokeilemaan käytännössä pidempää yhdessäoloa, odotan sitä tosi paljon vaikka on se aika jännittävääkin.
- oppeliini1
Muuta vain jos saat sieltä tyopaikan.
Tosin on paljon ihmisiä joista toinen asuu jopa eri mantereella (tyon sanelemana) Atlantti välillään. Nuokaan liitot/suhteet eivät ole kariutuneet.
Tavallisesti noissa tapauksissa ihmiset ovat tasapainoisia, älykkäitä ja luottavat sekä itseensä että puolisoonsa. - veeärrä
mulla on taas 600km kaukosuhde ja hyvin toimii :)
- meneekö järki?
Olis mahis suhteeseen, välimatka tulis oleen 290km.... :( Tässä nyt pohdin kannattaakohan sittenkään?
- kaukomuna
ei kannata jos vähänkin epäröit sillä itse olen menettänyt 90 % ajastani "hukkaan" kun
lähdin tuohon kaukosuhteeseen jota kadun joka päivä, olen tyhmä kun jatkan vain ,
joka toinen viikko nähdään ja se viikonloppu on aivan liian lyhyt ja matkaan menee ainoastaan noin 7 tuntia yhteensä ja mainittamatta muita kuluja jolla vois vaikka reissata
parikin kertaa ulkomailla narraamassa muita naikkosia :D
- jännittää
Nyt vuoden kestäneessä suhteessani on välimatkaa 2 aikavyöhykettä. Poikakaveri nosti esiin yhteen muuttamisen, että hän muuttaisi minun luo Suomeen (vaikkei osaa suomea tai ruotsiakaan). Itselläni on vielä opiskelut kesken, etten voi muuttaa.
Eniten minua taitaa jännittää, toimiiko senkin jälkeen - entäs jos muutto pilaa kaiken? Osataanko me olla yhdessä arjessa? Ja että miten hän sopeutuisi? Toisaalta, hänhän se muuttoa ehdotti, ja itsekin tiedän että rakastan häntä enkä halua vielä kolmea vuotta lisää kaukosuhteessa ilman konkreettista tulevaisuudensuunitelmaa. - Etäinen
Hankalaa tää etäsuhde. Meilä 260 km välissä. Kumppanini muutti vaan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Ei jaksais odottaa toista (kahta)viikkoa.Sit kun näkee toisen niin ei sekään mitään luksusta oo aina riitojen takia ja viikonloppu menee nopeasti, eikä puhelinyhteyskään toimi moitteettomasti. Olen miettinyt muuttoa kumppanini paikkakunnalle, mutta en haluaisi silti jättää kaikkea kotiseudulleni. Ristiriitaisia tunteita herää esiin koko ajan just tosta luottamuksesta. Ollaan oltu suhteessa 13 vuotta ennen tätä etäsuhetta, joten ei huvittais heittää kaikkea menemään... Joo, ei voi kyllä heti suositella tällasta. Riippuu ihan suhteesta...
- OnneaMatkaan
Etäsuhde toimii siinä missä lähisuhdekki jos on rakkautta ja tahtoa.Aina voi kokeilla erilaisia muotoja.Kokeilemalla sen saa selville.Toisten on vaikea sanoa mikä kellekkin sopii.
- ulapalalla88876
Ei se helppoa ole. Molempien pitää olla varmoja toisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Ehkä jotkut ihmiset soveltuvat kaukosuhteeseen paremmin kuin toiset, tai sitten siihen kasvetaan. En tiedä. Itse olen ollut 3v kaukosuhteessa, alussa näimme koko ajan ja yöunet jäivät lyhyiksi, puhuimme tuntikausia skypessä. Tilanne on nyt niistä ajoista "vakiintunut", luotamme toisiimme. Haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta samalla paikkakunnalla, aika näyttää miten käy. Ensimmäisen parin vuoden aikana olin jättämässä usein leikkiä kesken, hermoheikko kun olen!
- ulapalla88876
Kaukana nimimerkki, miten teillä nykyisin sujuu? Kuvailemasi tilanne kuulostaa oikein tutulta. Itsellä on intoa, mies väsyneempi töiden ym kiireisen vuoksi, silloin tuntuu että minussa on syy.
- suhdepysyytuoreena
Suhteen toimiminen riippuu monista tekijöistä. Meillä on etäsuhde kestänyt yli 10 vuotta ja välimatkaa on liki 300 km. Varmaa, että jos olisimme eläneet yhdessä olisimme jo eronneet. Nyt suhde pysyy ikään kuin tuoreena, kun ei olla jatkuvasti yhdessä. Molemmat kaipaamme myös omaa rauhaa ja tilaa. Olemme käytännössä yhdessä vuoden päivistä kolmanneksen. Se on riittänyt hyvin.
- Anonyymi
Mulla on ollu nyt etäsuhde noin puol vuotta jo. Kumppani yli 200km päässä. Vaikeata on mutta tästä selvitään. Ollaa puhuttu muutosta yhtee. Ollaan rakastuneita ja nähää sillon tällöin viimeks nähtii huhtikuussa. Seuraava kerran näjää viel toukokuussa. Jokainen näkemisketrta on mulle niin arvokas ja täyttä ihanaa ja söpöö❤️ aina tulee tietty ikävä. Joka kuukaus haluttaisiin ainaki nähä. Oon tulevaisuudessa muuttamas hänen kaupungilleen. Tulevaisuudessa. Tää etäsuhde on mulle eka. Hänelle ei oo eka. Piti vähän totutella aluks mut kun päästää välil näkee nii helpottaa ja selvitään tästä yhes❤️ poikaystävä on maailman ihanin ❤️🥰
- Anonyymi
Oikea ja vapaa rakkaus ei kuole se rakastaa
Antaa anteeksi se kasvaa se syvenee siitä ei pääse irti välimatka ei ole sille este eikä toisen pahat sanat se rakastaa vain sinä olet ainoa joka väsyy ihminen on rajallinen mutta rakkaus on suuri se on ääretön koska se rakastaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575450
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233497Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281622Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1981564- 761076
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna261038Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49897Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259836Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71799Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35798